Käytettävyystestin, jolla käytettävyyttä arvioidaan, tarkoitus on tuotteen käyttölaadun kohentaminen. Käytettävyystestillä mitataan tuotteen käytettävyys oikeilla käyttäjillä, oikeassa käyttöympäristössä. Testin tarkoitus on näyttää tai ennustaa, kuinka hyvin tuo-te toimii käytännössä. Testissä ilmenneet ongelmakohdat voidaan korjata tuo-testin tuotta-milla tuloksilla. Testin jälkeen kerätty tieto analysoidaan. Käytettävyystesti voidaan tehdä koko tuotteelle tai vain sen osalle. Käytettävyystestit ovat ainoita objektiivisia mittaustapoja, joilla käytettävyyttä voidaan todeta. (Nielsen 1993, 155-160; Sinkkonen ym. 2006, 275-279.)
Nykyisin vallalla olevat käytettävyystestit korostavat käyttökontekstin tärkeyttä. Heuris-tisissa käytettävyyden arvioinneissa yleisimmin käytettyjä menetelmiä ovat Nielsenin lista ja Schneidermanin Kahdeksan kultaista sääntöä, näissä listoissa käytettävyysopit ovat tiivistettyinä helposti sovellettavaan muotoon. Listoja oikein käyttämällä saadaan selvitettyä yleisimmät ja vakavimmat käytettävyysongelmat. (Kuutti 2003, 47-49; Niel-sen 1993, 155-160.)
Heuristisista arviointimenetelmistä tunnetuin on kymmenen kohtainen Nielsenin lista:
1. Dialogin käyttäjän kanssa tulee olla yksinkertaista ja luonnollista 2. Vuorovaikutuksessa tulee käyttää käyttäjän omaa kieltä
3. Käyttäjän muistin kuormitus tulee minimoida 4. Käyttöliittymän tulee olla yhdenmukainen
5. Järjestelmän tulee antaa käyttäjälle palautetta reaaliajassa 6. Ohjelmassa ja sen osissa tulee olla selkeät poistumistiet 7. Oikopolkuja ja tehokasta työskentelyä tulisi tukea 8. Virheilmoitusten tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä 9. Virhetilanteisiin joutumista tulisi välttää
10. Käyttöliittymässä tulee olla kunnolliset avustustoiminnot ja dokumentaatio (Nielsen 1993, 157.)
Vuorovaikutuksen käyttäjän kanssa tulisi olla luonnollista, käyttöliittymässä tulisi käyt-tää arkipäiväisestä elämästä tuttuja termejä, sanontoja ja käsitteitä. Käyttäjälle tulisi näyttää juuri tarvittu informaatio, ei enempää. Nielsenin (1993, 115) mukaan käyttöliit-tymän pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, jotta virheiden ja väärin ymmärrys-ten mahdollisuudet saataisi minimoitua. Kuutin (2003, 50-51) mukaan käyttöliittymän graafinen suunnittelu on oleellinen osa hyvää vuorovaikutusta. Graafisessa suunnittelus-sa voidaan ottaa huomioon tosielämän metaforat, joita kokematonkin käyttäjä ymmär-tää.
Graafisen ulkoasun suunnittelussa olisi huomioitava hahmolait ja värien käyttö käyttö-liittymässä. Väri määräytyy sen ominaisuudesta heijastaa tai lähettää tiettyjä aaltopi-tuuksia. Havainto väristä syntyy aivoissa. Ihmiset näkevät saman aaltopituuden säteilyn erilaisena eli värin erilaisena. Ihminen voi erottaa jopa seitsemän miljoonaa eri värivi-vahdetta. Värit ovat voimakas väline, niihin liittyy voimakkaita emotionaalisia, sosiaali-sia ja kulttuurisosiaali-sia merkityksiä. Sopiva värien käyttö riippuu tuotteesta ja kenelle se on suunnattu. Käyttöliittymissä käytetään yleensä hyvin hillittyjä värejä. Värien avulla voi-daan esimerkiksi
Kiinnittää käyttäjän huomio, esimerkiksi tärkeään yksityiskohtaan.
Kuvata asioiden rakennetta ja yhteenkuuluvuutta.
Lisätä tuotteen viehätystä, uskottavuutta ja ymmärrettävyyttä
Osoittaa, että tietyssä tilanteessa ei jotain kenttää tai painiketta saa käyttää.
Nopeuttaa hakuja.
Luoda tunnelmaa.
Auttaa muistamista (Sinkkonen ym. 2002, 148.)
Haastavaksi värisuunnittelussa on se, että väriin vaikuttaa sen paikka, muoto ja koko.
