Kirkkolain valituskielto ja sen arviointia

Ortodoksisen kirkkolain 106 §:ssä säädetään oikaisuvaatimus- ja valitusoikeuden rajoittamisesta. Sen 1 momentin mukaan kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksestä sekä piispan päätöksestä 62 §:n 2 tai 3 momentissa, 63 §:n 2 momentissa taikka 111 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa ei saa tehdä oikaisuvaatimusta tai valitusta.³²⁸ Kirkkolakia

328 Kirkkolain 62 § koskee kirkkoherran vaalia ja sen 2 momentin mukaan hiippakunnan piispa suorittaa ehdokasasettelun hakuajan päätyttyä. Piispan on asetettava ehdolle enintään kolme ansiokkainta ja tehtävään sopivinta ehdokasta. Kirkkolain 62 §:n 3 momentin mukaan vähintään kymmenellä seurakunnan äänioikeutetulla jäsenellä on oikeus esittää lisäehdokasta, joka on hakenut tehtävään ja antanut lisäehdokkuuteensa kirjallisen suostumuksensa. Esitys on tehtävä kirjallisesti hiippakunnan piispalle vähintään kymmenen päivää ennen vaalia.

Piispalla on oikeus hyväksyä tai hylätä lisäehdokas. Kirkkolain 63 §:ssä säädetään papin, diakonin ja kanttorin valinnasta. Sen 2 momentin mukaan hiippakunnan piispa suorittaa ehdokasasettelun hakuajan päätyttyä. Piispan on asetettava ehdolle enintään kolme ansiokkainta ja tehtävään sopivinta ehdokasta. Kirkkolain 111 §:n 1 momentin mukaan papin tai diakonin toimiessa vastoin 109 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia, piispa voi määrätä

vuonna 2006 uudistettaessa todettiin, että kyseisistä päätöksistä oli jo entuudestaan olemassa valituskielto.³²⁹

Valituskiellon voisi tulkita olevan PL 21 §:n oikeusturvaa koskevan säännöksen ja EIS 13 artiklan vastainen. Jokaisella on PL 21 §:n mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. EIS 13 artiklassa puolestaan säädetään, että jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.

Suomen lainsäädännön mukaan muutoksenhakukielloille täytyy olla laissa säädetty erityinen syy ja ne ovatkin poikkeuksia³³⁰. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 28/2006 vp.

arvioinut muutoksenhakukieltosäännöksiä perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan kannalta³³¹. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta on viitannut lausuntoonsa PeVL 20/2003 vp., jonka mukaan valiokunta on käsitellessään vastaavia muutoksenhakurajoituksia evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla painottanut perustuslain 11 §:n uskonnonvapaussäännöksiin pohjautuvaa kirkon sisäistä autonomiaa. Perustuslakivaliokunnan mukaan sellaisista yksilön oikeuksista tai velvollisuuksista, joita koskevat päätökset tulisi perustuslain 21 §:n takia voida saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi ei ole lähtökohtaisesti kysymys silloin, kun kyseessä ovat uskonnon harjoittamiseen tai opetukseen, uskon tunnustukseen sekä kirkon muuhun hengelliseen toimintaan liittyvät asiat.³³²

Lausunnossaan 28/2006 vp. perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, etteivät kirkolliskokous ja piispainkokous päätä lakiehdotuksen HE 59/2006 vp. 20 ja 26 §:n mukaan sellaisista asioista, jotka varsinaisesti koskisivat yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia. Valiokunnan mukaan yksilöön kohdistuvia ulottuvuuksia on kuitenkin sellaisella piispainkokouksen päätöksellä, joka

hänet enintään kuuden kuukauden mittaiseen toimituskieltoon. Kuutta kuukautta pitemmästä toimituskiellosta päättää piispainkokous.

