Miten toisen vuosiluokan oppilaat kokevat luonnossa olemisen sekä oppimisen?

Kyselylomakkeen väittämät yksi-neljä kartoittavat osaltaan sitä, minkälaisena oppilas kokee luonnossa olemisen eli minkälainen luontosuhde oppilaalla on. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on selvittää, miten oppilaat nimenomaan kokevat luonnossa olemisen, sillä nykyään ollaan aina vain enemmän huolissaan siitä, vieraantuvatko lapset liikaa luonnosta äly-puhelinajan takia. Ulkona vietetyt tunnit vähenevät entisestään ja sitten pohditaan sitä, onko lapsella kunnollista luonto-suhdetta ollenkaan.

TAULUKKO 6 Kyselylomakkeen kohdat 1-4

Oppilaista ¾ eli 75% pitivät metsässä olemisesta ja nauttivat siitä. Metsä on paikkana rauhallinen ja mielenkiintoinen sen monimuotoisuuden takia. Oppilaista viisi vastasi keskimmäisen hymiön, mikä tarkoittaa sitä, että joko he eivät osanneet sanoa tykkäsivätkö he metsässä olemisesta tai sitten he eivät pitäneet siitä niin kauheasti. Tämän lisäksi ainoastaan yksi oppilas vastasi tähän kohtaan kieltävästi eli metsässä oleminen ei ollut hänen mielestään mieluista.

Tutkimuksessa haastateltiin kolmea oppilasta, jotka valikoituivat haastatteluun kyselylomakkeiden perusteella. Haastatteluun tuli oppilas 1, joka suhtautui luontoon positiivisesti, oppilas 2, joka suhtautui luontoon hyvin neutraalisti sekä oppilas 3, joka suhtautui luontoon liittyviin asioihin erittäin negatiivisesti.

Haastattelun yhtenä kysymyksenä oppilailta kysyttiin sitä, mistä he pitivät eniten metsäretkellä ollessa. On hyvä selvittää ensin se, pitävätkö oppilaat luonnossa olemisesta ja sen jälkeen se, minkälaisista asioista he siellä pitävät. Vastaukset olivat hieman erilaisia ja niistä erottui selvästi kaksi eri puolta. Ensimmäisellä puolella oppilas 1 mainitsi konkreettisen ja ohjatun tehtävän:

no, ehkä se tutkimisjuttu, ku piti tutkia… öö, me tutkittiin lumen alta asioita.

KYSELYLOMAKKEEN KOHDAT 1-4

1. TYKKÄÄN OLLA METSÄSSÄ 18 5 1

2. METSÄ ON MINULLE TÄRKEÄ PAIKKA 17 6 1

3. PIDÄN SIITÄ, ETTÄ VOIN LEIKKIÄ METSÄSSÄ VAPAASTI. 18 5 1

4. OLEN METSÄSSÄ USEIN 9 12 3

Kun taas toiselle puolelle sijoittuivat oppilas 2 ja oppilas 3 mainitsi siitä ajasta, kun sai olla metsässä vapaammin. Oppilas 2 totesi:

mmm… no ehkä siitä hipasta”. Ja oppilas 3 sanoi:” ehkä se joku hetken vapaa-aika…

se … ku sai ettii jotai….

Haastattelussa oppilaat pitivät metsässä oloa tärkeänä. Haastattelussa käyneet oppilaat nostivat esille sen, että metsä on hyvä leikkipaikka, metsä olisi tärkeä pitää puhtaana sekä metsiä tulisi säilyttää eikä niitä kaataa pois. Oppilas 1 sanoo näin

no ku siellä saa leikkiä ja tehä sinne… öö majoja.

Vähän samaa asiaa kertoo myös oppilas 2:

no se, että se pysyy kunnossa… sit sielä voi leikkiä ja tehä semmosta”.

Oppilas 3 nosti esille huolen metsien tuhoamisesta:

et sinne ei niitä roskia, tai kaadettais sitä metsää..

Oppilaat nostivat tässä kohtaa esille toimimisen ympäristön puolesta: ympäristökasvatukseen keskeisen osa-alueen (Jeronen & Kaikkonen, 2001, 27; Cantell & Koskinen 2004, 69; Nazir &

Pedretti, 2016, 301; Wahlström, 1997, 3-4).

