Onko pyörää käytettävissä - Ikääntyneiden kulkutapojen käyttö

6 Ikääntyneiden kulkutapojen käyttö

6.3 Pyöräily

6.3.1 Onko pyörää käytettävissä

Kuva 29 esittää, miten usein Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneillä on polkupyörä käytettävissä. Ikääntyneistä oli aina tai melkein aina polkupyörä käytettävissään 57 prosentilla ja koko väestöllä 71 prosentilla. Ikääntyneillä miehillä oli pyörä useam-min käytettävissä kuin naisilla. Vanhemmilla ikääntyneillä sekä yksin ja kerrosta-lossa asuvilla oli pyörä käytettävissä harvemmin. Asuinkuntien ja eri koulutusastei-den väliset erot ovat suhteellisen pieniä. Kuitenkin Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Ke-ravalla asuvilla ikääntyneillä on suuremmalla osalla pyörä aina käytettävissä kuin muissa kunnissa. Pelkän perusasteen koulutuksen käyneillä pyörä on harvemmin käytettävissä.

Kaava 24 Vastaukset kysymykseen ”Onko käytettävissäsi polkupyörää?” Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneet asukkaat

57% HELSINGIN SEUTU IKÄÄNTYNEET YHTEENSÄ

HELSINGIN SEUTU KOKO VÄESTÖ ASUINKUNTA Helsinki Espoo ja Kauniainen Vantaa Hyvinkää, Järvenpää ja Kerava Kirkkonummi ja Siuntio Vihti, Nurmijärvi ja Tuusula Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo SUKUPUOLI 2+ henkeä taloudessa ASUINTALON TYYPPI Kerrostalo Rivi- tai paritalo Omakotitalo

Aina tai melkein aina Silloin tällöin Harvemmin Ei lainkaan

55 6.3.2 Polkupyöräily

Kuva 30 esittää, kuinka usein kyselyn tekoaikaan (syys-marraskuussa) Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneet pyöräilevät. Vaikka suurimalla osalla asukkaista on pol-kupyörä käytettävissään, pyörällä kuljetaan suhteellisen harvoin. Ikääntyneistä 8 prosenttia pyöräilee päivittäin tai lähes päivittäin, 6 prosenttia muutaman kerran viikossa, 5 prosenttia noin kerran viikossa, 13 prosenttia harvemmin kuin kerran viikossa ja 67 prosenttia ei pyöräile lainkaan. Koko Helsingin seudun väestön vas-taajista 15 prosenttia ilmoitti pyöräilevänsä päivittäin tai lähes päivittäin, 11 pro-senttia muutaman kerran viikossa, 7 propro-senttia noin kerran viikossa, 22 propro-senttia harvemmin kuin kerran viikossa ja 45 prosenttia ei pyöräile lainkaan.

Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Keravalla asuvat pyöräilevät huomattavasti eniten.

Kirkkonummella ja Siuntiossa asuvat pyöräilevät vähiten. Muiden Helsingin seu-dun kuntien välillä erot eivät ole suuria. Naisista suurempi osuus kuin miehistä ker-toi, ettei pyöräile lainkaan. Ikä vaikuttaa pyöräilyyn, ei lainkaan pyöräilevien osuus kasvaa iän mukana. Kerrostalossa asuvat pyöräilevät hieman vähemmän kuin oma-kotitalossa tai rivi- tai paritalossa asuvat. Koulutusasteella tai kotitalouden koolla ei ole yhteyttä pyöräilyyn.

Kaava 25 Vastaukset kysymykseen ”Miten usein tähän aikaan vuodesta kuljet pyörällä (sisältäen myös pyörälenkit)?” Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneet asukkaat

6.3.3 Polkupyörän käyttö tutkimuspäivänä

Kuvasta 31 nähdään, kuinka suuri osa Helsingin seudun ikääntyneistä teki ainakin yhden polkupyörämatkan tutkimuspäivän aikana. Helsingin seudun ikääntyneistä vain 5 prosenttia teki ainakin yhden polkupyörämatkan tutkimuspäivän aikana. Tä-hän vaikuttaa myös tutkimuksen ajankohta, syys-marraskuussa pyöräily on vähäi-sempää kuin kesällä (Liikennevirasto 2018). Eniten pyöräiltiin Hyvinkäällä, Järven-päässä ja Keravalla (11 %) ja vähiten Kirkkonummella ja Siuntiossa (1 %). Helsin-gissä ikääntyneiden pyöräily oli vähäisempää (3 %) kuin Espoossa ja Kauniaisissa ja Vantaalla (5 %). HELSINGIN SEUTU IKÄÄNTYNEET YHTEENSÄ

