Jellinek (1960) teki tutkimuksensa 1960-luvun standardeilla. Nykytutkimuksen valossa hänen lähdeaineistonsa oli kovin suppea ja lisäksi hän valitsi koehenkilöt henkilökohtsesti. Jellinekillä ei ollut myöskään nykyteknologian mahdollistamia keinoja käsitellä ai-neistoa. Nykyisen alkoholismikäsitteen valossa on erikoista, että Jellinek valitsi luomistaan viidestä runsaasti alkoholia käyttävistä ryhmästä vain kaksi lopulliseen alkoholistien ala-luokitukseen. Ryhmät, joissa alkoholisteilla oli psyykkinen riippuvuus alkoholista ja merkit-täviä haittavaikutuksia alkoholista johtuen, eivät Jellinekin arvion mukaan olleet alkoholis-teja.
Cloningerin (1981) alaluokkateoria on suppeudestaan huolimatta ilmeisesti Suomessa tunnetuin ja käytetyin alkoholisteja luokitteleva teoria. Cloningerin alaluokkateoria on myös minun ensimmäinen ja ainut alkoholistien luokitteluteoria, joka opetettiin lääketieteellisen koulutusohjelman aikana Itä-Suomen yliopistossa (2009–2016). Kaksi käsiini saamaa Itä-Suomen yliopiston väitöskirjoista perustaa tutkimuksensa Cloningerin luokituksen varaan (Hallikainen 2009, Kärkkäinen 2016). Kärkkäisen tuoreessa väitöskirjassa etsitään biologisia osoittimia juuri Cloningerin tyyppi I ja II välille alkoholistien aivoleikkeistä. Hallikaisen oikeuspsykiatrian väitöskirjassa vuodelta 2009 etsitään myös aivokemiallisia eroja Cloningerin tyypin I ja II välillä. Duodecimin julkaisema Alkoholiriippuvuus-kirja vuodelta 2015 esittelee myös Cloningerin luokittelumallin (Kiianmaa 2015). Monissa alkoholismin alaluokkateoria -tutkimuksissa viitataan Cloningerin työhön pitäen sitä liian suppeana ja erotellaan useampi kuin kaksi alaluokkaa alkoholisteista (muun muassa kolmoisjako-luokittelijat Hill sekä Hauser ja Rybakowski).
Cloningerin lähdeaineisto oli kattava ja luotettava. Hänen luomansa neurobiologinen persoonallisuusmalli sen sijaan ei ollut mikään laajasti käytetty malli, kuten esimerkiksi ICD-10-tautiluokitukset.
Baborin (1992) luokitteluteoria oli hyvin samankaltainen Cloningerin teorian kanssa. Ba-borin A-ryhmä vastaa Cloningerin tyyppiä I ja BaBa-borin B-ryhmä muistuttaa Cloningerin
tyyppiä II. Molempia ryhmiä erottelivat toisistaan ikäkriteeri (25 vuotta) sekä taudin va-kavuusaste ja sukurasite. Erona oli, ettei Babor korostanut A-ryhmällä alkoholismiin sai-rastumisen riskitekijöitä ja B-ryhmällä antisosiaalista persoonallisuushäiriötä sekä väkival-taisuutta alkoholin vaikutuksenalaisena.
Hillin (1992) tutkimuksessa korostuu mielestäni liikaa alkoholistien tarkastelu yhden kri-teerin avulla, sosiopaattisen henkilön läsnäolon alkoholismin laukaisevana tekijänä. Lop-putulokseksi saatiin kolme luokkaa, joista kaksi eroaa toisistaan vakavuusasteelta. Alkoho-listien hoidossa en usko olevan suurta merkitystä sillä, hoidetaanko taudin hieman lie-vempää tai vaikeampaa muotoa. Varsinkin kun vakavuusastetta määrittelevänä tekijänä tässä tapauksessa on potilaan lähipiirissä oleva sosiopaattinen henkilö, jonka vaikutusta ei voi enää taudin toteamisvaiheessa poistaa. Hillin tutkimusaineisto oli suppea, käsittäen vain 29 veljesparia, eikä ollenkaan naisia. Tämän vuoksi en pidä Hillin tutkimusta kovin luotettavana.
Hauserin ja Rybakowskin (1997) lähdeaineisto oli kattava, mutta sekin sisälsi vain miehiä.
Heidän luokituksessaan käytettiin vain viittä parametria luokkien erottamiseen toisistaan.
Koska kriteereitä on niin vähän, heidän luokitustapaa olisi helppo soveltaa käytännön hoi-totyössä. Kolmesta eri luokasta kaksi erosivat loppujen lopuksi hyvin vähän toisistaan.
Luokan II ja III erotti toisistaan vain se, että luokan III oli enemmän somaattista ja psyykkistä sairastavuutta.
Kaikista kolmoisluokituksista syntyi vaikutelma, että pohjana oli käytetty Cloningerin tai Baborin kaksoisjakoa. Cloningerin I ja Baborin A -ryhmä toistuvat niissä lähes samanlai-sena. Sen sijaan Cloningerin luokka II tai vastaavasti Baborin luokka B on jaettu kahteen osaan siten, että ryhmistä muodostuu lievempi ja vaikeampi tautimuoto.
Del Boca (1994) halusi ottaa tutkimuksessa huomioon alkoholismin sukupuolierot, hän ei kuitenkaan löytänyt puhtaasti vain miehiä tai naisia sisältäviä alkoholismin alaluokkia. Del Boca käytti lähdeaineistonaan Baborin keräämää lähdeaineistoa. Lopputuloskin vaikuttaa siltä, että Baborin A ja B -luokat ovat jaettu kahtia. Baborin A luokka jakautui lievä- ja si-säistetty-ryhmiin ja Baborin B luokka vakava- ja ulkoistettu-ryhmiin. Erona oli lähinnä se, että sisäistetty-ryhmään oli koottu masentuneita naisia ja ulkoistettu-ryhmään antisosiaa-lisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä miehiä.
Windlen ja Scheidtin (2004) lähdeaineisto oli suuri ja siinä otettiin huomioon erilaiset kan-sallisuustaustat. Lievä-ryhmä muistutti Cloningerin ryhmää I ja Baborin ryhmää A. An-tisosiaalinen-ryhmä puolestaan muistutti Cloningerin ryhmää II ja Baborin ryhmää B. Se-kakäyttäjät käyttivät kaikenlaisia päihteitä ja negatiivisesti vaikuttava -ryhmään kuuluvat olivat masentuneita ja ahdistuneita. Mielestäni tämä luokitus tarjoaa mahdollisuuden ryhmitellä alkoholistit selkeästi ja tarjota heille parhaiten sopivaa hoitoa. Lievä-ryhmään kuuluville voisi riittää interventio-hoito, jossa potilaita ohjattaisiin maltillisempaan alkoho-linkäyttöön. Negatiivisesti vaikuttava-ryhmäläisille masennuksen ja ahdistuksen hoito masennuslääkkein voisi olla hyödyllistä, samoin terapeuttinen hoitosuhde. Sekakäyttäjät voisivat parhaiten hyötyä vieroitushoidosta, jossa potilas voisi välttyä kaikilta päihteiltä ja saada korvaushoitoa. Antisosiaalisen ryhmän potilaita voisi auttaa pitkäaikainen terapia-suhde, jossa voisi oppia uusia mielen malleja asioiden käsittelyyn.
Leschin (1988) tutkimus on ainoa pitkäaikainen seurantatutkimus. Tutkimus kesti viisi vuotta ja lähdeaineisto oli kattava. Leschin tutkimusta on vaikeampaa rinnastaa Cloninge-rin tai BaboCloninge-rin tutkimuksiin suoraan kuin edellä mainittuja tutkimuksia. Leschin luokituksesta löytyy ahdistuneiden ryhmä (tyyppi II) ja masentuneiden ryhmä (tyyppi III). Tyyppi I -ryhmäläiset ovat lievemmin sairailta kuin Tyyppi IV --ryhmäläiset. Tyyppi I:set ovat usein avohoidon potilaita, sen sijaan Tyyppi IV:t kärsisivät erilaisista ongelmista, vaikka eivät käyttäisi alkoholia.
Bucholzilla (1996) oli käytettävissään laaja tutkimusaineisto. Hänen nelosjakoluokitukses-saan kolme ryhmää neljästä on muihin alkoholistiryhmiin verraten lieviä. Ainoastaan va-kava-ryhmän alkoholistit ovat selkeästi alkoholisteja, muut ryhmät vaikuttavat ennem-minkin viihde- ja alkoholinsuurkuluttaja-ryhmiltä.
Viitosjaoissa on paljon samoja piirteitä kuin nelosjaoissa. Zucker (1986) ja Moss (2007) löysivät kuitenkin uutena ryhmänä nuoret aikuiset, jota pystyivät lopettamaan alkoholin käytön myöhemmällä aikuisiällä. Tässä ryhmässä alkoholinkäyttö vaikutti olevan suorassa yhteydessä nuortenaikuisten opiskeluajankohdan kanssa. Kun opiskelu päättyi, myös alkoholin käyttö väheni.
Mossin tutkimuksessa arvostan eniten kotihaastattelu-muotoista tutkimusta. Hänen lä-hestymistavallaan on voitu kartoittaa myös alkoholisteja, jotka eivät ole hoidon piirissä.
Carboso (2006) käytti lähdeaineistonsa valitsemisessa DSM-IV-TR-kriteereitä, joka on ICD-10:tä vastaava tautiluokitusjärjestelmä. Carboson valitsema menetelmä tekee lähdeai-neistosta helposti toistettavan ja kansainvälisesti vertailukelpoisen.
Carboson ryhmäjaosta löytyi samoja luokkia, jota nelosjakoluokituksissa oli esitetty. Car-boson vakavaa alkoholismia sairastavat henkilöt, joilla oli vahva perinnöllinen alttius, oli-vat eroteltu omaksi ryhmäkseen. Tämä Carboson perinnölliset-ryhmä ei mielestäni oikein toimi. Sehän tarkoittaisi, ettei muilla ryhmillä olisi perinnöllisiä tekijöitä alkoholismin syn-nyssä.
Harringtonin (2014) alkoholistien alaluokitus kahdeksaan osaan tuntuu aivan liian vaikeal-ta kliinisessä työssä. Luokituksessa eivät myöskään erilaiset juomavaikeal-tavat silmiinpistävästi eroa toisistaan, vaikka erilaisten juomatapojen erottaminen toisistaan oli tutkimuksen tarkoituksena. Juomatapojen ja haastattelemalla saatujen tietojen yhdistäminenkin tun-tuu hieman epäloogiselta. En näe myöskään käytännön työssä merkitystä, että pelkästään juomapäiväkirjaan perusten pääteltäisiin, mihin ryhmään alkoholisti kuuluu.