kevat vesistöt
1.4 POHJAVESIEN LAATU
Pohjavesi on yleensä ja varsinkin soraharjujen suurten esiintymien ollessa kyseessä laadul taan hyvää ja soveltuu asutuksen vedenhankinnan raakavedeksi. Paikalliset laadun vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Pohjaveden laatu riippuu vähäisessä määrin sadeveden laadusta, mutta ennenkaikkea maa- ja kallioperän fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Pohjave deksi vajoava vesi liuottaa maaperästä tiettyjä aineita, varsinkin jos maaperä on hienojakois ta ja huonosti vettä läpäisevää. Maaperän läpi suodattuessaan vesi yleensä puhdistuu. Puhdis tuminen riippuu maaperän vedenjohtokyvystä ja adsorptio-ominaisuuksista, mutta luonnonti laisen pohjaveden koostumus on aina suhteessa maa- ja kallioperän ominaisuuksiin.
Yleensä pohjavedet ovat pehmeitä ja elektrolyyttiköyhiä, mistä syystä ne aiheuttavat usein korroosiota. Erityisesti suoperäisellä alueella saattaa pohjaveden humuspitoisuus olla kor keahko. Emäksisten kivilajien alueilla pohjavesi sisältää huomattavan paljon liuenneita mine raaleja. Oman ryhmänsä muodostavat rannikon ja erityisesti Pohjanmaan pohjavedet. Näiden elektrolyyttipitoisuus on korkea. Liuenneista aineista huomattava osa on suifaatteja. Raudan ja mangaanin sekä monien muidenkin haitta-aineiden pitoisuus on korkea. Meren rannikolla saattaa pohjavedessä olla myös meriveden suolojen ainesosia. Yhdyskuntien vedenhankintaan käytettäessä vaatii näiden alueiden pohjavesi usein erityiskäsittelyn. Aina ei tällöinkään saa da kaikilta osin kelvollista käyttövettä. Kun rannikolla pintavedetkin ovat yleensä huonolaatui sia ja määrältään vähäisiä, on kelvollisen käyttöveden hankinnassa jouduttu turvautumaan kauempana sijaitseviin vesiesiintymiin.
KUVA 11. LIKAANTLINELT R1VN 1 KKOVEDET
2 VESIEN KATOSTA JA KATON KEHITYKSESTJ\
2. 1 TA AJA -ASUTUKSEN VEDENHANKINTA
Maamme yhteisten vesilaitosten vedenkäyttö oli vuonna 1972 noin 951 000 m3/vrk eli 11, 2 rn3/s. Vesilaitosten keskimääräisen vedenkulutuksen jakaantuminen samana vuonna on esi tetty lääneittäin kuvassa 2-1. Pohjaveden osuus vesilaitosten raakavedestä oli 3,7 m3/s eli noin 33 . Sen osuuden vuosittainen nousu on ollut noin yksi prosentti kokonaiskäytöstä. Poh javesivarat ja pohjaveden käytön osuus yhteisissä vesilaitoksissa on esitetty lääneittäin ku vassa 2-2. Kuvassa 2-3 on esitetty yli 200 asukkaan pinta- tai pohjavettä käyttävät vedenotta mot. Kuvassa 2-4 on esitett taaja-asutuksen pintavettä käyttävät vedenottamot vuonna 1972.
