Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta ja kannanotot

Eduskunnan oikeusasiamiehen³¹⁵ tulee PL 109 §:n mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamies antaa joka vuodelta kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle. Oikeusasiamiehen tehtäviksi katsotaan Euroopan neuvoston vuonna 2003 antaman suosituksen mukaan julkisen hallinnon asianmukaisen toiminnan varmistaminen, laillisuuden edistäminen sekä ihmisoikeuksien suojelu. Myös hyvän hallinnon käsite on otettu suosituksissa huomioon. Ihmisoikeuksien valvontatehtävä nähdään osana oikeusasiamiehelle kuuluvaa hyvän hallinnon valvontatehtävää.³¹⁶

Suomessa oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu myös uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan laillisuusvalvonta kansallisena erityispiirteenä. Uskonnollisten yhdyskuntien valvonta perustuu

314 Mäenpää 2017b, s. 419–420.

315 PL 38 §:ssä on oikeusasiamiehen valintasäännös. Sen mukaan eduskunta valitsee neljän vuoden toimikaudeksi oikeusasiamiehen sekä kaksi apulaisoikeusasiamiestä, joiden tulee olla eteviä laintuntijoita.

Apulaisoikeusasiamiehellä voi olla sijainen sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Apulaisoikeusasiamiehestä ja apulaisoikeusasiamiehen sijaisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeusasiamiehestä säädetään.

316 Kuusikko 2011, s. 68. Esimerkkinä Kuusikko esittää tosiasiallisen hallintotoiminnan.

kolmeen eri lainsäädäntöön. Kuten jo johdannossa todettiin, koskee uskonnonvapauslaki kaikkia niitä uskonnollisia yhdyskuntia, jotka ovat rekisteröityjä. Ortodoksista kirkkoa sääntelee lisäksi erityislakina laki ortodoksisesta kirkosta. Lainsäädännölliseltä asemaltaan edellä mainituista poikkeaa evankelis-luterilainen kirkko, sillä siitä säädetään sekä uskonnonvapauslaissa, kirkkolaissa että perustuslaissa. Oikeusasiamiehen valvonnan piiriin kuulumiseen ei yksistään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisellä ole vaikutusta.

Yksityisen yhteisön julkiset tehtävät määrittävät oikeusasiamiehen toimivallan. Uskonnollisten yhdyskuntien tapauksessa tällaisia tehtäviä ovat muun muassa hautaustoiminta ja avioliittoon vihkiminen. Oikeusasiamiehen toimivallan lähtökohta on näin ollen julkisen tehtävän käsite.

Jotta toiminnassa olisi kyseessä julkisen vallan käyttö, on sillä oltava yhteisöjen tai yksityisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan jonkinlaisia vaikutuksia. Oikeusasiamiehen toimivalta on kuitenkin uskonnollisten yhteisöjen kohdalla vakiintuneesti rajattua. Opilliset kysymykset ja uskonnonharjoitus jäävät oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle.³¹⁷

Eduskunnan oikeusasiamiehen tulee eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 1 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tutkia kantelu, jos sen kohteena oleva asia kuuluu hänen laillisuusvalvontaansa ja on aihetta epäillä, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeusasiamies muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Lain kohdan 2 momentin mukaan oikeusasiamies ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Kantelututkinnassa on säännöksen mukaan näin ollen tapauskohtaista harkintavaltaa, vaikka kantelu ylittäisi 1 momentin yleiset edellytykset³¹⁸.

Oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu Suomen ortodoksisen kirkon ja sen hallintoelinten toiminnan mahdollisten perusoikeusloukkauksien ja toimivallan ylitysten sekä muuten selvästi laittomien menettelytapojen sekä hallintolain noudattamisen oikeudellinen arviointi. Kuten jo aiemmin todettiin, eivät ortodoksisen kirkon uskonnonharjoitus ja opilliset kysymykset sen sijaan kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan. Lakien soveltamista koskeva

317 Pajuoja 2010, s. 311–316. Pajuojan mukaan Suomessa vihkimisoikeus on noin 40 uskonnollisella yhteisöllä.

Oikeudelliselta luonteeltaan vihkiminen on vihkijän myötävaikutuksella tehtävä yksityisoikeudellinen toimi.

