Master’s programme on Spatial Planning and Transportation Engineering
Ikääntyneen väestön liikkumistottumukset Helsingin seudulla
Sofia Tennilä
Diplomityö 2021
Copyright ©2021 Sofia Tennilä
3 Author Sofia Tennilä
Title of thesis Mobility habits of older people in the Helsinki region Programme Spatial Planning and Transportation engineering Thesis supervisor Prof. Marketta Kyttä
Thesis advisor(s) PhD Elina Brandt, Postdoc Tiina Rinne
Collaborative partner The Helsinki Regional Transport Authority
Date 26.04.2021 Number of pages 76 Language Finnish Abstract
In Finland and in the Helsinki region the number and proportion of people over the age of 65 are increasing. The increase in the number older people affects all sectors of society. For this reason, it is important to study the population of the elderly, so that their special needs can be considered, for example in transport system design. Older people are not a homo- geneous group as differences can be seen between socioeconomic and health profiles and mobility habits. Older people make fewer trips than the general population. However, in recent decades, the amount of trips has increased due to improved income levels, improved health status, and a more active lifestyle. The mobility habits of older people are related to age and the urban structure of the residential area they inhabit. Mobility is linked to the health status of older people. If daily mobility needs are not met it might result in transport poverty.
In this thesis, travel survey data collected by the Helsinki Regional Transport Authority during autumn 2018 was studied by analyzing how different factors affect the mobility hab- its of people aged 65 and over in the Helsinki region. The most common modes of transport for the elderly are cars and walking. Car trips are common, especially in sparsely populated areas, and among younger older people. Changes in health status and giving up their driv- ing licenses reduce car trips made by people over the age of 75. Walking is a part of everyday habits of older people. Women, elderly people living in apartment buildings, women living alone and in Helsinki walk some more in comparison with other demographic categories.
Public transport and cycling trips are not that common. Most public transport trips are made in Helsinki, where the level of public transport services is high. Bike trips are made mostly in Hyvinkää, Kerava and Järvenpää, where residents live close to services.
Older people’s profuse usage of private cars should be considered while planning transport systems. On one hand, owning a car allows independent mobility for older people, but on the other hand it also has a negative impact on the environment and health. Sustainable and active mobility of older people should be supported with spatial planning, new services and education.
Keywords active aging, Helsinki region, mobility habits, older people, sustainable mo- bility, urban structure
4 Tekijä Sofia Tennilä
Työn nimi Ikääntyneen väestön liikkumistottumuksen Helsingin seudulla Koulutusohjelma Spatial Planning and Transportation engineering Vastuuopettaja/valvoja Prof. Marketta Kyttä
Työn ohjaaja(t) VTT Elina Brandt, Tutkijatohtori Tiina Rinne Yhteistyötaho Helsingin seudun liikenne, HSL
Päivämäärä 26.4.2021 Sivumäärä 76 Kieli Suomi Tiivistelmä
Suomessa ja Helsingin seudulla ikääntyneiden määrä ja osuus väestöstä kasvaa. Ikäänty- neiden osuuden kasvu vaikuttaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tämän takia on tärkeää tutkia ikääntyneiden väestöjoukkoa, jotta heidän erityistarpeensa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Ikääntyneet eivät ole homogeeninen joukko, vaan väestöryhmän sisällä eroja löytyy esimerkiksi sosioekonomisesta ja terveydel- lisestä profiilista ja liikkumistottumuksissa. Ikääntyneet tekevät vähemmän matkoja kuin koko väestö. Kuitenkin viime vuosikymmeninä matkojen määrä on lisääntynyt, mikä joh- tuu tulotason parantumisesta, terveydentilan kohentumisesta ja aktiivisemmista elämän- tavoista. Liikkumistottumukset ovat yhteydessä esimerkiksi ikääntyneen terveydentilaan, sukupuoleen ja asuinalueen yhdyskuntarakenteeseen. Jos liikkumisen tarpeet eivät täyty, voidaan puhua liikenneköyhyydestä.
Tässä diplomityössä selvitettiin Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden liikkumista ja liikkumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin HSL:n vuonna 2018 teh- dyn liikkumistutkimuksen aineistoa. Ikääntyneiden yleisimmät kulkutavat ovat henkilö- auto ja kävely. Henkilöautomatkat ovat yleisiä varsinkin haja-asutusalueilla, miehillä ja nuoremmilla ikääntyneillä. Terveydentilan muutokset ja ajokortista luopuminen vähentä- vät yli 75 vuotta täyttäneiden henkilöautomatkoja. Kävely on ikääntyneille tärkeä kulku- tapa. Kuitenkin naiset, kerrostalossa, yksin ja Helsingissä asuvat ikääntyneet tekevät vähän enemmän kävelymatkoja kuin muut. Joukkoliikenne ja pyörämatkoja ikääntyneet tekevät suhteellisen vähän. Joukkoliikennematkoja tehdään eniten Helsingissä, jossa joukkoliiken- teen palvelutaso on korkea. Pyörämatkoja taas Hyvinkäällä, Keravalla ja Järvenpäässä, jossa palveluihin on lyhyet etäisyydet ja toimivat pyöräilyverkko.
Tulevaisuuden liikennejärjestelmäsuunnittelussa on otettava huomioon varsinkin ikäänty- neiden lisääntynyt henkilöauton käyttö. Henkilöauto mahdollistaa itsenäisen liikkumisen, mutta se vaikuttaa negatiivisesti ympäristöön ja ikääntyneiden terveyttä ylläpitävään aktii- viseen liikkumiseen. Ikääntyneiden kestävää ja aktiivista liikkumista tulisi tukea suunnit- telun, palvelumuotoilun, opastuksen ja koulutusten avulla.
Avainsanat aktiivinen ikääntyminen, Helsingin seutu, ikääntyneet, kestävä liikkumi- nen, liikkumistottumukset, yhdyskuntarakenne
5
Sisällysluettelo
Abstract ... 3
Tiivistelmä ... 4
Esipuhe ... 7
1 Johdanto ... 8
2 Ikääntyneet Helsingin seudulla ... 10
2.1 65 vuotta täyttänyt väestö ... 10
2.2 Alueen yhdyskuntarakenteen yhteys ikääntyneiden liikkumistottumuksiin ... 12
2.2.1 Kaupunki-maanseutuluokitus Helsingin seudulla ... 12
2.2.2 Helsingin seudun ikääntyneiden yleisin asumismuoto on kerrostalo ... 15
2.3 Ikääntyneen väestön sosioekonominen asema ... 16
2.3.1 Ikääntyneiden työurat pitenevät ja koulutustaso nousee ... 17
2.3.2 Yksinasuvat ikääntyneet ovat alttiimpia pienituloisuudelle ... 19
2.4 Ikääntyneen väestön terveydellinen profiili ... 20
2.4.1 Ikääntyneet ovat yhä terveempiä ... 20
2.4.2 Päivittäinen aktiivisuus vaikuttaa ikääntyneen terveydentilaan ... 21
2.5 Mitä ikääntyneiden liikkumistottumuksista tiedetään ... 21
2.5.1 Henkilöautoilu on ikääntyneiden yleisin kulkutapa... 22
2.5.2 Kävely on suosittu kulkutapa ikääntyneillä ... 23
2.5.3 Ikääntyneiden joukkoliikennematkat vaativat sopivat olosuhteet ... 24
2.5.4 Polkupyörämatkoja tehdään vähän ... 25
2.5.5 Ikääntyneistä suurempi osuus ei tee arkipäivän aikana yhtään matkaa ... 25
3 Tutkimuskysymykset ... 26
4 Aineisto ja menetelmät ... 27
4.1 Aineisto ... 27
4.2 Aineiston kattavuus 65 vuotta täyttäneiden osalta ... 28
4.3 Tutkimusote ja – menetelmät ... 29
5 Ikääntyneen väestön arkipäivän matkat ... 30
5.1 Ikääntyneiden tekemien matkojen määrä ... 30
5.2 Kulkutapajakauma ... 31
5.3 Matkan tarkoitus ... 34
5.4 Matkojen pituus ... 35
5.4.1 Mediaanit ja keskiarvot ... 35
5.4.2 Matkasuorite ... 36
5.4.3 Matkan pituuden yhteys kulkutavan valintaan ... 37
6
5.5 Matkojen kokonaiskesto ... 38
5.6 Liikkumattomuus ... 39
6 Ikääntyneiden kulkutapojen käyttö ... 41
6.1 Auto ja ajokortti ... 41
6.1.1 Auton omistus vastaajan kotitaloudessa ... 41
6.1.2 Henkilöauton ajokortin omistus ... 42
6.1.3 Auton käyttö ... 43
6.1.4 Henkilöauton käyttö tutkimuspäivänä ... 45
6.1.5 Henkilöautomatkojen todennäköisyys ... 46
6.2 Joukkoliikenne ... 49
6.2.1 Joukkoliikenteen käyttö ... 49
6.2.2 Eri joukkoliikennevälineiden käyttö ... 50
6.2.3 Joukkoliikenteen käyttö tutkimuspäivänä ... 51
6.2.4 Joukkoliikennematkojen todennäköisyys ... 52
6.3 Pyöräily ... 54
6.3.1 Onko pyörää käytettävissä ... 54
6.3.2 Polkupyöräily ... 55
6.3.3 Polkupyörän käyttö tutkimuspäivänä ... 56
6.3.4 Polkupyörämatkojen todennäköisyys ... 57
6.4 Kävely ... 60
6.4.1 Kävelymatkojen tekeminen tutkimuspäivänä ... 60
6.4.2 Kävelymatkojen todennäköisyys ... 61
7 Yhteenveto ja johtopäätökset ... 63
7.1 Helsingin seudun ikääntyneet väestöryhmänä ... 63
7.2 Ikääntyneet ovat erityisen alttiita liikenneköyhyydelle ... 64
7.3 Helsingin seudun ikääntyneiden liikkumistottumukset ... 65
7.4 Keinoja ikääntyneiden kestävän ja aktiivisen liikkumisen edistämiseksi ... 68
7.5 Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimuskohteet ... 70
8 Lähdeluettelo ... 71
7
Esipuhe
Tämä diplomityö on kirjoitettu Helsingin seudun liikenteen (HSL) tilaamana toi- meksiantona. Työtä on valvonut professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta ja oh- jannut Elina Brandt HSL:ltä sekä tutkijatohtori Tiina Rinne Aalto-yliopistosta. Työn ohjaukseen on osallistunut myös HSL:n Liikennejärjestelmä ja tutkimukset -osas- tolta Riikka Aaltonen, Mette Granberg, Pekka Räty ja Marko Vihervuori.
