Fenomenologisessa tutkimussuuntauksessa kunnioitetaan ihmisten kokemusten ainutlaatuista luonnetta. Tutkijan tuleekin pohtia, millainen aineisto tekee oikeutta kokemusten ainutlaatuisuudelle.
(Moilanen & Räihä 2018, 58−59). Perttulan (1995, 24) mukaan fenomenologisen tutkimuksen aineisto voidaan kerätä joko olemalla suoraan kontaktissa tutkittaviin tai siten, että tutkija ei ole välittömässä yhteydessä tutkittaviin. Pentti Moilasen ja Pekka Räihän (2018, 58−59) mukaan, kokemusten tutkimisen yksi haaste on siinä, että kokemus voi muuttaa muotoaan silloin kun se joutuu tarkastelun kohteeksi. Tästä näkökulmasta katsottuna valmiit tarinat ja kertomukset ovat hyviä aineistoja kokemusten tutkimiseen. Narratiivista aineistoa voi hankkia myös muulla tavalla, kuten haastattelemalla. Päätavoitteena kuitenkin on saada ihmiset kertomaan omasta elämästään mahdollisimman vapaamuotoisesti. (Erkkilä 2005, 202.)
Tutkimukseni aineistoksi on valikoitunut Päihdelinkki -verkkosivustolle kirjoitetut päihderiippuvaisten läheisten kertomukset. Aineistoni on luonteeltaan narratiivinen.
Narratiivisuudella viitataan ihmisen tapaan jäsentää kokemuksiaan tarinan muotoon. Narratiivisen suuntauksen lähtökohtana on, että kertojan näkökulma on tutkimuksen keskiössä. (Erkkilä 2005,
196−200). Päihdelinkkisivuston läheisten tarinat -osion on tarkoitus kannustaa päihderiippuvaisten läheisiä jäsentelemään omaa elämäntilannettaan kirjoittamisen avulla, tarjoten samalla vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. Läheisten kertomukset sisältävätkin monipuolisia kuvauksia elämästä päihderiippuvaisen rinnalla. Päihdelinkkisivuston läheisten tarinat -osiossa läheisiä pyydetään kirjoittamaan siitä, kuinka he ovat selviytyneet läheisen riippuvuuden aiheuttamista vaikeuksista ja huolesta (Päihdelinkki 2020). Sivustolle kirjoitetut tarinat sisältävät kuitenkin paljon muutakin kuin selviytymiskuvauksia. Kirjoittajat jäsentelevät menneitä ja nykyisiä elämäntapahtumiaan ja itseään suhteessa niihin. Kertomukset sisältävät myös kuvauksia siitä, miten läheiset kokevat päihteitä käyttävän läheisensä ja hänen päihderiippuvuutensa. Läheisten tarinat -osioon kirjoitettuja kertomuksia voisi kuvailla luonteeltaan ”rönsyileviksi”. Hänninen (2018) toteaakin, että kertomukset eivät välttämättä noudata aina tarinan logiikkaa, eli niistä voi puuttua selkeä alku, keskikohta sekä loppu. Kertomusten keskeisenä tarkoituksena voidaan pitää sitä, että lukija eläytyy tapahtumiin päähenkilön näkökulmasta. (Emt. 191.)
Hännisen (2018) mukaan kertomuksia lukiessa on syytä huomioida, että kertominen ei ole koskaan neutraalia toimintaa. Kertomuksella on aina jokin tarkoitus. Kertomuksen esittäminen voi palvella kertojan henkilökohtaisia tarpeita. Kirjoittaja voi kertomuksen avulla esimerkiksi keventää mieltään tai jäsennellä itselleen tapahtumia. (Emt. 191.) Kertomuksen kirjoittaminen voi siis palvella montaa tarkoitusta samaan aikaan. Kirjoittaminen voi toimia terapeuttisena prosessina kirjoittajalle ja samalla toimia vertaistukena toiselle samankaltaisessa tilanteessa elävälle. Itäpuiston (2003, 32) mukaan ihmisen elämän ainutkertaisuus ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö jokaisen samankaltaisessa elämäntilanteessa olisi löydettävissä joitakin samoja piirteitä ja kokemuksia. Päihdelinkkisivuston läheisten tarinat -osion voidaankin katsoa palvelevan näitä kahta tarkoitusta. Sivusto antaa läheiselle mahdollisuuden purkaa ja jäsennellä omaa elämäntilannettaan. Lisäksi se toimii vertaistukena samassa elämäntilanteessa oleville.
