Jellinek

Jellinek oli ensimmäinen varsinainen alkoholistialatyyppien luokittelija. Vuonna 1960 hän kirjoitti kirjan ”The Disease Concept of Alcoholism”, jossa hän pohti alkoholismin luonnet-ta. (Leggio 2009). Kyseistä kirjateosta ei ollut saatavilla, minkä vuoksi tässä yhteydessä nojauduin Leggion katsausartikkelin tietoihin. Koska Leggion artikkelissa aihetta oli kä-sitelty suppeasti, olen joiltakin osin nojautunut epäluotettavaan lähteeseen, Wikipediaan.

Lähdeaineistonaan Jellinek käytti valitsemiaan anonyymejä alkoholisteja. Lähdeaineisto oli suppea, ja kyseessä oli kyselytutkimus, jolla Jellinek yritti erotella alkoholistien erilaisia juomatapoja ja riippuvuutta alkoholista (E. Morton Jellinek, Wikipedia 2016). Tutkimuk-sensa perusteella Jellinek erotti viisi eri ryhmää alkoholin suurkuluttajista: Alpha, Beta, Gamma, Delta ja Epsilon. Näistä ryhmistä vain kaksi oli Jellinekin mielestä alkoholisteja.

(Leggio 2009). Leggio esitteli artikkelissaan vain ryhmät Gamma ja Delta, tämän vuoksi muiden ryhmien kohdalla viitataan Wikipediaan.

4.2.1.1 Alpha

Alpha-ryhmäläiset ovat alkoholismin sairastumisen alkuvaiheessa. He käyttävät alkoholia lievittääkseen fyysistä ja psyykkistä tuskaa, ja heidän riippuvuutensa on puhtaasti psyko-loginen. Juomisesta aiheutuu alpha-ryhmäläisille sosiaalisia ja henkilökohtaisia haittoja.

Haittana voi esimerkiksi olla kyvyttömyys käydä töissä alkoholinkäytön vuoksi. (E. Morton Jellinek, Wikipedia 2016)

Jellinek oli sitä mieltä, että alpha-ryhmäläiset pystyvät lopettamaan juomisen ongelmis-taan huolimatta, jos he todella haluavat sitä. Jellinekin mukaan alpha-ryhmäläiset eivät ole menettäneet hallintaa alkoholinkäytöstä. Siksi Jellinek ei ajattele tämän ryhmän sai-rastavan alkoholismia vielä. (E. Morton Jellinek, Wikipedia 2016)

4.2.1.2 Beta

Beta-ryhmäläiset juovat lähes päivittäin ja heillä on seurannaissairauksia, kuten po-lyneuropatiaa ja maksakirroosia. He eivät kuitenkaan ole riippuvaisia alkoholista psyykki-sesti eivätkä fyysipsyykki-sesti. He eivät esimerkiksi kärsi vieroitusoireista. Koska beta-ryhmäläisillä ei ole fyysistä riippuvuutta, Jellinek on sitä mieltä, että tämäkään ryhmä ei sairasta alkoholismia. (E. Morton Jellinek, Wikipedia 2016)

4.2.1.3 Gamma

Gamma-ryhmäläiset ovat fyysisesti vahvasti riippuvaisia alkoholista. Heillä on kyky pidät-täytyä alkoholin juomisesta, mutta kun he alkavat juoda alkoholia, kontrolli juomiseen katoaa. Gamma-ryhmäläisten alkoholin sietokyky on noussut, ja heillä on vieroitusoireita sekä niin sanottuja craving-oireita (vapaasti suomennettuna ”viinanhimoa”). Jellinekin mukaan gamma-ryhmäläiset sairastavat alkoholismia. (Leggio 2009)

4.2.1.4 Delta

Delta-ryhmäläiset ovat myös fyysisesti voimakkaasti riippuvaisia alkoholista kuten gam-ma-ryhmäläiset. Delta-ryhmäläiset ovat kuitenkin menettäneet täysin hallinnan alkoholin juomisen suhteen, eivätkä he pysty pidättäytymään alkoholinkäytöstä. Kuten gamma-ryhmäläisten, myös delta-ryhmäläisten sietokyky alkoholille on kohonnut, ja heillä on

vie-roitusoireita sekä ”craving”-oireita. Fyysisen riippuvuuden takia Jellinekin mielestä myös tämä ryhmä sairastaa alkoholismia. (Leggio 2009)

4.2.1.5 Epsilon

Epsilon-ryhmäläiset ovat niin sanottuja dipsomaneja, mikä tarkoittaa kansankielessä tuurijuoppoa. Heillä on taipumus olla pitkiä aikoja täysin raittiita, mutta juomaan ryhdyt-tyään heille tulee useiden päivien, jopa viikkojen, mittaisia juomaputkia. Jellinekin mu-kaan tämä ryhmä ei ole alkoholista riippuvainen, koska heiltä puuttuu fyysinen riippuvuus alkoholiin. (E. Morton Jellinek, Wikipedia 2016)

4.2.1.6 Yhteenveto

Jellinekin mukaan hänen viidestä ryhmästään kaksi sairastaa alkoholismia. Siksi tästä vii-den ryhmän mallista saadaan kaksoisjakomalli käyttämällä vain ryhmiä Gamma ja Delta.

Perusteena tälle on se, että gamma- ja delta-ryhmäläiset kärsivät fyysisestä riippuvuudes-ta, josta muut ryhmät eivät kärsi. Ainoa ero näiden kahden alkoholistiryhmän välillä on, että gamma-ryhmäläiset voivat pidättäytyä alkoholin käytöstä, mutta delta-ryhmäläiset eivät voi. (Leggio 2009)

4.2.2 Cloninger ja kollegat

Cloninger kehitti yhdessä kollegoidensa kanssa vuonna 1981 alkoholisteista mallin, joka jakoi alkoholistit tyyppiin I ja II. Jako perustui lähdeaineistona käytettyyn Tukholman adoptiotutkimuksen tuloksiin sekä Cloningerin itsensä luomaan neurobiologiseen persoo-nallisuusmalliin. (Cloninger 1981, 1985 ja Leggio 2009)

4.2.2.1 Tyyppi I

Tyypin I alkoholismi kehittyy tyypillisesti vasta 25. ikävuoden jälkeen. Tyyppi I alkoholis-min ilmenemiseen tarvitaan sekä geneettinen alttius sekä provosoiva kasvuympäristö.

Miehillä ja naisilla on yhtäläinen alttius sairastua tähän alkoholismin muotoon. Heillä on kyky pidättäytyä alkoholin käytöstä toisinaan. He tyypillisesti välttävät vaaroja ja ovat rauhallisia alkoholin vaikutuksen alaisena. He käyttävät alkoholia lähinnä itsensä lääkit-semiseen, esimerkiksi unohtaakseen elämän keskinkertaisuuden. (Cloninger 1981, Leggio 2009)

4.2.2.2 Tyyppi II

Tyypin II alkoholismi kehittyy jo ennen 25. ikävuotta. Ryhmä koostuu suurimmaksi osaksi miehistä, joilla on geneettinen alttius sairastua alkoholismiin. Taipumus peritään yleensä isältä. Tyypin II alkoholismin kehittymiselle ei vaadita provosoivaa kasvuympäristöä, vaik-ka se toki lisää sairastumisen todennäköisyyttä. (Cloninger 1981, Leggio 2009)

Tyypin II alkoholistit juovat paljon, eivätkä pysty pidättäytymään alkoholista. He juovat nautinnon vuoksi, eivätkä pelkää siitä aiheutuvia haittoja. He saattavat kärsiä antisosiaali-sesta persoonallisuushäiriöstä ja voivat käyttäytyä väkivaltaisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämän ryhmän vaste hoitoon on huono. (Cloninger 1981, Leggio 2009)

4.2.2.3 Yhteenveto

Tyypit I ja II eroavat toisistaan muun muassa sukupuolijakaumaltaan, sillä tyypin II alkoholistit ovat pääasiassa miehiä. Myös puhkeamisajankohta ja juomatavat eroavat toisistaan huomattavasti. Ryhmien erot näkyvät myös hoitovasteissa, sillä tyyppi I -ryhmän hoitovaste on parempi kuin tyyppi II -ryhmäläisillä. (Cloninger 1981, Leggio 2009) 4.2.3 Babor ja kollegat

Babor halusi kehittää käytännöllisen ja yksinkertaisen luokittelun, joka jakaisi alkoholistit erilaisia hoitoja tarvitseviin ryhmiin. Tämän vuoksi hän käytti lähdeaineistonaan hoitolai-toksissa olevia alkoholisteja. (Babor 1992, Leggio 2009)

Babor kehitti alaluokkateorian, joka perustui klusterianalyysiin 321 alkoholistipotilaasta.

Potilaita hoidettiin yhdysvaltalaisissa hoitolaitoksissa. Analyysin pohjalta hän muodosti kaksi alaryhmää, jotka olivat tyyppi A ja tyyppi B. Ryhmät erosivat toisistaan hänen ni-meämiensä 17 piirteen perusteella. Näihin 17 piirteeseen kuului muun muassa: alkoho-lismin puhkeamisen ajankohta, lapsuuden ajan riskitekijät, persoonallisuusprofiili, riippu-vuuden voimakkuusaste, alkoholiin liittyvät ongelmat, muut yhtä aikaa ilmenevät psykiat-riset häiriöt, perheen alkoholismitaustat, geneettiset riskitekijät, juomatavat, muiden päihteiden käyttö, alkoholismin aikaisempi hoitohistoria, elämän stressitekijät ja hoidon tehoavuus. (Babor 1992, Leggio 2009)

Babor perusteli jakoteoriansa oikeellisuutta kolmen kategorian avulla. Ensimmäinen on ennustettava oikeellisuus, joka kuvaa alatyypin kykyä ennustaa potilaan taudin kulkua ja hoitovastetta. Toinen on rakentava oikeellisuus, joka kuvaa, kuinka hyvin potilaat sopivat alatyyppeihin teoreettisen taudinkuvan ja potilaasta saatujen tutkimustulosten ja havain-tojen perusteella. Kolmas on erottava oikeellisuus, jonka perusteella alatyypit voidaan selkeästi tunnistaa suurten määräävien ominaisuuksien perusteella, kuten esimerkiksi alkoholismin puhkeamisiällä. (Babor 1992)

4.2.3.1 Tyyppi A

Alkoholismi kehittyy tyypillä A 25. ikävuoden jälkeen. Alkoholismiin sairastuneella on vä-hän lapsuuden ajan riskitekijöitä ja vä-hänen riippuvuutensa alkoholiin on vähäinen. Alkoho-linkäyttöön liittyy vähän sosiaalisia ja fyysisiä haittavaikutuksia. Mielenterveysongelmia esiintyy harvoin. Elämän stressitekijät eivät ole suuressa roolissa alkoholinkäytön suhteen.

Lisäksi alkoholismiin sairastuneella ei ole aikaisempaa hoitohistoriaa. (Babor 1992, Leggio 2009)

4.2.3.2 Tyyppi B

Alkoholismi puhkeaa tyypillä B ennen 25. ikävuotta. Alkoholismiin sairastuneella on lap-suuden ajan riskitekijöitä ja suvussa esiintyy alkoholismia. Riippuvuus alkoholista on erittäin voimakasta ja aiheuttaa sosiaalisia ja fyysisiä haittavaikutuksia. Tyypillisesti henkilöllä esiintyy myös muita mielenterveyshäiriöitä. Stressitekijät lisäävät alkoholinkäyttöä. Lisäksi alkoholismiin sairastuneella on mahdollisesti aikaisempi hoitohistoria joko alkoholismin tai muiden päihteiden takia. (Babor 1992, Leggio 2009) 4.2.3.3 Yhteenveto

Baborin luokittelussa tyypillä A on vähemmän altistavia riskitekijöitä alkoholismiin sairas-tumiselle kuin tyypillä B. Lisäksi tyypin A alkoholismi on tyyppiin B verrattuna lievempää ja helppohoitoisempaa. (Babor 1992)

4.3 Kolmoisjaot

Kolmoisjaossa alkoholistit on jaettu kolmeen eri luokkaan. Tähän jakotyyppiin ovat pääty-neet muun muassa Hill (1992) ja Hauser ja Rybakowski (1997). Heistä kaksoisjako ei ollut riittävä kattamaan kaikkia alkoholistityyppejä.

4.3.1 Hill

Hill oli kiinnostunut Cloningerin tekemistä alkoholismin tyyppiluokituksista ja halusi sen perusteella tehdä oman tutkimuksensa. Hän käytti lähdeaineistonaan 29 paria länsimaa-laisia alkoholistiveljeksiä sekä heidän lähimpiä sukulänsimaa-laisiaan. Tutkimukseen hyväksyttiin vain veljespareja, joista toinen sai ammatillista hoitoa ongelmaansa ja joiden isällä ei ollut todettu antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. Tärkeänä jakokriteerinä Hill piti sosio-paattisen persoonallisuuden löytymistä perheyhteisöstä, erityisesti jos veljesparin isällä oli tämä sosiopaattinen persoonallisuus. (Hill 1992, Leggio 2009)

4.3.1.1 Tyyppi I

Tyyppi I on identtinen Cloningerin tyyppi I:n kanssa. Tyypin I -luokassa alkoholismi puh-keaa 25. ikävuoden jälkeen ja alkoholismin puhkeamiseen vaikuttaa paljon kasvuympäris-tö. Miehet ja naiset sairastuvat yhtäläisesti. Sairastuneilla on kyky pidättäytyä alkoholin juomisesta, ja alkoholin vaikutuksen alaisena he käyttäytyvät rauhallisesti ja harmeja väl-tellen. He käyttävät alkoholia pääasiallisesti itselääkityksenä. Hoitovaste sairauteen on hyvä. (Leggio 2009)

4.3.1.2 Tyyppi II

Tyyppi II on hyvin samanlainen kuin Cloningerin tyyppi II. Siinä alkoholismi puhkeaa jo ennen 25. ikävuotta. Sairastuneet ovat pääasiassa miehiä, joilla on voimakas geneettinen alttius alkoholismiin. Kasvuympäristö ei vaikuta taudin puhkeamiseen. Tyypin II alkoholis-tit juovat paljon ja he ovat kyvyttömiä pidättäytymään alkoholista. He eivät pelkää alko-holin aiheuttamia seurauksia ja voivat käyttäytyä päihtyneenä väkivaltaisesti. He saatta-vat kärsiä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Hoitovaste on huono. Ainoa ero Clo-ningerin ja Hillin luokitusten välillä on, että Hillin mukaan tyypin II alkoholisteilla on sosio-paattinen isä. (Leggio 2009)

4.3.1.3 Tyyppi III

Tyyppi III on lähes identtinen Hillin tyyppi II:n kanssa. Ne eroavat toisistaan siten, että tyyppi III:n alkoholismi on vaikeampiasteinen kuin tyyppi II:n alkoholismi eikä tyyppi III:lla tarvitse olla sosiopaattista isää. (Leggio 2009)

4.3.1.4 Yhteenveto

Hill on Cloningerin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla, mutta Hill halusi tutkimuksissaan korostaa sosiopattisen henkilön läsnäolon vaikutusta sairauden puhkeamiseen. Toisaalta hän halusi osoittaa, että Cloningerin luokituksen tyyppi II:sta on olemassa myös vakavam-pi-asteinen muoto. (Leggio 2009)

4.3.2 Hauser ja Rybakowski

Hauser ja Rybakowski käyttivät lähdeaineistonaan 296:ta miestä, joilla oli todettu alkoholiriippuvuus ja jotka olivat hoitolaitospotilaita. He luokittelivat potilaat kolmeen alatyyppiin viiden kriteerin perusteella. Nämä kriteerit olivat suvun alkoholinkäyttöhistoria, alkoholismin puhkeamisikä, yhtäaikaiset mielenterveydelliset häiriöt ja somaattiset sairaudet sekä juomisesta aiheutuvat seuraukset. Apuna luokittelun kehittämisessä Hauser ja Rybakowski käyttivät k-tavan klusterianalyysiä. Se on menetelmä, jossa tietokone luokittelee henkilöt järjestelmään valittujen ominaisuuksien perusteella, jolloin tutkijoiden mielipiteet eivät vaikuta lopputulokseen. (Hauser ja Rybakowski 1997, Leggio 2009)

4.3.2.1 Tyyppi I

Tyyppi I muistuttaa paljon Cloningerin tyyppi I - ja Baborin A-luokitusta. Hauser ja Ryba-kowski luokittelivat tämän tyypin alkoholismin lieväasteiseksi. Tyypin I alkoholismissa po-tilailla on myöhäinen taudin puhkeamisikä eikä riippuvuus alkoholista ole kovin voimakas-ta. Potilaiden suvussa ei esiinny alkoholismia. (Hauser ja Rybakowski 1997, Leggio 2009) 4.3.2.2 Tyyppi II

Tyyppi II puhkeaa suhteellisen aikaisin ja suvussa tavataan alkoholismia. Potilailla on usein antisosiaalisia käytöshäiriöitä sekä paljon alkoholista aiheutuvia ongelmia. (Hauser ja Rybakowski 1997, Leggio 2009)

4.3.2.3 Tyyppi III

Tyyppi III puhkeaa myös aikaisin. Puhkeamisen taustalla on yhtäaikaisesti ilmenevät psyykkiset häiriöt ja somaattiset sairaudet, joita esiintyy myös suvussa. Heillä on paljon ongelmia alkoholiin liittyen. (Hauser ja Rybakowski 1997, Leggio 2009)

4.3.2.4 Yhteenveto

Hauserin ja Rybakowski pyrkivät luomaan kliinisesti selkeästi mitattavat luokitukset. Hei-dän menetelmätapansa, k-tavan klusterianalyysi, tekee tutkimuksesta luotettavan.

(Hauser ja Rybakowski 1997, Leggio 2009)

4.3.3 Muut kolmoisjakoon päätyneet luokittelijat

Morey ja Skinner käyttivät lähdeaineistonaan laajaa haastattelututkimusta, jonka tulokset he jäsentelivät klusterianalyysillä. He muodostivat kolme alkoholistiryhmää. Ensimmäi-seen ryhmään kuului aikaisen puhkeamisiän alkoholin ongelmakäyttäjät, joilla ei ollut va-kavia alkoholiriippuvuusoireita. Toisessa ryhmässä oli niin kutsuttuja seurajuoppoja. He olivat sosiaalisesti suuntautuneita ja heillä oli taipumusta päivittäiseen alkoholinkulutuk-seen. Lisäksi he olivat osittain riippuvaisia alkoholista. Kolmanteen ryhmään kuuluivat niin kutsutut skitsofreeniset juopot, jotka olivat sosiaalisesti eristäytyneitä. Heillä oli taipu-musta ryyppyputkiin ja he kärsivät vakavista alkoholismin oireista. (Morey ja Skinner 1986)

Cook ym. (1994) käyttivät 224 alkoholistin joukkoa lähdeaineistonaan. Luokittelun tulok-sena he muodostivat kolme ryhmää, jotka olivat ”ensisijainen alkoholismi”, ”antisosiaali-nen alkoholismi” ja ”toissijai”antisosiaali-nen alkoholismi”. Luokittelun perusteena he käyttivät alkoho-liin liittyviä oireita sekä psyykkisiä piirteitä. Toissijainen alkoholismi –ryhmässä alkoholis-min taudinkuva oli lievin. Antisosiaalinen alkoholismi ja ensisijainen alkoholismi -ryhmissä oli paljon samanlaisia piirteitä, mutta antisosiaalinen alkoholismi -ryhmän oireet olivat vakavimpia. Cook ym. huomasivat myös, että antisosiaalinen alkoholismi -ryhmän jäsen-ten omat kertomukset käyttäytymisestään alkoholin vaikutuksen alaisena eivät vastan-neet tutkimuksissa havaittua käytöstä. 224:sta tutkitusta alkoholistista noin 57 prosenttia kuului ryhmään ”ensisijainen alkoholismi”, 22 prosenttia kuului ryhmään ”antisosiaalinen alkoholismi” ja 21 prosenttia kuului ryhmään ”toissijainen alkoholismi”. (Cook ym. 1994)

4.4 Nelosjaot

Nelosjaossa alkoholistit on jaettu neljään eri luokkaan. Tähän jakotyyppiin ovat päätyneet muun muassa Del Boca (1994), Windle ja Scheidt (2004) sekä Lesch yhdessä kollegoidensa kanssa (1988). Heidän mielestään kaksois- ja kolmoisjako eivät olleet riittäviä kattamaan kaikkia alkoholistityyppejä.

4.4.1 Del Boca

Del Boca oli sitä mieltä, että aiemmissa alkoholismitutkimuksissa naisia oli tutkittu hyvin vähän suhteessa miehiin. Häntä kiinnosti tietää, voivatko alkoholistityypit erota toisistaan sukupuolen suhteen. Jo aiemmin oli huomattu, että alkoholismi ilmenee naisilla eri taval-la kuin miehillä. Naiset esimerkiksi aloittavat juomisen myöhemmällä iällä ja heillä alkoho-lin tuomat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset kasautuvat nopeammin ja vaike-ampina. (Del Boca 1994)

Del Boca painotti artikkelissaan viittä näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma oli sukupuo-lierot, jotka liittyvät alkoholin kulutukseen ja sen seurauksiin. Toiseksi hän halusi tyypittää alkoholistit sukupuolen mukaan. Kolmanneksi hän pohti stressin ja negatiivisten tunneti-lojen vaikutusta alkoholismiin altistavana tekijänä. Neljäs näkökulma oli henkilön sosio-kulttuurisen ja elämäntilanneen vaikutus alkoholismin syntyyn. Viidenneksi hän halusi tutkia sukupuoleen liittyvien psyykkisten ominaisuuksien vaikutusta alkoholismiin. (Del Boca 1994)

Del Boca käytti lähdeaineistonaan Baborin keräämää aineistoa, koska se oli hänen mieles-tään tarpeeksi kattava, ja aineistoon kuului molempien sukupuolten edustajia. Del Boca vertasi myös tuloksiaan Baborin saamiin tuloksiin. (Del Boca 1994)

Sukupuolieroja löytyy erityisesti Baborin A-luokasta. Tässä luokassa miehet aloittavat juomisen nuorempina ja he juovat enemmän kuin naiset. Miehet kuitenkin kärsivät vä-hemmän stressistä sekä käyttävät vävä-hemmän lamaavia huumausaineita kuin naiset. Nai-silla havaittiin olevan enemmän alkoholismiin sairastuneita suvussa ja he kärsivät enem-män juomisen sosiaalisista ja fyysisistä seurauksista. Baborin B-luokassa sukupuolierona on, että miehet kärsivät antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, kun taas naiset kärsivät ennemminkin masennuksesta ja ahdistuksesta. (Leggio 2009)

Eroavaisuuksien perusteella Del Boca teki nelosjaon alkoholismiluokitukseensa. Hän ni-mesi luokat lieväksi, vakavaksi, sisäistetyksi ja ulkoistetuksi. Kaksi ensimmäistä luokkaa muistuttavat Baborin A- ja B-luokkaa, mutta kaksi viimeistä eroaa sukupuolijakauman vuoksi Baborin luokituksista. (Leggio 2009)

4.4.1.1 Lievä

Lievä-ryhmä on samankaltainen kuin Baborin tyyppi A. Ryhmäläisten alkoholismi ei ole vakava-asteista ja alkoholismista johtuvat seuraukset eivät ole merkittäviä. (Del Boca 1994, Leggio 2009)

4.4.1.2 Vakava

Vakava-ryhmä on samankaltainen kuin Baborin tyyppi B. Ryhmäläisillä on suuria ongelmia monilla osa-alueilla elämässä alkoholinkäytön vuoksi. (Del Boca 1994, Leggio 1996)

4.4.1.3 Sisäistetty

Sisäistetty-ryhmän potilaat kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta, yhdessä tai erikseen.

He käyttävät alkoholia lievittääkseen sisäistä olotilaansa. He ovat vakavasti riippuvaisia alkoholista ja sen vuoksi he kärsivät alkoholista johtuvista sairauksista, kuten esimerkiksi alkoholimaksakirroosista. Tähän ryhmään kuuluu 32 prosenttia alkoholistinaisista ja 11 prosenttia alkoholistimiehistä. (Del Boca 1994, Leggio 2009)

4.4.1.4. Ulkoistettu

Ulkoistettu-ryhmän potilaat käyttävät suuria määriä alkoholia ja sairastavat antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. He kärsivät vakavista sosiaalisista ongelmista. Lisäksi heidän lähi-suvustaan löytyy muita alkoholisteja. Tähän ryhmään kuuluu kaikista lähdeaineiston alko-holisteista 38 prosenttia miehistä ja 7 prosenttia naisista. (Del Boca 1994, Leggio 2009) 4.4.1.5 Yhteenveto

Del Boca halusi tutkia alkoholismin sukupuolieroja perusteellisesti, koska aikaisemmat tutkimukset eivät ottaneet niitä tarkasti huomioon. Hän teki viisi johtopäätöstä tutkimuk-sessaan. Ensinnäkin naiset ovat alkoholin vaikutuksille herkempiä kuin miehet, vaikka al-koholismin puhkeamisikä naisilla on myöhäisempi. Toiseksi naiset kärsivät useammin

muista alkoholismin puhkeamista edesauttavista ongelmista, kuten taloudellisista ongel-mista. Naiset hakeutuvat hoitoon herkemmin, mutta he hakevat hoitoa alkoholin aiheut-tamiin ongelmiin, mutta eivät itse alkoholismiin. Kolmanneksi naisalkoholisteilla todetaan useammin psyykkisiä ja tunne-elämän ongelmia, esimerkiksi masennusta, kuin miehillä.

Alkoholistinaiset tuntevat enemmän syyllisyyttä juomisestaan kuin miehet. Heidän itse-tuntonsa on miehiä alhaisempi. Del Bocan neljäs huomio oli, että ei ole olemassa riittä-västi näyttöä siitä, että jotkut alkoholismin hoitomuodot tepsisivät naisiin paremmin kuin miehiin. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi yleisen tutkimuksen puutteesta. Vaikka alkoho-lin aiheuttamat ongelmat ovat yleensä vakavampia naisilla kuin miehillä, naiset hyötyvät paljon saamastaan hoidosta. Del Bocan viides johtopäätös oli, että vaikka ei ole olemassa hoitoa, joka tehoaisi erityisen hyvin naisille, niin naisilla on tiettyjä tarpeita, joiden pitää tulla tyydytetyksi. Esimerkkinä hän käytti lastenhoitoa, joka on naisille tärkeää hoitojen aikana. (Del Boca 1994)

4.4.2 Windle ja Scheidt

Windlen ja Scheidtin lähdeaineisto oli laaja käsittäen 802 alkoholistipotilasta. Potilaat oli koottu newyorkilaisista hoitolaitoksista ja heistä 481 oli miehiä ja 321 naisia. Ryhmän et-ninen tausta oli monipuolinen: 418 tummaihoista, 180 valkoihoista, 187 latinoa ja 17 hen-kilöä muista etnisistä ryhmistä. Windle ja Scheidt käyttivät luokittelun apuna klusteriana-lyysiä. Tutkimuskohteina olivat muun muassa päihteiden käyttö, psykiatriset häiriöt, alko-holismin esiintyminen suvussa, psykopatiat, temperamentti, alkoalko-holismin luonne ja poti-laan terveydentila. (Windle ja Scheidt 2004, Leggio 2009)

Windle ja Scheidt tekivät neljän tyypin luokituksen perustuen aikaisempaan kirjallisuu-teen alkoholismin luokitusteorioista ja heidän tutkimusaineistoonsa. Luokitustyypit olivat lievä, sekakäyttö, negatiivisesti vaikuttava ja krooninen antisosiaalinen ryhmä. (Windle ja Scheidt 2004)

4.4.2.1 Lievä

Lievä-ryhmäläisillä alkoholismi puhkeaa myöhemmällä iällä ja he ovat käyttäneet alkoho-lia vähemmän aikaa kuin muut ryhmät. Kun lieryhmäläiset juovat, alkohoalkoho-lia kuluu vä-hemmän suhteessa muihin ryhmiin. He myös kärsivät vävä-hemmän vieroitusoireista.

Alko-holismin taustalta löytyy vähemmän kehityshäiriöitä ja alkoholismia ei esiinny potilaiden suvussa merkittävästi. (Windle ja Scheidt 2004, Leggio 2009)

4.4.2.2 Sekakäyttö

Sekakäyttö-ryhmässä käytetään alkoholin lisäksi muita päihteitä, kuten bentsodiatsepiine-ja. Ryhmäläisten taustoista löytyy perheväkivaltaa, riskialtista seksuaalista käyttäytymistä ja suontensisäisten huumeiden käyttöä. (Windle ja Scheidt 2004, Leggio 2009)

4.4.2.3 Negatiivisesti vaikuttava

Negatiivisesti vaikuttava -ryhmässä esiintyy eniten vakavaa masennusta ja ahdistusoireyh-tymää. Ryhmäläisten taustoista löytyy eniten lapsuudenaikaista seksuaalista hyväksikäyt-töä, itsemurhayrityksiä ja lapsuudenaikaista kodittomuutta. (Windle ja Scheidt 2004, Leg-gio 2009)

4.4.2.4 Krooninen antisosiaalinen ryhmä

Krooninen antisosiaalinen -ryhmässä alkoholin kulutus on suurinta ja siitä johtuvat seu-raukset vakavia. Alkoholiriippuvuus on voimakkainta ja ryhmäläiset kärsivät sairaudesta kauan, koska alkoholismi puhkeaa yleensä nuorella iällä. Tähän ryhmään kuuluu eniten antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ihmisiä. (Windle ja Scheidt 2004, Leggio 2009)

4.4.2.5 Yhteenveto

Windlen ja Scheiditin mielestä heidän luomansa neljän luokittelun malli oli paremmin erilaisia alkoholisteja kattava kuin kahden luokittelun malli. Tutkimustaan voidaan pitää luotettavana heidän kattavan lähdeaineistonsa vuoksi. Lisäksi he olivat hyvin perehtyneitä muihin luokitusteorioihin ja niiden puutteiden perusteella he halusivat tehdä vaihtoehtoi-sen luokittelumallin. Muiden tutkimusten puutteina he pitivät muun muassa tutkimusai-neistojen suppeutta kokonsa, sukupuolijakauman ja erilaisten etnisten ryhmien jakauman perusteella. Lisäksi heidän tutkimuksensa sisälsi enemmän tutkimuskohteita kuin aikai-sempien luokitteluteorioiden tekijöiden. (Windle ja Scheidt 2004)

4.4.3 Lesch ja hänen tutkimusryhmänsä

Lesch ym. 1988 halusivat kehittää luokittelun, joka tukisi parhaalla mahdollisella tavalla alkoholistien hoitoa. He päättivät tehdä tutkimuksestaan mahdollisimman kattavan ja täten he suunnittelivat viiden vuoden pituisen seurantatutkimuksen, johon kuului 444 alkoholistipotilasta. Potilaat jaettiin neljään ryhmään erilaisen taudinkulun perusteella. He ottivat jaossa huomioon potilaiden fysiologiset, käytökselliset ja kliiniset ominaisuudet.

Nämä neljä ryhmää he nimesivät allergiseksi malliksi, ahdistuneisuuden ja konfliktin mal-liksi, masentuneisuuden malliksi ja adaptaation malliksi. (Leggio 2009)

4.4.3.1 Tyyppi I eli allerginen malli

Tyyppi I alkoholistit kärsivät vakavista vieroitusoireista. He käyttävät alkoholia estääkseen vieroitusoireita tai lievittääkseen niitä. Heidän satunnainen juomisensa kehittyy hiljalleen tapajuomiseksi, jonka taustalla on koko ajan kasvava himo alkoholinkäyttöä kohtaan. He ovat usein avohoidon potilaita ja heidän suvussaan esiintyy alkoholismia. (Leggio 2009) 4.4.3.2 Tyyppi II eli ahdistuneisuuden ja konfliktin malli

Tyyppi II alkoholistit lääkitsevät itseään alkoholilla sen rauhoittavan vaikutuksen vuoksi ja käyttävät muita päihdyttäviä aineita. Tyypin II alkoholistit muuttuvat käytökseltään voi-makkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä voi vahingoittaa sosiaalisia suhteita. He eivät kärsi vakavista vieroitusoireista eikä heillä esiinny alkoholista johtuvia somaattisia sairauksia. (Leggio 2009)

4.4.3.3 Tyyppi III eli masentuneisuuden malli

Tyyppi III alkoholistit käyttävät alkoholia masennuksen hoitoon. He kärsivät tunne-elämän häiriöistä ja voivat olla aggressiivisia ja itsetuhoisia. He pystyvät pidättäytymään alkoho-linkäytöstä silloin, kun mielenterveyshäiriöt ilmenevät lievänä. Tunne-elämän hankaluuk-sien vuoksi heillä on myös ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Heidän suvussaan esiintyy alkoholismia ja tunne-elämän häiriöitä. Tyyppi III alkoholistit kärsivät lievistä tai kohtalaisista vieroitusoireista. (Leggio 2009)

4.4.3.4 Tyyppi IV eli adaptaation malli

Tyyppi IV alkoholisteilla tavataan aivoperäisiä häiriöitä jo ennen sairauden puhkeamista.

Heillä on myös käytöshäiriöitä ja paljon sosiaalista taakkaa jo ennen 14. ikävuotta. He kär-sivät psyykkisistä, somaattisista ja sosiaalisista poikkeavuuksista, vaikka eivät käyttäisi alkoholia. He humaltuvat voimakkaasti jo pienillä alkoholiannoksilla. He kärsivät vuoteen-kastelusta nuorena muita useammin, vaikka heillä ei ole merkittävää psykiatrista monisai-rautta. Heillä saattaa esiintyä vieroitusoireiden kaltaisia kohtauksia ilman alkoholista vie-roittumista. (Leggio 2009)

4.4.3.5 Yhteenveto

Leschin ja kollegioiden malli poikkeaa muista aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista, mutta se on saanut tukea 2000-luvulla tehdyistä tutkimuksista. Esimerkkinä yksi näistä tutki-muksista käsitteli alkoholistipotilaiden plasman homokysteiinipitoisuutta, minkä määrä vaihteli eri Lechin luokkien välillä. Leschin tutkimus on ainoa pidempiaikainen yhtäjaksoi-nen tutkimus. (Leggio 2009)

4.4.4 Muut nelosjakoon päätyneet luokittelijat

Bucholz ym. (1996) käyttivät lähdeaineistonaan 2 551:tä alkoholistien sukulaista, jotka kaikki osallistuivat tutkimukseen nimeltä ”Collaborative Study of the Genetics of Alcoholism”. Tutkimus selvitti alkoholismin genetiikkaa. Lähdeaineiston he jäsensivät käyttämällä latenttiluokka-analyysiä. Latenttiluokka-analyysi on tekniikka, joka käyttää risti-luokitteludataa tunnistaakseen tutkimattomat niin kutsutut latenttiluokat, jotka selit-tävät yhtäläisyyksiä tutkittavien muuttujien välillä. Muuttujina oli 37 elämän aikana il-mennyttä alkoholiriippuvuuteen viittaavaa oiretta, jotka oli selvitetty 1360 nais- ja 1191

Bucholz ym. (1996) käyttivät lähdeaineistonaan 2 551:tä alkoholistien sukulaista, jotka kaikki osallistuivat tutkimukseen nimeltä ”Collaborative Study of the Genetics of Alcoholism”. Tutkimus selvitti alkoholismin genetiikkaa. Lähdeaineiston he jäsensivät käyttämällä latenttiluokka-analyysiä. Latenttiluokka-analyysi on tekniikka, joka käyttää risti-luokitteludataa tunnistaakseen tutkimattomat niin kutsutut latenttiluokat, jotka selit-tävät yhtäläisyyksiä tutkittavien muuttujien välillä. Muuttujina oli 37 elämän aikana il-mennyttä alkoholiriippuvuuteen viittaavaa oiretta, jotka oli selvitetty 1360 nais- ja 1191

In document Alkoholistien luokittelun tilanne (sivua 22-48)