Haluan kiittää ohjausryhmää kattavasta avusta ja neuvoista työn aikana. Tiheästi järjestettyjen ohjauskokouksien aikana ohjaisryhmältä saadut havainnot ja vinkit olivat korvaamattomia ja veivät työtä ja omaa ajattelua eteenpäin. Erityiskiitos Eli- nalle, joka oli koko prosesssin ajan aktiivisesti mukana ja jonka puoleen pystyi aina kääntyä, jos oli ongelmia tai kysymyksiä.
Kiitos myös perheelleni, varsinkin äidilleni, ystävilleni ja Topille avusta ja kannus- tuksesta työn aikana.
Espoossa 26.04.2021 Sofia Tennilä
8
1 Johdanto
Väestön ikääntyminen on globaali ilmiö ja 65 vuotta täyttäneiden määrän on ennus- tettu kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä (United Nations 2020). Ikäänty- neiden osuus tulee kasvamaan Suomessakin merkittävästi ja vuoteen 2030 men- nessä 65 vuotta täyttäneet asukkaat muodostavat neljänneksen koko maan väes- töstä (Helminen et al. 2017). Ikääntyneet eivät ole homogeeninen joukko ja se hei- jastuu myös heidän liikkumistottumuksiinsa (Heikkinen et al. 2020). Esimerkiksi sosioekonomiset tekijät ja terveydentila vaikuttavat ikääntyneiden liikkumiseen, kulkutapojen käyttöön ja matkojen pituuteen (Newbold et al. 2005; Páez et al. 2007;
Heikkinen et al. 2020). Ikääntyneet tekevät muuta väestöä vähemmän matkoja ja tehdyt matkat ovat muuta väestöä lyhempiä (Collia et al. 2003; HSL 2019). Matko- jen vähyyteen liittyy osittain ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintakyvyn rajoitteiden yleistyminen (Heikkinen et al. 2020). Muita syitä matkojen vähyydelle ovat kaatumisen pelko, ajokortista luopuminen, asuinalueen yhdyskuntarakenne sekä eläkkeelle siirtymisen jälkeinen liikkumistottumuksien muutos (Lehmuskoski 2002; Liikennevirasto 2018). Näistä syistä huolimatta ikääntyneiden liikkuminen on lisääntynyt viime vuosien aikana (Shrestha et al. 2017; HSL 2019). Liikkumistot- tumusten muutos on yhteydessä tulotason kasvuun, ikääntyneiden terveydentilan parantumiseen ja aktiivisempiin elämäntapoihin (Marrattoli et al. 2000).
Liikkuminen on välttämätöntä itsenäisyyden, terveyden ja hyvän elämänlaadun yl- läpitämiselle (Lehmuskoski 2002; Heikkinen et al. 2020). Jos liikkumistarpeet eivät täyty, voidaan puhua liikenneköyhyydestä. Liikenneköyhyyteen ovat yhteydessä toi- mintakyvyn heikentyminen ja sairauksien lisääntyminen, ajokortin menettäminen ja pienituloisuus. (Tiikkaja et al. 2018). Ikääntyneet ovat potentiaalinen asiakas- ryhmä laadukkaille uusille palveluille, joiden avulla voidaan tukea aktiivista ikään- tymistä ja korvata henkilöauton omistaminen. Varsinkin kestävien liikennemuoto- jen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käyttöä tulisi tukea, jotta ikääntyneet eivät olisi pelkästään riippuvaisia yksityisautoilusta. (Shrestha et al. 2017.) Ikäänty- neiden autoilu on lisääntynyt viime vuosina (HSL 2019) ja kasvun odotetaan jatku- van tulevaisuudessa (Autoliitto 2017; Liikenneturva 2019). Autoilu on ikääntyneille helppo tapa liikkua, koska se vaatii vähän kävelyä, eikä ole riippuvaista esimerkiksi joukkoliikenteen aikatauluista. (Lehmuskoski 2002). Autoilulla on negatiivisia vai- kutuksia ympäristöön, se lisää kasvihuonepäästöjä, saasteita ja ruuhkia (Happo et al. 2020). Lisäksi autoilu vähentää ikääntyneiden fyysistä aktiivisuutta (Oxley &
Whelan 2008; Kemperman & Timmermans 2014).
Ikäystävällinen kaupunki huomioi ikääntyneiden tarpeet ja toimintakyvyn mukaut- tamalla rakenteet ja palvelut helposti saavutettaviksi ja kattaviksi. Ikääntyneille so- piva suunnittelu palvelee myös muita. Ikäystävällisen kaupungin yksi tärkeimmistä puolista on sen liikennejärjestelmä. (World Health Organization 2007.) Liikenne- järjestelmän nykytila ja toimintaympäristön muutokset-raportin mukaan ”liikenne- järjestelmällä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu kaikki liikennemuodot kattavasta henkilö- ja tavaraliikenteestä, niitä palvelevista liikenneverkoista, vies-
9
tintäyhteyksistä ja tiedosta sekä liikenteen palveluista, liikennevälineistä ja liiken- nettä ohjaavista järjestelmistä” (Traficom 2020). Liikennejärjestelmä muokkaa kaupungin ympäristöä, väestön liikkumistottumuksia, turvallisuutta ja vaikuttaa väestön terveyteen (World Health Organization 2007).
Toimivan liikennejärjestelmän suunnittelun tueksi tarvitaan luotettavaa tietoa ih- misten liikkumistottumuksista (HSL 2019). Tässä diplomityössä selvitetään Helsin- gin seudun 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden liikkumistottumuksia. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa liikennejärjestelmän suunnittelua tukevaa, monipuolista tie- toa Helsingin seudun ikääntyneistä, heidän liikkumistavoistaan ja niiden eroista verrattuna muuhun väestöön seudun. Helsingin seudun ikääntyneiden liikkumis- tottumuksista on vähän aiempaa ajankohtaista tutkimusta, jossa selvitettäisiin kul- kutapojen käytön mahdollisuuksia sekä eri taustatekijöiden yhteyttä kulkutapojen käyttöön. Diplomityö on tehty toimeksiantona Helsingin seudun liikenteelle (HSL).
Diplomityön aineistona on käytetty HSL:n Liikkumistutkimuksenaineistoa vuo- delta 2018.
Ikääntynyt väestö on rajattu tässä tutkimuksessa tarkoittamaan 65 vuotta täyttä- nyttä väestöä. Liikkumistottumuksia tutkitaan Helsingin seudulla eli Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Keravalla, Kirkko- nummella, Mäntsälässä, Nurmijärvillä, Pornaisissa, Sipoossa, Siuntiossa, Tuusu- lassa ja Vihdissä. Tässä tutkimuksessa myös HSL-alueeseen kuuluva Siuntio luetaan Helsingin seudun kunnaksi. Pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan Helsinkiä, Espoota, Kauniaista ja Vantaata ja loput kunnat luokitellaan kehyskunniksi.Kunnat on esi- tetty kuvassa 11.
10
2 Ikääntyneet Helsingin seudulla 2.1 65 vuotta täyttänyt väestö
Helsingin seudulla asui vuoden 2019 lopussa yli 260 000 65 vuotta täyttänyttä hen- kilöä. Ikääntyneistä alle 70-vuotiaita oli 29 prosenttia ja alle 80-vuotiaita 48 pro- senttia. Suomessa ikääntyneiden osuus väestöstä oli noin 22 prosenttia ja Helsingin seudulla hieman alhaisempi eli noin 17 prosenttia. Helsingin seudulla asui vähän yli neljäsosa Suomen koko väestöstä ja noin 21 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä. Vuo- den 2019 lopussa Helsingin seudulla asuvista ikääntyneistä yli 58 prosenttia oli nai- sia. Naisten osuus kasvaa mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. 85 vuotta täyt- täneistä naisia oli jo yli 65 prosenttia. (Tilastokeskus 2019d.) Taulukosta 1 nähdään, miten vuonna 2019 65 vuotta täyttäneiden määrä ja osuus vaihtelivat Helsingin seu- dun eri kunnissa. Kauniaisissa ja Hyvinkäällä ikääntyneiden osuus oli suurin (22%) ja pienin Espoossa ja Vantaalla (15 %). Pääkaupunkiseudulla ikääntyneiden osuus väestöstä on pienempi kuin kehyskunnissa. (Tilastokeskus 2019.)
Taulukko 1 65 vuotta täyttäneiden määrä ja osuus Helsingin seudun kunnissa (Tilastokeskus 2019d) Asuinkunta
65 vuotta täyttänyt väestö 31.12.2019
65 vuotta täyttäneen väestön osuus 31.12.2019 (%)
Helsinki 112600 17
Espoo 42900 15
Kauniainen 2100 22
Vantaa 36000 15
Pääkaupunkiseutu yhteensä 193700 16
Hyvinkää 10300 22
Järvenpää 8000 18
Kerava 7200 19
Kirkkonummi 6500 16
Mäntsälä 3950 19
Nurmijärvi 7200 17
Pornainen 800 16
Sipoo 3800 18
Siuntio 1200 19
Tuusula 7000 18
Vihti 5700 19
Kehyskunnat yhteensä 61600 19
Helsingin seutu yhteensä 255300 17
Kuvasta 1 nähdään, miten 65 vuotta täyttäneiden osuus jakaantuu Helsingin seudun eri postinumeroalueille. Kuvan perusteella ikääntyneen väestön asuinpaikoilla ei ole selviä keskittymiä, vaan sekä korkeita että matalia ikääntyneiden osuuksia löytyy eri puolilta seutua. Ikääntyneiden osuus väestöstä on suurin Vieremässä ja Hyvinkään keskuksessa, Tapiolassa, Laajasalossa ja Keravan keskuksessa ja pienin Santahami- nassa, Otaniemessä ja Sundbergissä Kirkkonummella. (Tilastokeskus 2018.)
11
Kuva 1 65 vuotta täyttäneiden osuus postinumeroalueittain 31.12.2018 (Tilastokeskus 2018)
Suomen ikääntyneen väestön osuuden ennuste nähdään kuvasta 2. Suomen 65 vuotta täyttäneiden osuuden ennustetaan kasvavan nykyisestä 22 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Helsingin seudun ikääntyneen väestön osuu- den ennuste nähdään kuvasta 3. Helsingin seudun ikääntyneiden osuus väestöstä on pienempi kuin koko Suomessa, ikääntyneiden osuuden ennustetaan kuitenkin
12
kasvavan 5 prosenttiyksikköä kuten koko Suomessa. Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden osuuden ennustetaan kasvavan nykyisestä 17 prosentista 22 prosent- tiin vuoteen 2040 mennessä. Suomessa ja Helsingin seudulla erityisesti vanhim- pien, 75–84 ja yli 85-vuotiaiden ikäryhmien osuudet tulevat kasvamaan. (Tilasto- keskus 2019e.)
Kaava 1 Koko Suomen ennuste ikääntyneiden osuudesta väestöstä (Tilastokeskus 2019e)
Kaava 2 Helsingin seudun ennuste ikääntyneiden osuus väestöstä (Tilastokeskus 2019e)
2.2 Alueen yhdyskuntarakenteen yhteys ikääntyneiden liikkumis- tottumuksiin
2.2.1 Kaupunki-maanseutuluokitus Helsingin seudulla
Ikääntyneiden asuinpaikat ovat keskittyneet aikaisempaa voimakkaammin kaupun- kimaisille alueille. Uudellamaalla kaupunkimaisia alueita on paljon ja ikääntyneistä asuu sisemmällä kaupunkialueella noin 60 prosenttia. Sisemmällä kaupunkialueella
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 2031 2032 2033 2034 2035 2036 2037 2038 2039 2040
65 - 74 75 - 84 yli 85v yli 65v
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 2031 2032 2033 2034 2035 2036 2037 2038 2039 2040
65 - 74 75 - 84 yli 85v yli 65v
13
tarkoitetaan aluetta, jossa asukkaiden ja työpaikkojen tiheys on suurinta. Ikäänty- neet suosivat keskustoja ja niiden läheisiä alueita, koska ne ovat jalankulun kannalta hyviä. Keskusta-asuminen yleistyykin vanhimmissa ikäryhmissä, kun ei enää pär- jätä tutulla asuinalueella heikentyneen toimintakyvyn ja ajokortista luopumisen ta- kia. Varsinkin 75 vuotta täyttäneiden keskittymät sijaitsevat selvemmin keskus- toissa. (Helminen et al. 2017.)
Kuvasta 4 nähdään, miten Helsingin seutu jakautuu kaupunki-maanseutu-alue- luokituksen mukaan (Helminen et al. 2020). Helsingin seutu jakautuu luokituksen mukaisesti viidelle eritasolle:
Kaupunkialueet:
1. Sisempi kaupunkialue: Kaupunkien tiivis yhtenäinen tehokkaasti rakennettu alue. Sisempään kaupunkialueeseen tutkimusalueella kuuluvat osittain pääkaupunkiseudun kunnat sekä Hyvin- kään, Järvenpään ja Keravan keskustat.
2. Ulompi kaupunkialue: Sisemmän kaupunkialueen reunasta yhtenäisesti jatkuvan taajamara- kenteen reunalle ulottuva kaupunkimaisen tehokkuuden alue. Ulompaan kaupunkialueeseen tut- kimusalueella kuuluvat sisemmän kaupunkialueen ympärillä olevat alueet pääkaupunkiseudun kuntien, Hyvinkään, Järvenpään ja Keravan ympärillä, sekä Kirkkonummella.
3. Kaupungin kehysalue: Kaupunkiin välittömästi kytkeytyvä osa kaupungin ja maaseudun väli- vyöhykkeestä.
Maaseutualueet:
4. Maaseudun paikalliskeskukset: Suurempien kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevat taajama- keskukset, pikkukaupungit ja isot kirkonkylät. Tutkimusalueella maaseudun paikalliskeskus on Mäntsälässä.
5. Kaupungin läheinen maaseutu: Maaseutumainen alue, joka on toiminnallisesti ja fyysisesti lä- hellä kaupunkialueita. Seuraavat tutkimukseen osallistuneet kunnat kuuluivat osittain kaupungin läheiseen maaseutuun (Kirkkonummi, Siuntio, Vihti, Espoo, Nurmijärvi, Hyvinkää, Mäntsälä, Sipoo ja Pornainen).
14
Kuva 2 Helsingin seudun kuntien jakautuminen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaisella jaolla (Suomen ympäristökeskus 2018)
Kuvasta 5 nähdään, miten Helsingin seudun ikääntynyt väestö jakaantuu kaupunki- maaseutuluokituksen mukaisille alueille. Suurin osa ikääntyneistä asuu sisemmällä kaupunkialueella (76 %) ja iän myötä osuus kasvaa. Ulommalla kaupunkialueella asuvien ikääntyneiden osuus laskee mitä vanhempi ikääntynyt on. Kaupungin ke- hysalueella asuu 9 prosenttia ikääntyneistä. Maaseudun paikalliskeskuksessa (1 %) ja kaupungin läheisellä maaseudulla (2 %) asuu vähemmän ikääntyneitä. (Tilasto- keskus 2019c.)
15
Kaava 3 Helsingin seudun 31.12.2019 ikääntyneen väestön jakautuminen kaupunki-maaseutuluoki- tuksen mukaisille alueille. (Tilastokeskus 2019c)
Yhdyskuntarakenne vaikuttaa alueelliseen saavuttavuuteen ja liikkumistottumuk- siin. Mitä tiiviimmin rakennettu alue, sitä lyhyempi matka palveluihin. Tiiviillä alu- eilla palveluiden etäisyys asuinalueelta on lyhyt, joten myös tehdyt matkat ovat ly- hyempiä. Lisäksi joukkoliikennettä käytetään paljon ja sen palvelutaso on hyvä. (Lii- kennevirasto 2016.) Kestäviä liikkumismuotoja käytetään eniten kaupunkialueilla ja maaseudun paikalliskeskuksissa (Traficom 2020). Valtakunnallisen henkilölii- kennetutkimuksen mukaan väljemmillä alueilla asuvat tekevät pidempiä matkoja, kuin tiiviimmillä alueilla asuvat (Liikennevirasto 2018). Liikkumismahdollisuudet ovat rajallisempia ikääntyneillä, jotka asuvat väljemmillä alueilla (Wiik et al. 2004).
