Minkälaisiin asioihin toisen vuosiluokan oppilaat kiinnittävät huomiota luonnossa?

Oppilaiden huomio kiinnittyi luonnossa hyvinkin erilaisiin asioihin, kuten esimerkiksi heille tuttuihin ja turvallisiin asioihin, mutta myös outoihin ja oppilaalle tuntemattomiin asioihin.

Näin toteutui Palmerin puumallin osa-alue, että oppilaan on tärkeä oppia aistimaan ja havainnoimaan ympäristöstä erilaisia asioita (Cantell & Koskinen, 2004, 69). Oppilailla oli monipuolisesti ympäristöherkkyyttä (Nordström 2004, 116; Beery & Jørgensen, 2016, 1-2,9). Oppilaat toimivat luonnossa motivoituneesti ja innokkaasti toteuttaen erilaisia tehtäviä.

Ensimmäisellä interventiokerralla oppilaat tutkivat luontoa eri aistien avulla. Opettaja luki Nappe-kertomuksen, jonka avulla oppilaat kertoivat eri aistimuksista nauhurille. Tehtävänä oli esimerkiksi kertoa Napelle miltä metsässä tuoksuu: ”Napen lempiharrastus metsässä on metsän tuoksujen haistelu. Nappe rakastaa talven tuoksua ja sitä, kuinka kuusien tuoksu hiipii nenään. Mutta nyt napella on nuha, eikä se haista yhtään mitään. Voisitko sinä auttaa Nappea? Pidä edelleen silmät kiinni. Metsässä on paljon muutakin kuin erilaisia ääniä. Miltä metsässä tuoksuu?” Tehtävä oli oppilaille mieluisa ja motivoiva tapa lähestyä ympäristöä. He erottivat metsästä useita tuoksuja,

kuten :

…tuoksuu kirkkaalta ja raikkaalta kuuselta.

…täällä tuoksuu kuusilta ja sitte tääl on tosi raikas ilma.

Oppilaat tutustuivat ympäristöön ja loivat omaa ympäristösuhdettaan (Braun & Diekers, 2017, 938).

He tulivat hyvin tietoisiksi ympäristöstään. Näin heidän ympäristösuhteensa voi kehittyä ja syventyä (Jeronen & Kaikkonen, 2001, 26-30). Alla olevasta taulukosta selviää tarkemmin, mihin oppilaat kiinnittivät metsässä huomiota tutustuessaan ympäristöön monipuolisesti eri aistien avulla.

Taulukossa on ilmoitettu, kuinka monta oppilasta koko oppilasmäärästä on maininnut kyseisen muuttujan.

TAULUKKO 4 Metsä-äänitysten tulokset (yhteensä 22 oppilasta)

Oppilaat kiinnittivät huomiota lintujen -, autojen –sekä tuulen ääniin (taulukko 4). Lintujen laulu on lapsille tuttu asia ja sen havaitseminen tuohon vuodenaikaan nousi aineistosta päällimmäiseksi.

Oppilaista 21 mainitsi linnun äänet tai laulun äänityksessään. Toiseksi eniten mainintoja saivat auton äänet. Oppilaista 13 mainitsi äänityksissä auton päästämän äänen kuulemisen. Olimme metsässä, jonka aivan välittömässä läheisyydessä ei ole isoa tietä. Kuitenkin hiljaa kuunnellen autojen päästämät äänet kantautuivat oppilaiden korviin. Oppilaat kuvailivat auton ääntä myös auton pörinänä. Kolmanneksi eniten mainintoja sai tuulen ääni, joita kymmenen oppilasta mainitsi äänityksessään. Tuulen huminaan kiinnitti huomiota melkein puolet lapsista. Oppilaat kiinnittivät huomiota myös erilaisiin ääniin, joita ei välttämättä kuulunut koko ajan. Nämä äänet saivat vain muutamia mainintoja. Tällaisia on esimerkiksi jalkojen töminä, metsän äänet, suitten surina, koputus, kirkuminen, kevään, puiden ja koirien äänet sekä havupuiden kohina.

Seuraavaksi tutkimme metsän tuoksuja. Aineistosta nousee esiin selvästi kolme tuoksua, jotka saivat eniten mainintoja: nämä ovat puiden tuoksu, raikkaus sekä paha haju (taulukko 4). Puiden tuoksun oli tunnistanut 12 oppilasta. Moni oppilas oli eritellyt erikseen männyn, kuusen sekä havupuun tuoksut. Tässä aineistossa yhdistin nämä maininnat yhdeksi ylälajiksi, joka on puiden tuoksu. Metsään liitetään vahvasti puut ja varsinkin Suomessa havupuut sekä niiden tuoksu.

