7 Yhteenveto ja johtopäätökset
7.3 Helsingin seudun ikääntyneiden liikkumistottumukset
Helsingin seudun ikääntyneet tekevät muuta väestöä vähemmän matkoja ja heistä suurempi osa ei tee yhtään matkaa arkipäivän aikana. Ikääntyneiden tekemät mat-kat ovat lyhempiä kuin väestöllä keskimäärin. Matkojen määrä pienenee ja pituus lyhenee varsinkin 80 vuotta täyttämisen jälkeen. Tähän syynä ovat liikkumista ra-joittavien sairauksien yleistyminen (Heikkinen et al. 2020). Muita syitä liikkumisen vähentymiselle ovat kaatumisen pelko, ajokortista luopuminen sekä liikkumisvaih-toehtojen vähyys (Lehmuskoski 2002). Helsingin seudun ikääntyneiden yleisimmät
66
kulkutavat ovat henkilöauto ja kävely. Henkilöautomatkoja ikääntyneet tekevät sa-man verran kuin väestössä keskimäärin. Kävelymatkoja ikääntyneet tekevät enem-män kuin väestö keskimäärin ja kävelymatkat ovat yleisimmin alle 1,5 kilometrin pituisia. Yli 1,5 kilometrin matkoilla suosituin kulkutapa on henkilöauto. Pyörä- ja joukkoliikennematkoja ikääntyneet tekevät suhteellisen vähän ja vähemmän kuin väestö keskimäärin.
Helsingin seudun ikääntyneistä 41 prosenttia käytti autoa tutkimuspäivän aikana, 9 prosenttia matkustajana ja 32 prosenttia kuljettajana. Osuus on vähän suurempi kuin väestöllä keskimäärin (8 prosenttia matkustajana ja 31 prosenttia kuljetta-jana). Henkilöautoa käyttävät varsinkin miehet, kehyskunnissa ja pääkaupunkiseu-dulla muualla kuin Helsingissä asuvat ikääntyneet. Lisäksi alle 75-vuotiaat, vähin-tään kahden henkilön taloudessa asuvat, rivi- ja paritalossa tai omakotitalossa asu-vat ikääntyneet ja korkeasti koulutetut ikääntyneet käyttävät henkilöautoa enem-män kuin muut. Auton ja ajokortin omistamisella on yhteys automatkojen tekemi-seen sekä harvempiin joukkoliikennematkoihin. Ikääntyneiden autoilun ja ajokor-tin omistamisen on ennustettu yleistyvän seuraavien vuosikymmenten myötä. Li-säksi naisten ja miesten välisten erojen on ennustettu tasaantuvan. Tämä johtuu osittain siitä, että vanhempien ikääntyneiden ajokorttien määrä lisääntyy, eikä ajo-kortista luovuta yhtä helposti kuin ennen. (Autoliitto 2017; Liikenneturva 2019).
Ikääntyneiden autoilu ja sen ennustettu yleistyminen on ristiriitainen asia. Toisaalta ajokortti ja auton omistaminen lisäävät ikääntyneiden liikkumisen mahdollisuuk-sia, koska autoilu vaatii vähän kävelyä ja se ei ole sidonnaista aikatauluihin (Davey 2007; Holley-Moore & Creighton 2015). Lisäksi autoilu mahdollistaa liikkumisen paikkoihin, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa kävellen, pyöräillen ja joukkoliiken-teellä. Kuitenkin autoilun yleistyminen lisää kasvihuonepäästöjä, saasteita ja ruuh-kia (Ilmasto-opas 2020). Autoilu vähentää myös päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, jonka ylläpitäminen on ikääntyneille erityisen tärkeää (Ding et al. 2014).
Kun ajatellaan päästötavoitteita, ikääntyneiden runsas ja todennäköisesti lisääntyvä autoilu yhdistettynä heidän väestöosuutensa kasvuun on todellinen haaste. Liiken-nejärjestelmäsuunnittelussa pitäisikin ottaa huomioon erityisesti henkilöautoilulle vaihtoehtoiset liikkumispalvelut ikääntyneille. Tarvitaan joustavia, kestäviä ja tur-vallisia palveluita vähentämään ikääntyneiden henkilöautoilua (Traficom 2020).