Päivittäin tai lähes päivittäin Muutaman kerran viikossa Noin kerran viikossa Harvemmin En lainkaan

Kuva 6 Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden osuus kunnittain, jotka tekivät vähintään yhden polkupyörämatkan tutkimuspäivän aikana

6.3.4 Polkupyörämatkojen todennäköisyys

Pyörämatkojen logistisen regressioanalyysin tulokset näkyvät taulukossa 5. Pyörä-matkojen logistisessa regressiomallissa analysoitiin eri tekijöiden (sukupuoli, asuinkunta, ikäryhmä, kotitalouden koko, asuintalon tyyppi ja koulutusaste) yh-teyttä siihen, että vastaaja teki ainakin yhden pyörämatkan tutkimuspäivän aikana.

Ikääntyneitä, jotka tekevät matkoja polkupyörällä on kyselyaineistossa vähän. Tä-män takia tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi vain parista tekijästä. Kunnista

Hy-58

vinkäällä, Järvenpäässä ja Keravalla asuvien ikääntyneiden pyörämatkojen tekemi-sen todennäköisyys on suurempi kuin muualla Helsingin seudulla. Sama tulos tuli myös muiden polkupyöräanalyysien perusteella.

Yksin asuvilla on suurempi todennäköisyys tehdä pyörämatkoja arkipäivän aikana kuin suuremmissa kotitalouksissa asuvilla. Erot pysyvät vakioinnin jälkeenkin mer-kitsevinä. Sukupuolella, iällä, koulutusasteella tai asuintalon tyypillä ei analyysin perusteella ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pyörämatkojen tekemiseen.

Taulukko 5 Eri tekijöiden yhteydet polkupyörämatkojen tekemisen todennäköisyyteen. Ristitulosuhde kertoo ryhmän ”riskin” joukkoliikenteen käytölle suhteessa vertailuryhmään. Vertailuryhmän ristitulo-suhde on 1. Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneet asukkaat.

Vakioimattomat ristitulosuhteet

Vakioidut ristitulosuhteet

Sukupuoli

Mies 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Nainen 1,14 1,08

Asuinkunta

Helsinki 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Espoo ja Kauniainen 1,80 1,57

Vantaa 2,00 1,57

Kirkkonummi ja Siuntio 0,45 0,38

Hyvinkää, Järvenpää ja Kerava 4,45*** 3,84***

Vihti, Nurmijärvi ja Tuusula 1,86 1,55 Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo 2,16 1,76

Ikäryhmä

65-69 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

70-74 1,32 1,50

75-79 0,61 0,73

80-84 0,61 0,65

85+ 0,69 0,70

Kotitalouden koko

Asuu yksin 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

2+ henkeä taloudessa 0,47*** 0,35***

Asuintalon tyyppi

Kerrostalo 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Rivi- ja paritalo 1,76 1,74

Omakotitalo 1,71 1,70

Koulutusaste

Perusaste 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Keskiaste 1,06 1,06

Alempi korkea-aste 0,79 0,89

Ylempi korkea-aste 0,85 1,14

***) tilastollisesti erittäin merkitsevä, kun p  0,001

**) tilastollisesti merkitsevä, kun 0,001 < p  0,01

*) tilastollisesti melkein merkitsevä, kun 0,01 < p  0,05

6.4 Kävely

6.4.1 Kävelymatkojen tekeminen tutkimuspäivänä

Kuvasta 32 nähdään, kuinka suuri osa Helsingin seudun ikääntyneistä teki ainakin yhden kävelymatkan tutkimuspäivän aikana. Helsingin seudun ikääntyneistä 45 prosenttia teki ainakin yhden kävelymatkan tutkimuspäivän aikana. Yleisemmin kä-velymatkoja tekivät Helsingissä asuvat ikääntyneet (54 %) ja harvimmin Vih-dissä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa (29 %) ja Mäntsälässä, Pornaisissa ja Si-poossa (29 %) asuvat ikääntyneet.

Kuva 7 Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden osuus kunnittain, jotka tekivät vähintään

yhden kävelymatkan tutkimuspäivän aikana

61 6.4.2 Kävelymatkojen todennäköisyys

Kävelymatkojen logistisen regressioanalyysin tulokset näkyvät taulukossa 6. Käve-lymatkojen tekemisen logistisessa regressiomallissa analysoitiin eri tekijöiden (su-kupuoli, asuinkunta, ikäryhmä, kotitalouden koko, asuintalon tyyppi ja koulutus-aste) yhteyttä siihen, että vastaaja teki ainakin yhden kävelymatkan tutkimuspäivän aikana.

Sukupuoli, asuinkunta, kotitalouden koko ja asuintalotyyppi ovat merkitsevästi yh-teydessäkävelymatkojen tekemisen todennäköisyyteen. Helsingissä asuvilla ikään-tyneillä on suurempi todennäköisyys tehdä matkoja kävellen. Helsingissä asuvat käyttävät vähemmän henkilöautoa ja pyöräilevät, mutta kävelevät enemmän kuin muissa Helsingin seudun kunnissa asuvat. Vakioinnin jälkeen asuinalueen mukai-set erot pienenevät ja niiden merkitsevyys heikkenee, eikä esimerkiksi Vantaa enää eroa Helsingistä merkitsevästi. Yksin ja kerrostalossa asuvilla on suurempi toden-näköisyys tehdä kävelymatkoja. Naisilla on suurempi todentoden-näköisyys kävellä kuin miehillä.

Ikäryhmien välillä ei ole merkitseviä eroja kävelymatkojen tekemisessä, eli kävely on merkittävä arkipäivän matkojen kulkutapa kaiken ikäisille ikääntyneille. Toi-saalta on muistettava, että iäkkäimmillä kyselyyn vastanneilla on todennäköisesti suhteellisen hyvä toimintakyky. Myöskään koulutusryhmien välillä ei ole merkitse-viä eroja kävelymatkojen tekemisen todennäköisyydessä.

Logistisen regressioanalyysin perusteella sukupuoli, asuinkunta ja asuintalontyyppi ovat tarkastelluista tekijöistä voimakkaimmin yhteydessä kävelymatkojen te-koon. Erot pysyvät vakioinnin jälkeenkin merkitsevinä. Myös asuinalueella on va-kiomattomassa mallissa merkitsevä yhteys kävelyyn, mutta vakioidussa mallissa merkitsevyydet heikkenevät.

Vakioimattomat ristitulosuhteet

Vakioidut ristitulosuhteet

Sukupuoli

Mies (vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Nainen 1,76*** 1,58***

Asuinkunta

Helsinki (vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Espoo ja Kauniainen 0,57*** 0,71*

Vantaa 0,67** 0,86

Kirkkonummi ja Siuntio 0,39*** 0,61*

Hyvinkää, Järvenpää ja Kerava 0,41*** 0,53***

Vihti, Nurmijärvi ja Tuusula 0,35*** 0,57***

Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo 0,35*** 0,60*

Ikäryhmä

65-69 (vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

70-74 0,90 0,87

75-79 1,17 1,06

80-84 1,05 1,01

85+ 1,13 0,80

Kotitalouden koko

Asuu yksin (vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

2+ henkeä taloudessa 0,62*** 0,78*

Asuintalon tyyppi

Kerrostalo (vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Rivi- ja paritalo 0,42*** 0,55***

Omakotitalo 0,33*** 0,48***

Koulutusaste

Perusaste(vert.) 1,00 (vert.) 1,00 (vert.)

Keskiaste 1,22 1,31

Alempi korkea-aste 1,31 1,38

Ylempi korkea-aste 1,25 1,36

***) tilastollisesti erittäin merkitsevä, kun p  0,001

**) tilastollisesti merkitsevä, kun 0,001 < p  0,01

*) tilastollisesti melkein merkitsevä, kun 0,01 < p  0,05

Taulukko 6 Eri tekijöiden yhteydet kävelymatkojen tekemisen todennäköisyyteen.

Ristitulosuhde kertoo ryhmän ”riskin” joukkoliikenteen käytölle suhteessa vertailu-ryhmään. Vertailuryhmän ristitulosuhde on 1. Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneet asukkaat.

7 Yhteenveto ja johtopäätökset

Tämän diplomityön tarkoituksena oli tuottaa tietoa ikääntyneiden liikkumistottu-muksista aktiivista ikääntymistä ja kestävää liikkumista edistävän päätöksenteon tueksi. Diplomityössä tutkittiin Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden liikkumis-tottumuksia arkipäivän matkoilla HSL:n vuoden 2018 liikkumistutkimusaineiston avulla (n = 2718). Seuraavaksi kootaan yhteen tutkimuksen tärkeimmät havainnot.

7.1 Helsingin seudun ikääntyneet väestöryhmänä

Ikääntyneiden määrä ja osuus väestöstä kasvaa Suomessa ja Helsingin seudulla, ku-ten muuallakin maailmassa (Helminen et al. 2017; Tilastokeskus 2019). Ikääntynei-den osuus tulee Helsingin seudulla kasvamaan 17 prosentista 22 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä (Tilastokeskus 2019). Ikääntyneiden asuinpaikoissa ei nähdä laa-jempia keskittymiä. Ikääntyneiden osuus väestöstä vaihtelee kunnissa 15-22 pro-sentin välillä ja kehyskunnissa ikääntyneiden osuus on vähän suurempi kuin pää-kaupunkiseudulla. (Tilastokeskus 2019.) Suurin osa Helsingin seudun ikääntyneistä asuu tiheästi rakennetulla, sisemmällä kaupunkialueella ja osuus kasvaa iän myötä.

Tiheästi asutetuilla alueilla yleisin asumismuoto on kerrostalo ja Helsingin seudulla 64 prosenttia ikääntyneistä asuukin kerrostaloissa. Kerrostaloasuminen on vähän yleisempää yksinasuvilla. (Tilastokeskus 2019.)

Ikääntyneiden sosioekonominen asema ja terveydellinen profiili vaikuttavat liikku-misen mahdollisuuksiin. Vaikka ikääntyneet tekevät vähemmän matkoja kuin koko väestö, ikääntyneiden liikkuminen on lisääntynyt viime vuosien aikana (Shrestha et al. 2017; HSL 2019). Liikkumistottumusten muutos on yhteydessä tulotason kas-vuun, ikääntyneiden terveydentilan parantumiseen ja aktiivisempiin elämäntapoi-hin (Marrattoli et al. 2000). 65 vuotta täyttäneistä tällä hetkellä 2,9 prosenttia on työelämässä. Työelämässä olevien 65 vuotta täyttäneiden osuuden odotetaan nou-sevan (Tilastokeskus 2019: Eläketurvakeskus 2018). Ikääntyneiden koulutustaso on noussut ja taso tulee jatkamaan nousua tulevaisuudessa. Varsinkin naisten kou-lutustaso on noussut. Ikääntyneistä miehistä 31 prosentilla ja naisista 37 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa. (Tilastokeskus 2019.) Yksinasuvat ja mata-lasti koulutetut ovat useammin pienituloisia (Tilastokeskus 2010; Ahlgren-Leinvuo 2017). Ikääntyneen väestön koettu terveys on parantunut ja pitkäaikaissairaiden osuus pienentynyt. Terveyden ja toimintakyvyn myönteinen kehitys on jatkunut vuodesta 1970. (Heikkinen. et al. 2020.) Laitoksissa asuvien määrä on pienentynyt Suomessa viime vuosikymmenten aikana (Blomgren & Einiö 2015) ja tilastojen mu-kaan Helsingin seudun 65–84 vuotiaista asukkaista alle prosentti ja yli 85 vuotiaista 2 prosenttia on laitoshoidossa (Sotkanet 2018). Aktiiviset elämäntavat ylläpitävät terveyttä, henkistä hyvinvointia sekä mahdollistavat itsenäisen asumisen. Ulkona liikkumisen vaikeudet lisääntyvät iän myötä ja uhkaavat terveyttä, elämänlaatua ja itsenäisyyttä. (Sakari-Rantala et al. 1995; Ukkonen et al. 1998.)

7.2 Ikääntyneet ovat erityisen alttiita liikenneköyhyydelle

Ikääntyneet ovat erityisen alttiita liikenneköyhyydelle. Suomessa liikenneköyhyy-den syntymekanismeja ovat henkilökohtaisten tekijöiliikenneköyhyy-den aiheuttama liikenne-köyhyys sekä asuinpaikkaan liittyvä liikenneliikenne-köyhyys. Henkilökohtaisiin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi ikääntyminen ja terveydentila. Haja-asutusalueilla autoriip-puvuus aiheuttaa myös liikenneköyhyyttä, kun ajokortista joudutaan luopumaan.

Tiheästi asutuissa kaupungeissa liikenneköyhyyden ilmiöt liittyvät yleensä joukko-liikennepalveluiden saatavuuteen ja palvelutasoon ja harvemmin asutuilla alueilla autoriippuvuuteen. (Tiikkaja et al. 2018.) Liikkumisen määrään ja tehtyihin matkoi-hin vaikuttaakin esimerkiksi asuinalueen tiheys, käveltävyys, pyöräilyn mahdolli-suudet sekä joukkoliikenteen palvelutaso (World Health Organization 2007; Liiken-nevirasto 2018). Tulosten perusteella suurimmassa riskissä altistua liikenneköyhyy-delle Helsingin seudulla ovat yli 75-vuotiaat, Kirkkonummella, Siuntiossa ja Mänt-sälässä, Sipoossa ja Pornaisissa asuvat sekä pelkän perus- tai keskiasteen koulutuk-sen käyneet ikääntyneet. Näillä tekijöillä oli yhteys matalampiin matkojen määriin, sekä suurempaan liikkumattomien osuuteen.

75 vuotta täyttämisen jälkeen ikääntyneiden liikkumiseen tarvittavat voimavarat al-kavat vähentyä ja liikkumista hankaloittavien sairauksien yleisyys kasvaa (Sakari-Rantala et al. 1995; Ukkonen et al. 1998; Heikkinen et al. 2020). Iäkkäillä liikkumis-mahdollisuuksien heikkenemiseen vaikuttavat henkilöauton ajamisen lopettami-nen sekä kestävien kulkutapojen käytön vähentymilopettami-nen toimintakyvyn heikkenemi-sen myötä (Tiiikaja et al. 2018). Digitalisaatio luo mahdollisuuksia ja uhkia ikäänty-neiden liikkumiselle. Uudet palvelut helpottavat ikääntyikäänty-neiden liikkumista vaihto-ehtojen lisääntyessä. Ikääntyneille palveluja suunniteltaessa täytyy kuitenkin huo-mioida, ettei liikennejärjestelmän käyttäminen muodostu liian vaikeaksi. (Traficom 2020.) Iän myötä liikkumistarpeita saatetaan myös mukauttaa tai karsia, jotta voi-daan jatkaa asumista tutulla asuinalueella (Zeitler et al. 2012; Helminen et al. 2017;

Tiikkaja et al. 2018). 75 vuotta täyttämisen jälkeen matkojen määrän vähyys var-masti osittain johtuukin terveydentilan muutoksista, mutta osittain myös asuinalu-een tarjoamista liikkumisen mahdollisuuksista.

Harvemmin asutetuilla alueilla, kuten Kirkkonummella ja Siuntiossa, ikääntynei-den tekemät matkat ovat pidempiä ja matkoja tehdään vähemmän. Lisäksi arkipäi-vänä liikkumattomien osuus on suurempi. Asuinalueiden eroihin vaikuttavat esi-merkiksi alueen yhdyskuntarakenne, tarjolla olevat liikkumispalvelut sekä saavutet-tavuus (Liikennevirasto 2018; Tiikkaja et al 2018). Kaupungistumisen ja asuinalu-eiden tiivistymisen myötä liikennepalveluiden edellytykset harvemmin asutuilla alueilla heikkenevät alueen väestön pienentyessä. Harvemmin asuttujen asuinpaik-kojen liikkumisen ongelmat liittyvät ajokortista luopumiseen ja alueiden henkilöau-toriippuvuuteen. Liikkumistarpeita on vaikea tyydyttää ilman autoa ja ajokorttia.

Lisäksi jalankulku- ja pyöräväylien puuttuminen (turvattomuus), joukkoliikenteen toimivuus ja liikkumispalveluiden saatavuus vaikuttavat liikkumismahdollisuuksiin haja-asutusalueilla. (Tiikkaja et al. 2018.) Tiheästi asutetuilla alueilla tarvittavat

palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä. Lisäksi pyöräily- ja kä-velyväylät ovat hyvin suunniteltuja. (Tiikkaja et al. 2018; Liikennevirasto 2018.) Näillä alueilla, esimerkiksi Helsingissä, ikääntyneet tekevät paljon matkoja ja tehdyt matkat ovat lyhempiä.