Seuraavaksi eniten mainintoja on raikkaudella. Raikkaan tuoksun mainitsi 6 oppilasta. Kolmanneksi eniten mainintoja sai jokin paha haju, jonka kolme oppilasta oli tunnistanut. Lähdettä ei kerrottu, mutta jokin epämiellyttävä haju pääsi näiden oppilaiden sieraimiin. Tämän lisäksi oppilaat mainitsivat erilaisia hajuja, jotka eivät ilmenneet yleisesti ja mainintojen määrä on vähäinen. Näitä ovat esimerkiksi kirkas tuoksu, kirpeä haju tai ilma, eläinten tuoksu, sammaleen tuoksu, pakokaasu sekä purukumi ja koiran jätökset.

Seuraavaksi tutkimme oppilaiden sitä, mitä metsässä on ja minkälaista värimaailmaa sieltä löytyy.

Aineistosta nousee esille kolme asiaa, jotka metsästä löytyvät: puut, lumi sekä oksat (taulukko 4).

Metsässä ollessamme puiden määrä on suuri, joka on aivan luonnollista. Yhteensä 17 oppilasta mainitsi äänityksessään näkevänsä metsässä puita. Toiseksi eniten mainintoja sai lumi, jonka mainitsi kuusi oppilasta. Tammikuussa (2017) toteutetussa tutkimuksessa lumen vaikutus on suuri.

Kolmanneksi eniten mainintoja saivat oksat, jotka viisi oppilasta oli maininnut. Oksien määrä

Ääni Tuoksu Näkö Väri Maku

metsässä on suuri ja niitä voi löytää sekä puusta että maasta. Oppilaat kiinnittivät huomiota metsässä myös eläviin olentoihin, kuten esimerkiksi opettajiin, omiin luokkatovereihinsa, turisteihin sekä lintuihin. Tämän lisäksi oppilaat mainitsivat näkevänsä esimerkiksi mustikanvarpuja, sammalta, erilaisia kasveja, nurmikkoa ja linnunpesiä. Eräs muista poikkeava maininta oli myös lumikoira.

Metsän värimaailma on aineistossa vuodenajan mukainen: vihreä, valkoinen ja ruskea (taulukko 4).

Oppilasta 14 mainitsi vihreän värin. Vaikka lunta olikin metsässä paljon, niin silti vihreä väri oli hallitseva. Eräs oppilaista tiesi myös vastauksen tälle vihreyden määrälle tähän aikaan vuodesta.

…tääl on todella vihreetä tähän aikaan ku tääl ei oikein oo muita ku vaa näy oikee ku vaa näitä kuusipuita, joista ei lähe noi pois.

Tässä kyseisessä metsässä ei juurikaan ollut lehtipuita, jotka pudottaisivat talvella lehtensä pois.

Toiseksi eniten mainintoja sai valkoinen, joka mainittiin yhteensä kahdeksan kertaa. Kolmanneksi eniten mainintoja on saanut ruskea väri, jonka mainitsi kuusi oppilasta. Metsässä puiden rungot ovat ruskeita, joten mainintojen määrä näin talvisaikaankin on suhteellisen suuri. Oppilaiden huomio kiinnittyi metsässä vielä muutamiin väreihin. Ne ovat musta sekä harmaa, ja ne kumpikin oli mainittu kahden oppilaan toimesta.

Viimeisenä tehtävänä oppilaan tuli tehdä mielikuvaharjoitus makujen maailmaan. Tehtävänä oli kuvailla sitä, miltä metsässä voisi maistua, jos sitä voisi kuvailla muutamilla mauilla. Esille nousi kolme makua, jotka ovat marjainen, hyvä sekä kirpeä (taulukko 4). Yhteensä 13 oppilasta mainitsi mauksi marjan. Marjoista mainittiin musikka ja vadelma (kuusi kertaa), mansikka (viisi kertaa), puolukka (kolme kertaa) sekä karpalo (kaksi kertaa). Toiseksi eniten oppilaat (yhteensä viisi) kutsuivat metsän mauksi hyvän tai makean. Tämä liittyy vahvasti myös siihen, että useampi vastasi metsän maistuvan marjoilta. Kolmanneksi eniten mainintoja saanut maku on kirpeä, jonka mainitsi kolme oppilasta. Tämän lisäksi oppilaat mainitsivat useampia makuja, jotka eivät nousseet aineistosta esiin isoina määrinä. Tällaisia ovat esimerkiksi outo ja paha maku, kuusenneulasten sekä kaarnan maku, sienien maku, havujen ja puiden maku, nurmikon maku sekä metsän ja veden maut.

Äänitysten lisäksi keräsin aineistoa myös havainnointilomakkeen avulla (kuvio 6). Tukijan roolissa tarkkailin oppilaiden käytöstä sekä asennetta luonnon helmassa työskennellessä.