Tutkimukseni aineistona toimivia kertomuksia voidaan luonnehtia omaelämänkerrallisiksi. Hännisen (2018, 192) mukaan omaelämänkerralliselle aineistolle on tyypillistä, että kertoja selostaa elämänsä kulkua. Kertomuksessa on yleensä jonkinlaista viittausta menneeseen aikaan, josta päädytään nykyhetkeen. Omaelämänkerrallisuus ei tarkoita sitä, että kertoja kävisi koko elämäntarinansa läpi.
Omaelämänkerrallinen kertomus voi keskittyä myös johonkin tiettyyn elämäntapahtumaan tai ajanjaksoon elämässä. (Emt. 192−193.) Tutkimukseni aineistona toimivien kertomusten omaelämänkerralliset kuvaukset rajautuivat suuressa osassa kertomuksista tapahtumiin, jotka liittyivät päihteitä käyttävään läheiseen. Kertomukset etenevät juuri Hännisen kuvaamalla tavalla alkaen nykyhetkestä, jonka jälkeen kertomuksissa hypätään menneeseen aikaan. Menneen ajan
kuvaukset sisältävät kuvailua siitä, miten kirjoittaja on tavannut puolisonsa tai aikaan, jolloin kirjoittaja on ollut lapsi. Menneen ajan kuvailun jälkeen kirjoittajat palaavat kuvaamaan nykyhetkeä.
Narratiivista tutkimusaineistoa voidaan lähestyä eri tavoin. Yksi tapa lähestyä aineistoa, on poimia siitä jotakin tiettyä aihealuetta koskevia lausumia. Kertomusten avulla voidaan myös tarkastella millaista kuvaa kertomus piirtää sille keskeisistä henkilöistä. Kertomuksesta voidaan erotella millaisena sen päähenkilöt näyttäytyvät suhteessa tapahtumiin. (Hänninen 2018, 203.) Tutkimustehtävänäni on selvittää, millaisia kokemuksia päihderiippuvaisten läheisillä on itsestään ja elämäntilanteestaan. Lähestyn tutkimusaineistoani siten, että pyrin löytämään kertomuksista kirjoittajan itseä ja omaa elämäntilannetta koskevia ilmauksia. Aineiston analysointivaihetta kuvaan tarkemmin seuraavassa luvussa kuusi.
5 AINEISTON ANALYSOINTI
Aloitin aineistoni analysoinnin elokuussa 2020. Tällöin läheisten kertomuksia oli Päihdelinkki-sivustolla yhteensä 80. Aineiston käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa luin kaikki sivustolle kirjoitetut kertomukset ja poimin samalla tutkimustehtävääni vastaavat kertomukset erilliselle tiedostolle.
Tällaisia olivat kertomukset, joissa läheiset kuvasivat kokemuksia itsestään sekä elämäntilanteestaan.
Olen rajannut tutkimukseni koskemaan aineellisista riippuvuuksista kärsivien läheisten kokemuksia, joten jätin pois kaikki sellaiset kertomukset, joissa läheiset kuvasivat elämäänsä esimerkiksi puhtaasti pelkästä peliriippuvuudesta kärsivän rinnalla. Esikarsintavaiheen jälkeen varsinaiseksi analysoitavaksi aineistokseni jäi 38 läheisen kertomusta, joista syntyi yhteensä 40 word -tiedostosivua fontilla 12 ja rivivälillä yksi. Suurin osa kertomuksista käsitteli läheisen alkoholiriippuvuutta, mutta joukossa oli myös huumeriippuvaisten läheisten kertomuksia.
Kertomuksista ilmeni, että kirjoittajista valtaosa oli päihderiippuvaisten naispuolisia avo- tai aviopuolisoja. Joukossa oli kuitenkin myös päihderiippuvaisten sisaruksia, aikuisia lapsia, sekä aikuisten lasten vanhempia. Kertomukset oli kirjoitettu nimimerkeillä.
Läheiset kuvasivat monipuolisesti sitä, millaisia kokemuksia heillä on itsestään ja elämäntilanteestaan, jossa läheisen päihderiippuvuus on läsnä. Suurin osa analysoitavaksi aineistokseni päätyneistä kertomuksista sisälsi kuvauksia molemmista. Osa kertojista eli edelleen läheissuhteessa riippuvaisen henkilön kanssa. Muutama kirjoittajista oli juuri eronnut päihderiippuvaisesta seurustelukumppanista tai puolisosta. Erään kirjoittajan läheinen oli jo kuollut.