KUVA 2-1. 111Tt 1 KUI A 2. 5101115
VKSILAIIOSTE k SkIM1Ä- VESIVARII JA 1’OHJAIPflF
RAISE, VEDItItILUTU KAYTTU(100t) n3/srk)
VUOSIA 1)
1-irEisrsst
\ESIL\]10K—51 tk VU0S’,A 1972 Koko maa:
KesktoSI r 1 t nen veden -kulutus (1 000ma/vrD
Koko maa:
Käyttö 315 (1000m3/vrkl
Varat 3676 (100 0m/vrk)
Keskitetyn vedenhankinnan piiriin kuuluvien asukkaiden lukumäärä on noussut jatkuvasti ja erityisesti viime vuosina voimakkaasti. Kehitys ilmenee seuraavasta:
Vuosi Maassa asuva väestö Vesilaitokseen liittyneet asukkaat lukumäärä osuus väestöstä
Vuoteen 1980 mennessä on tavoitteena saada vedenhankinta järjestetyksi noin 4, 1 milj. asuk kaalle. Tämä merkitsisi sitä, että keskitetyn vedenhankinnan piiriin kuuluisi vnna 1980 jo lähes 90
%
väestöstä. Vedenkäytön arvioidaan nousevan tällöin määrään 16, 5 m /s, josta teollisuuden osuus olisi 4, 8 m/s.Yhdyskuntien vedentarve tulee siis voimakkaasti kasvamaan vuoteen 1980 mennessä. Pääosa lisäyksestä johtuu vedenliankinnan piiriin Hitettävästä asutuksesta, Osa lisäyksestä johtuu myös ominaiskulutuksen kasvusta. Yhdyskuntien veden kulutus asukasta kohti on nykyisin 335 l/as. vrk. Veden keskimääräisen kulutuksen henkilöä kohden ennustetaan nousevan vuoteen 1980 mennessä määrään 400 l/as.vrk. Näihin lukuihin sisältyy paitsi asutuksen jä sen palvelu jen vedenkulutus myös yhdyskuntien vesilaitoksiin liittyneen teollisuuden vesiä.
Vedentarpeen kasvu hidastunee 1980-luvulla 1970-lukuun verrattuna, vaikka lisäystä arvioi daan edelleenkin tapahtuvan. Yhteisiin vesilaitoksiin ennustetaan liittyvän vuosina 1980-85 noin 200 000 henkilöä. Pääosa veden tarpeen kasvusta johtuisi ominaiskulutuksen noususta.
Yhdyskuntien vedenhankinta edellyttää määrällisesti riittäviä vesivaroja, minkä lisäksi raa kaveden tulee olla jatkuvasti ja riskittömästi laadullisesti korkeatasoista. Tiettyjen ominai suuksien kuten terveydelle vaarailisten aineiden tai organismien sekä pieninä konsentraatioina makua ja hajua aiheuttavien aineiden suhteen raakaveden laatuvaatimus on ehdoton. Jo jäteve sien esiintymismahdollisuutta raakavedessä on pidettävä tiettynä riskinä sen puhtaudeile, kos ka jätevedet sisältävät usein aineita, joita ei saada täysin poistetuksi puhdistuksessa tai joiden vaikutuksia ei tunneta.
Asutuksen vedenhankinnan järjestämisessä on ensimmäinen vaihtoehto vedentarpeen turvaami nen hyvälaatuiseila pohjavedellä. Pohjavesien koostumuksen, lämpötilan ja määrän vaihtelut ovat melko vähäisiä. Pohjaveden muodostumisalueet ovat vedenhankintaan käytettäviin vesis töalueisiin verrattuna pieniä ja esiintymät maakerrosten suojaamia. Tämän vuoksi pohjaveden puhtaana säilyttämiseksi tarvitaan tiukkoja toimenpiteitä vain hyvin suppealla alueella pintave sun verrattuna. Suojaaminen jatkuvaan käyttöön ja kriisitilanteiden varalta on tämän vuoksi helpompaa, joskin siinä on vielä nykyisin suuria puutteita.
Pohjavesivarat ovat jakaantuneet asutuksen vedentarpeeseen nähden epätasaisesti. Etelä-Suo men ja varsinkin Salpausselän harjualueiden pohjavesiesiintymät sijaitsevat edullisesti tar peeseen nähden ja ovat helposti käyttöönotettavissa. Pohjavesien määrä ei kuitenkaan riitä turvaamaan koko tiheään asutun Etelä-Suomen asutuksen vedentarvetta. Sen sijaan Pohjois-ja Itä-Suomessa on pohPohjois-javesivaroPohjois-ja yli käyttötarpeen. Monissa osissa maata ei kuitenkaan taajamien lähialueilla ole kelvollista pohjavettä lainkaan tai sen määrä on vähäinen. Pohjave den johtaminen kauempaa tulee korkeiden kustannusten vuoksi kysymykseen vain sellaisissa poikkeustapauksissa, jolloin kelvoilisen veden saanti ei ole muutoin järjestettävissä. Näiden vedenhankinnassa joudutaan tulevaisuudessakin turvautumaan myös pintaveden käyttöön.