Erilaisia palveluita tarvitaan sekä ikääntyneille, joille autoilu on pääasiallinen kul-kumuoto, että heille, jotka joutuvat luopumaan ajokortista. Ratkaisuja henkilöau-toilun vähentämiseksi tai päästöjen vähentämiseksi on monia. Esimerkiksi maan-käytön ja liikenteen yhteen sovitetulla suunnittelulla voidaan kasvattaa kestävien kulkumuotojen liikennesuoritteen osuutta (Traficom 2020). Kestävien kulkutapo-jen käyttöä voidaan lisätä parantamalla palveluiden saavutettavuutta kävellen, si-joittamalla joukkoliikenteen pysäkkejä lähelle ikääntyneiden asuinalueita, sekä tar-joamalla esteettömät kulkuyhteydet pysäkeille ja lisäämällä penkkejä (Lehmuskoski 2002). Lisäksi muutto haja-asutusalueelta tiheämmin rakennetulle alueelle vähen-tää henkilöauton käytön tarvetta (Liikennevirasto 2018). Suunnittelussa pivähen-tää ottaa huomioon, että ikääntyneiden muuttoalttius on muita ikäryhmiä pienempi ja
ikään-67
tyneet muuttavat vasta, kun omassa kodissa ei pärjätä (Helminen et al. 2018). Pääs-töjä voidaan vähentää erilaisilla sähköautoilla ja ikääntyneiden liikkumista tukea esimerkiksi itseajavien autojen avulla tai yhteiskäyttöautoilla (Traficom 2020).
Käveleminen on ikääntyneille tärkeä liikkumistapa ja ikääntyneet kävelevät suhteel-lisen paljon. Helsingin seudulla ikääntyneet tekevät kävellen 37 prosenttia arkipäi-vän matkoista, osuus on suurempi kuin väestössä keskimäärin (27%). Hieman enemmän kävelymatkoja tekevät naiset, Helsingissä, yksin tai kerrostalossa asuvat ikääntyneet. Tilastojen perusteella naiset asuvat useammin yksin ja yksin asuvat kerrostaloissa (Tilastokeskus 2019). Kerrostaloalueet ovat yleisemmin tiheämmin asutettuja ja palvelut helposti saavutettavissa, mikä kannustaa kävelemiseen (Lii-kennevirasto 2018). Tutkimuksen mukaan eri väestöryhmien välillä ei ollut kuiten-kaan suuria eroja kävelyn määrässä. Toisaalta kyselyyn ovat todennäköisesti osal-listuneet ikääntyneet, joiden toimintakyky on suhteellisen hyvä.
Käveleminen on tärkeää aktiiviselle ikääntymiselle. Kävelemisen vähenemiseen on yhteydessä liikkumiskykyyn vaikuttavien sairauksien yleistyminen (Heikkinen et al.
2020). Ikääntyneiden kävelemistä voidaan lisätä parantamalla alueen käveltä-vyyttä. Erityisen tärkeää ovat lyhyet etäisyydet palveluihin. Tällöin matka kauppaan tai muuhun palveluun voidaan tehdä kävellen. Lisäksi kävelyteiden pitää olla tur-vallisia ja esteettömiä, niiden varrella tulisi olla penkkejä tai muita levähdyspaik-koja. Myös viheralueet, puistot ja yhdyskuntarakenteen miellyttävyys lisäävät käve-lymatkoja. (World Health Organization 2007; Barnett et al. 2017.) Ikääntyneille erityisen tärkeää on kävelyteiden turvallisuus ja kunnossapito kaikkina vuoden-aikoina. Alueiden väliset erot yhdyskuntarakenteessa ovat yhteydessä käveltävyy-teen ja fyysiseen aktiivisuukäveltävyy-teen. Alueen käveltävyys vaikuttaa päivittäiseen aktiivi-suuteen. Alueilla, jossa käveltävyys on hyvä, ikääntyneet kävelevät enemmän. Asu-minen käveltävässä ympäristössä lisää kävelyä ja ikääntyneet täyttävät helpommin toivotun aktiivisuuden tavoitteet. (Marquet et al. 2017.) Kävelyllä ja fyysisellä aktii-visuudella on suuri merkitys ikääntyneen terveydentilaan. Aktiiviset elämäntavat yl-läpitävät terveyttä, henkistä hyvinvointia sekä mahdollistavat itsenäisen asumisen.
(Lehmuskoski 2002; Heikkinen et al. 2020.)