Kirjoittajat kertoivat tilanteestaan usein aloittaen menneestä ajasta, kuten lapsuudestaan tai ajasta, jolloin he tapasivat kumppaninsa, päättäen kertomuksensa kirjoitushetkellä vallinneeseen tilanteeseen. Kirjoittajat kuvasivat siis kokemuksiaan itsestään ja omasta elämäntilanteestaan sekä menneessä ajassa että nykyhetkessä. Tarkoitukseni oli tutkia, millaisia kokemuksia nämä kuvaukset ilmensivät.
Toteutin aineiston analyysin yhdistäen siihen fenomenologis-hermeneuttista analyysiotetta sekä sisällönanalyysiä. Fenomenologis-hermeneuttinen analyysiote näkyi analyysissani siten, että pyrin toteuttamaan analyysin kurinalaisesti ja systemaattisesti (ks. esim. Laine 36−39). Kurinalaisuus ja systemaattisuus näkyivät analyysivaiheessani siten, että etenin analyysissa huolellisesti vaihe vaiheelta eteenpäin pysähtyen tarkastelemaan havaintojani. Lisäksi palasin vielä uudelleen tarkastelemaan havaintojani ennen kuin jatkoin analyysiä eteenpäin. Aloitin analyysin fenomenologiselle analyysille tyypilliseen tapaan, pyrkien hahmottamaan kokonaiskuvan aineistosta
pyrkien pitämään kuitenkin mieleni vielä mahdollisimman avoimena. Kokonaiskuva alkoi hahmottua minulle jo aineiston ensimmäisellä lukukerralla. Huomasin kertomusten toistavan monessa kohtaa itseään ja niistä löytyvän paljon samankaltaisuuksia. Varsinaisia syvempiä tulkintoja pyrin kuitenkin tässä kohtaa vielä välttämään.
Seuraavalla lukukierroksella luin uudelleen kaikki 38 kertomusta, jotka olivat päätyneet analysoitavakseni ja kokonaiskuva aineistosta alkoi syventyä. Tässä vaiheessa alleviivasin ilmauksia kahdella eri värillä. Toisella värillä merkitsin sellaiset ilmaukset, jotka mielestäni kuvasivat kokemuksia kirjoittajasta itsestään, kuten ”olen läheisriippuvainen, enkö olekin?”. Toisella värillä merkitsin ilmaisut, joissa kirjoittaja kuvasi kokemuksiaan omasta elämäntilanteestaan, kuten ” Tuntuu, että elämä on pyörinyt ukon juominkejen ympärillä ties kuinka kauan…”. Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven (2018, 91) mukaan tutkijan tulee määrittää analyysiyksikkö ennen analyysin aloittamista. Koska tutkin päihderiippuvaisten läheisten kokemuksia ja heidän niille antamia merkityksiä, päädyin siihen, että yksittäiset lauseet, lausumat ja ajatuskokonaisuudet toimivat parhaiten niitä kuvaavina yksikköinä. Perttula (2005, 137) toteaakin, että yksittäisten sanojen tai käsitteiden ei voida katsoa ilmentävän kokemuksia.
Ensimmäisen alleviivauskierroksen jälkeen kävin alleviivaamani kohdat uudelleen läpi. Aloin tarkastella ensimmäisen tutkimuskysymykseni kannalta olennaisia ilmaisuja. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, miten läheiset kuvaavat itseään päihderiippuvaisen läheisenä? Tarkastelin siis ilmaisuja, jotka kuvasivat kirjoittajan kokemuksia itsestään. Pohdin jokaisen alleviivaavamani ilmaisun kohdalla kriittisesti vastaako ilmaisu tutkimuskysymykseeni, eli voinko tulkita sen ilmentävän juuri nimenomaan kokemusta itsestään. Hermeneuttisessa analyysiotteessa onkin tärkeää, että tutkija pysähtyy jokaisen tulkinnan kohdalla reflektoimaan sitä ja arvioi tulkintaansa kriittisesti.
(Laine 2010, 31−33). Kriittinen tarkastelu toimi samalla myös aineiston pelkistämisen välineenä.