Tutkimuksessa koulutusastetta käytettiin sosioekonomisen aseman mittarina. Lo-gistisessa regressioanalyysissa selvisi, ettei koulutusasteella ole tilastollisesti mer-kitsevää yhteyttä kulkutapojen käyttöön. Eli vaikka matalasti koulutetut ikääntyneet tekevät keskimäärin vähemmän matkoja arkipäivisin kuin korkeasti koulutetut, to-dennäköisyydet eri kulkutapojen käyttöön arkipäivän aikana eivät poikenneet mui-den tekijöimui-den vakioinnin jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Kuitenkin pienituloi-suus on yksi tekijä, joka altistaa liikenneköyhyydelle. Ikääntyneet ovat erityisen alt-tiita pienituloisuudelle. Heidän tulonsa koostuvat suurimmaksi osaksi eläkkeestä, joka ei varsinkaan Helsingin seudulla riitä kattamaan menoja. Lisäksi matala kou-lutustaso ja yksinasuminen altistavat pienituloisuudelle. Kohtuuhintaisuudella voi-daan tukea pienituloisten liikkumista. Kohtuuhintaisuudella tarkoitetaan, että pie-nituloisillakin on mahdollisuus liikkua. Ikääntyneet ja muut erityisryhmät tulee ot-taa huomioon joukkoliikenteen hinnoittelussa. (Tiikkaja et al. 2018.)

Liikkumisedellytykset vaikuttavat aktiivisen ikääntymisen mahdollisuuksiin. Ikään-tyneiden määrän ja osuuden kasvu nostaa samalla ikäänIkään-tyneiden huomioon ottami-sen merkitystä liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Ikääntyneiden liikenneköyhyy-den riskin pienentämiseksi tulee kiinnittää huomiota sekä liikkumispalveluiliikenneköyhyy-den es-teettömyyteen, että ikääntyneiden kouluttamiseen ja opastukseen. Päivittäisten liik-kumistarpeiden tyydyttämiseen kuuluu ikääntyneillä arjen elinpiiri, kuten harras-tukset ja sosiaalinen verkosto. Ratkaisuja liikenneköyhyyden helpottamiseksi daan hakea maankäytön ja liikenteen yhteisellä suunnittelulla, joiden avulla voi-daan mahdollistaa kestävät liikkumismuodot ikääntyneille sekä tiiviillä, että haja-asutusalueilla. Digitalisaatio ja liikkumisen palveluistuminen voi parantaa palvelui-den saatavuutta myös haja-asutusalueilla. Ikääntyneipalvelui-den liikenneköyhyypalvelui-den alt-tiutta voidaan vähentää varmistamalla ympäristön esteettömyys, kehittämällä liik-kumista lisääviä palveluita, kuten kutsujoukkoliikennettä ja selvittämällä lisää digi-taalisten välineiden käyttömahdollisuuksia. Suunnittelussa on huomioitava se, että ikääntyneet ovat heterogeeninen joukko ja heidän kykynsä ja käytössä olevat resurs-sit vaihtelevat. (Tiikkaja et al. 2018.)

7.3 Helsingin seudun ikääntyneiden liikkumistottumukset

Helsingin seudun ikääntyneet tekevät muuta väestöä vähemmän matkoja ja heistä suurempi osa ei tee yhtään matkaa arkipäivän aikana. Ikääntyneiden tekemät mat-kat ovat lyhempiä kuin väestöllä keskimäärin. Matkojen määrä pienenee ja pituus lyhenee varsinkin 80 vuotta täyttämisen jälkeen. Tähän syynä ovat liikkumista ra-joittavien sairauksien yleistyminen (Heikkinen et al. 2020). Muita syitä liikkumisen vähentymiselle ovat kaatumisen pelko, ajokortista luopuminen sekä liikkumisvaih-toehtojen vähyys (Lehmuskoski 2002). Helsingin seudun ikääntyneiden yleisimmät

kulkutavat ovat henkilöauto ja kävely. Henkilöautomatkoja ikääntyneet tekevät sa-man verran kuin väestössä keskimäärin. Kävelymatkoja ikääntyneet tekevät enem-män kuin väestö keskimäärin ja kävelymatkat ovat yleisimmin alle 1,5 kilometrin pituisia. Yli 1,5 kilometrin matkoilla suosituin kulkutapa on henkilöauto. Pyörä- ja joukkoliikennematkoja ikääntyneet tekevät suhteellisen vähän ja vähemmän kuin väestö keskimäärin.