Vihkimiseen liittyy avioliiton osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvia muitakin kuin varallisuusoikeudellisia vaikutuksia. Vihkijä käyttää vihkimistä toimittaessaan julkista valtaa avioliittoon kytkeytyvien oikeusvaikutusten vuoksi. Vihkimiseen sisältyy myös julkisia hallintotehtäviä, joita ovat muun muassa avioliiton esteiden tutkinnan suorittaminen, vihkitodistuksen antaminen ja väestötietorekisteri- ilmoituksen tekeminen.

318 AOA 24.3.2013 dnro 810/4/2013, s. 3.

tulkintakannanottojen esittäminen ei myöskään kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan.³¹⁹ Oikeusasiamiehen kannanotoilla on oikeuslähteinä erityistä merkitystä sellaisilla oikeudenalueilla, joissa tuomioistuin ratkaisuja ei lähtökohtaisesti ole olemassa.³²⁰ Ortodoksisen kirkko-oikeuden alaan liittyen tuomioistuinratkaisuja on annettu hyvin vähän.

Näin ollen oikeusasiamiehen ratkaisuilla voi olla myös oikeuslähteellistä merkitystä.

Apulaisoikeusasiamiehelle kanneltiin vuonna 2013 esittäen, että Suomen ortodoksisesta kirkosta annettu laki olisi puutteellinen sen antaessa muun muassa piispoille oikeuden soveltaa tapauskohtaisesti kanoneja. Lain katsottiin kantelun mukaan myös rajoittavan muutoksenhakuoikeutta liikaa silloin, kun muutoksenhakuoikeutta rajoitetaan lain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kantelun mukaan ortodoksisesta kirkosta annettu laki ja kirkon hallintomenettely ovat kaikille kuuluvien perusoikeuksien vastaisia sekä rikkovat Suomen lakia. Oikeusasiamiestä pyydettiin ryhtymään toimiin ortodoksisen kirkon hallintokulttuurin sekä kirkkolain korjaamiseksi. Tapauksessa piispainkokous oli määrännyt leskeksi jääneen papin, joka oli avioitunut uudelleen, toimituskieltoon ja lisäksi todennut hänen pappeutensa menetetyksi. Henkilö oli palautettu maallikoksi ja hän oli menettänyt rovastin arvonsa.

Apulaisoikeusasiamies totesi tapausta koskeneessa ratkaisussaan AOA 24.3.2014 dnro 810/4/2013 viitaten HE 59/2006 vp. 109 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin, että kirkon tunnustukseen ja kanoniseen perinteeseen sitoutumista voidaan edellyttää hengellisen toimen haltijalta tehtävässään. Perusteltua on, tehtävien hengellinen luonne huomioon ottaen, että myös yksityiselämässään papiston ja kanttorien tulee käyttäytyä kirkon kanonisen perinteen edellyttämällä tavalla. Mahdollisissa laiminlyönneissä joudutaan papiston osalta arvioimaan myös pappeutta koskevia edellytyksiä niiden määräysten pohjalta, jotka liittyvät kanoniseen perinteeseen. Apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan toimituskieltoon asettamisen ja pappeuden menettämisen perusteiden arvioimisen osalta kyseessä oli Suomen ortodoksisen kirkon sisäiseen autonomiaan kuuluva asia. Kyseessä oli myös papiston kanoninen suhde piispaan ja piispainkokoukseen.³²¹

Apulaisoikeusasiamies on lisäksi ottanut kantaa ortodoksisen kirkon menettelyyn toimituskieltoon asettamista koskeneessa ratkaisussaan AOA 13.10.2017 dnro 6254/2016.

Tapauksessa kantelija pyysi eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan Suomen ortodoksisen

319 AOA 24.3.2013 dnro 810/4/2013, s. 3.

320 Kuusikko 2011, s. 561.

321 AOA 24.3.2013 dnro 810/4/2013, s. 5-9.

kirkon, arkkipiispan, piispan sekä seurakunnan virkaa toimittavan kirkkoherran menettelyä asiassa, joka koski ortodoksisen seurakuntaneuvoston erottamista ja kantelijan toimituskieltoon asettamista sekä hänen epäasiallisena pitämäänsä kohtelua. Apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan Suomen ortodoksisen kirkon menettelyä ei ollut tapauksessa pidettävä lainvastaisena tai virheellisenä. Myöskään velvollisuuden laiminlyöntiä ei ollut ilmennyt.

Apulaisoikeusasiamies totesi kuitenkin, että valittajalle kuulemistilaisuuteen annettua vain 12 tunnin valmistautumisaikaa ei ollut pidettävä asianmukaisena toimintatapana.³²²