Väljemmillä alueilla asuminen aiheuttaa autoriippuvuutta, joka on ongelmallista lii- kennejärjestelmän kestävyyden kannalta. Ikääntyneille autoriippuvuus aiheuttaa ongelmia myös ajokortista luopumisen jälkeen. Silloin vaihtoehtona on joko muut- taa liikkumistottumuksia tai asuinaluetta. (Zeitler et al. 2012.)
2.2.2 Helsingin seudun ikääntyneiden yleisin asumismuoto on kerrostalo Vuonna 2019 Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneistä asukkaista asui kerrostalossa 64 prosenttia, omakotitalossa 26 prosenttia ja rivi- tai paritalossa 11 prosenttia. Vä- hintään kahden henkilön kotitalouksissa asuvilla 75 vuotta täyttäneillä kerrosta- lossa asuvien osuus kasvaa ja pientaloissa asuvien osuus pienenee. (Tilastokeskus 2019b.) 75 vuotta täyttäneet muuttavat todennäköisesti toimintakyvyn heikentyessä esteettömään asuntoon tai palveluasumisen yksikköön (Helminen et al. 2017). Hel- singin seudun ikääntyneiden asumismuoto ja kotitalouden koko nähdään kuvasta 6. Yhden henkilön kotitalouksissa yleisin asumismuoto on kerrostalo ja yksin asu- vista 80 prosenttia asuu kerrostalossa. Vähintään kahden henkilön kotitalouksissa
76%
73%
75%
77%
79%
83%
12%
14%
13%
11%
10%
8%
9%
10%
9%
9%
8%
7%
1%
1%
1%
1%
1%
1%
2%
2%
2%
2%
2%
1%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Yli 65v
64-69v
70-74v
75-79v
80-84v
yli 85v
Sisempi kaupunkialue Ulompi kaupunkialue Kaupungin kehysalue Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu
16
51 prosenttia asuu kerrostalossa ja 49 prosenttia joko erillisessä pientalossa tai rivi- ja ketjutalossa. Pääkaupunkiseudulla asuvista ikääntyneistä suurempi osuus asuu kerrostalossa. Kehyskunnissa kerrostaloissa asuvien osuus on pienempi. (Tilasto- keskus 2019b.)
Vuoden 2016 valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan asumismuo- dolla on yhteys henkilön liikkumistottumuksiin. Kerrostalossa asuvat liikkuvat enemmän kestävillä liikkumistavoilla, kuten kävellen, polkupyörällä tai joukkolii- kenteellä. Omakotitalossa asuvat käyttävät vähiten kestäviä liikkumismuotoja ja rivi- ja paritalossa asuvien kulkutapojen käyttö asettui kerrostalossa ja omakotita- lossa asuvien väliin. Asumismuoto oli yhteys myös matkasuoritteeseen. Kerrosta- lossa asuvien matka suorite oli lyhyempi, mutta keskimääräinen matkaluku oli sa- mankaltainen kuin rivi- ja omakotitaloasukkailla. Tutkimuksessa ei erikseen analy- soitu eri ikäryhmiä. (Liikennevirasto 2018.)
Kaava 4 Helsingin seudun 65 vuotta täyttäneiden asumismuoto (Tilastokeskus 2019b)
2.3 Ikääntyneen väestön sosioekonominen asema
Sosioekonomisen asema on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen (Jang et al. 2009; Tucker-Seeley et al. 2009; Eronen et al. 2012). Heikompi sosio- ekonominen asema lisää sairauksien todennäköisyyttä ja toimintakyvyn heikenty- mistä (Laaksonen et al. 2005). Ihmiset, joilla on korkeampi sosioekonominen asema, ovat terveempiä, työkykyisempinä ja elävät pidempään (Demakakos et al.
2008). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ”sosioekonominen asema koostuu tuloista, omaisuudesta ja asumistasosta, joiden hankkimisen edellytyksiä
13%
36%
8%
17%
28%
45%
8%
13%
6%
9%
15%
14%
80%
51%
84%
73%
56%
40%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous Helsingin seutu yhteensäPääkaupunki seutu yhteensäKehyskunnat yhteensä
Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot
17
ovat koulutus, ammatti ja asema työelämässä” (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a).
Sosioekonominen asema vaikuttaa liikkumisen mahdollisuuksiin. Lisäksi liikku- mistarpeiden muodostumiseen ja niiden suuntautumiseen vaikuttavat Tiehallinnon tutkimuksen mukaan erilaisia tekijöitä. Näitä ovar esimerkiksi elämäntavat, arvot, asenteet, kokemukset ja elämänvaihe. Liikkumistarpeita rajaavat liikennejärjes- telmä, aika- ja rahabudjetti, joiden puitteissa toiminnan on tapahduttava. (Kivari et al. 2006.) Jos liikkumistarpeet eivät täyty, voidaan puhua liikenneköyhyydestä.
Ikääntyneet ovat erityisen alttiita liikenneköyhyydelle. Ikääntyneillä on enemmän fyysisiä tai kognitiivisia rajoitteita ja he ovat alttiimpia pienituloisuudelle. Suomessa liikenneköyhyyden ilmiöitä ovat henkilökohtaisten tekijöiden aiheuttama liikenne- köyhyys sekä asuinpaikkaan liittyvä liikenneköyhyys. Henkilökohtaisten tekijöiden aiheuttamaan liikenneköyhyyteen vaikuttaa esimerkiksi ikääntyminen, ajokortista luopuminen ja terveydentilan huononeminen. Lisäksi asuinpaikkaan liittyvä liiken- neköyhyys liittyy haja-asutusalueilla asumiseen. (Tiikkaja et al. 2018.)
2.3.1 Ikääntyneiden työurat pitenevät ja koulutustaso nousee
Eliniän pidentyessä ja terveiden elinvuosien lisääntyessä työurat pidentyvät. Työ- uran pituus vaikuttaa eläkkeen määrään ja ikääntyneen tuloihin. (Parjanne 2004.) Helsingin seudulla vuonna 2019 65–69-vuotiaista noin 9 prosenttia oli vielä työelä- mässä. 70 vuotta täyttäneistä vain 0,2 prosenttia oli vielä työelämässä. Miehistä hie- man suurempi osuus oli 65–69-vuotiaana vielä töissä kuin naisista. (Tilastokeskus 2019a.) Osuudet tulevat kasvamaan tulevaisuudessa, kun eläkeikä nousee (Eläke- turvakeskus 2016). Kuva 7 esittää miten ikääntyneiden työssäkäyvien osuus vaihte- lee miesten ja naisten välillä Helsingin seudulla. Työssäkäyvien osuudet vaihtelevat noin 2-4 prosentin välillä. 65 vuotta täyttäneitä miehiä on enemmän työelämässä kuin naisia. Pääkaupunkiseudun ikääntyneistä suurempi osuus käy vielä töissä ver- rattuna kehyskuntiin. (Tilastokeskus 2019a.)
Kaava 5 Kaava 5 65 vuotta täyttäneiden työssäkäyvien osuus Helsingin seudulla (Tilastokeskus 2019f)
2,9 % 3,0 %
2,5 %
3,3 % 3,4 %
2,9 %
2,6 % 2,7 %
2,2 %
0,0 % 0,5 % 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % 3,5 % 4,0 %
Helsingin seutu Pääkaupunkiseutu Kehyskunnat Yhteensä Miehet Naiset
18
Pysyvän pienituloisuuden riski on suurin matalammin koulutetuilla (Tilastokeskus 2010). Kuvassa 8 on esitetty Helsingin seudun 65 vuotta sekä 15 vuotta täyttäneiden koulutustaso. 15 vuotta täyttäneistä 25 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tut- kintoa ja 65 vuotta täyttäneistä 34 prosentilla. 65–69-vuotiaiden koulutusaste melko samankaltainen kuin koko väestöllä. 65–69 vuotiaista suurempi osuus on käynyt alimman korkea-asteen ja koko väestöstä suurempi osuus on käynyt ylem- män korkeakouluasteen. Mitä vanhempi ikäryhmä on kyseessä, sitä suuremmalla osuudella ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. 75 vuotta täyttäneistä 45 prosen- tilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan tu- levaisuudessa, kun väestön koulutustaso nousee. (Tilastokeskus 2019a.)