Esimerkiksi musta teksti valkoisella pohjalla näyttää eri paksuiselta kuin sama teksti valkoisena mustalla pohjalla. Vaaleat, kirkkaat ja lämpimät värit näyttävät katsojasta nousevan lähemmäksi, kun taas kylmät värit näyttävät vetäytyvän taustalle. Voimakkaat kromaattiset värit aiheuttavat katsojasta väreilyä alueiden reunoilla ja vahvat värit aihe-uttavat jälkikuvia. Kirkkaat kromaattiset värit vievät katsojan huomion puoleensa. Kirk-kaat värit sopivat pieninä määrinä korostamaan asioita. Haaleat sinisen sävyt käyvät taustaväreiksi. Yleissääntö on, että mitä punainen väri luo valppautta ja jännitystä ja sininen rauhoittaa. (Sinkkonen ym. 2002, 146-157.)
Värien suunnittelussa on tärkeää huomioida sivujen estetiikka. Harmonisen tuloksen saa yhdistelemällä samantyyppisiä värejä, energisen tunnelman saa yhdistelemällä vastavä-rejä. Värien vaikuttaminen tunteisiin on osin kulttuurisidonnaista, osin yleismaailmallis-ta. Väreihin reagointiin vaikuttavat myös henkilön historia, elämän tilanne ja kulttuuri (Sinkkonen ym. 2002, 146-157.) Nielsenin (1993, 119) mukaan käyttöliittymän väri-maailma tuli pitää hillittynä ja harmonisena.
Ihminen hahmottaa kohteen ja kohteen taustan jo havaintovaiheessa. Pienempi alue hahmottuu yleensä kuvioksi ja suurempi alue taustaksi. Ihminen kohdistaa luonnollisesti katseensa kohteeseen eikä taustaan, hän yrittää muodostaa merkityksellisiä kokonai-suuksia hahmottaessaan ja etsiessään katseellaan kohdetta. Asiat jotka hahmottuvat koh-teiksi, havaitaan nopeasti. Joskus käyttäjä saattaa hahmottaa taustaksi jonkin tärkeän tiedon ja tuotteen käyttäminen voi epäonnistua. Havaintojärjestelmä ryhmittelee yksit-täiset ärsykkeet isommiksi kokonaisuuksiksi, tämä ryhmittely tapahtuu ihmisen aivois-sa. Hahmolait kuvaavat näitä ihmisen erilaisia tapoja yhdistellä piirteitä ryhmiksi. Käyt-töliittymän suunnittelussa voi hyödyntää hahmolakeja; toiminto sijaitsee lähellä sitä kohtaa johon toiminnon on tarkoitus vaikuttaa (läheisyyden laki), yhteenkuuluvat asiat
voi ryhmitellä samankaltaisuuden lain mukaan samalla värillä tai muodolla ja yh-tenevyyden lakia soveltaen voidaan kaksi asiaa yhdistää viivalla tai nuolella. (Nielsen 1993, 116-119; Sinkkonen ym. 2002, 98-106.)
Käyttöliittymän kielen ja termien pitäisi olla kohderyhmälle luonnollisia, mieluummin positiivisia kuin negatiivisia ilmauksia. Myönteisesti ilmaistut asiat jäävät helpommin käyttäjän mieleen kuin kielteiset. Käyttöryhmän tunteminen on oleellista sovelluksen kielen suunnittelussa. (Nielsen 1993, 123-126; Kuutti 2003, 52-53.)
Käsitemallin käyttöliittymässä tulisi olla käyttäjälle luonnollinen (Kuutti, 2003,53). Eri-laiset käsitteet herättävät meissä kaikissa erilaisia mielikuvia. Käsitteet assosioituvat eri asioihin ja muistoihin. Ne liittyvät jokaisen ihmisen omiin tietorakenteisiin, joihin vai-kuttavat henkilön koulutus, kokemukset ja kulttuuri. Kommunikoinnilla tarkoitetaan tiedon siirtämistä tai vaihtamista henkilöiden välillä. Samanlaisen taustan omaavat ih-miset yleensä ymmärtävät käsitteet ja luovat niistä riittävän samanlaiset mielikuvat.