Nykyisin pohjavettä käyttävien taajamien vedenhankinta pyritään myös tulevaisuudessa tyydyt tämään pohjavesivaroilla. Monet pienistä alle 5 000 asukkaan taajamista käyttävät nykyään vesilaitostensa raakavetenä kuitenkin pintavettä. Alueellisten vedenhankinlasuunnitelmien mukaan useimpien pienten taajamien vedenhankinnassa voidaan tulevaisuudessa siirtyä
pohja-61
0 0
0
0 0 0 0 0
0 0 00 0 0 00 00 00
0 00 0 0 0 000 000 0 0 0 0 0
QOoooo
£66 -OOaOZ
e
e
fl4fl1S)4flS 0
veden käyttöön joko rakentamalla oma erillinen pohjavedenottamo tai liittymällä alueelliseen, useamman taajaman yht eiseen vedenhankintajärjestelmään. Pohjavesivarojen ollessa niukat saattavat yhteishankkeet olla sangen laajoja ja käsittää useita kuntia.
Suurissa yli 5 000 asukkaan taajamissa oli pintavesilaitoksia vuonna 1972 yhteensä 37. Useim mat näistä joutuvat myös tulevaisuudessa käyttämään ainakin osittain pintavettä raakavetenä.
Tärkeimmät tulevat olemaan Helsingin seudun, Turun ja Rauman alueiden, Porin, Tampereen, Kymijokivarren, Lappeenrannan, Imatran, Savonlinnan, Varkauden, Jyväskylän, Kuopion, Seinäjoen, Vaasan, Pietarsaaren ja Kokkolan, Kajaanin, Oulun ja Kemin pintavedenottamot.
Etelä- ja Lounais-Suomessa monien suurten taajamien läheisyydessä on pintavesien määrä tarpeisiin nähden riittämätön, Pintavedet ovat näillä alueilla ja osittain muuallakin lisäksi raakavetenä heikkolaatuisia. Kelvollisen raakaveden saamiseksi on näille seuduille laadittu suunnitelmia vedenottopaikan siirtämiseksi toisille vesistöalueille ja varsin kauaksikin käyt töpisteestä. Tällöinkin joudutaan yleensä turvautumaan pintavesiin. Suurimmista ja eniten kustannuksia vaativista ratkaisuista mainittakoon parhaillaan toteutettava Helsingin seudun vedenhankinta Päijänteestä sekä Lounais-Suomen, Kymijokilaakson ja Tampereen seudun vedenhankinnan järjestäminen. Kuvassa 2-5 on esitetty tulevaisuudessa raakavesilähteinä käytettävät pintavedenottopaikat. Kuvassa on esitetty toisaalta nykyiset tai nykyisten näkymi en valossa todennäköisesti käyttöön otettavat raakavesilähteet ja toisaalta sellaiset raakave silähteet, jotka mahdollisesti otetaan tarpeen vaatiessa käyttöön, mikäli ko. taajaman vesi-huoltoa ei voida järjestää edullisemmin keinoin, esim. pohjavesivaroihin turvautuen.
Vedenhankintaan käytettävän raakaveden laatua voidaan parantaa ja käsittelykustannuksia alentaa imeyttämällä pintavesi maahan tekopohjavedeksi. Joissakin harvoissa tapauksissa on tekopohjaveden valmistus jo toteutettu. Monien edellä mainittujen pintavettä käyttävien lai tosten vedenhankintasuunnitelmat perustuvat tekopohjaveteen. Voidaankin arvioida, että jo tämän vuosikymmenen lopulla on tekopohjaveden valmistus suhteellisen yleistä maassamme.