Tässä luvussa käsitellään ensin päätulokset, sen jälkeen tarkastellaan tutkimuksen luotettavuutta ja lopussa esitellään tutkimuksen jatkotutkimusaiheet.
5.1 Päätulokset
Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä oli tutkia oppilaiden kokemuksia siitä, minkälainen oppimisympäristö luonto on. Tutkimuksen mukaan suurin osa oppilaista piti metsässä olemisesta, siellä touhuamisesta ja moni vastasi pitävänsä siitä, että mennään luokan ja opettajan kanssa metsään oppimaan. Metsässä oppiminen koettiin mielenkiintoiseksi ja virkistäväksi tavaksi opetella uusia asioita. Oppilaat olivat sitä mieltä, että luonnossa voi oppia uusia asioita esimerkiksi itse luonnosta tai luontoa apuna käyttäen.
Tutkimuksen lähtökohtana oli se, että nykypäivän lapset eivät vietä aikaa enää metsässä niin kuin ennen ja tämä vahvistuikin tutkimuksen aikana. Yleisenä huolenaiheena on ollut älypuhelimen syömä aika kaikelta muulta. Lapset tarvitsevat nykyään paljon virikkeitä ja enemmän aikaa kuluu sisällä pelikoneiden ääressä ollessa. Nykypäivän lapset ovat vähemmän aikaa ulkona ja pihaleikeissä, ja näin ollen ollaan huolestuneita siitä, vieraantuvatko lapset luonnosta ja ulkona touhuamisesta. Tuntuu, että virikkeeksi ei enää riitä pelkkä tyhjä leikkikenttä, jossa ennen on telminyt lapsia pallojen, renkaiden, kivien ja oksien kanssa. Sen sijaan täytyy päästä Hoplopin kaltaisiin virikkeellisiin ympäristöihin touhuamaan. Koulun ympäristökasvatus nousee tämän takia suureen rooliin, jotta oppilaiden ympäristöherkkyys ja – tietoisuus kasvaa sekä oppilaiden oma luontosuhde voi alkaa kehittyä. Koulu voi olla joillekin oppilaille ainoa paikka, jossa he saavat kokemuksia luonnosta ja monimuotoisista metsistä.
Ajatuksiini nousi edellisten asioiden perusteella sellainen asia, että onko metsä mielenkiintoinen paikka juuri sen takia, että lapset eivät ole siellä kovin usein. Kun jokin asia on lapselle tuntematon ja aivan uusi, lapsi on motivoitunut tutustumaan ja toimimaan asian ympärillä, jos siihen annetaan mahdollisuus. Näin ollen lapsi on kiinnostunut tutustumaan esimerkiksi uusiin ympäristöihin koulun avulla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapset pitävät luonnossa olemisesta ja sen tutkimisesta, mutta eivät tämän tutkimuksen mukaan ole siellä kuitenkaan usein. Toisaalta nykypäivän asutusalueen lapset eivät varmaan asu niin lähellä luontoa, jotta ne avautuisivat oppilaiden leikkikentiksi. Uskoisin, että jos koulussa saataisiin oppilaan ympäristöherkkyys heräämään ja luontosuhde kehittymään, niin lapset viettäisivät enemmän aikaa metsässä ja heistä kasvaisi ympäristövastuullisempia kansalaisia.
Tämän aiheen tutkiminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, sillä halusin selvittää miten lapset kokevat sen, että lähdetään ulos oppimaan uutta luokkahuoneen sijaan. Omien opintojeni aikana
olen yhä enemmän kiinnostunut siitä, miten ympäristökasvatus toteutetaan eri kouluilla ja miten se näkyy luokan arjessa. Olen myös lukenut kirjoituksia päiväkodeista, jotka toimivat ympäri vuoden metsässä ja samalla he touhuilevat kaikenlaista hyödyntäen ympäristöä tehokkaasti. Samalla alkukasvatus-opintojeni aikana sain kokeilla lasten viemistä luontoon oppimaan. Mielestäni se oli hieno kokemus ja samalla näin, miten oppilaat nauttivat metsässä olemisesta. Tämän saman ryhmän kanssa pääsin vuoden päästä uudelleen metsään toteuttamaan tätä tutkimusta. Kyseisen ryhmän tiimoilta halusin saada vastauksia siihen, millaisia välineitä luonto sekä metsä voisivat tulevaisuudessa minulle antaa.
Koen, että tämän tutkimuksen tekemisellä on ollut iso merkitys siihen, miten itse lähden toteuttamaan ympäristökasvatusta opettajana. Haluan olla tietoinen siitä, miten ympäristökasvatusta voi kouluissa toteuttaa yli oppiainerajojen ja miten eri tavat toteuttaa ympäristökasvatusta toimivat. Tutkimuksen tekeminen on antanut minulle rohkeutta kokeilla oppilaiden kanssa kaikkea ja viedä heitä luontoon touhuamaan kesken koulupäivän. Oppilaiden positiiviset kokemukset ovat kannustaneet minua opettajana tekemään hiukan enemmän töitä sen eteen, että olisi mahdollista viettää oppitunteja luonnossa, yhdessä toimien ja kokien. Tulevaisuudessa pyrin ottamaan ympäristökasvatuksen mukaan tärkeänä osana omaa identiteettiä ja opettajuutta.
Tämän tutkimuksen takia olen myös alkanut seurata aktiivisesti tähän aiheeseen liittyviä uutisia sekä artikkeleita. Tutkimuksen tekeminen on saanut minut kiinnostumaan ympäristökasvatuksesta enemmän ja myös ottamaan itse vapaaehtoisesti selvää siihen liittyvistä asioista. Myös teorian kirjoittamisella on ollut suuri merkitys siihen, että oma kokemukseni on karttunut ja sen takia nyt tiedän mitä ja miten oppilaiden kanssa kannattaa ympäristökasvatusta lähteä toteuttamaan.
5.2 Luotettavuuden arviointi
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuuden arviointi kohdistuu erityisesti tutkijan rooliin, tutkittavien ikään, tutkimusmenetelmien valintaan sekä niiden käyttöön. Laadullisessa tutkimuksessa huomio kiinnittyy tutkijan rooliin, joka osaltaan määrittelee mitä ja miten aihetta käsitellään. Tutkijana olen pyrkinyt tulkitsemaan ja pitämään asiat sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat ja saada tuloksista tiivis, mutta toisten ymmärrettävissä oleva osio. Olen pyrkinyt säilyttämään vastaukset ja asiat sellaisenaan ja olemaan muokkaamatta perimmäistä sanomaa. Tietenkin kvalitatiivista tutkimusta on kritisoitu tutkijan subjektiivisten tulkintojen takia, mutta tärkeintä on olla kadottamatta tärkeintä sanomaa eli niin sanotusti punaista lankaa.
Tutkimusta lukiessa on hyvä ottaa huomioon oppilaiden ikä ja sen tuomat haasteet tutkimuksen tekemiseen. Pienten oppilaiden kanssa tutkimusta tehdessä vastaukset ja tulokset ovat hiukan
lyhyitä ja yksinkertaisia verrattuna esimerkiksi aikuisten kanssa tehtyihin tutkimuksiin. Lapset ovat kuitenkin aitoja ja totuudenmukaisia, joten vastausten aitoutta ei ole syytä lähteä epäilemään.
Tutkimukseni luotettavuuden tarkastelussa huomio kiinnittyy seuraavana tutkimusmenetelmien valintaan, niiden käyttöön sekä saatuihin tuloksiin. Tässä tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon menetelmätriangulaatio, jossa useat eri tutkimusmenetelmät tukevat toinen toistaan. Tutkimuksessa on käytetty pääasiallisena aineistona kyselylomaketta, jonka tuloksia on vahvistettu haastattelulla, äänityksillä sekä havainnoinnilla. Sekä kysely että haastattelu on pidetty mahdollisimman yksinkertaisina, jotta vastaaminen on onnistunut pienten oppilaiden kanssa totuudenmukaisesti.
Arviointiasteikkona käytettiin hymynaamoja, koska näiden avulla oppilaiden oli helpompi vastata kyselylomakkeeseen. Menetelmätriangulaatio vahvistaa tuloksia luotettavuuden näkökulmasta.
Seuraavaksi olen eritellyt eri tutkimusmenetelmät ja arvioinut niiden luotettavuutta.
Kyselylomakkeen laatimisessa täytyi olla erityisen tarkka ja huomasin tutkimuksen toteutusvaiheessa, kuinka tärkeää on käyttää suunnitteluun aikaa. Kyselylomakkeen täyttämiseen oli varattu runsaasti aikaa, joten kiirettä oppilailla ei ollut. Kyselylomakkeita täytettäessä kävin pienten oppilaiden kanssa sen väittämä väittämältä läpi, sillä osa oppilaista ei osannut edes kunnolla lukea. Tällä varmistin sen, että jokaisella oppilaalla oli sama ymmärrys siitä, mikä hymiö tarkoittaa mitäkin vastausta. Muutama väittämä käytiin vielä erityisen tarkasti läpi, sillä niiden ymmärtäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Kyselylomakkeen täyttämisessä tutkijalla oli suuri rooli, mutta pidin itseni neutraalina ja selvensin asioita vain, jos sille oli tarvetta. Hymynaamat helpottivat oppilaiden vastaamista.
Haastattelin tutkimuksen aikana kolmea oppilasta. Valitsin haastateltavat kyselylomakkeiden perusteella, sillä halusin joihinkin asioihin enemmän vastauksia. Haastateltaviksi valikoituivat sellaiset, jotka suhtautuivat luontoon positiivisesti, neutraalisti sekä negatiivisesti. Halusin selvittää, miten nämä oppilaat selittivät tiettyjä asioita ja jokainen eri lähtökohdista. Haastattelussa oppilaiden vastaukset olivat aika lyhyitä ja ytimekkäitä. Joskus joutui tekemään lisäkysymyksiä, jotta saataisiin edes jotain tutkimusmateriaalia. Tämä oli tutkimuksen haastavimmista vaiheista, koska minusta tuntui, että saanko oppilaista mitään irti ja kuinka paljon itse tutkijana voin ohjailla keskustelun kulkua.
Tutkimuksessa käytettiin yhtenä aineistonkeruumenetelmänä äänityslaitteita, joilla saatiin oleellista tietoa. Äänityslaitteiden käyttö oli lapselle uusi juttu, joten sen käyttäminen oli aluksi pientä opettelua ja säätämistä. Saimme kuitenkin suurimman osan äänityksistä talteen, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olisin halunnut toteuttaa äänitysjutun sillä tavalla, että jokaiselle olisi riittänyt oma äänityslaite. Näin olisi saatu oikeasti subjektiivista ja tarkkaa tietoa yksilön näkökulmasta.
Resurssien vähyyden takia jouduin jakamaan oppilaat kolmen hengen ryhmiin, jossa äänitykset
toteutettiin. Huomasin sen, että muiden oppilaiden mielipiteet vaikuttivat olennaisesti myös yksilöön ja tämä vaikuttaa tutkimuksen reliabiliteettiin.
Havainnointia tapahtui tasaisesti koko kolme päivää kestäneen intervention aikana. Havainnointia hiukan haittasi se, että itse olin myös opettajan roolissa, enkä vain seurannut ja havainnoinut sivusta asioita. Täten minulta jäi varmasti paljon asioita myös huomiotta näiden päivien aikana. Sain kuitenkin vahvistusta useaan asiaan tekemieni havaintojen perusteella.
Tutkimuksen eettisyydestä olen pyrkinyt huolehtimaan koko tutkimuksen ajan. Tutkimuslupa-asiat ovat kunnossa ja oppilaiden vanhemmat ovat antaneet heille luvan osallistua kyseiseen tutkimukseen. Minä myös tutkijana olen lupautunut huolehtimaan siitä, etteivät tiedot pääse ulkopuolisten käsiin. Tutkimuksen aikana oppilaat vastasivat kyselylomakkeeseen omalla nimellä, jotta oppilaat pystyttiin tunnistamaan tutkimuksen aineistonkeruun vaiheessa, mutta anonymiteetin takia tutkimuksen tulokset ovat raportoitu ilman niitä numeroimalla oppilaat. Myöskään koulua eikä opettajaa ole paljastettu missään vaiheessa. Olen käsitellyt kaikkea aineistoa vastuullisesti sekä huolellisesti siten, että henkilöiden anonymiteetti säilyy.
5.3 Jatkotutkimusaiheet
Uskon, että tämä tutkimus antaa uusia näkökulmia ympäristökasvatukselle. Entistäkin enemmän huomio tulisi kiinnittää pieniin lapsiin, sillä heidän arvot, asenteet ja toiminta ovat kaikista eniten muokattavissa. Huomio on tutkimukseni aikana kiinnittynyt yhä enemmän kouluihin ja niiden merkitykseen ympäristökasvattajina. Lasten näkökulman tutkiminen ja niiden tutkimustulosten huomioon ottaminen antaa myös toivoa sille, että ympäristökasvatus ei ole aivan turhaa, vaan erittäin arvokasta.
Tämän tutkimuksen merkitys ympäristökasvatukselle on se, että se antaa sekä uutta tietoa että jatkotutkimusmateriaalia tulevaisuuteen. Tutkimukseni ottaa huomioon erityisesti pienten lasten näkökulman, enkä tiedä, onko tällaista tutkimusta pienille lapsille koskaan aikaisemmin tehty.
Tärkeää on ottaa opettajien ja päättäjien rinnalle ne, joita isommat päätökset eniten koskevat.
Pienten lasten tutkimisen merkitys on suuri, sillä sen avulla saadaan tietoa ympäristökasvatuksen tilasta sekä mahdollisuuksista. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa uutta tietoa ympäristökasvatukselle sekä näyttää, minkälaisia ajatuksia pienillä oppilailla ympäristön avulla kasvattamiseen on. Mielestäni oppilaat osoittivat tässä tutkimuksessa sen, että ympäristökasvatus ei ole turhaa vaan oppilaat nauttivat luonnossa olemisesta ja touhuamisesta.
Ympäristökasvatuksella on paikka koulumaailmassa ja sen avulla pystytään kasvattamaan tulevaisuuden ja ympäristön kannalta hyödyllisiä kansalaisia.
Tutkimukseni herättää monia ajatuksia siitä, mitä seuraavaksi voitaisiin tutkia ja mitä aihealuetta kehittää. Ensimmäisenä olisi hyödyllistä jatkaa juuri tämän aiheen tutkimista syvemmin sekä viedä tutkimusta pidemmälle. Luontoa oppimisympäristönä – aihetta voitaisiin tutkia pitkittäistutkimuksella, jossa seurataan oppilaiden kehittymistä esimerkiksi alakoulusta aina työelämään asti. Sen tutkimuksen pohjalla voisi olla Jerosen ja Kaikkosen talomallin portaat, jossa edetään ihmisen ikävuosien mukaan, ja arvioitaisiin niiden toteutuvuutta. Myös tätä samaa aihetta voisi tutkia laajempana kokonaisuutena, jossa laajennettaisiin tutkimus koskemaan suurempaa määrää oppilaita sekä huomioitaisiin myös opettajien näkökulma. Mielestäni olisi hyvä tutkia myös sitä, miten opettajat näkevät tämän asian ja mitä mieltä he ovat luonnosta oppimisympäristönä. Tämän perustelen sillä, että välillä olen kokenut eri kouluissa toimiessani, että opettajat eivät jotenkin uskalla tai jaksa lähteä luontoon oppilaiden kanssa luokassa olemisen sijaan. Luokka on aina helppo ja turvallinen ympäristö sekä opettajalle että oppilaille, eikä ole opettajan näkökulmastakaan helppo lähteä ulos mukanaan suuri määrä oppilaita. Juuri tämän takia tutkimuksen kohteena voisi olla myös opettajat ja heidän näkökulmansa. Resurssit eivät kuitenkaan riittäneet laajentamaan tätä tutkimusta koskien myös opettajia.
Muita jatkotutkimusaiheita voisi olla oppilaiden luontosuhteen sekä sen kehittymistä koskeva tutkimus. Joidenkin mittareiden avulla voitaisiin tutkia oppilaiden luontosuhde tasoa ja pitkittäistutkimuksella seurata sen kehittymistä sekä verrata niitä käytettyihin opetusmenetelmiin ja - ympäristöihin. Tähän voisi liittää myös eri alueiden (esimerkiksi etelän ja pohjoisen) koulujen oppilaiden vertailu ja tutkia sitä, löytyykö ympäristökasvatuksesta paikallisia eroja.