Tutkimuksen mukaan Helsingin seudun ikääntyneet pyöräilevät vähän. Arkipäivän matkoista vain 5 prosenttia tehdään pyörällä, kun koko väestössä osuus on 9 pro-senttia. Tähän vaikuttaa osittain tutkimuksen ajankohta syys-marraskuussa. Pyö-räily on kulkutavoista alttein sääolojen vaihtelulle ja pyörämatkoja tehdään eniten kesällä. Ikääntyneet pyöräilevät kuitenkin aktiivisesti, mikäli olosuhteet pyöräilylle ovat hyvät. Esimerkiksi Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Keravalla ikääntyneiden mat-koista 13 prosenttia tehdään polkupyörällä. Näissä kunnissa pyöräilyn osuus on muutenkin korkea (HSL 2019). Pyöräilyn yleisyys johtuu esimerkiksi lyhyistä etäi-syyksistä palveluihin, toimivasta pyöräilyverkosta ja sopivan rauhallisesta liiken-teestä (Keravan kaupunki & Sito 2013, Järvenpään kaupunki 2015). Suurin osa asukkaista asuu alle 3 kilometrin päässä palveluista ja palveluihin päästään pyörällä noin 10 minuutissa (Keravan kaupunki 2013). Pyöräliiton tutkimuksen mukaan
68
(2018) ikääntyneille tärkeää olisivat varsinkin pyöräteiden parantaminen, esteettö-myys, turvallisuus sekä sähköavusteiset pyörät. Ikääntyneiden pyöräilyä voitaisiin edistää turvallisuuden parantamisella ja esteettömillä pyöräteillä. Pyöräliiton pyö-räkursseilla ja muulla ikääntyneille suunnatulla koulutuksella voidaan tukea ikään-tyneiden pyöräilyä. Lisäksi uudenlaiset palvelut, kuten vuokrattavat sähkö- tai kol-mipyörät tai pyöräliiton palvelut kuten riksakuljetus ikääntyneille lisäisivät pyörällä liikkumista. (Pyöräliitto 2018.)
Helsingin seudun ikääntyneet tekevät suhteellisen vähän joukkoliikennematkoja.
Matkoista 15 prosenttia tehdään joukkoliikenteellä, kun koko väestössä osuus on 22 prosenttia. Joukkoliikennematkoja tekevät eniten naiset, Helsingissä, kerrostalossa tai yksin asuvat ikääntyneet. Ikääntyneet käyttävät joukkoliikennematkoilla keski-määräistä useammin metroa ja raitiovaunua, mikä johtunee siitä, että ikääntyneistä joukkoliikennettä käyttävät lähinnä Helsingissä asuvat. Tiheästi asutuilla alueilla, kuten Helsingissä, palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä.
Naiset asuvat useammin yksin, kerrostaloissa ja omistavat miehiä harvemmin ajo-kortin, jonka takia he tekevät enemmän joukkoliikennematkoja.
Jos katuympäristö ei tue kävelyä julkiselle liikenteelle ja takaisin, se todennäköisesti vähentää ikääntyvän joukkoliikenteen käyttöä. Joukkoliikenne mahdollistaa au-tosta riippumattoman liikkumisen kaikille. Avainasemassa on tarjota lyhyitä etäi-syyksiä pysäkeille, esteettömät kävelytiet sekä pysäkeille että kulkuneuvoon. Liik-kumisen pitää olla kohtuuhintaista, helppoa ja liikLiik-kumisen mahdollisuudet kaikille avoimia. On kehitettävä strategioita, joilla kannustetaan joukkoliikenteen käyttöä tarjoamalla kohtuullinen matkojen tiheys koko päivän ajan ja jalankulkijoille sopiva infrastruktuuri matkan kaikissa vaiheissa (World Health Organization 2007). Täy-tyy myös huomioida, ettei liikennejärjestelmän käyttäminen muodostu liian vaike-aksi (Traficom 2020). Ikääntyneet käyttävät selvästi vähemmän joukkoliikentee-seen ja liikkumijoukkoliikentee-seen liittyviä digitaalisia palveluja (Brandt & Kantele 2019). Jouk-koliikenteeseen liittyvät digitaaliset palvelut, kuten reittioppaiden ja mobiililiput tu-leekin suunnitella ikääntyneiden tarpeita huomioiden.