Myrkyttömyyden näkökulma huomioi erityisesti rakennusmateriaalien ja raken-nustekniikan tuomat terveyteen liittyvät ongelmat. Terveellisyyttä voidaan tarkas-tella sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta. Terveelliset materiaalit ovat usein luonnon materiaaleja, joihin ei ole lisätty myrkyllisiä ja haitallisia kyllästeitä tai muita aineita. Materiaaleista irtoaa sisäilmaan mahdollisimman vähän haitallisia hiukkasia tai kaasuja. Kun materiaalit eivät sisällä haitallisia yhdisteitä, ne aiheut-tavat myös mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle kierrätys- ja valmistusvai-heessa. Muovien ja maalien käyttö ovat esimerkkejä siitä, miten materiaalia päätyy aina myös luontoon, vaikka yhteiskuntien pyrkimyksenä olisi täydellinen kierrä-tysketju. Jätevesien ja mikrohiukkasten mukana haitalliset aineet päätyvät ekosys-teemin kiertokulun kautta esimerkiksi lautasellemme.
Pitkäikäiset rakenteet aiheuttavat myös vähemmän terveysriskejä, kun rakenteet pääsevät kuivumaan kastuessaan, eikä rakenteiden sisään synny myrkyllisiä home- tai mikrobikasvustoja.
2.1.3 Pientalojen kestävyyden haasteet
Aiemmin määritellyistä kestävyyden näkökulmista tarkasteltuna nykypäivänä rakennettavien pientalojen lyhytikäisyys ja uusiutumattomien materiaalien käyttö tekevät uusista rakennuksista kestävyydeltään heikkoja. Lyhytikäiset rakennukset kuluttavat suhteettoman paljon energiaa ja resursseja lyhyessä ajassa ja lisäävät yli-kulutuksen ja tuotannon aiheuttamia vaikutuksia. Lisäksi uusiutumattomien mate-riaalien käyttö pahentaa kestävyyskriisin ongelmia (Ympäristöministeriö, 2019).
Nykypäivänä asuintalojen purkuikä on keskimäärin 58 vuotta ja muiden raken-nusten 43 vuotta (Huuhka & Lahdensivu, 2016). Uusien asuintalojen laskennalli-seksi eliniäksi määritellään usein vain 50 vuotta. Sekä toteutunut että suunniteltu elinkaari on liian lyhyt, sillä esimerkiksi puumateriaalin uusiutuminen kestää noin 70-80 vuotta. Kestävyyden näkökulmasta rakennuksen tai sen materiaalien tulisi kestää vähintään yhtä kauan kuin materiaalien uusiutumiseen menee aikaa. Jos käytetään uusiutumattomia materiaaleja, niitä tulisi voida uusiokäyttää loputtoman kauan uudestaan. Kestävyyden voi määritellä myös toimintana, jota voi jatkaa loput-tomiin: materiaalien uusiutuminen ja kulutus ovat tasapainotilassa ja uutta jätettä ei keräänny minnekään vaan materiaali kiertää loputtomassa kiertokulussa (Mattila, 2014).
Vaikka uudisrakennusten elinkaaren arvioidaan olevan noin 50 vuotta, monen yhä yleisesti käytettävän rakennusmateriaalin tekninen elinikä on lyhyempi. Esimerkiksi talon perustuksissa yleisesti käytettävän kosteuseristeen, bitumisivelyn tai -kermin tekninen elinikä on vain noin 20-30 vuotta (RT 18-10922, 2018). Kun hankalasti kor-jattavissa olevat rakennusosat pystyvät hoitamaan tekniset tehtävänsä ja tarkoituk-sensa vain lyhyen ajan, vaaditaan rakenteiden isompaa korjaamista ja remontointia suhteellisen usein. Jos rakenteita ei korjata ja materiaaleja ei vaihdeta uusiin tek-nisen eliniän lopussa, syntyy herkästi esimerkiksi kosteusvauroita ja muita raken-teellisia ongelmia. Lyhytikäisten materiaalien sijainti rakenteissa määrittelee pitkälti kuinka helppoa niiden vaihtaminen on ja kuinka todennäköistä remontointi on.
Rakennusten pitkän elinkaaren tavoittelussa tapahtui perustavanlaatuinen muutos 60-luvulla teollisen rakentamisen yleistyessä. Nopeus ja teollinen tehotuotanto nousivat tärkeämmiksi arvoiksi kestävyyden ohi, kun aiemmin oli ajateltu talojen siirtyvän sukupolvelta seuraavalle. Rakennustekniikan muutos laski talojen eliniän odotuksen silloin jopa vain 35-40 vuoteen. Tämän jälkeen rakennus oli tarkoitus purkaa tai modernisoida ja remontoida se perusteellisesti. (Lindh, 2013, 19.) Luopu-minen rakennuksen pitkän eliniän tavoitteesta ohjasi useita rakenteellisia ja mate-riaaliteknisiä valintoja kestävyyden kustannuksella. Vaikka rakentaminen kehittyy koko ajan ja esimerkiksi hirsitalojen suosio on kasvussa, 60-luvun rakentamiseen perustuvat rakentamistekniset ratkaisut ovat yhä melko yleisiä.
Useissa uusissa pientaloissa hyödynnetään yhä rakennustapaa, jossa rakenteet koostuvat useista eri materiaalikerroksesta. Poikkeuksena tästä ovat massiivi-puutalojen yleistyminen pientalorakentajien keskuudessa. Monikerroksisten rakenteiden aiheuttamat haasteet perustuvat vikaherkkyyteen ja käytettävien materiaalien lyhyeen elinikään sekä kosteusteknisiin ominaisuuksiin ja heikkoon kierrätettävyyteen.
Rakennusmateriaalien jakautuminen ympäristölle haitallisiin ja haitattomiin aineisiin, mukaillen (Mattila, 2014, 20).
Keinotekoiset materiaalit, esimerkiksi mineraalivillat, eivät siedä kosteutta samalla tavalla kuin vähemmän teollisesti prosessoidut ja luonnolliset materiaalit. Hengit-tävissä materiaaleissa näkymätön vesihöyry pääsee läpäisemään rakenteen tiivisty-mättä matkalla vedeksi. Kun rakenne ei läpäise kaasuna ilmassa olevaa vesihöyryä, kosteus tiivistyy vesipisaroiksi usein monikerroksisten rakenteiden materiaalien yhtymäkohtiin, esimerkiksi höyrynsulkuna toimiville muovikalvoille. (Saatsi, 2017.) Monikerroksisten rakenteiden väliin jäävä kosteus aiheuttaa ihanteellisen ja vähä-happisen kasvuympäristön terveydelle haitallisten mikrobien ja homeiden kasvulle (Salkinoja-Salonen et al., 2014). Kun käytetään massiivirakenteita ilman lisämuovi-kerroksia, kosteuspistettä ei synny lainkaan rakenteen sisälle.
Kosteusvauriot ja epäpuhtaudet ovat yleisiä Suomen rakennuskannassa (Lampi &
Pekkanen, 2018, 38). Niitä voidaan ehkäistä esimerkiksi käyttämällä vähäriskisempiä ja tuulettuvia rakenneratkaisuja. Lisäksi hyvillä materiaalivalinnoilla sekä rakennus-työn laadulla minimoidaan rakennusten aiheuttamia terveysriskejä.
Rakennusten lyhyen eliniän lisäksi ongelmia aiheuttavat uusiutumattomien mate-riaalien käyttö, joiden valmistukseen kuluu paljon energiaa, ja niiden hiilijalanjälki on moninkertainen verrattuna uusiutuviin materiaaleihin (Ympäristöministeriö, 2019). Uusiutumattomien materiaalien käytöstä voi olla suuren hiilijalanjäljen lisäksi seurauksia myös ympäristön ja ihmisten terveydelle, kun materiaalit kulkeutuvat luontoon ja ravintoomme. Uusiutumattomat materiaalit voidaan jakaa kahteen ryhmään: luonnolliset, ei ympäristölle haitalliset aineet kuten rauta, lasi, kivi, savi, sekä ympäristölle haitalliset aineet kuten muovit, polyuretaani, polystyreeni ja PVC (Mattila, 2014, 21). lisätty haitallisia kemikaaleja
Haitallisten uusiutumattomien materiaalien ja yhdisteiden käyttö nykyrakentami-sessa on yleistä esimerkiksi muovipohjaisissa materiaaleissa. Ympäristöön päädyt-tyään materiaalit eivät hajoa tai häviä, vaan kerääntyvät ja aiheuttavat sekä ympä-ristölle että ihmisille haittaa. Ympäristöön päätyvät mikromuovit ja myrkyt ovat globaaleja isoja ongelmia, jotka uhkaavat sekä ihmisten että eläin- ja kasvikunnan terveyttä.