Helsingin seudun ikääntyneistä 41 prosenttia käytti autoa tutkimuspäivän aikana, 9 prosenttia matkustajana ja 32 prosenttia kuljettajana. Osuus on vähän suurempi kuin väestöllä keskimäärin (8 prosenttia matkustajana ja 31 prosenttia kuljetta-jana). Henkilöautoa käyttävät varsinkin miehet, kehyskunnissa ja pääkaupunkiseu-dulla muualla kuin Helsingissä asuvat ikääntyneet. Lisäksi alle 75-vuotiaat, vähin-tään kahden henkilön taloudessa asuvat, rivi- ja paritalossa tai omakotitalossa asu-vat ikääntyneet ja korkeasti koulutetut ikääntyneet käyttävät henkilöautoa enem-män kuin muut. Auton ja ajokortin omistamisella on yhteys automatkojen tekemi-seen sekä harvempiin joukkoliikennematkoihin. Ikääntyneiden autoilun ja ajokor-tin omistamisen on ennustettu yleistyvän seuraavien vuosikymmenten myötä. Li-säksi naisten ja miesten välisten erojen on ennustettu tasaantuvan. Tämä johtuu osittain siitä, että vanhempien ikääntyneiden ajokorttien määrä lisääntyy, eikä ajo-kortista luovuta yhtä helposti kuin ennen. (Autoliitto 2017; Liikenneturva 2019).

Ikääntyneiden autoilu ja sen ennustettu yleistyminen on ristiriitainen asia. Toisaalta ajokortti ja auton omistaminen lisäävät ikääntyneiden liikkumisen mahdollisuuk-sia, koska autoilu vaatii vähän kävelyä ja se ei ole sidonnaista aikatauluihin (Davey 2007; Holley-Moore & Creighton 2015). Lisäksi autoilu mahdollistaa liikkumisen paikkoihin, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa kävellen, pyöräillen ja joukkoliiken-teellä. Kuitenkin autoilun yleistyminen lisää kasvihuonepäästöjä, saasteita ja ruuh-kia (Ilmasto-opas 2020). Autoilu vähentää myös päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, jonka ylläpitäminen on ikääntyneille erityisen tärkeää (Ding et al. 2014).

Kun ajatellaan päästötavoitteita, ikääntyneiden runsas ja todennäköisesti lisääntyvä autoilu yhdistettynä heidän väestöosuutensa kasvuun on todellinen haaste. Liiken-nejärjestelmäsuunnittelussa pitäisikin ottaa huomioon erityisesti henkilöautoilulle vaihtoehtoiset liikkumispalvelut ikääntyneille. Tarvitaan joustavia, kestäviä ja tur-vallisia palveluita vähentämään ikääntyneiden henkilöautoilua (Traficom 2020).

Erilaisia palveluita tarvitaan sekä ikääntyneille, joille autoilu on pääasiallinen kul-kumuoto, että heille, jotka joutuvat luopumaan ajokortista. Ratkaisuja henkilöau-toilun vähentämiseksi tai päästöjen vähentämiseksi on monia. Esimerkiksi maan-käytön ja liikenteen yhteen sovitetulla suunnittelulla voidaan kasvattaa kestävien kulkumuotojen liikennesuoritteen osuutta (Traficom 2020). Kestävien kulkutapo-jen käyttöä voidaan lisätä parantamalla palveluiden saavutettavuutta kävellen, si-joittamalla joukkoliikenteen pysäkkejä lähelle ikääntyneiden asuinalueita, sekä tar-joamalla esteettömät kulkuyhteydet pysäkeille ja lisäämällä penkkejä (Lehmuskoski 2002). Lisäksi muutto haja-asutusalueelta tiheämmin rakennetulle alueelle vähen-tää henkilöauton käytön tarvetta (Liikennevirasto 2018). Suunnittelussa pivähen-tää ottaa huomioon, että ikääntyneiden muuttoalttius on muita ikäryhmiä pienempi ja

ikään-67

tyneet muuttavat vasta, kun omassa kodissa ei pärjätä (Helminen et al. 2018). Pääs-töjä voidaan vähentää erilaisilla sähköautoilla ja ikääntyneiden liikkumista tukea esimerkiksi itseajavien autojen avulla tai yhteiskäyttöautoilla (Traficom 2020).