Väittämällä numero kolme (taulukko 6) kartoitettiin sitä, pitääkö lapsi luonnossa leikkimisestä. Tällä väittämällä haettiin nimenomaan sitä, että kysymyksessä ei ole mitään ohjattua metsässä olemista vaan nimenomaan vapaaehtoista, oma-aloitteista olemista ja touhuamista. Tämän väittämän tulokset ovat samanlaiset kuin ensimmäisen väittämän tulokset. Suurin osa oppilaista piti siitä ja nauttivat nimenomaan metsässä olemisesta myös vapaasti omia leikkejään toteuttaen. Loput 25 % oppilaista ei ollut niin positiivisesti suhtautuneita metsässä leikkimiseen kuin muut. Ainoastaan yksi oppilas ei kokenut tätäkään mielekkääksi.

Neljäs väittämä (taulukko 6) laadittiin kyselylomakkeeseen sen takia, että halusin selvittää lasten omia kokemuksia siitä, ovatko he paljon luonnossa omasta mielestään. Niin kuin jo edellä mainitsin, nykyään on oltu huolissaan siitä, miten lapset viettävät vapaa-aikansa. Tämän väittämän tulokset antavat osviittaa siitä, että myös lapset kokevat asian olevan niin, että he eivät vietä aikaa tarpeeksi esimerkiksi metsässä. Luokasta yhdeksän oppilasta koki käyvänsä metsässä usein. Suurin vastausprosentti oli keskimmäiseen hymiöön, mikä tarkoittaa sitä, että 12 oppilasta ei koe käyvänsä

metsässä usein. Loput kolme oppilasta eivät käy metsässä juuri ollenkaan leikkimässä tai oleilemassa.

Oppilaat olivat kaiken kaikkiaan aktiivisia, reippaita ja erityisesti innokkaita tutkimaan ja aistimaan ympäristöä ja esittivät paljon kysymyksiä (kuvio 6). Selkeästi oppilaat huomasivat erilaisia asioita metsästä ja he halusivat tietää niiden tarkoituksen tai merkityksen. Tämä osoittaa mielestäni sitä valtavaa tiedonhalua, jota lapsilla on melkein luonnostaan. Oppilailla oli myös kova halu tehdä erilaisia juttuja ja tutkia ympäristöä sekä ohjatusti että vapaasti.

Oppilaiden käyttäytyminen metsässä oli rauhallista ja metsän tapoihin kuuluvaa (kuvio 6). Oppilaat malttoivat kuunnella ohjeet ja noudattaa niitä. Tässä varmasti osallisena oli se, että ympäristö oli uusi ja hieman outo, joten auktoriteetin tuki nousi merkittäväksi asiaksi. Oppimisympäristönä metsä toimii vapaana ympäristönä, mikä ei ole tarkkaan rajattu. Tämä puolestaan välillä aiheutti pientä sähläystä metsässä. Ainoastaan yksi oppilas oli yhteistyökyvytön, eikä halunnut tehdä mitään ryhmässä. Tämä ei puolestaan johtunut oppimisympäristöstä, vaan oppilaalla on ollut ongelmia tämän asian suhteen myös oman opettajan kanssa luokassa. Muuten oppilaat toimivat hyvin ryhmässä ja uskon, että vertaisoppiminenkin oli keskeisessä roolissa. (havaintopäiväkirja)

Kyselylomakkeessa on kolme väittämää koskien sitä, miten oppilas hahmottaa luonnossa oppimisen. Tarkoituksena on saada selville, voiko oppilaan mielestä luonnossa oppia jotakin uutta.

Tässä ei kuitenkaan ole tarkoituksena pohtia asiaa vain luonnosta löytyvien asioiden oppimisena, vaan aihetta lähestytään yli oppiainerajojen sekä uusien asioiden oppimisen näkökulmasta.

