TYÖHÖN SITOUTUMINEN JA TYÖORIENTAATIOT
NUORET OVAT SITOUTUNEET TYÖHÖN, MUTTA HALUAVAT OMIEN
ARVOJENSA MUKAISTA TYÖTÄ
Kuviot 26 ja 31 antavat yleiskatsauksen nuor-ten suhtautumisesta työelämään. Ensin mainit-tu kuvaa työasenteita ja työhön sitoumainit-tumista, jälkimmäinen kuvaa näkemyksiä omasta tule-vaisuudesta työelämässä. Kuvio 12 edellä kes-kittyy kokemuksiin haastatteluhetken työpai-kasta, kuvio 18 puolestaan näkemyksiin työn ja yhteiskunnan suhteista ylipäätään. Lisäksi jäljempänä kuviossa 42 käsitellään työn ja yh-teiskunnan suhteita.
Vuoden 2019 Nuorisobarometrin tulos-ten mukaan nuorison suhtautuminen työhön on arvostavaa, mutta suhteellisuudentajuista.
Suurin osa (88 %) haluaa työn olevan omien arvojensa mukaista, kun taas vain 40 prosen-tin mielestä mikä tahansa työ kelpaa, kunhan siitä maksetaan riittävästi. Toisaalta kun työstä kysytään vaihtoehtona työttömyyskorvauksella
elämiseen, kolme neljäsosaa (78 %) raportoi ottavansa mieluummin tilapäistäkin työtä, joka ei nosta ansiotasoa, kuin elävänsä tukien varassa. Valmiutta tehdä omaa elämää koske-via muutoksia työn saamiseksi ja sitoutumista työhön kuvaa se, että 75 prosenttia olisi valmis vaihtamaan asuinkuntaa työpaikan perässä.
Entistä harvempi valitsisi työn
ennemmin kuin työttömyyskorvauksen Valmiutta ottaa vastaan työtä mieluummin kuin elää tukien varassa on kysytty vuositu-hannen vaihteesta lähtien jokaisessa Nuoriso-barometrissa. Vaikka tähän sitoutuu edelleen suurin osa nuorista, väitteen allekirjoittavien osuus on pienentynyt tänä aikana (kuvio 27).
Laskevat trendi on viime vuosina jyrkentynyt.
Ensimmäistä kertaa neljännesvuosisadan mit-taisen seurannan aikana vähemmistö on täysin samaa mieltä ja alle 80 prosenttia jokseenkin samaa mieltä. Verrattuna huippuvuoteen 1999
KUVIO 26. SUHTAUTUMINEN VÄITTÄMIIN TYÖN MERKITYKSESTÄ JA TYÖHÖN SITOUTUMISESTA (%)
Työni on oltava omien arvojeni mukaista 52 36 9 2 1
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
Haluan vaurastua niin, e�ä voin jäädä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää Minun ei tarvitse tehdä töitä ollakseni onnellinen Mikä tahansa työ kelpaa minulle, kunhan siitä maksetaan rii�äväs�
O�aisin mieluummin �lapäistäkin työtä kuin eläisin työ�ömyyskorvauksella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri Olisin valmis vaihtamaan asuinkuntaa työpaikan saamiseksi Olen valmis luopumaan työ�laisuudesta perhesyiden vuoksi Olisin valmis lykkäämään perheen perustamista työhön lii�yvien syiden takia
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
Haluan vaurastua niin, e�ä voin jäädä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää Minun ei tarvitse tehdä töitä ollakseni onnellinen Mikä tahansa työ kelpaa minulle, kunhan siitä maksetaan rii�äväs�
O�aisin mieluummin �lapäistäkin työtä kuin eläisin työ�ömyyskorvauksella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri Olisin valmis vaihtamaan asuinkuntaa työpaikan saamiseksi Olen valmis luopumaan työ�laisuudesta perhesyiden vuoksi Olisin valmis lykkäämään perheen perustamista työhön lii�yvien syiden takia
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
Haluan vaurastua niin, e�ä voin jäädä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää Minun ei tarvitse tehdä töitä ollakseni onnellinen Mikä tahansa työ kelpaa minulle, kunhan siitä maksetaan rii�äväs�
O�aisin mieluummin �lapäistäkin työtä kuin eläisin työ�ömyyskorvauksella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri Olisin valmis vaihtamaan asuinkuntaa työpaikan saamiseksi Olen valmis luopumaan työ�laisuudesta perhesyiden vuoksi Olisin valmis lykkäämään perheen perustamista työhön lii�yvien syiden takia
0 20 40 60 80 100
KUVIO 27. ”OTTAISIN MIELUUMMIN TILAPÄISTÄKIN TYÖTÄ KUIN ELÄISIN
TYÖTTÖMYYSKORVAUKSELLA, JOS KÄTEEN JÄÄVÄ TULO OLISI YHTÄ SUURI”, VERTAILU 1994–2019 (%)
20192016
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
erityisesti on vähentynyt niiden osuus, jotka ovat täysin samaa mieltä väitteen kanssa.