Melkein aina ihmisten väliset viestit välittyvät perille riittävän selkeinä, jotta voidaan siirtyä seuraavaan asiaan. Ihmisten välisessä kommunikoinnissa myös toiselta saatu palaute, ilmeet ja sanat, toimivat testinä siitä, onko viesti mennyt perille. Myös viestin lähettäjän kehonkieli ja ilmeet ovat tärkeä osa viestintää. Alakulttuureissa ja ammat-tialoilla on omat käsitemaailmansa ja käsitteiden välillä sovittu suhde. Tämän suhde on yleensä selvä oman tieteen tai alueen piirissä, mutta vieras ulkopuolisille. Kun tietojär-jestelmää kehitetään yritykselle, tulee järjestelmän käsitemaailma sovittaa käyttäjien ammattitermistöön. Kielen ja käsitteiden oikea käyttö on järjestelmän käytettävyyden kannalta tärkeää, koska väärä tai epätarkka termistö voi tuntua käyttäjästä kummalliselta eikä hän osaa käyttää tuotetta sekä virheiden määrä lisääntyy. Aistien kautta välittyvät asiat muodostavat kuvan todellisuudesta, jolle löytyy vasta aivoissa merkitys. Ihmiset luovat ulkomaailman asioista sekä sisäisiä että ulkoisia edustamia. Ulkoisia edustamia ovat esimerkiksi kuva lehdessä, kaavio kirjassa tai symboli käyttöliittymässä. Sisäisiä edustamia taas voivat olla esimerkiksi mielikuvat ja muistot. Käyttöliittymässä tiedon siirtämiseen voidaan käyttää monia ulkoisia esityksiä kuten tekstiä, kuvia ja piirroksia.
Piirrokset symboloivat yleensä kohdetta, esimerkiksi roskapönttö (=hävitä) tai tulostin (=tulosta). Käyttöliittymässä käytettyjen symbolien on hyvä olla tunnettuja ja yleisessä tiedossa, jotta käyttäjä välttyy sekaannuksilta ja virheiltä. (Sinkkonen ym. 2002, 132-139.)
Tietojen, toimintojen ja vaihtoehtojen pitäisi olla selkeästi näkyvissä käyttöliittymässä.
Käyttöliittymän painikkeiden ja syötteiden pitäisi liittyä palvelun toimintoihin loogises-ti, niin että näiden vastaavuus on pääteltävissä helposti. Eikä käyttäjää saisi pakottaa muistamaan asioita ruudulta toiselle siirryttäessä. Ihmisen muisti jaetaan yleensä kah-teen osaan, lyhyt- ja pitkäkestoiseen muistiin. Lyhyt kestoisen muistin kapasiteetti on hyvin pieni, mutta asioiden palauttaminen käsiteltäviksi on nopeaa. Lyhytkestoisen muistin pienen kapasiteetin vuoksi käyttöliittymän ei pitäisi rasittaa sitä yli viidellä yh-täaikaisella asialla. Pitkäkestoisen muistin kapasiteetti on hyvin suuri, mutta asioiden palauttaminen käsiteltäviksi on hankalaa ja hidasta. Ihmisen muistikuormituksen mini-moimiseksi tulisi käyttää tietokoneen muistia eli näytetään käyttäjälle vain se tieto jota hän kulloinkin tarvitsee. (Nielsen 1993,129-132; Kuutti 2003, 53-55.)
Nielsen (1993, 132) mukaan yhdenmukaisuus on yksi käytettävyyden tärkeimmistä pe-riaatteista. Käyttöliittymän tulisi käyttäytyä samalla logiikalla koko sovelluksessa. Lo-giikan noudattaminen on erityisen tärkeää oikopoluissa ja erilaisissa pikatoiminnoissa.
Sovelluksen uusia osia ja ominaisuuksia pitäisi pystyä käyttämään ilman uuden opette-lua, koska epäjohdonmukaisuudet aiheuttavat helposti virhetilanteita. Yhdenmukaisuu-den suunnittelussa on helpotettu erilaisilla standardeilla ja tyylioppailla. Voimassa ole-via verkkostandardeja pitäisi hyödyntää yhteneväisyyden maksimoimisessa. (Nielsen, 1993, 132-134; Kuutti 2003, 53-55.)
Järjestelmän pitäisi antaa käyttäjälle jatkuvaa palautetta eikä vasta virhetilanteessa. Pa-lautetta pitäisi antaa riittävästi, myös positiivista paPa-lautetta. Palautteen pysyvyys näytöl-lä pitäisi olla suhteessa palautteen aiheuttajaan, tietyissä tilanteissa palautteen tulee hä-vitä kun ongelma on korjattu, toisissa tilanteissa on taas hyvä palautteen olla näkyvillä kunnes käyttäjä kuittaa sen. Palautteen puuttuminen järjestelmästä hämmentää käyttäjää ja johtaa virhetilanteisiin. (Nielsen 1993, 134-138; Kuutti 2003, 55.)
