2 Ikääntyneet Helsingin seudulla
2.3 Ikääntyneen väestön sosioekonominen asema
Sosioekonomisen asema on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen (Jang et al. 2009; Tucker-Seeley et al. 2009; Eronen et al. 2012). Heikompi sosio-ekonominen asema lisää sairauksien todennäköisyyttä ja toimintakyvyn heikenty-mistä (Laaksonen et al. 2005). Ihmiset, joilla on korkeampi sosioekonominen asema, ovat terveempiä, työkykyisempinä ja elävät pidempään (Demakakos et al.
2008). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ”sosioekonominen asema koostuu tuloista, omaisuudesta ja asumistasosta, joiden hankkimisen edellytyksiä
13%
36%
8%
17%
28%
45%
8%
13%
6%
9%
15%
14%
80%
51%
84%
73%
56%
40%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous
Yhden henkilön talous
2+ henkilön talous Helsingin seutu yhteensäPääkaupunki seutu yhteensäKehyskunnat yhteensä
Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot
17
ovat koulutus, ammatti ja asema työelämässä” (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a).
Sosioekonominen asema vaikuttaa liikkumisen mahdollisuuksiin. Lisäksi liikku-mistarpeiden muodostumiseen ja niiden suuntautumiseen vaikuttavat Tiehallinnon tutkimuksen mukaan erilaisia tekijöitä. Näitä ovar esimerkiksi elämäntavat, arvot, asenteet, kokemukset ja elämänvaihe. Liikkumistarpeita rajaavat liikennejärjes-telmä, aika- ja rahabudjetti, joiden puitteissa toiminnan on tapahduttava. (Kivari et al. 2006.) Jos liikkumistarpeet eivät täyty, voidaan puhua liikenneköyhyydestä.
Ikääntyneet ovat erityisen alttiita liikenneköyhyydelle. Ikääntyneillä on enemmän fyysisiä tai kognitiivisia rajoitteita ja he ovat alttiimpia pienituloisuudelle. Suomessa liikenneköyhyyden ilmiöitä ovat henkilökohtaisten tekijöiden aiheuttama liikenne-köyhyys sekä asuinpaikkaan liittyvä liikenneliikenne-köyhyys. Henkilökohtaisten tekijöiden aiheuttamaan liikenneköyhyyteen vaikuttaa esimerkiksi ikääntyminen, ajokortista luopuminen ja terveydentilan huononeminen. Lisäksi asuinpaikkaan liittyvä liiken-neköyhyys liittyy haja-asutusalueilla asumiseen. (Tiikkaja et al. 2018.)
2.3.1 Ikääntyneiden työurat pitenevät ja koulutustaso nousee
Eliniän pidentyessä ja terveiden elinvuosien lisääntyessä työurat pidentyvät. Työ-uran pituus vaikuttaa eläkkeen määrään ja ikääntyneen tuloihin. (Parjanne 2004.) Helsingin seudulla vuonna 2019 65–69-vuotiaista noin 9 prosenttia oli vielä työelä-mässä. 70 vuotta täyttäneistä vain 0,2 prosenttia oli vielä työelätyöelä-mässä. Miehistä hie-man suurempi osuus oli 65–69-vuotiaana vielä töissä kuin naisista. (Tilastokeskus 2019a.) Osuudet tulevat kasvamaan tulevaisuudessa, kun eläkeikä nousee (Eläke-turvakeskus 2016). Kuva 7 esittää miten ikääntyneiden työssäkäyvien osuus vaihte-lee miesten ja naisten välillä Helsingin seudulla. Työssäkäyvien osuudet vaihtelevat noin 2-4 prosentin välillä. 65 vuotta täyttäneitä miehiä on enemmän työelämässä kuin naisia. Pääkaupunkiseudun ikääntyneistä suurempi osuus käy vielä töissä ver-rattuna kehyskuntiin. (Tilastokeskus 2019a.)
Kaava 5 Kaava 5 65 vuotta täyttäneiden työssäkäyvien osuus Helsingin seudulla (Tilastokeskus 2019f)
2,9 % 3,0 %
2,5 %
3,3 % 3,4 %
2,9 %
2,6 % 2,7 %
2,2 %
0,0 % 0,5 % 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % 3,5 % 4,0 %
Helsingin seutu Pääkaupunkiseutu Kehyskunnat Yhteensä Miehet Naiset
18
Pysyvän pienituloisuuden riski on suurin matalammin koulutetuilla (Tilastokeskus 2010). Kuvassa 8 on esitetty Helsingin seudun 65 vuotta sekä 15 vuotta täyttäneiden koulutustaso. 15 vuotta täyttäneistä 25 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tut-kintoa ja 65 vuotta täyttäneistä 34 prosentilla. 65–69-vuotiaiden koulutusaste melko samankaltainen kuin koko väestöllä. 65–69 vuotiaista suurempi osuus on käynyt alimman korkea-asteen ja koko väestöstä suurempi osuus on käynyt ylem-män korkeakouluasteen. Mitä vanhempi ikäryhmä on kyseessä, sitä suuremmalla osuudella ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. 75 vuotta täyttäneistä 45 prosen-tilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan tu-levaisuudessa, kun väestön koulutustaso nousee. (Tilastokeskus 2019a.)