Yksi tapa pelkistää aineistoa onkin etsiä siitä tutkimustehtävän kannalta olennaisia ilmaisuja (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 92). Tutkimustehtävän kannalta olennaisten ilmaisujen kriittinen tarkastelu toimikin ikään kuin analyysini punaisena lankana.
Kuvaukset itsestä liittyvät vahvasti identiteettiin. Päivi Fadjukoffin (2015, 180) mukaan identiteettiä muodostaessaan ihminen pohtii juuri sitä, minkälaisena hän pitää itseään. Näihin kysymyksiin pyrin löytämään aineistosta vastauksia. Kolmannella aineiston lukukierroksella jatkoin vielä aineiston pelkistämistä. Jätin jäljelle jo alleviivaamastani aineistosta vain sellaiset ilmaisut, jotka sisälsivät selkeää kokemusten kuvailua itsestä. Jätin pois ilmaukset, joissa kirjoittaja kuvasi esimerkiksi omaa toimintaansa tai yksittäistä tunnetilaa. Toiminnan kuvailuista johdetut kokemukset olisivat mielestäni
sisältäneet liikaa tutkijan omaa tulkintaa. Erilaisia tunnetiloja kuvaavat ilmaisut jätin pois, koska tutkimustehtävänäni ei ole tutkia, millaisia tunteita päihderiippuvaisten läheiset kokevat. Tuomen ja Sarajärven (2018, 31) mukaan hermeneuttisen analyysiotteen onkin juuri tarkoitus luoda tulkinnoille sääntöjä, joiden puitteissa niitä tehdään.
Tämän vaiheen jälkeen kokosin ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni liittyvät alkuperäisilmaisut taulukoksi ja aloitin aineiston redusoinnin. Redusointivaiheessa alkuperäisilmauksista muodostetaan pelkistettyjä ilmauksia. Yhdestä lausumasta on mahdollista muodostaa useita pelkistettyjä ilmauksia (Tuomi & Sarajärvi 2018, 92.) Löysin aineistostani ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni vastaavia alkuperäisilmaisuja yhteensä 52. Alkuperäisten ilmausten runsauden vuoksi esitän esimerkinomaisesti osan aineistossani esiintyvistä alkuperäisilmaisuista alla olevassa (Taulukko 1).
Kaikki analyysissäni käyttämät alkuperäisilmaisut ovat luettavissa Liittestä 1, joka löytyy tutkimukseni lopusta.
Taulukko 1. Esimerkkejä alkuperäisilmaisujen pelkistämisestä (kokemukset itsestä)
Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus
”Samalla pitäisi rakentaa itsetunto palasista uudestaan.
En tällä hetkellä pysty katsomaan itseäni peilistä itkemättä.”
Itsetunnon uudelleen rakentaminen
”Olen siis läheisriippuvainen, enkö olekin?” Läheisriippuvuus
”Hölmönä luistelen terävästi takaisin.” Hölmönä palaa takaisin
”Olenko yhden ihmisen saastuttama, amputoitu sielu ruumiissa joka toimii kuin robotti oikeilla asetuksilla, että mieheni saa mitä tarvitsee?”
Henkisesti satutettu Toisen tahtoon taipuminen
”Nämä psykososiaaliset oireet minussa ovat jo voittaneet ja sielussani tunnen, kuinka tasot laskee.”
Psyykkiset oireet
”Huomaan että olen taas rikki, enkä usko että olen koskaan edes korjautunut edes välissä.”
Rikkinäisyys
”Ensimmäinen mieheni joi jo ennen avioitumistamme, lapsellisuuttani uskoin, että se loppuu kun olemme naimisissa.”
Lapsellisuus
”Siksipä nykyään en juuri jaksa enää napista. Kunhan olen hiljaa ja ahdistunut.”
Ahdistuneisuus
”Kyllä tämä vuoristorata on saanut mut viisaammaksi.
Olen oppinut alkoholismista paljon.”
Viisastunut
Kuten taulukko yksi osoittaa, tulkinnallisuus voimistui aineiston redusointivaiheessa.
Alkuperäisilmaisujen joukossa oli paljon suoria kuvauksia siitä kuinka läheiset kokevat itsensä, kuten esimerkiksi ””Kunhan olen hiljaa ja ahdistunut”, mutta niiden joukossa oli myös tulkinnanvaraisia ilmauksia, kuten ”Hölmönä luistelen terävästi takaisin”. Kävin vielä pelkistetyt ilmaukset toisen kerran läpi peilaten niitä alkuperäisiin ilmauksiin. Tällä pyrin edelleen toteuttamaan hermeneuttista kehää, eli kyseenalaistamaan ja syventämään tulkintojani. Hermeneuttista kehää voidaan luonnehtia aineiston ja tutkijan väliseksi dialogiseksi suhteeksi. Kriittisten reflektioiden jälkeen tutkijan on mahdollista tehdä lopullinen arvio siitä mitä tutkittava on ilmaisuillaan tarkoittanut. (Laine 2010, 38.) Alkuperäisilmausten pelkistämisen jälkeen aloin ryhmitellä pelkistettyjä ilmauksia omiin alaluokkiinsa. Listasin kaikki pelkistetyt, myös samaa tarkoittavat, ilmaukset taulukkomuotoon, sillä halusin nähdä kuinka paljon mitäkin ilmausta aineistossa esiintyy. Tästä syystä taulukossa esiintyy sama pelkistetty ilmaus useampaan kertaan. Esitän taulukon kokonaisuudessaan tutkimuksen liitteenä kaksi (Liite 2). Alla olevaan taulukkoon kaksi olen koonnut esimerkkejä siitä, miten muodostin pelkistetyistä ilmauksista alaluokkia.
Taulukko 2. Esimerkkejä pelkistettyjen ilmauksien muuttamisesta alaluokiksi (kokemukset itsestä)
Pelkistetty ilmaus Alaluokat
Taulukko kaksi osoittaa, että läheisten kuvauksista tiivistyi ilmaisuja, jotka kuvaavat heikentynyttä itsetuntoa, alistuneisuutta, läheisriippuvuuden kokemuksia, kokemuksia itsestä psyykkisesti sairastuneena. Lisäksi pelkistetyistä ilmaisuista muodostui alaluokkia, joihin tiivistyi kokemuksia itsestä väsyneenä, voimattomana, rikkinäisenä mutta myös henkisesti kasvaneensa ja selviytyjänä.
Pelkistetyistä ilmauksista syntyi yhteensä 11 alaluokkaa, jotka yhdistin vielä pääluokiksi. Tuomen ja Sarajärven (2018) mukaan aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä luokkia ja käsitteitä yhdistellään niin kauan, kunnes luokittelu alkaa tuottaa vastauksia tutkimustehtävään. Luokittelujen avulla empiirinen aineisto alkaa järjestyä teoreettiseen muotoon. (Emt. 94.) Omassa tutkimuksessani alaluokkien yhdistäminen pääluokiksi alkoi muodostaa teoreettisia käsitteitä ja alustavia tutkimustuloksia. Esitän alaluokkien yhdistämisen pääluokiksi taulukossa kolme.
Taulukko 3. Alaluokkien yhdistäminen pääluokiksi (kokemukset itsestä)
Alaluokat Pääluokat
Itsetunto-ongelmat Alistunut
Läheisriippuvainen Typerä
Naiivi
Heikolla itsetunnolla varustettu ja ymmärtämätön läheinen
Psyykkisesti sairastunut Voimaton
Väsynyt Rikkinäinen
Psyykkisesti sairas ja voimaton läheinen
Selviytyminen Henkinen kasvu
Henkisesti kasvanut ja vaikeuksista selviytynyt läheinen
Kuten taulukosta kolme ilmenee, järjestin aineistoni kolmeen pääluokkaan, jotka nimesin seuraavanlaisesti: Heikolla itsetunnolla varustettu ja ymmärtämätön läheinen, psyykkisesti sairas ja voimaton läheinen sekä henkisesti kasvanut ja vaikeuksista selviytynyt läheinen. Nämä kolme pääluokkaa muodostivat ensimmäistä tutkimuskysymystäni koskevat tutkimustulokset, joita käsittelen tarkemmin luvussa kuusi. Tätä ennen esittelen vielä, miten analyysini eteni toisen tutkimuskysymykseni osalta.