Käveleminen on ikääntyneille tärkeä liikkumistapa ja ikääntyneet kävelevät suhteel-lisen paljon. Helsingin seudulla ikääntyneet tekevät kävellen 37 prosenttia arkipäi-vän matkoista, osuus on suurempi kuin väestössä keskimäärin (27%). Hieman enemmän kävelymatkoja tekevät naiset, Helsingissä, yksin tai kerrostalossa asuvat ikääntyneet. Tilastojen perusteella naiset asuvat useammin yksin ja yksin asuvat kerrostaloissa (Tilastokeskus 2019). Kerrostaloalueet ovat yleisemmin tiheämmin asutettuja ja palvelut helposti saavutettavissa, mikä kannustaa kävelemiseen (Lii-kennevirasto 2018). Tutkimuksen mukaan eri väestöryhmien välillä ei ollut kuiten-kaan suuria eroja kävelyn määrässä. Toisaalta kyselyyn ovat todennäköisesti osal-listuneet ikääntyneet, joiden toimintakyky on suhteellisen hyvä.

Käveleminen on tärkeää aktiiviselle ikääntymiselle. Kävelemisen vähenemiseen on yhteydessä liikkumiskykyyn vaikuttavien sairauksien yleistyminen (Heikkinen et al.

2020). Ikääntyneiden kävelemistä voidaan lisätä parantamalla alueen käveltä-vyyttä. Erityisen tärkeää ovat lyhyet etäisyydet palveluihin. Tällöin matka kauppaan tai muuhun palveluun voidaan tehdä kävellen. Lisäksi kävelyteiden pitää olla tur-vallisia ja esteettömiä, niiden varrella tulisi olla penkkejä tai muita levähdyspaik-koja. Myös viheralueet, puistot ja yhdyskuntarakenteen miellyttävyys lisäävät käve-lymatkoja. (World Health Organization 2007; Barnett et al. 2017.) Ikääntyneille erityisen tärkeää on kävelyteiden turvallisuus ja kunnossapito kaikkina vuoden-aikoina. Alueiden väliset erot yhdyskuntarakenteessa ovat yhteydessä käveltävyy-teen ja fyysiseen aktiivisuukäveltävyy-teen. Alueen käveltävyys vaikuttaa päivittäiseen aktiivi-suuteen. Alueilla, jossa käveltävyys on hyvä, ikääntyneet kävelevät enemmän. Asu-minen käveltävässä ympäristössä lisää kävelyä ja ikääntyneet täyttävät helpommin toivotun aktiivisuuden tavoitteet. (Marquet et al. 2017.) Kävelyllä ja fyysisellä aktii-visuudella on suuri merkitys ikääntyneen terveydentilaan. Aktiiviset elämäntavat yl-läpitävät terveyttä, henkistä hyvinvointia sekä mahdollistavat itsenäisen asumisen.

(Lehmuskoski 2002; Heikkinen et al. 2020.)

Tutkimuksen mukaan Helsingin seudun ikääntyneet pyöräilevät vähän. Arkipäivän matkoista vain 5 prosenttia tehdään pyörällä, kun koko väestössä osuus on 9 pro-senttia. Tähän vaikuttaa osittain tutkimuksen ajankohta syys-marraskuussa. Pyö-räily on kulkutavoista alttein sääolojen vaihtelulle ja pyörämatkoja tehdään eniten kesällä. Ikääntyneet pyöräilevät kuitenkin aktiivisesti, mikäli olosuhteet pyöräilylle ovat hyvät. Esimerkiksi Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Keravalla ikääntyneiden mat-koista 13 prosenttia tehdään polkupyörällä. Näissä kunnissa pyöräilyn osuus on muutenkin korkea (HSL 2019). Pyöräilyn yleisyys johtuu esimerkiksi lyhyistä etäi-syyksistä palveluihin, toimivasta pyöräilyverkosta ja sopivan rauhallisesta liiken-teestä (Keravan kaupunki & Sito 2013, Järvenpään kaupunki 2015). Suurin osa asukkaista asuu alle 3 kilometrin päässä palveluista ja palveluihin päästään pyörällä noin 10 minuutissa (Keravan kaupunki 2013). Pyöräliiton tutkimuksen mukaan

(2018) ikääntyneille tärkeää olisivat varsinkin pyöräteiden parantaminen, esteettö-myys, turvallisuus sekä sähköavusteiset pyörät. Ikääntyneiden pyöräilyä voitaisiin edistää turvallisuuden parantamisella ja esteettömillä pyöräteillä. Pyöräliiton pyö-räkursseilla ja muulla ikääntyneille suunnatulla koulutuksella voidaan tukea ikään-tyneiden pyöräilyä. Lisäksi uudenlaiset palvelut, kuten vuokrattavat sähkö- tai

In document Ikääntyneen väestön liikkumistottumukset Helsingin seudulla (sivua 54-0)