TAULUKKO 7 Kyselylomakkeen kohdat 8-10

Tämän jälkeen kyselylomakkeella pyrittiin selvittämään sitä, miten oppilas kokee sen, että mennään luokan kanssa metsään sen sijaan, että jäätäisiin luokkaan opettelemaan asioita. Tämän väittämän kahdeksan (taulukko 7) kohdalla suurin osa oppilaista ajattelee asiasta positiivisesti. Heidän mielestään on mukava vaihtaa välillä oppimisympäristöä ja mennä koko luokan voimin metsään.

Loput yhdeksän oppilasta eivät suhtautuneet niin positiivisesti siihen, että mennään luokan kanssa yhdessä metsään. Jopa neljä oppilasta eivät haluaisi enää mennä luokan kanssa metsään ollenkaan.

KYSELYLOMAKKEEN KOHDAT 8-10

8. PIDÄN SIITÄ, ETTÄ KÄYMME LUOKAN KANSSA METSÄSSÄ 15 5 4

9. METSÄSSÄ VOI OPPIA UUSIA ASIOITA 19 3 2

10. HALUAISIN MENNÄ KOULUSSA USEAMMIN METSÄÄN OPETTAJAN KANSSA.

9 10 5

Yhdeksäs väittämä (taulukko 7) on yksi tutkimuksen tärkeimmistä väittämistä. Tässä kysyttiin oppilailta sitä, voiko heidän mielestään luonnossa oppia uusia asioita. Luokasta 19 oppilasta, eli reilusti yli puolet ovat sitä mieltä, että siellä voi oppia uusia asioita. Oppilas kokee voivansa oppia luonnossa uusia asioita, esimerkiksi luonnosta sekä luonnon avulla. Oppilailla oli paljon uusia ideoita, miten esimerkiksi luonnossa voisi opetella kirjaimia ja laskuja. Näiden tutkimustulosten mukaan kolme oppilasta oli valinnut vakavan naaman ja vain kaksi surunaaman. He eivät selvästikään olleet niin vakuuttuneita siitä, että metsässä voisi jotain oppia.

Myös haastattelussa kävi ilmi se, että oppilaat suhtautuvat positiivisesti siihen ajatukseen, että luonnossa voisi oppia uusia asioita. Oppilaat keksivät myös paljon ideoita, millä tavalla luontoa ja luonnosta löytyviä materiaaleja voisi hyödyntää oman oppimisensa tukena.

siellä voi oppia kaikenlaista, matikkaa, äidinkieltä… ja… öö vaikka uusia asioita…

niinku luonnosta.

Kaksi muuta haastateltavaa olivat sitä mieltä, että metsässä voi oppia uusia asioita, mutta he eivät osanneet erikseen eritellä, että mitä ja miten.

Toiseksi keskeiseksi kysymykseksi haastattelusta nousi se, että millä tavalla erilaisia aineita, kuten esimerkiksi matematiikkaa ja äidinkieltä voisi siellä metsässä oppia tai opetella. Oppilas 1 vastasi näin:

no tehä kepeistä numeroita ja matikanlaskuja ja….

Myös oppilas 3 tarkoitti kiviä ja keppejä sanoessan:

. niitä mitä voi piirtää niillä, mikä nyt meillä oli…

Oppilaat ymmärsivät heti sen, että ei välttämättä tarvitse kynää, kumia ja vihkoa, että voisi oppia joitakin asioita. Oppilaat myös keksivät hyvin hyödyntää luonnosta löytyviä asioita oppimista tukemaan.

Kymmenes väittämä kyselylomakkeessa kerää tietoa siitä, onko oppilaalla halua mennä opettajan kanssa metsään useamminkin. Mielestäni tämä tulos on hieman yllätyksellinen ottaen huomioon sen, että luokasta kuitenkin reilusti yli puolet pitää luokan kanssa metsässä käymisestä. Yhdeksän oppilasta vastasivat väittämään myöntävästi eli he haluaisivat useammin mennä opettajan kanssa metsään. Kymmenen oppilasta puolestaan eivät ole varmoja haluavatko he mennä useammin tai sitten eivät oikeasti halua usein mennä. Viisi oppilasta vastasivat, etteivät he halua mennä metsään yhtään näitä kertoja useammin.