Toisen tutkimuskysymykseni avulla tarkastelen sitä, miten läheiset kuvaavat elämäntilannettaan ja sitä, kuinka toisen ihmisen päihderiippuvuus vaikuttaa siihen. Olin jo ensimmäisellä lukukierroksella alleviivannut aineistosta sellaisia ilmauksia, jotka tulkintani mukaan ilmentävät kirjoittajien kokemuksia omasta elämäntilanteesta. Luin kuitenkin vielä aineistoni 38 kertomusta kokonaan
uudelleen läpi, sillä halusin varmistua, ettei minulta ollut jäänyt elämäntilanteeseen viittavia kuvauksia huomioimatta. Samalla tarkastelin jo alleviivaamiani ilmauksia kriittisesti. Pyrin siis toisenkin tutkimuskysymyksen analyysivaiheessa säilyttämään hermeneuttiselle analyysiotteelle asetettua kriittisyyden ja reflektiivisyyden vaatimusta (ks. esim. Laine 2010, 31−33).
Keskityin tarkastelemaan, onko alleviivaamani ilmaus sellainen, että voin tulkita sen kuvaukseksi omasta elämäntilanteesta. Joitakin jo alleviivaamiani ilmaisuja jäi tässä vaiheessa pois, kuten kuvauksia yksittäisistä tapahtumista tai siitä millaisia tunteita oma elämäntilanne kirjoittajalle aiheuttaa. Tarkoitukseni oli etsiä ilmauksia, joilla kirjoittaja luonnehtii elämäntilannettaan kokonaisuutena tai vähintäänkin jotain elämän keskeistä osa-aluetta, kuten parisuhdetta. Tämän jälkeen kokosin elämäntilannetta kuvaavat alkuperäiset ilmaisut taulukkomuotoon. Alkuperäisiä ilmauksia, jotka ilmensivät kirjoittajien kokemuksia omasta elämäntilanteestaan, löytyi aineistostani yhteensä 97. Tästä syystä esitän taulukon kokonaisuudessaan tutkimukseni liitteenä (Liite 3). Tässä kohtaa tutkimusta esitän esimerkinomaisesti, millaisia alkuperäisilmaisuja aineistosta löytyi ja millä tavoin pelkistin niitä.
Taulukko 4. Esimerkkejä alkuperäisilmaisujen pelkistämisestä (kokemukset elämäntilanteesta).
Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus
”Päivät ovat olleet yhtä helvettiä ahdistuksen kanssa heräämisestä siihen, kun nukahtaa”.
Elämäntilanteen kokeminen vaikeana
”Halusin erota! Päätin jättää mieheni, mutta olimme jo tuolloin muuttaneet maalle ja koin että miehestäni eroon pääseminen olisi lähes mahdotonta.”
Halu erota puolisosta
Eroaminen hankalaa/mahdotonta
”Mietin onko elämä missään muodossa tämän arvoista.” Onko elämä tämän arvoista
”Pärjään siis taloudellisesti, mutta mites muuten? Arki, lasten hoito,talon ylläpito?”
Taloudellinen riippumattomuus
Arjen askareista selviytyminen ilman puolisoa
”Ukko itse on aina voinut lähteä ja mennä miten lystää, minum on pitänyt pyytää lupa ja ilmoittaa menoistani etukäteen. Ja silti on homma voinut mennä metsään jos ukko on päättänyt juoda, en siis yksinkertaisesti ole voinut jättää lapsia sen hoteisiin.”
Läheisen päihteiden käyttö sanelee omaa elämää ja omia menoja
Ei voi jakaa vastuuta yhteisistä asioista läheisen kanssa
”Perheemme hajoaa, enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo
tullessaan. ” Pelko perheen hajoamisesta ja tulevaisuudesta
”Elo alkoholistin rinnalla on ku eläs miinakentällä, millä askeleella vaan voi räjähtää.”
Elo alkoholistin rinnalla kuin miinakentällä
Kuten analyysin ensimmäisessäkin osassa, myös toisessa osassa joistakin alkuperäisilmaisuista muodostui useampia pelkistettyjä ilmauksia. Alkuperäisilmaisujen joukossa oli paljon suoria kuvauksia siitä, kuinka kirjoittaja kokee elämäntilanteensa, kuten ”Halusin erota!”. Elämäntilannetta kuvattiin myös jonkin verran erilaisten kielikuvien avulla kuten ”elo alkoholistin rinnalla on ku eläis miinakentällä, millä askeleella vaan voi räjähtää” Tulkinnallisuus voimistui myös analyysin toisen osan redusointivaiheessa ja tulkinnat vaativat kriittistä arviointia. Kävin alkuperäisilmaisut ja pelkistetyt ilmaisut vielä uudelleen läpi samalla hioen pelkistämieni ilmausten sanamuotoja.
Pelkistettyjen ilmaisujen muodostamisen jälkeen siirryin luokittelemaan niitä alaluokiksi. Ilmaisujen runsauden vuoksi luokittelu eteni hitaasti erillistä tiedostoa ja värikoodausta apuna käyttäen.
Alaluokkia syntyi pelkistettyjen ilmaisujen pohjalta yhteensä 17. Alkuperäinen taulukko, jossa on kaikki pelkistetyt ilmaukset listattuna ja muutettuna alaluokiksi löytyy tutkimukseni liitteenä (Liite 4). Seuraavaksi esitän esimerkkejä siitä, miten alaluokat syntyivät.
Taulukko 5. Esimerkkejä pelkistettyjen ilmauksien muuttamisesta alaluokiksi (kokemukset elämäntilanteesta)
Pelkistetty ilmaus Alaluokka
Pettymys omaan elämään Huoli tulevaisuudesta Tulevaisuus mietityttää
Epänormaali Itselle epätyypillinen Tulevaisuuden epävarmuus
Elämä helvettiä Ansassa
Elämä pelon sävyttämää Elämä surullista ja rankkaa Jokapäiväinen huoli
Turvaton Umpikujassa Kestämätön
Halu pysyä vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta vielä yhdessä
Usko parempaan tulevaisuuteen
Toivo siitä, että elämä muuttuu vielä paremmaksi Haluttomuus erota
Toiveikkuus Haaveet
Usko parempaan Halu pysyä yhdessä
Jatkuva erouhka
Pelko perheen hajoamisesta ja tulevaisuudesta Halu pelastaa itsensä ja lapsensa
Jäädäkö vai lähteä?
Muutoksen tarve Muutos pelottaa Muutoksen vaikeus
Elämä pyörii puolison juomisen ympärillä
Läheisen päihteiden käyttö sanelee omaa elämää ja omia menoja
Läheisen päihteiden käyttö pilannut juhlat ja lomat Menetetyt vuodet
Päihteillä pilattu elämä Päihteiden ehdoilla eläminen
Lastenhoito ja kotityöt jäivät itselle Koti ja eläimet omalla vastuulla
Huoli omasta taloudellisesta pärjäämisestä, jos eroaa
Yhteisten asioiden hoito täysin omalla vastuulla Käytännön asiat pitävät yhdessä
Alaluokkia syntyi yhteensä 17. Alaluokkiin tiivistyi erilaisia kokemuksia omasta elämäntilanteesta.
Osa alaluokista kuvasi ei-toivottua elämäntilannetta, mutta alaluokkiin tiivistyi myös toiveikkuutta paremmasta elämäntilanteesta. Tässä vaiheessa havaitsin, että yhdistämällä alaluokat vielä pääluokiksi saisin vastauksen toiseen tutkimuskysymykseeni. Alaluokista muodostamani pääluokat näkyvät taulukossa 6. Varsinaisia tutkimustuloksiani käsittelen luvussa kuusi.
Taulukko 6. Alaluokkien muodostaminen pääluokiksi. (Kokemukset elämäntilanteesta).
Alaluokka Pääluokka
Epänormaali Turvaton Umpikujassa Kestämätön
Itselle epätyypillinen Tulevaisuuden epävarmuus
Epätyydyttävä ja
sietämättömäksi käynyt elämäntilanne
Toiveikkuus
Usko parempaan Haaveet
Halu pysyä yhdessä Muutoksen tarve Muutos pelottaa Muutoksen vaikeus
Käytännön asiat pitävät yhdessä
Halu elämänmuutokseen
Päihteillä pilattu elämä Päihteiden ehdoilla eläminen
Yhteisten asioiden hoitaminen täysin omalla vastuulla
Päihteiden hallitsema elämä
Kuten taulukosta 6 käy ilmi muodostin alaluokista kolme pääluokkaa, jotka nimesin seuraavasti:
Epätyydyttävä ja sietämättömäksi käynyt elämäntilanne, halu elämänmuutokseen sekä päihteiden hallitsema elämä. Olen edellä kuvannut tekstein ja taulukoin analyysini etenemistä molempien tutkimuskysymysteni osalta. Seuraavassa luvussa esittelen analyysini pohjalta muodostamia tutkimustuloksia.