Havainnointilomakkeen avulla tutkin sitä, miten oppilaat olivat luonnossa, miten he suhtautuivat erilaisiin harjoitteisiin ja minkälainen asenne heillä tuntien aikana oli. Havainnoista nousi esille sellaisia asioita, jotka ovat oppilaalle hieman outoja tai tuntemattomia. Oppilaat eivät välttämättä tiedä mistä on kysymys, tai sitten asia on heille tuttu, mutta hän ei tiedä asian merkitystä. Oppilaiden huomio kiinnittyi esimerkiksi tuulenpesiin, joita oli yhdessä puussa aivan valtavasti. He kyselivät mitä ne ovat ja onko esimerkiksi lintu tehnyt sellaisen. Toinen asia, joka aineistosta nousee esille

punainen pajukko, jota oli metsässä vain yhdessä kohtaa. Lapset ihmettelivät ensinnäkin pajukon väriä ja pohtivat ääneen sitä, kuka sen on käynyt maalaamassa. Todellisuudessa pajukko oli levinnyt metsään läheiseltä asutusalueelta. Myös käävät tuottivat lapsille hämmästystä ja iloa. Muutama oppilas löysi niitä maasta ja muutamat puussa kiinni olevia. Oppilaat olivat innostuneita viemään kääpiä aarteinaan kotiin. Lapset huomasivat metsässä myös asioita, jotka olivat heille entuudestaan tuttuja, mutta samalla niissä oli jotain kummallista. Oppilaat kiinnittivät huomiota vinossa olevaan linnunpönttöön sekä lahonneeseen ja kaatuneeseen puuhun, joka oli osittain jäänyt pystyyn nojaten viereiseen puuhun.

KUVIO 6 Havaintolomakkeen pohjalta tehty käsitekartta tutkijan omista havainnoista

Kyselylomakkeeseen oli tarkoituksenmukaisesti laadittu samaan aihepiiriin liittyviä väittämiä kuin metsän äänityksissä ilmeni. Kyselylomakkeen väittämät numerot viisi-seitsemän tukevat metsä-äänityksistä saatuja tuloksia. Taulukossa on esitetty, kuinka monta oppilasta on vastannut minkäkin hymynaaman.

TAULUKKO 5 Kyselylomakkeen kohdat 5-7

Metsä-äänityksistä kysyttäessä (väittämä numero viisi) suurin osa oppilaista on sitä mieltä, että metsässä erilaiset äänet ovat kiinnostavia (taulukko 5). Oppilas on kiinnostunut erilaista äänistä ja haluaa tutkia sekä sanoittaa niitä (Nazir & Pedretti, 2016, 291; Wilska-Pekonen, 2001, 36-37).

Tällainen luonnossa leikkiminen ja kokeminen on tärkeää aistikokemuksille sekä ympäristön ymmärtämiselle (Beery & Jørgensen, 2016, 9).

Huomion kiinnittäminen erilaisiin ääniin ei välttämättä kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja huomasin lasten reagoivan niihin vasta sitten, kun annettiin ohjeet erikseen oikein kuunnella metsästä kantautuvia ääniä. Koin tutkimuksessa tärkeäksi sen, että oppilaat tutkivat luontoa monipuolisesti ja mahdollisimman monia aisteja käyttäen, jotta he tulisivat tietoisiksi ympäristöstään (Beery &

Jørgensen, 2016, 2).

Kyselylomakkeessa kysyttiin myös oppilaiden mielipiteitä siitä, miten hän kokee metsän visuaalisena ympäristönä (taulukko 5, väittämä numero kuusi). Suurin osa oppilaista piti siitä, miltä metsässä näyttää. Metsä näyttäytyi oppilaille arvoituksellisena ympäristönä, joten oppilas tutkii tätä aktiivisesti.

Pientenkin uusien juttujen löytäminen motivoi oppilasta tutkimaan metsää lisää. Luokasta vain kaksi oppilasta on vastannut keskimmäisen tai surunaama-hymiön. Nämä oppilaat eivät ole kokeneet metsää mielekkäänä ainakaan visuaalisesti.

Tämän jälkeen oppilailta kysyttiin siitä, kuinka hyvin hän omasta mielestään tunnistaa metsän tuoksun (taulukko 5). Yli puolet oppilaista vastasi myöntävästi tähän kysymykseen eli yhteensä 14 oppilasta kokevat tunnistavansa metsän tuoksun hyvin. Tämä väittämä oli varmasti lapsille haastava, eivätkä kaikki ymmärtäneet sitä kunnolla, mutta jätin tarkoituksenmukaisesti avaamatta kyseistä väittämää sen enempää. Seuraavat kahdeksan oppilasta eivät osaa sanoa tunnistavatko

KYSELYLOMAKEEN KOHDAT 5-7

5. METSÄN ÄÄNET OVAT MIELESTÄNI KIINNOSTAVIA. 14 10 0

6. PIDÄN SIITÄ, MILTÄ METSÄSSÄ NÄYTTÄÄ 22 1 1

7. TUNNISTAN METSÄN TUOKSUN. 14 8 2

he tuoksua tai eivät sitä tuoksua aina tunnista. Vain kaksi oppilasta vastasi kysymykseen kieltävästi, siis etteivät he tunnista metsän tuoksua ollenkaan.