Käyttäjän ei pitäisi jäädä loukkuun ohjelman sisälle vaan järjestelmän pitäisi tarjota käyttäjälle selkeästi merkityt poistumistiet. Esimerkiksi toiminnon peruuttaminen (Can-cel) pitäisi olla aina mahdollista. Erilaiset poistumis- ja peruutustoiminnot pitäisi olla aina selkeästi näkyvillä. (Nielsen 1993, 138; Kuutti 2003, 59-60.)
Vaikka käyttöliittymän tulisi olla aloittelijalle helppo käyttää tuntien vain muutaman perusperiaatteen, pitäisi kokeneemman käyttäjän pystyä käyttämään samaa liittymää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Usein käytettyihin toimintoihin käytetään yleensä oikopolkuja. Yksinkertaisin oikopolku on jokin näppäinyhdistelmä, jolla voi-daan nopeasti suorittaa jokin toiminto. Myös hiiren kaksoisnäpäys on paljon käytetty oikopolku. Tehokkaita ja yleisiä oikopolkuja ovat myös erilaiset ikonit joilla voidaan käynnistää toimintoja. Navigointia nopeuttavat erilaiset hypertekstit. (Nielsen 1993, 139-141; Kuutti 2003, 60.)
Virhetilanteet ovat tärkeitä käytettävyydelle, koska virhetilanteessa käyttäjä on häm-mentynyt eikä pääse tavoitteeseensa ja järjestelmälle virhetilanne on mahdollisuus aut-taa käyttäjää ymmärtämään järjestelmää paremmin. Virheilmoitusten tulisi olla neutraa-leja, kohteliaita ja selkokielisiä sekä täsmällisiä. Käyttäjän pitäisi pystyä ymmärtämään ilmoitus ilman ohjekirjaa. Virheilmoitusten tulisi auttaa käyttäjää ratkaisemaan ongelma ja välttämään vastaavaa tilannetta jatkossa. Virhetilanteista pitäisi pystyä aina toipu-maan ilman että käyttäjä menettää syöttämänsä tiedot. (Nielsen 1993, 142-144; Kuutti 2003, 61-62.)
Virheilmoituksia tärkeämpää on välttää niihin joutuminen. Huolellisella käyttöliittymän suunnittelulla ja hyvällä logiikalla pystytään useimmat virhetilanteet välttämään. Käyt-täjien yleisimpiä virheitä ovat näppäilyvirheet, näin olisi käyttöliittymissä hyvä suosia alasvetovalikoita. Yleisimpiä virhetilanteisiin johtavia syitä ovat myös käyttöliittymän toiminnan epäloogisuus. (Nielsen 1993, 145-146; Kuutti 2003, 62-64.)
Ihanteellinen tuote olisi niin helppokäyttöinen että kuka vain osaisi sitä käyttää ilman ohjeita. Ohjeita tarvitaan paitsi liittymän käytönopetteluun myös ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Opasteiden tulee olla helposti käytettävissä, käyttäjän toimintaan opas-tavia ja tukevia sekä riittävän lyhyitä.. Tietyltä näytöltä tulee päästä opasteessa sellaisel-le sivulsellaisel-le, joka koskee juuri kyseistä näyttöä. Ysellaisel-leisen käsityksen mukaan käyttäjät eivät lue ohjekirjoja ennen kuin pakko esimerkiksi ongelmatilanteessa, näin ollen ohjekirjan pitäisi toimia myös hyvänä hakuteoksena. Nykyään suositaankin elektronisia ohjekirjoja joissa on hyvät hakutoiminnot. Hyväkään dokumentointi ei kuitenkaan korjaa käytettä-vyys ongelmia. Lisäksi toimivan ohjekirjan kirjoittaminen on vaativaa, jotta ohjeista saadaan luotettavia ja selkeitä. (Nielsen 1993, 148-151; Kuutti 2003, 64-66.)
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvailla käyttäjälähtöistä verkkosivustojen suunnitte-lua erityisesti ikääntyneiden käyttäjien näkökulmasta. Työn tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää verkkopalvelujen kehittämisessä ikääntyneille.
Tällä tutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten ikääntyneet kokevat verkkosivujen ja -palvelujen käytettävyyden?
2. Millaiseksi ikääntyneet kokevat kaupungin internet sivujen käytettävyyden?
Tutkimus koostuu kahdesta osasta, kyselystä ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuuskatsauk-sesta. Kirjallisuuskatsauksella vastataan ensimmäiseen kysymykseen ja kyselyllä toi-seen kysymyktoi-seen.
5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO