Opetusteknologiasuhde käsitteenä

Kilpiö (2008) on tutkinut väitöskirjassaan peruskoulun ja lukion opettajien teknologiasuhteen luonnetta ja muodostumista haastatteluaineiston avulla. Hän on käyttänyt teknologiasuhde-kä-sitettä kuvatessaan teknologian ja opettajien välistä moninaista vuorovaikutussuhdetta. Kilpiön (2008, 93–94) mukaan hän on ensimmäisiä teknologiasuhde-käsitteen käyttäjiä, joka myös pe-rustelee ja miettii kyseisen käsitteen taustoja ja merkityksiä. Käsitteen taustalla vallitsee ajatus siitä, ettei teknologian olemassaolo vaikuta yksisuuntaisesti opettajien ajatteluun, vaan opetta-jan ja teknologian välillä on molemminpuolinen suhde, joka samalla vaikuttaa niin opettajien käytäntöihin, tulkintoihin ja teknologian merkityksellistämisen tapoihin kuin myös itse tekno-logian luonteeseen ja sen vaikutuksiin.

Kilpiön (2008) tutkimus on toiminut osaltaan tietynlaisena inspiraation lähteenä tutkielmalleni ja käyttämälleni opetusteknologiasuhde-käsitteelle. Käytän tutkielmassani kuitenkin teknolo-giasuhde-käsitteen sijaan opetusteknologiasuhde-käsitettä, sillä keskityn kuvaamaan nimen-omaan tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä ja siihen liittyviä käsityksiä. Ajattelen Kil-piön tavoin, että opettajan ja opetusteknologian välinen suhde on vuorovaikutteinen ja molem-minpuolinen. Se, minkälaiset ajatukset ja käsitykset opettajilla on opetusteknologian käytöstä

vaikuttaa myös siihen, miten opetusteknologiaa osataan hyödyntää ja millaiseksi opetustekno-logian käyttökulttuuri kouluissa muodostuu. Tämä puolestaan vaikuttaa edelleen myös oppilai-den teknologian käyttöön ja heidän oppimiskokemuksiinsa. Tällä opetusteknologiasuhteen vuorovaikutteisuudella ja laajemmilla vaikutuksilla perustelen osaltaan myös tutkielmani ja tut-kittavan ilmiön tärkeyttä.

Kilpiön (2008) tutkimuksessa todettiin, että teknologia näyttäytyi opettajille sekä pakollisena ja hallitsemattomana voimana että hallittavana ja tarkoituksenmukaisena välineenä. Opettajien teknologiasuhde oli hyvin tilannesidonnainen ja sen muodostumiseen vaikuttivat niin opettajien näkemykset teknologian hyödyistä ja uhkista, taustoista ja seurauksista, käytön edellyttämästä osaamisesta kuin myös opettajien mahdollisuuksista vaikuttaa teknologiaan. Näiden näkemys-ten lisäksi teknologiasuhteen muodostumiseen vaikuttivat myös esimerkiksi opettajien omat käytänteet ja kokemukset, osaaminen sekä ympäristö.

Kilpiön tutkimuksessa tuli ilmi, että opetusteknologia nähdään hyödyllisenä varsinkin silloin, kun opetusteknologia nähdään tukevan opiskelua ja oppimista. Oppilaiden motivaation lisään-tyminen, eriyttäminen sekä joustavuus ajan ja paikan suhteen ovat esimerkkejä teknologian käytön mahdollisista hyödyistä. Toisaalta opetusteknologian käyttöä voidaan pitää uhkana opettajien asemalle ja työn luonteelle. Opetusteknologian käyttöä voidaan pitää opettajan työtä kuormittavana sekä jopa uhkana oppilaiden perustaitojen oppimiselle. Joidenkin opettajien mielestä opetusteknologian käyttö ja tietoteknisten taitojen opettelu voi viedä merkittävästi ai-kaa muilta opetettavilta asioilta. Näin ollen opettajat joutuvat työssään puntaroimaan opetus-teknologian käytön hyötyjä ja haasteita, minkä tuloksena he muodostavat oman käsityksensä opetusteknologian käytön tarpeellisuudesta. (Kilpiö 2008, 120–129.)

Teknologian jatkuva ja nopea kehittyminen voi myös aiheuttaa opettajissa pelkoa ja ahdistusta.

Tulevaisuuden ennakoimattomuus sekä erilaisten järjestelmien käytön äkkinäiset muutokset voivat aiheuttaa huolta opettajissa. Opettajat haluavat vaikuttaa opetusteknologian kehitykseen ja sen käyttöön, jotteivat he menetä teknologian käytön hallinnan tunnetta. Näin ollen opettajan tunne siitä, että hän pystyy vaikuttamaan teknologiaan, on tärkeä elementti myönteisessä tek-nologiasuhteessa. Opettajat haluavat lisätä omia mahdollisuuksia vaikuttaa teknologiaan esi-merkiksi määrittelemällä itse tarkasti opetuksessa hyödynnettävän teknologian käyttötavat ja tavoitteet sekä arvioimalla itse teknologian käytön tarpeellisuutta opetuksessaan. (Kilpiö 2008, 149, 155.)

Teknologiasuhteessa tärkeänä elementtinä voidaan pitää myös opettajan omia tulkintoja omasta tietoteknisestä osaamistasostaan. Opetusteknologian käytön kannalta ratkaisevassa osassa ei ole niinkään opettajan todellinen osaamistaso, vaan opettajan itse tekemät tulkinnat siitä. Opetta-jien käsitykset omasta osaamisesta muodostuu tietoteknisen taustan, koulutustason sekä aiem-pien käyttökokemusten pohjalta. Lisäksi ympäristö vaikuttaa osaltaan opettajan tekemiin osaa-misen tulkintoihin. Usein opettaja vertaa omia taitojaan käsityksiinsä ihannetaidoista, jolloin oma osaaminen nähdään virheellisesti puutteellisena. (Kilpiö 2008, 196, 199.)

Opettajien omat henkilökohtaiset kokemukset ovat merkittävässä asemassa teknologiasuh-teessa. Nämä kokemukset voivat olla niin positiivisia kuin negatiivisia, jotka vaikuttavat kukin eri tavoin opettajan suhtautumiseen ja käsityksiin teknologian opetuskäytöstä. Yksinkertaisim-millaan aiempi kokemus teknologian käytöstä voi esimerkiksi madaltaa uuden ohjelman käyt-töönottokynnystä sekä nopeuttaa sen käytön omaksumista, kun taas negatiiviset käyttökoke-mukset tai kokemuksen puute voi johtaa esimerkiksi opettajan epävarmuuteen omien taitojen riittävyydestä, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti teknologian käyttöönottoon (Kilpiö 2008, 197). On tärkeää, että opettajat saavat edes pieniäkin onnistumisen kokemuksia opetus-teknologian käytöstä, jotta opetusteknologiaan suhtautuminen olisi myönteistä (Kilpiö 2008, 230). Tutkielmassani korostuukin ajatus siitä, että varsinkin kokemuksella on merkittävä rooli opetusteknologiasuhteen muodostumisessa, sillä tutkimuskohteenani on nimenomaan koronati-lanteen aikaiset etäopetuskokemukset ja niiden vaikutukset peruskoulun opettajien opetustek-nologiasuhteeseen.

Kilpiön lisäksi hyvin harva muu tutkija on käyttänyt teknologiasuhde-käsitettä varsinkaan niin, että käsitteen käyttöä ja taustoja on perusteltu. Kuitenkin myös Näpärän (2019, 17) väitöskir-jassa, jossa tutkittiin opettajuuden rakentumista digiloikkadiskurssissa ja opettajien työn käy-tännöissä, puhutaan opettajien teknologiasuhteesta. Myös hänen mukaansa teknologiasuhde syntyy yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutusprosessissa, jolloin myös teknologiasuhde on jokaiselle yksilöllinen. Näpärä sanoo yksinkertaistaen opettajien teknologiasuhteella tarkoi-tettavan yksilön teknologian käyttöä mahdollistavia tai rajoittavia tekijöitä. Hän on kuvannut teknologiasuhteen käsitettä alla olevalla kuviolla (kuvio 2), johon hän on koostanut aiempien tutkimusten perusteella tieto- ja viestintäteknologian käyttöä rajoittavia ja mahdollistavia teki-jöitä. Nämä tieto- ja viestintäteknologian käyttöä mahdollistavat ja rajoittavat tekijät kuvaavat hänen tutkimuksessaan kuitenkin teknologiasuhde-käsitteen tavoin yleisesti kaikenlaisten tieto-

ja viestintäteknologioiden käyttöä, eivätkä rajoitu pelkästään opettajien työssä käyttämiin tek-nologioihin.

KUVIO 2. Teknologiasuhteen muodostuminen Näpärän (2019, 17) mukaan

Kuten voidaan todeta, teknologiasuhde on kokonaisuutenaan hyvin moniulotteinen ilmiö. Käy-tän tässä tutkielmassani opetusteknologiasuhde-käsitettä kuvaamaan opettajan ja opetustekno-logian välistä vuorovaikutteista suhdetta, joka koostuu niin opettajan käsityksistä ja suhtautu-misesta opetusteknologian käyttöä kohtaan kuin myös itse opetusteknologian käytöstä. Lisäksi Näpärän (2019) ajatuksen mukaisesti tieto- ja viestintäteknologian käyttöä rajoittavat ja mah-dollistavat tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, minkälaiseksi tämä opetusteknologiasuhde muotoutuu. Seuraavaksi esittelen aiempien tutkimusten kautta oman näkemykseni opetustek-nologian käyttöä rajoittavista ja mahdollistavista tekijöistä, eli opetusteknologiasuhteen muo-dostumiseen vaikuttavista tekijöistä.