Kaava 6 Helsingin seudun ikääntyneiden koulutustaso (Tilastokeskus 2019a)
Sukupuoli on yhteydessä koulutusasteeseen. Kuvasta 9 nähdäänsukupuolen ja ikä- ryhmän yhteys koulutustasoon Helsingin seudulla. 15 vuotta täyttäneistä miehistä 27 prosentilla ja naisista 24 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. 65 vuotta täyttäneistä miehistä 31 prosentilla ja naisista 37 prosentilla ei ollut perusas- teen jälkeistä tutkintoa. Yli 65-vuotiailla naisten osuus, joilla ei ole perusasteen jäl- keistä tutkintoa on suurempi kuin miehillä ja ero kasvaa vanhempia ikäluokkia kohti. 75 vuotta täyttäneistä naisista 49 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tut- kintoa, kun miehistä sama osuus on 39 prosenttia. Koko väestössä naiset ovat kor- keammin koulutettuja, joten ikääntyneiden erot sukupuolten välillä pienenevät tu- levaisuudessa. (Tilastokeskus 2019a.)
25%
34%
26%
30%
45%
33%
27%
32%
29%
22%
8%
15%
17%
14%
13%
14%
10%
10%
11%
8%
16%
12%
13%
13%
10%
1%
1%
2%
2%
2%
2%
2%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
15 vuotta täyttäneet 65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Toinen aste Alin korkea-aste
Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Erikoisammattikoulutusaste Tutkijakoulutusaste
19
Kaava 7 Helsingin seudun miesten ja naisten koulutusaste (Tilastokeskus 2019a)
2.3.2 Yksinasuvat ikääntyneet ovat alttiimpia pienituloisuudelle
Ikääntyneiden tulot vaikuttavat liikkumistottumuksiin. Ikääntyneet, jotka ovat pie- nituloisia tai heillä ei ole ajokorttia, tekevät lyhempiä matkoja kuin muut (Christa- ens et al. 2009). Iäkkäiden toimeentulo Suomessa koostuu pääasiassa pelkästä kan- saneläkkeestä, joten iäkkäät ovat usein pienituloisia (Tilastokeskus 2010). Eläkettä edeltävä aika vaikuttaa eläkeläisten pienituloisuuteen. Varsinkin ikääntyneet, jotka ovat olleet työttömiä suuren osuuden elämästään, ovat vaarassa pienituloisuudelle.
Lisäksi muita syitä pienituloisuudelle ovat matala koulutustaso, monilapsiset per- heet, yksinhuoltajuus, yksin tai vuokralla asuminen, pitkäaikaissairaudet tai erilai- sista vammoista johtuva työkyvyttömyys, päihde- tai mielenterveysongelmat, maa- hanmuuttajatausta tai sukupuolelta toiselle periytyvä huono-osaisuus. Ikääntynei- den pienituloisuus vähentää osallisuutta ja aiheuttaa syrjäytymistä esimerkiksi koh- tuuhintaisten liikkumismuotojen puuttumisen takia. (Ahokas et al. 2017.)
Uudellamaalla pienituloisten määrä väestössä on pienempi kuin koko Suomessa (Heikkinen et al. 2017). Miesten ja naisten pienituloisuudessa on kuitenkin eroja.
Ikääntyneiden naisten pienituloisuusaste on ollut koko ajan korkea. Erot ovat kui- tenkin kaventuneet, kun myös ikääntyneiden miesten pienituloisuusaste on kasva- nut voimakkaasti. Yksinasuvilla ikääntyneillä pienituloisuuden riski on sukupuo- lesta riippumatta moninkertainen perheellisiin verrattuna. (Rantala et al. 2019.) Esimerkiksi vuonna 2014 Helsingissä yksinasuvista ikääntyneistä 13 prosenttia ja pariskunnista vain 1,6 prosenttia oli pienituloisia (Ahlgren-Leinvuo 2017). Helsin-
27%
31%
25%
29%
39%
24%
37%
26%
30%
49%
36%
27%
32%
30%
20%
32%
27%
32%
29%
23%
6%
12%
13%
12%
13%
10%
16%
19%
17%
14%
13%
11%
11%
12%
11%
16%
9%
9%
10%
7%
15%
15%
15%
15%
14%
17%
10%
12%
12%
7%
1%
1%
1%
1%
1%
2%
3%
3%
3%
4%
2%
1%
2%
1%
1%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 15 vuotta täyttäneet
65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
15 vuotta täyttäneet 65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
MiehetNaiset
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Toinen aste Alin korkea-aste
Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Erikoisammattikoulutusaste Tutkijakoulutusaste
20
gin seudulla 65 vuotta täyttäneistä 38 prosenttia asuu yksin. Yhden hengen asunto- kuntien osuus kasvaa kohti vanhempia ikäluokkia. Miehiä näistä yksinasuvista on 26 prosenttia ja naisia 74 prosenttia. Ikääntyneiden yksin asuvien naisten osuus kasvaa kohti vanhempia ikäluokkia, kun taas miesten pienenee. (Tilastokeskus 2019b). Naisten pidempi eliniänodote ja leskeytyminen selittävät sukupuolten vä- listä eroa (Helminen et al. 2017). Liikenneköyhyydelle ovat alttiita kotitaloudet, jotka ovat pienituloisia (Tiikkaja et al. 2018).
2.4 Ikääntyneen väestön terveydellinen profiili
Väestöryhmien välisiin eroihin terveydessä vaikuttavat sosioekonominen asema, sukupuoli, siviilisääty, asuinalue ja äidinkieli. Vähän koulutetuilla ja pienituloisilla iäkkäillä on keskimäärin heikompi fyysinen ja psyykkinen toimintakyky. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.) Ikääntyneiden sairauksia voidaan ehkäistä, sekä toi- mintakykyä ja elämänlaatua parantaa liikunnalla ja muulla fyysisellä aktiivisuudella (UKK-instituutti 2020b).
2.4.1 Ikääntyneet ovat yhä terveempiä
Ikääntyneen väestön koettu terveys on parantunut ja pitkäaikaissairaiden osuus pie- nentynyt. Terveyden ja toimintakyvyn myönteinen kehitys on jatkunut vuodesta 1970. (Heikkinen et al. 2020.) Yleisen terveydentilan paraneminen vaikuttaa ikään- tyneiden osallistumismahdollisuuksiin (Parjanne 2004). Sukupuolten välillä on eroja terveydentilassa. Iäkkäät miehet ovat parempikuntoisia kuin naiset, mutta naiset elävät miehiä pidempään. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.) Ikäänty- neen väestön kotona asuvien osuus on kasvanut ja laitoshoidossa asuvien osuus pie- nentynyt (Blomgren & Einiö 2015; Helsingin kaupunki 2019a). Tilaston mukaan Helsingin seudun 65–84 vuotiaista asukkaista alle prosentti ja yli 85 vuotiaista 2 prosenttia on laitoshoidossa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Ikääntymisen myötä kotona tarvitaan kuitenkin useammin säännöllistä apua. (Helsingin kau- punki 2019a).
Ikääntyneiden terveydentilan parantumiseen ovat vaikuttanut useat tekijät, kuten hoidon ja kuntoutuksen tehostuminen sekä sukupolvien erilainen työkuormitushis- toria. Lisäksi terveydentilan koheneminen on yhteydessä koulutuksen pitenemi- seen, elin-, asuin- ja toimintaympäristöjen muutoksiin, ihmisten asennemuutoksiin ja elintapojen muutoksiin. Ikääntyneen väestön terveydentila voi tulevaisuudessa huonontua esimerkiksi elintapojen muutosten tai työelämän vaatimusten lisäänty- essä. (Heikkinen et al. 2020.) Tulevaisuudessa onkin tärkeä turvata ikääntyvän vä- estön edellytykset hyvään ja tasapainoiseen elämään, mikä antaa ikääntyneille mah- dollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan. Väestön ikääntyessä on tärkeää huomioida ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja vah- vistaminen. (Parjanne 2004.)
21
2.4.2 Päivittäinen aktiivisuus vaikuttaa ikääntyneen terveydentilaan
Liikkuminen on edellytys positiivisten sosiaalisten roolien, hyvän elämänlaadun ja itsenäisyyden ylläpitämiselle vanhuudessa (Patla & Shumway-Cook 1999; Ranta- kokko et al. 2013; Rantanen 2013). Vaikka vanheneminen on yksilöllistä, tutkimuk- set ovat osoittaneet, että ulkona liikkumisen vaikeudet lisääntyvät iän myötä ja uh- kaavat terveydentilaa ja itsenäisyyttä. 75 vuotta täyttämisen jälkeen ulkoiluun tar- vittavat voimavarat vähenevät. (Sakari-Rantala et al. 1995; Ukkonen et al. 1998.) Iän myötä monet elimistön toiminnot vähitellen heikkenevät ja huonon terveyden ko- kemukset yleistyvät. Ikääntyneet haluaisivat olla aktiivisempia kuin mihin kykene- vät (Eronen et al. 2012). Kaatumiset ovat yleisiä iäkkäässä väestössä. Vähän liikku- villa ikääntyneillä on suurempi riski kaatua. (Lehmuskoski 2002.)
Liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella voidaan edistää ikääntyneiden terveydenti- laa, vähentää kaatumisia, sekä parantaa elämänlaatua (UKK-instituutti 2020b). Si- toutuminen mihin tahansa kodin ulkopuoliseen toimintaan parantaa ikääntyneiden elämänlaatua. Elämänlaatu kohenee myös ikääntyneillä, joilla on vakavia liikkumis- rajoituksia (Rantanen et al. 2013). Koettuun terveyteen linkittyy tunne, että ikään- tynyt kokee omistavansa riittävät voimavarat omien tavoitteidensa saavuttamiseksi (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996). Liikkuminen auttaa hidastamaan ikääntymistä ja lisää elinvuosia. Ikääntyneiden tulisi harrastaa viikossa kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä tai rasittavaa liikuntaa. (UKK-instituutti 2020a.)
2.5 Mitä ikääntyneiden liikkumistottumuksista tiedetään
Ikääntyneet tekevät keskimäärin vähemmän matkoja kuin muu väestö (HSL 2019).
Liikkumismahdollisuuksien väheneminen ja liikkumisen koettu turvattomuus vä- hentää tehtyjä matkoja (Liikenne- ja viestintäministeriö 2008). Ikääntyneet kom- pensoivat aistien ja reagointikyvyn heikkenemistä valitsemalla turvallisia kulkuta- poja ja liikkumisympäristöjä. Ikääntyneiden liikkumiseen liittyykin turvallisuusha- kuisuus (Kivari et al. 2006.) Sukupuolten välillä ei matkamäärissä ole suurta eroa, mutta kulkutapajakauma on erilainen. Ikääntyneet naiset tekevät keskimäärin enemmän matkoja kestävillä kulkutavoilla, eli kävellen, pyörällä ja joukkoliiken- teellä. Ikääntyneiden miesten yleisin kulkutapa on henkilöauto. (HSL 2019). Suku- puolten väliset erot liikkumisessa näkyvät lapsuudesta asti (Ramboll 2021). Naiset liikkuvat enemmän kävellen, kun taas miehet käyttävät enemmän henkilöautoa (Lehmuskoski 2002).
Helsingin seudun ikääntyneiden yleisimmät kulkutavat ovat henkilöautoilu ja kä- vely. Pääkaupunkiseudulla asuvat ikääntyneet kävelevät ja käyttävät joukkoliiken- nettä enemmän kuin kehyskunnissa asuvat. Kehyskunnissa asuvat ikääntyneet taas tekevät enemmän matkoja henkilöautolla ja polkupyörällä. Liikkumistutkimuksen 2018 mukaan koko väestöllä oli samasta osoitteesta alkaneita ja samaan osoittee- seen päättyneitä lenkkejä 6 prosenttia matkoista. Näistä matkoista kävelylenkkejä oli 94 prosenttia ja pyörälenkkejä 3 prosenttia. 65 vuotta täyttäneet tekivät enem- män lenkkejä kuin nuoremmat: heidän matkoistaan 11 prosenttia oli lenkkejä. (HSL
22
2019.) Suurin osa ikääntyneiden matkoista liittyy asiointiin ja vapaa-ajan liikkumi- seen. Ikääntyneiden liikkuminen ei ole aikataulusidonnaisia. Ikääntyneet tekevät- kin matkoja paljon päiväliikenteessä työmatkaliikenteen ruuhkahuippujen välissä.
(Kivari et al. 2006.)
2.5.1 Henkilöautoilu on ikääntyneiden yleisin kulkutapa
Entistä suurempi osa ikääntyneistä omistaa ajokortin sekä auton (Autoliitto 2017).
Henkilöauton käyttömahdollisuus lisää henkilöauton käyttöä ja sillä on myös kään- teinen vaikutus kestävien liikkumistapojen käyttöön ja joukkoliikenteen matkasuo- ritteeseen. Kotitalouksissa, joissa on auto, kestävien liikkumismuotojen kulkutapa- osuus jää viidennekseen kaikista kotimaanmatkoista. Jos autoa ei ole koskaan käy- tettävissä, neljä viidestä matkasta tehdään kestävillä liikkumismuodoilla. (Liiken- nevirasto 2018.) ”Ikäkuljettajien kokemukset liikenteessä”- tutkimuksen mukaan ajokortin omistavilla 65 vuotta täyttäneillä vastaajilla yleisin kulkumuoto omalla asuin seudulla tehdyillä matkoilla on henkilöauton kuljettajana tai matkustajana.
65–74-vuotiaista vastaajista noin kaksi kolmannesta ilmoitti käyttävänsä henkilö- autoa päivittäin tai lähes päivittäin. Vanhemmissa ikäryhmissä henkilöauton käytön yleisyys oli kasvanut aiemmista vuosista. Vuoden 2019 tutkimuksessa kaikkein van- himmissakin ikäryhmissä yli puolet vastaajista ilmoitti tekevänsä henkilöautomat- koja päivittäin tai lähes päivittäin. (Tuominen 2020.)
Suurelle osalle ikääntyvästä väestöstä henkilöauto on tärkeä kulkuneuvo. Autoilu on ikääntyneille helppoa, koska auton käyttö vaatii vähän kävelyä, eikä ole riippuvaista esimerkiksi joukkoliikenteen aikatauluista. (Lehmuskoski 2002.) Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joiden liikkuminen on perustunut pääosin henkilöautoiluun, mutta jotka joutuvat ajokyvyn heiketessä miettimään muita ratkaisuja (Liikennevi- rasto 2016). Henkilöautoilulla on kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia ympäris- töön ja ikääntyneiden terveyteen. Suomessa viidesosa kasvihuonepäästöistä tulee liikenteestä ja suurin osa näistä päästöistä tulee tieliikenteestä (Happo et al. 2020).
Australialaisen tutkimuksen mukaan henkilöt, jotka käyttivät henkilöautoa yli 31 minuuttia päivässä, olivat todennäköisemmin ylipainoisia ja heillä oli huonompi elämänlaatu. Lisäksi he olivat henkisesti stressaantuneempia ja heillä oli fyysisiä tai henkisiä ongelmia, jotka vaikeuttivat sosiaalista kanssakäymistä. Ajamisen ja tupa- koinnin, liiallisen alkoholinkäytön, matalan aktiivisuuden ja huonounisuuden vä- liltä löydettiin myös yhteyksiä. (Ding et al. 2014.) Ikääntyneillä kuljettajilla ajami- seen liittyy myös korkea onnettomuusriski, joka johtuu terveydentilan ja reaktino- peuden heikkenemisestä (Lehmuskoski 2002).
Kuva 10 esittää ajokortin omistuksen Helsingin seudulla suhteutettuna väestöön.
Ikääntymisen myötä ajokortin omistaminen pienenee. Miehillä on ajokortti useam- min kuin naisilla. Molemmilla sukupuolilla ikä pienentää ajokortin omistamisen osuutta. (Tilastokeskus 2019d). Ajokortin omistaminen asettaa miehet naisia riip- pumattomampaan asemaan liikkumisen suhteen. Naiset luopuvat ajokortista use- ammin ja kevyemmin perustein. Sukupuolten väliset erot ovat tulevaisuudessa ta- sapainottumassa. (Lehmuskoski 2002.)
23
Kaava 8 Ikääntyneiden ajokortin omistus ikäryhmittäin Helsingin seudulla suhteutettuna väestöön (Traficom 1.1.2020 ja Tilastokeskus 31.12.2019)
Ikääntyneiden ajokortin omistus on yleistynyt. Liikenneturvan mukaan vuoteen 2040 mennessä ajokorttien määrän on 65–69-vuotiailla ennustettu kasvavan yli 10 prosenttia, 70–74-vuotiailla lähes 65 prosenttia, 75–79-vuotiailla ajokorttien määrä kasvaa 2,5 kertaiseksi ja yli 80-vuotiailla nelinkertaiseksi. (Liikenneturva 2o19.) 2.5.2 Kävely on suosittu kulkutapa ikääntyneillä
Helsingin seudun ikääntyneille kävely on toiseksi yleisin kulkutapa henkilöautoilun jälkeen (HSL 2019). Kävely on ikääntyneelle väestölle suosittu harrastus. Nuoret eläkeläiset kävelevät päivittäin ja kävely pysyy elämässä mukana myöhäiseen ikään asti. (Hirvensalo et al. 2003.) Ikääntymisen myötä kävelymatkat vähenevät, kun toi- minta- ja liikkumiskyky heikkenee (Sulander et al. 2004). Helsinkiläisistä 55–74- vuotiaista noin 84 prosenttia kykenee kävelemään puoli kilometriä levähtämättä, kun vastaavasti vain hieman yli puolet 75 vuotta täyttäneistä kykenee tähän (Hel- sinki 2019b). Molemmilla sukupuolilla kävelymatkat vähenevät, mutta naisilla kai- kissa ikäryhmissä miehiä enemmän (Sulander et al. 2004). Ikäkuljettajien tutki- muksen mukaan 65-84 vuotta täyttäneistä hieman yli puolet ilmoittivat tekevänsä kävelymatkoja päivittäin tai lähes päivittäin. Ikääntyneitä, jotka eivät tehneet yh- tään matkaa kävellen oli jokaisessa viisvuotisikäryhmässä. Kävelemättömien osuus kasvoi vanhempia ikäryhmiä kohden. (Tuominen 2020.)
Kävelemisellä on ikääntyneille merkittäviä terveyshyötyjä. Käveleminen kohottaa kestävyyskuntoa, vahvistaa alaraajojen lihaksia ja tekee hyvää nivelille. Lisäksi kä- veleminen laskee verenpainetta ja parantaa veren rasva-arvoja, auttaa painonhal- linnassa, parantaa mielialaa, kognitiivisia toimintoja ja unenlaatua sekä helpottaa nukahtamista ja ennalta-ehkäisee monia pitkäaikaissairauksia (UKK-instituutti 2020a). Kaatumisen ja onnettomuuksien pelko saattaa vaikuttaa siihen, että ikään- tynyt jättääkin matkan tekemättä. Ikääntyneille tapahtuu suurin osa onnettomuuk- sista ja ne ovat muita ikäryhmiä vakavampia. Yli 50–vuotiaina kaatumisen takia loukkaantuneista 73 % on naisia, ja naiset vammautuvat kaksi kertaa miehiä use-
82%
68%
57%
41%
25%
9%
92% 85%
80%
70%
53%
30%
75%
56%
41%
23%
10%
2%
0%
20%
40%
60%
80%
100%
65 - 69 70 - 74 75 - 79 80 - 84 85 - 89 90 -
Yhteensä Miehet Naiset
24
ammin. Kaatumistapaturmat ovat yleisempiä vilkkaimmilla alueilla, teillä ja ka- duilla. Vuodenaika vaikuttaa onnettomuuden syyhyn. Kesällä yleisin kaatumisen syy on kompastuminen ja talvella liukastuminen. Talviulkoilu luoikääntyneille eri- tyisen haasteen ulkoilualueiden talvikunnossapidon, turvallisuuskysymysten, vaa- tetuksen, talvijalkineiden, liukuesteiden, kävelyn apuvälineiden ja kävelysauvojen suhteen. (Lehmuskoski 2002.)
Asuinalueen ominaisuudet vaikuttavat käveltävyyteen ja sen yleisyyteen. Ikäänty- neille kävelyn lisäämiseksi on erityisen tärkeää palveluiden saavutettavuus asuin- alueella. Tällöin matka kauppaan tai muuhun palveluun voidaan tehdä kävellen. Li- säksi kävelyteiden pitää olla turvallisia ja esteettömiä, niiden varrella tulisi olla penkkejä tai muita levähdyspaikkoja. Myös viheralueet, puistot ja yhdyskuntaraken- teen miellyttävyys lisäävät kävelymatkoja. Ikääntyneille erityisen tärkeää on käve- lyteiden turvallisuus ja tien kunnossapito kaikkina vuodenaikoina. Alueiden väliset erot yhdyskuntarakenteessa ovat yhteydessä käveltävyyteen ja fyysiseen aktiivisuu- teen. Alueilla missä käveltävyys on huono, ikääntyneet kävelevät vähemmän ja päi- vittäinen aktiivisuus tulee harvemmin täyteen. (World Health Organization 2007;
Barnett et al. 2017.) Alueilla, jossa käveltävyys on hyvä, ikääntyneet kävelevät enem- män. Asuminen käveltävässä ympäristössä lisää kävelyä ja ikääntyneet täyttävät helpommin toivotun aktiivisuuden tavoitteet. (Marquet et al. 2017.) Lisäksi asuin- alueen ja kävelyteiden tiheys, joukkoliikenteen pysäkit, risteykset ja vapaa-ajan ur- heilupaikat liittyvät merkittävästi ja positiivisesti ikääntyneiden kävelyyn. Raken- nettu ympäristö vaikuttaa ikääntyneiden kävelemistottumuksiin yksilöllisistä de- mografisista tai psykologisista ominaisuuksista riippumatta. Liikuntaan liittyvällä koulutuksella ja henkilökohtaisilla tavoitteilla on suora positiivinen vaikutus käve- lyn määrään, kun taa tuloilla negatiivinen. Sukupuolella ja koetulla terveydellä on epäsuora vaikutus kävelyyn, joka toteutui yksilöiden fyysisen toiminnan tavoittei- den avulla. (Laatikainen et al. 2019.)
2.5.3 Ikääntyneiden joukkoliikennematkat vaativat sopivat olosuhteet
Ikääntyneen väestön joukkoliikenteen käyttö Helsingin seudulla on vähäistä verrat- tuna muuhun väestöön (HSL 2019). Ikääntyneet miehet käyttävät joukkoliikennettä vähiten (Lehmuskoski 2002). Joukkoliikenteen käyttö on tärkeää ikääntyneiden terveyden, vapauden ja itsenäisyytensä takia. Joukkoliikenteen käytöllä on positii- vinen vaikutus ikääntyneen terveyteen, koska joukkoliikenteen käyttö lisää päivit- täistä aktiivisuutta. (HSL 2016.)
Tärkeintä ikääntyneillä joukkoliikenteen käytössä on joukkoliikenteen kohtuuhin- taisuus, saatavuus ja saavutettavuus. Jotta ikääntynyt valitsisi joukkoliikenteen kul- kutavakseen, matkaketjun kaikkien osuuksien on täytettävä tietyt kriteerit. Jos joku kriteeri ei täyty, ikääntyneet eivät välttämättä käytä joukkoliikennettä ollenkaan.
Näihin kriteereihin kuuluvat esimerkiksi joukkoliikenteen esteettömyys, pysäkkien palvelut, tiedon saatavuus, käyttömukavuus, kulkuvälineen kunto, matkan muka- vuus ja wc-tilat (Shrestha et al. 2017). Lisäksi joukkoliikenteen käytön koetaan ole-
25
van hankalaa ikääntyneille esimerkiksi informaation tarjonnan puutteellisuuden ta- kia (Lehmuskoski 2002). Ikääntyneet ei pysty käyttämään samalla lailla digitaalisia järjestelmiä kuin nuori sukupolvi (Traficom 2020). Esimerkiksi osa ikääntyneistä osaa käyttää uusia digitaalisia palveluita, kuten älypuhelimia, kun taas osa tarvitsee tiedon paperisena (Shrestha et al. 2017). Digitalisaatio voi tarkoittaa myös myön- teistä kehitystä, jos liikkumisen vaihtoehdot lisääntyvät ja samalla digitaaliset pal- velut vähentävät liikkumisen tarvetta (Traficom 2020).
2.5.4 Polkupyörämatkoja tehdään vähän
Helsingin seudun ikääntyneen väestön polkupyöräily on vähäistä (HSL 2019). Pyö- räillessä toiminta-alue laajenee. Ikääntyneen liikkumisen säde on pyörällä noin 3–
5 kilometriä. (Helsingin kaupunki 2021). Ikääntyneille pyöräily on erinomaista ter- veys- ja kuntoliikuntaa. Pyöräily parantaa tasapainoa ja koordinaatiota, sekä ylläpi- tää ja kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, että alaraajojen li- haskuntoja ja nivelten liikkuvuutta. (UKK-instituutti 2021.) Onnettomuuksien pelko saattaa vähentää ikääntyneiden pyörällä liikkumista. Onnettomuuksien syy pyöräilijöillä on yleensä väärä tilannenopeus tai törmäys. (Lehmukoski 2002.) 2.5.5 Ikääntyneistä suurempi osuus ei tee arkipäivän aikana yhtään matkaa Suomen väestöstä noin 19 prosenttia ei tee päivän aikana yhtään matkaa. Juuri elä- keiän ylittäneillä liikkumattomuus kasvaa vähän. Taitekohta on havaittavissa 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Naisten osuus yhden vuorokauden aikana liikku- mattomista on korkeampi kuin miehillä. (Liikennevirasto 2018.) Ikäinstituutin Liik- keessä-projektin kyselyssä yksilöllisistä tekijöistä 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden ulkona liikkumista vähensivät eniten jaloissa esiintyvät ongelmat ja naisilla kaatumisen pelko (Ponsi et al. 2005). Kaatumisen pelon takia ikääntyneet saattavat jättää matkoja tekemättä (Hirvensalo et al. 2003). Henkilöliikennetutki- muksessa selvitettiin myös liikkumisen esteitä, jotka olivat: ”vaikeus seistä tai kä- vellä, vaikeus nousta tai laskeutua portaita, heikko näkö tai sokeus, vaikeus kuulla tai kuurous, kognitiivinen vaikeus tai heikkovoimaisuus”. Jokin este tai haitta oli lähes puolella 75 vuotta täyttäneistä. Henkilöllä, jolla on joku liikkumiseste tai - haitta, jalankulku- ja pyörämatkojen kilometrit jäävät noin puoleen muuhun väes- töön verrattuna ja kotimaan matkasuorite on reilun kolmasosan keskimääräistä pie- nempi. (Liikennevirasto 2018.)
26
3 Tutkimuskysymykset
Tämän diplomityön pääkysymys on ”Miten Helsingin seudun ikääntyneet liikku- vat?”. Pääkysymykseen etsitään vastausta seuraavien alakysymysten kautta:
1. Kuinka paljon matkoja ikääntyneet tekevät arkivuorokaudessa?
2. Miten yleistä ikääntyneillä on eri kulkutapojen käyttö?
3. Miten yleistä ikääntyneillä on auton ja ajokortin omistus?
4. Kuinka suuri todennäköisyys ikääntyneillä on tehdä matkoja eri kulkuta- voilla?
5. Miten ikääntyneiden liikkumistottumukset vaihtelevat seuraavien tekijöi- den mukaan:
a. Sukupuoli?
b. Asuinkunta?
c. Ikäryhmä?
d. Kotitalouden koko?
e. Asuintalotyyppi?
f. Koulutusaste?
27
4 Aineisto ja menetelmät 4.1 Aineisto
Tutkimuksessa käytetään aineistona HSL:n vuoden 2018 liikkumistutkimusta, josta on laadittu raportti Liikkumistottumukset Helsingin seudulla 2018 (HSL 2019).
Vuonna 2018 tehty liikkumistutkimus on matkapäiväkirjatutkimus. Tutkimukseen valitut henkilöt kertoivat tutkimuksessa etukäteen valitun tutkimuspäivän kaikista matkoista. Jokaisen matkan kohdalla kerrottiin esimerkiksi, mistä mihin matkus- tettiin, milloin saavuttiin perille ja mitä kulkutapoja käytettiin. Yksi matka määri- teltiin matkana, joka ei keskeydy pidemmäksi ajaksi jonkin asian toimittamiseen, jos matkan aikana pysähdyttiin pidemmäksi ajaksi, tästä syntyi kaksi matkaa. Tut- kimuspäivät valikoituivat satunnaisesti maanantaista torstaihin. Työssä tarkastel- laan Helsingin seudun sisäisiä matkoja, eli pidemmät kotimaan- ja ulkomaanmatkat jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Liikkumistutkimus 2018 tehtiin 15 kunnan alueella. Nämä kunnat on esitetty ku- vassa 11. Tutkimusväestöön kuuluivat tutkimusalueen 7 vuotta täyttäneet asukkaat.
Tutkimuksesta rajattiin pois laitoksissa asuvat henkilöt (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa tai sairaaloissa asuvat). Tutkimus tehtiin syys-, loka- ja marraskuussa 2018. Tutkimuspäivät olivat viikoilla 36–40 (3.9. – 4.10.2018) ja 44–48 (29.10.–29.11.2018). Järvenpään ja Tuusulan kuntien otoskoot olivat väkilukuun nähden suhteellisen suuret, kuntien tilaaman lisäotoksen takia.
Otokseen kuuluneita henkilöitä lähestyttiin kirjeellä, tekstiviestillä ja puhelinsoi- toilla. 70 vuotta täyttäneet, otokseen kuuluneet henkilöt haastateltiin ensisijaisesti puhelimitse ja alle 70-vuotiaille tarjottiin ensisijaisesti nettikyselyyn vastaamista.
Liikkumistutkimuksen 38 720 otokseen kuuluneista henkilöistä 10 924 vastasi tut- kimukseen. Vastausprosentti oli siten 28. Ikääntyneet vastasivat aktiivisimmin tut- kimukseen. 65–69-vuotiasta tutkimukseen vastasi 46 prosenttia, joista 62 prosent- tia vastasi nettikyselyyn ja loput 38 prosenttia puhelinhaastatteluun. 70 vuotta täyt- täneistä tutkimukseen vastasi 52 prosenttia, joista 97 prosenttia vastasi puhelin- haastatteluun ja 3 prosenttia nettikyselyyn. Vastaukset yleistettiin laajennuskertoi- mien avulla koskemaan koko tutkimusalueen 7 vuotta täyttänyttä väestöä. Laajen- nuskertoimet muodostettiin alueen, ikäryhmän ja sukupuolen mukaan käyttäen vä- estötilastoa 31.12.2017.
Liikkumistutkimuksen 2018 kysely koostui neljästä kysymysosiosta: taustatie- doista, yleisistä liikkumistottumuksista, liikkumiseen liittyvien digitaalisten palve- lujen käytöstä sekä tutkimuspäivän matkoja koskevasta matkapäiväkirjasta. Liikku- mustutkimuksen kysymykset koskivat muun muassa yleisiä liikkumistottumuksia eli pyöräilyä ja pyörän omistamista, joukkoliikenteen käyttöä, auton omistamista ja sen käyttämistä. Tiedonkeruu ja aineisto on kuvattu tarkemmin julkaisussa ”Liik- kumistottumukset Helsingin seudulla 2018”. (HSL 2019.)
28
4.2 Aineiston kattavuus 65 vuotta täyttäneiden osalta
HSL:n vuoden 2018 liikkumistutkimukseen vastanneita 65 vuotta täyttäneitä oli 2718. Eniten 65 vuotta täyttäneitä vastaajia oli Helsingissä. Naisvastaajia oli 1614 ja miehiä 1104. 65 vuotta täyttäneiden vastaajien määrät alueittain on esitetty kuvassa 11. Kuntia on osittain yhdistetty, jotta jokaista aluetta kohden olisi tarpeeksi vastaa- jia. Kuvassa 12 on esitetty vastaajien sukupuoli- ja ikäjakauma. Suurin vastaaja- ryhmä oli 70–74-vuotiaat.
Kuva 3 Yhdistetyt kunnat ja vastaajien jakaumat kunnissa
29
Kaava 9 Liikkumistutkimuksen 2018 65 vuotta täyttäneiden vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma
4.3 Tutkimusote ja – menetelmät
Kyseessä on kvantitatiivinen tilastotutkimus. Kuvailevissa analyyseissa on käytetty keskiarvoja ja jakaumia ja selittävään analyysiin logistista regressiomallia. Analyysit on tehty R-ohjelmistolla (versio 4.0.2). Logistisella regressiomallilla tutkittiin, mi- ten eri tekijät ovat yhteydessä eri kulkutapojen käyttöön Helsingin seudun ikäänty- neillä.Logistisessa regressioanalyysissa selitettävä muuttuja koodattiin siten, että se sai jokoarvon yksi tai nolla. Eli esimerkkinä vaikka henkilöauton käyttö, jolloin jos vastaaja teki ainakin yhden matkan henkilöautolla tutkimuspäivän aikana, muuttuja sai arvon yksi ja jos vastaaja ei tehnyt yhtään matkaa autolla muuttuja sai arvon nolla.
Logistisessa regressiomallissa käytettiin R-ohjelmiston svyglm- ja svydesign-toi- mintoja, joiden avulla saatiin tietää riskitulosuhde (odds ratio). Analyysissa tutkit- tiin eri tekijöiden (sukupuoli, asuinkunta, ikäryhmä, kotitalouden koko, asuintalon tyyppi ja koulutusaste) yhteyttä eri kulkutapojen käyttöön. Todennäköisyydellä tar- koitetaan tässä tutkimuksessa oddsia eli vetosuhdetta. Logistisen regressiomallin avulla voidaan vakioida muiden muuttujien vaikutukset yhteyteen, eli tutkia, missä määrin kullakin muuttujalla on itsenäistä, muista muuttujista riippumatonta vaiku- tusta tutkittavaan ilmiöön. Taulukon (3, 4 ja 5) ensimmäisestä sarakkeesta nähdään muuttujien vakioimattomat yhteydet henkilöautomatkojen tekemisen todennäköi- syyteen. Toisesta sarakkeesta nähdään yhteydet, kun kaikkien muiden taulukon muuttujien vaikutukset on vakioitu. Taulukossanäkyvät tähdet ilmoittavat tulosten tilastollisen merkitsevyyden.
354 376 206 123 45
502 545
308 153
106
600 400 200 0 200 400 600
65-69 70-74 75-79 80-84 yli 85
Nainen Mies