Nyt havaittua muutosta ei voi selittää yk-sinkertaisesti taloussuhdanteilla, sillä trendi on pysynyt samana niin lasku- kuin noususuhdan-teissa. Sen sijaan hitaampi muutos, työelämän väitetty epävarmentuminen, pirstaloituminen, kiire ja stressaavuus voisi näkyä muuttuvana suhtautumisena työttömyysturvalla elämiseen.
Valmius ottaa vastaan työtä, joka ei nosta ansio-tasoa, on kuitenkin edelleen suuri väitteen jyrkkyys huomioon ottaen, eikä nuorten työ-moraalista Nuorisobarometrin tulosten valos-sa ole syytä panikoitua.
Kun väittämää tarkastellaan eri tausta-muuttujien valossa, selviää, että erityisesti tytöt valitsisivat mieluummin työn kuin työttömyy-den silloinkin, kun työ ei nosta ansiotasoa.
Sukupuolten asenne-erot kokonaisuutena ovat selvät, mutta vielä teini-iässä eroja ei ole. Toisin kuin tytöillä, tapahtuu pojilla näin mitatuissa työhaluissa selvä pudotus 20 ikävuoden paik-keilla, eli tyypillisesti toisen asteen koulutuksen ja työelämän tai korkeakoulun välisessä sarana-vaiheessa. Tähän elämänvaiheeseen liittyvä epä-varmuus voi vaikuttaa työhön suhtautumiseen.
Koska erityisesti tytöt kantavat huolta työelä-män epävarmuuksista ja omasta työssä pysymi-sestään (kuviot 32 ja 35), voi työn valitsemisen
tulotasosta riippumatta tulkita ilmaisevan tyt-töjen heikompaa luottamusta siihen, että työtä löytyy, tai halua varmistaa tuleva työllistymi-nen millä tahansa työllä. Pojilla asenteen voisi tulkita sitoutumattomuutena työhön, mutta vaikuttaisi olevan pikemminkin kyse luotta-muksesta työn saantiin. Esimerkiksi tytöillä koulutustasolla ei juuri ole yhteyttä asentee-seen, mutta varsinkin yliopistotutkinnon suo-rittaneet pojat ovat suhteellisen haluttomia va-litsemaan huonopalkkaisen työn. Yliopistossa opiskelevat ja tutkinnon jo suorittaneet pojat ovat tyttöjä luottavaisempia vakinaisen työn saamiseen (kuvio 31) ja ylipäätään omaan työl-listymiseen (kuvio 32). Asenteen taustalla saat-taa siis olla poikien vahva luottamus siihen, ettei valintatilannetta heikosti palkatun työn ja työttömyyskorvauksen välillä tule eteen.
Työttömät valitsisivat hieman muita useam-min työttömyyskorvauksen kuin työn. Kuiten-kin ennen johtopäätöksiä työttömien työha-luista on hyvä huomioida kysymysmuotoilu:
työhaluista kysytään tilanteessa, jossa käteen jäävä tulo ei olisi työttömyyskorvausta suurem-pi. Nimenomaan työttömillä on kokemusta työttömyyskorvauksella elämisestä, kun taas muut voivat pohtia abstraktimmin omaa työ-moraaliaan. On vaikea sanoa, kumpi on vallit-seva vaikutussuunta: asenteista työttömyyteen
vai toisin päin. Joka tapauksessa on eri asia vastata kysymykseen opiskelijan tai tukevasti työelämässä olevan asemasta kuin tilanteesta, jossa työttömyys ja sen pitkittyminen ovat re-aalisia vaihtoehtoja. Erityisesti heikossa talous-tilanteessa tilapäiset työsuhteet saatetaan kokea turvattomiksi ja siten epämieluisaksi vaihtoeh-doksi. Kuitenkin myös työttömistä nuorista enemmistö, 63 prosenttia, eläisi mieluummin työtulolla, vaikkei käteen jäävä tulo olisi suu-rempi kuin työttömyyskorvaus.