329 HE 59/2006 vp. s. 53.

330 Perola 2013, s. 121.

331 PeVL 28/2006 vp. s. 2.

332 PeVL 20/2003 vp. s. 2.

perustuu lakiehdotuksen 111 §:ään. Ehdotuksen 111 §:n mukaan voidaan pappi tai diakoni määrätä toimituskieltoon yli kuudeksi kuukaudeksi mikäli he toimivat 109 §:ssä mainittujen velvollisuuksiensa vastaisesti. Yksilöön kohdistuvia ulottuvuuksia on myös pappeuden menettämisellä samoin kuin myös piispan tekemällä päätöksellä, jolla hän määrää papin tai diakonin enintään kuuden kuukauden mittaiseen toimituskieltoon³³³.

Hallituksen esityksessä todetaan, että pappeuden menettäminen ei välittömästi ja automaattisesti merkitsisi työsopimussuhteen päättymistä. Esityksen mukaan käytännössä pappeuden menetystilanteessa olisi mahdollisesti ja pääsääntöisesti olemassa myös työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettu työsopimuksen irtisanomisperuste³³⁴ tai 8 luvun 1

§:ssä tarkoitettu purkamisperuste. Perolan mukaan pappeuden menettämistä koskeva asia voitaisiin näin ollen saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi valituskiellosta huolimatta. Perola huomauttaa, että käräjäoikeus voi tällaista irtisanomista tai purkuperustetta käsitellessään vain todeta, onko päätös tehty maallisen eli positiivisen lainsäädännön mukaisesti.

Piispankokouksen tekemiä kanonisen oikeuden tulkintoja se ei voi tutkia. Perola painottaa lisäksi, että sellaisessa tilanteessa, jossa piispainkokous tai muu taho olisi määrännyt sanktion muodollisesti väärin, ei maallisen oikeuden päätöksellä voitaisi kuitenkaan tosiasiallisesti palauttaa henkilön pappeutta tai hänen työsuhdettaankaan. Kanonien tulkinta on ortodoksisessa kirkkolaissa uskottu piispalle ja piispainkokoukselle. Piispainkokouksen tehtäviin kuuluu myös kirkon päätöksentekoelinten, kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen päätösten kanonisen perinteen mukaisuuden valvonta. Maalliselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle ei voida siirtää kanonista tulkintaa.³³⁵

333 PeVL 28/2006 vp. s. 2.

334 Työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä säädetään työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista. Pykälän mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan kohdan kolme mukaan työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan.

Työsopimuslain 8 luvun 1§:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

335 HE 59/2006 vp. s. 56, Perola 2013, s. 121–122. Perola huomauttaa kommenttiensa liittyvän vain Suomen sisäiseen oikeuskäytäntöön. Suomen ulkopuolella tapahtuva kanoninen muutoksenhaku on eri asia.

Selkeät säännökset kanoneissa osoittavat pappeja ja diakoneja kohdeltavan tietyissä asioissa eri tavoin kuin kirkon maallikkojäseniä. Rajoituksia liittyy esimerkiksi toisen avioliiton solmimiseen tai politiikkaan osallistumiseen. Ortodoksinen kirkko pyrkii huolehtimaan papistonsa pysymisestä jakamattoman kirkon perinteissä eikä sen tarkoitus ole rajoittaa kansalaisoikeuksia. Ortodoksisen kirkon papisto on tietoinen velvollisuuksistaan. Koska valituskielto koskee yksittäisen piispan tai piispainkokouksen päätöksiä, on niiden päätösten perusteleminen hyvän hallinnon takaamiseksi tärkeää. Yksittäisen piispan ja piispainkokouksen päätöksiä koskee myös hallintolain 45 §:ssä säädetty perustelemisvelvollisuus. Avoimilla perusteluilla on päätösten oikeellisuutta vahvistava tehtävä ja ne lisäävät myös luottamusta päätösten tasapuolisuuteen. Toteamukset ”kanonit kieltävät” tai kanonit käskevät” ovat riittämättömiä. Sen, mitä kanonia päätöksessä on noudatettu sekä mikä on sen sisältö että miten piispainkokous on kanonia tulkinnut, on ilmettävä päätöksen perusteluista.³³⁶

5.3.3 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valitusinstituutiona