Kaava 6 Helsingin seudun ikääntyneiden koulutustaso (Tilastokeskus 2019a)
Sukupuoli on yhteydessä koulutusasteeseen. Kuvasta 9 nähdäänsukupuolen ja ikä-ryhmän yhteys koulutustasoon Helsingin seudulla. 15 vuotta täyttäneistä miehistä 27 prosentilla ja naisista 24 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. 65 vuotta täyttäneistä miehistä 31 prosentilla ja naisista 37 prosentilla ei ollut perusas-teen jälkeistä tutkintoa. Yli 65-vuotiailla naisten osuus, joilla ei ole perusasperusas-teen jäl-keistä tutkintoa on suurempi kuin miehillä ja ero kasvaa vanhempia ikäluokkia kohti. 75 vuotta täyttäneistä naisista 49 prosentilla ei ole perusasteen jälkeistä tut-kintoa, kun miehistä sama osuus on 39 prosenttia. Koko väestössä naiset ovat kor-keammin koulutettuja, joten ikääntyneiden erot sukupuolten välillä pienenevät tu-levaisuudessa. (Tilastokeskus 2019a.)
25%
34%
26%
30%
45%
33%
27%
32%
29%
22%
8%
15%
17%
14%
13%
14%
10%
10%
11%
8%
16%
12%
13%
13%
10%
1%
1%
2%
2%
2%
2%
2%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
15 vuotta täyttäneet 65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Toinen aste Alin korkea-aste
Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Erikoisammattikoulutusaste Tutkijakoulutusaste
19
Kaava 7 Helsingin seudun miesten ja naisten koulutusaste (Tilastokeskus 2019a)
2.3.2 Yksinasuvat ikääntyneet ovat alttiimpia pienituloisuudelle
Ikääntyneiden tulot vaikuttavat liikkumistottumuksiin. Ikääntyneet, jotka ovat pie-nituloisia tai heillä ei ole ajokorttia, tekevät lyhempiä matkoja kuin muut (Christa-ens et al. 2009). Iäkkäiden toimeentulo Suomessa koostuu pääasiassa pelkästä kan-saneläkkeestä, joten iäkkäät ovat usein pienituloisia (Tilastokeskus 2010). Eläkettä edeltävä aika vaikuttaa eläkeläisten pienituloisuuteen. Varsinkin ikääntyneet, jotka ovat olleet työttömiä suuren osuuden elämästään, ovat vaarassa pienituloisuudelle.
Lisäksi muita syitä pienituloisuudelle ovat matala koulutustaso, monilapsiset per-heet, yksinhuoltajuus, yksin tai vuokralla asuminen, pitkäaikaissairaudet tai erilai-sista vammoista johtuva työkyvyttömyys, päihde- tai mielenterveysongelmat, maa-hanmuuttajatausta tai sukupuolelta toiselle periytyvä huono-osaisuus. Ikääntynei-den pienituloisuus vähentää osallisuutta ja aiheuttaa syrjäytymistä esimerkiksi koh-tuuhintaisten liikkumismuotojen puuttumisen takia. (Ahokas et al. 2017.)
Uudellamaalla pienituloisten määrä väestössä on pienempi kuin koko Suomessa (Heikkinen et al. 2017). Miesten ja naisten pienituloisuudessa on kuitenkin eroja.
Ikääntyneiden naisten pienituloisuusaste on ollut koko ajan korkea. Erot ovat kui-tenkin kaventuneet, kun myös ikääntyneiden miesten pienituloisuusaste on kasva-nut voimakkaasti. Yksinasuvilla ikääntyneillä pienituloisuuden riski on sukupuo-lesta riippumatta moninkertainen perheellisiin verrattuna. (Rantala et al. 2019.) Esimerkiksi vuonna 2014 Helsingissä yksinasuvista ikääntyneistä 13 prosenttia ja pariskunnista vain 1,6 prosenttia oli pienituloisia (Ahlgren-Leinvuo 2017).
Helsin-27% 15 vuotta täyttäneet
65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
15 vuotta täyttäneet 65 vuotta täyttäneet 65-69 vuotiaat 70-74 vuotiaat 75 vuotta täyttäneet
MiehetNaiset
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Toinen aste Alin korkea-aste
Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Erikoisammattikoulutusaste Tutkijakoulutusaste
20
gin seudulla 65 vuotta täyttäneistä 38 prosenttia asuu yksin. Yhden hengen asunto-kuntien osuus kasvaa kohti vanhempia ikäluokkia. Miehiä näistä yksinasuvista on 26 prosenttia ja naisia 74 prosenttia. Ikääntyneiden yksin asuvien naisten osuus kasvaa kohti vanhempia ikäluokkia, kun taas miesten pienenee. (Tilastokeskus 2019b). Naisten pidempi eliniänodote ja leskeytyminen selittävät sukupuolten vä-listä eroa (Helminen et al. 2017). Liikenneköyhyydelle ovat alttiita kotitaloudet, jotka ovat pienituloisia (Tiikkaja et al. 2018).