Työn perässä muuttaminen
Kolme nuorta neljästä sanoo olevansa valmis muuttamaan työn perässä kuntarajojen yli.
Muuttovalmius työn takia on pysynyt tällä korkealla tasolla koko vuosituhannen vaihtees-ta alkaneen seurannan ajan. Vähäisimmillään se oli vuonna 2009, jolloin nuorisotyöttömyys oli suhteellisen korkealla.
Vuoden 2016 barometrissa valmiutta muuttaa työn perässä voitiin verrata tietoihin vastaajalle mieluisimmasta asuinkunnasta tai -kaupungista. Tuolloin niistäkin nuorista, jot-ka olisivat täysin valmiita muuttamaan työn perässä, useampi kuin joka kolmas asuisi mie-luiten nykyisessä asuinkunnassaan.
Iän myötä muuttovalmius laskee, tytöillä vähän jyrkemmin kuin pojilla. Tämä selitty-nee osin perheellistymisellä ja lasten saamisel-la, mikä tapahtuu tytöillä keskimäärin poikia
KUVIO 28. ”OLISIN VALMIS VAIHTAMAAN ASUINKUNTAA TYÖPAIKAN SAAMISEKSI”, VERTAILU 2000–2019 (%)
20192016
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
KUVIO 29. ”OLISIN VALMIS VAIHTAMAAN ASUINKUNTAA TYÖPAIKAN SAAMISEKSI”, TYÖTTÖMÄT NUORET, VERTAILU 2000–2019 (%)
20192016
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
nuoremmalla iällä. Kysymyksessä puhutaan nimenomaan valmiudesta, ei halukkuudesta, mikä voi olla relevantti ero lapsiperheissä. Lap-sia saaneiden valmius muuttaa työn perässä on muita vähäisempää etenkin tyttöjen, yksin-huoltajien ja työttömien parissa.
Kuviossa 29 esitetään samat tiedot työttö-mistä nuorista. Vertaamalla kuvioiden 28 ja 29 tietoja nähdään, että työttömät nuoret ovat koko seurannan ajan vuodesta 2000 lähtien ol-leet muita haluttomampia muuttamaan. Viime vuosina erot ovat kaventuneet. Kysymykseen asuinkunnan vaihtamisesta työn perässä lienee helpompi vastata, jos tilanne ei vaikuta omas-sa elämässä ajankohtaiselta (eli kun nuorten työttömyysaste on laskenut). Työttömyyden osuessa omalle kohdalle ja varsinkin sen pitkit-tyessä voi kysymys kotikunnan vaihtamisesta hyvinkin konkretisoitua, eikä kysymys enää mittaa vain abstraktia asennetta. Työttömyy-den pitkittyessä yli puolen vuoTyöttömyy-den tyttöjen halukkuus muuttaa putoaa, mutta poikien ei.
Olisi kiinnostavaa selvittää, missä määrin tämä johtuu lapsista, mutta haastatteluaineistossa on tarkasteluun liian vähän (7) lapsia saaneita työttömiä nuoria.
Nuorena ja varakkaana eläkkeelle
Sitoutumista työhön ja työn itseisarvoa ja välineellistä arvoa voidaan tarkastella myös halukkuudella pysytellä työelämässä. Tässä ba-rometrissa tätä kysyttiin tiedustelemassa haluk-kuutta vaurastua ja päästä varhain eläkkeelle.
On hyvä huomata, että kysymys ei koske eläke-ikää sinänsä, vaan mahdollista taloudellisen itsenäisyyden saavuttamista. Lähes puolet (45
%) nuorista haluaa vaurastua niin, että voi jää-dä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää. Asenne on tyypillinen etenkin pojille ja vieraskielisil-le. Iän myötä halu päästä varhain eläkkeelle näyttää yleistyvän, mutta ehkä ikää tärkeämpi on kuitenkin elämäntilanne. Pääasialliselta toi-minnaltaan koululaisista ja opiskelijoista 38 prosenttia, palkkatyössä olevista 52 prosenttia ja yrittäjistä peräti 69 prosenttia sanoo
halua-vansa eläköityä vauraana ja varhain. Koulu-tustasoa merkitsevämpi tekijä on opintojen suuntautuminen, sillä asenne on tyypillinen etenkin ammatillisesti suuntautuneiden paris-sa niin toisella asteella kuin ammattikorkea-kouluissa. Näille ryhmille on siis tietyllä taval-la tyypillisempää nähdä työ välineellisenä (ks.
myös Ågrenin ja kumppaneiden artikkeli tässä julkaisussa).
Kysymyksen voi kuitenkin ajatella mittaa-van myös luottamusta yhteiskuntaan ja eläke-järjestelmään, ei sitoutumista työhön. Danske Bankin (2018) teettämän kyselyn mukaan nel-jännes suomalaisista nuorista uskoo, että voisi jäädä pois työelämästä ennen virallista eläke-ikää. Sosiologian professori Terhi-Anna Wils-ka arvioi, että ajattelutavan leviämisen taustalla voi olla heikentynyt luottamus yhteiskuntaan ja sen järjestelmiin (Thurén 2018). Eläketur-vakeskuksen tutkimusten mukaan erityisesti nuorten luottamus eläkelupaukseen onkin ollut jyrkässä laskussa (Takala 2015, 19). Ajat-telutapa näkyy myös barometrin aineistossa.
Täysin samaa mieltä kuvion 30 väitteen kanssa olevista vain vähemmistö uskoo eläkkeen ta-kaavan heille kohtuullisen toimeentulon van-hoina (vrt. kuvio 31).
Työ ja perhe arvojen vaakakupeissa Edellä (kuvio 24) havaittiin useamman kuin joka kymmenennen nuoren kokevan uran ja lasten yhdistämisen mahdottomaksi. Kuviosta 53 puolestaan nähdään, että kysyttäessä suo-raan asioiden tärkeyttä ajaa perhe työn edelle.
Jossain katsannossa asioiden arvojärjestys sel-viää viime kädessä vasta silloin, jos arvot ovat sellaisessa ristiriidassa, jossa kaikkien itselle tär-keiden asioiden samanaikainen valitseminen on mahdotonta. Kuviossa 26 haetaan tällaista työ- ja perhearvojen valitsemiseen pakottavaa jännitettä. Useimmat nuoret (59 %) olisivat valmiita lykkäämään perheen perustamista työhön liittyvien syiden vuoksi, mutta vielä useampi (74 %) olisi valmis luopumaan työti-laisuudesta perhesyiden vuoksi.
KUVIO 30. ”HALUAN VAURASTUA NIIN, ETTÄ VOIN JÄÄDÄ ELÄKKEELLE ENNEN VIRALLISTA ELÄKEIKÄÄ”, TAUSTAMUUTTUJITTAIN TARKASTELTUNA (%)
Kaikki (n=1908) Äidinkieli suomi (n=1658) Äidinkieli ruotsi (n=95) Muu äidinkieli (n=153) Koululainen tai opiskelija (n=912) Palkkatyössä (n=720) Yri�äjä (n=60) Työtön (n=114) Kokoaikaisessa työsuhteessa (n=629) Osa-aikaisessa työsuhteessa (n=361) Työ�ömyyden kesto alle 3 kk (n=34) 3–6 kk (n=48) Yli 6 kk (n=31) Yliopistotutkinto tai sitä suori�amassa (n=384) Amma�korkeakoulututkinto tai sitä suori�amassa (n=341) Ylioppilas tai lukiossa (n=459) Amma�llinen perustutkinto tai sitä suori�amassa (n=576) Ei tutkintoja, ei opiskele (n=37) Hyvin toimeentuleva (n=424) Keskituloinen (n=1218) Heikos� toimeentuleva (n=251)
21 24 34 19 3
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa
0 20 40 60 80 100 Äidinkieli suomi (n=1658) Äidinkieli ruotsi (n=95) Muu äidinkieli (n=153) Koululainen tai opiskelija (n=912) Palkkatyössä (n=720) Yri�äjä (n=60) Työtön (n=114) Kokoaikaisessa työsuhteessa (n=629) Osa-aikaisessa työsuhteessa (n=361) Työ�ömyyden kesto alle 3 kk (n=34) 3–6 kk (n=48) Yli 6 kk (n=31) Yliopistotutkinto tai sitä suori�amassa (n=384) Amma�korkeakoulututkinto tai sitä suori�amassa (n=341) Ylioppilas tai lukiossa (n=459) Amma�llinen perustutkinto tai sitä suori�amassa (n=576) Ei tutkintoja, ei opiskele (n=37) Hyvin toimeentuleva (n=424) Keskituloinen (n=1218) Heikos� toimeentuleva (n=251)
21 24 34 19 3
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa
0 20 40 60 80 100 Äidinkieli suomi (n=1658) Äidinkieli ruotsi (n=95) Muu äidinkieli (n=153) Koululainen tai opiskelija (n=912) Palkkatyössä (n=720) Yri�äjä (n=60) Työtön (n=114) Kokoaikaisessa työsuhteessa (n=629) Osa-aikaisessa työsuhteessa (n=361) Työ�ömyyden kesto alle 3 kk (n=34) 3–6 kk (n=48) Yli 6 kk (n=31) Yliopistotutkinto tai sitä suori�amassa (n=384) Amma�korkeakoulututkinto tai sitä suori�amassa (n=341) Ylioppilas tai lukiossa (n=459) Amma�llinen perustutkinto tai sitä suori�amassa (n=576) Ei tutkintoja, ei opiskele (n=37) Hyvin toimeentuleva (n=424) Keskituloinen (n=1218) Heikos� toimeentuleva (n=251)
21 24 34 19 3
Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa
0 20 40 60 80 100
Sukupuolten vertailussa pojat ovat val-miimpia luopumaan työtilaisuudesta perhe-syiden vuoksi, tytöt puolestaan valmiimpia lykkäämään perheen perustamista työhön liittyvien syiden vuoksi. Tytöt perheellistyvät keskimäärin poikia nuorempina, mutta suku-puolierot vastauksissa ovat perhe- ja asumis-muodosta ja siviilisäädystä riippumattomia.
Tätä voi pitää yllätyksenä, sillä suoraan kysyt-täessä ovat koti ja perhe tytöille selvästi poikia tärkeämpiä, kun taas työn tärkeänä pitämisessä ei ole sukupuolieroja (kuvio 53). Luultavasti kysymys perheen ja työn valitsemisesta näyt-täytyy erilaisena tytöille ja pojille. Tytöt ja
nuo-ret naiset joutuvat tekemään merkittävämmän valinnan naisille kasautuvien hoitovastuiden ja vanhempainvapaiden takia, ja toisaalta lasten saamisen vaikutuksista naisten työllisyyteen ja työuriin keskustellaan julkisuudessa paljon.
Tulkintaa tukee se, että valmius työsyistä ta-pahtuvaan perheen perustamisen lykkäämiseen liittyy korkeaan koulutustasoon.
Kysymys koskien työtilaisuudesta luopu-mista perhesyiden vuoksi on erilainen yksin tai lapsuudenkodissaan asuvalle ja oman perheen jo perustaneelle. Yksin tai huoltajien kanssa asuvista joka neljäs sanoo olevansa täysin val-mis luopumaan työtilaisuudesta perheen
vuok-si, yhdessä puolison ja lasten kanssa asuvista joka toinen. Kysymykseen nähtävästi vastataan usein omasta elämäntilanteesta käsin, ei ylei-semmällä tasolla perhe- ja työarvoja punta-roiden. Kysymyksessä perheen perustamisen lykkäämisestä työhön liittyvien syiden takia asumismuodon mukaiset erot ovat pienem-piä. Kaikkein vähiten valmiutta lykkäämiseen
on yksinhuoltajilla ja siviilisäädyn mukaisessa vertailussa eronneilla. Havaittuja yhteyksiä tul-kittaessa on tosin syytä muistaa, että osa vas-taajista on jo lykännyt perheen perustamista työsyistä, jolloin perhemuoto ei niinkään se-litä vastausta kysymykseen vaan arvovalinnat pikemmin selittävät perhemuotoa.