Ympäristöön päätyneiden jätteiden lisäksi keinotekoisista kemikaaleista ja kyl-lästeaineista irtoaa myrkyllisiä mikrohiukkasia myös sisäilmaan. Tarpeeksi suu-rina määrinä hengitettynä osa materiaaleista aiheuttaa tutkimusten mukaan terveydellisiä ongelmia (Lampi & Pekkanen, 2018, 20–22). Materiaalipäästöjen tarkempia vaikutusmekanismeja ihmisen elimistölle tutkitaan parhaillaan. Esimer-kiksi Salkinoja-Salonen tutkimusryhmineen (Pulkkinen, 2017) on saanut selville muun muassa jo sen, että terveyshaittoja aiheuttavista rakennuksista löytyy myös suoraan materiaaleista sisäilmaan irtoavia synteettisiä kemikaaleja, varsinaisten mikrobikasvustojen eli homeiden lisäksi. Tutkimuksissa on myös huomattu, että esimerkiksi materiaalien homesuojaukset tai muut käsittelymetodit saattavat jopa edesauttaa haitallisten homeiden kasvua, kun kasvua hidastavat ja estävät niin sanotut hyvät mikrobit eliminoidaan suoja-aineilla. Vaikka kattavaa tutkimustietoa materiaalien aiheuttamista terveysvaikutuksista ei ole vielä saatavilla, uusiutuvien luonnonmateriaalien käyttöä tulisi suosia jo kestävyyden muiden näkökulmien perusteella. Tämän lisäksi ne saattavat olla sisäilman kannalta terveellisempi vaihto-ehto, jos niitä ei kyllästetä haitallisilla aineilla.
Lyhytikäiset sekä monikerroksiset rakenteet ja materiaalit tekevät myös kierrättämi-sestä ja kiertotalouden edistämikierrättämi-sestä hankalaa. Kiertotaloudella voidaan parhaim-millaan pidentää materiaalien käyttöikää, ja siten vähentää esimerkiksi ilmastopääs-töjä sekä tarvetta ottaa käyttöön uutta materiaalia (Ruokamo et al., 2021).
Uusiutuvien materiaalien käyttö itsessään ei siis takaa kokonaisvaltaista kestävyyttä, jos materiaalin käyttöikä on lyhyempi kuin uusiutumiseen kuluva aika tai jos mate-riaali on kyllästetty haitallisilla aineilla. Vaikka kiertotaloutta edistetään yhteiskun-nallisella tasolla kovaa vauhtia, tällä hetkellä esimerkiksi puutuotteista suurin osa menee polttoon jatkokäytön sijaan (Ruokamo et al., 2021, 58). Kokonaisten raken-nusosien käyttö uudiskohteissa on myös yhä melko harvinaista, vaikka myös sillä pystyttäisiin leikkaamaan yhteiskunnallisen kulutuksen määrää.
Kestävyyden haasteet rakentamisessa aiheuttavat sekä ekologisia, terveydellisiä että taloudellisia ongelmia. Tänä päivänä Suomessa 58 prosenttia pientaloista on rakennettu vuonna 1970 tai sen jälkeen ja noin neljännes, 130 miljardia euroa, suo-malaisten kansallisvarallisuudesta on tällä hetkellä kiinni pientaloissa (Roti, 2019, 5). Rakennuskannan taloudellinen merkitys on suuri, ja rakennusten materiaali-valinnoista ja kestämättömistä rakenteista johtuva odotettava eliniän lyhyys tulee aiheuttamaan myös taloudellisia tappioita verrattuna pidempi-ikäisiin rakennuksiin.
Rakennusten arvon nopeasta laskusta kärsivät sekä yksilö että yhteiskunta. Yksilölle tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että kun asuntolaina on saatu maksettua pois, on aika purkaa talo tai tehdä laajoja ja kalliita remontteja. Kestävään rakentami-seen investointi tuo yksilölle sekä terveydellistä että rahallista hyötyä, kun rakennus säilyy käytössä pitkään.
2.2.1 Suunnitteluvaiheen merkitys kestävyydelle
Suunnitteluvaihe on rakennuksen kestävyyden tarkastelun kannalta olennaisin vaihe, sillä suunnitteluvaiheen päätökset määrittelevät pitkälti myös seuraavia vai-heita. Erityisesti suunnittelulla voidaan vaikuttaa rakennuksen elinkaaren pituu-teen, materiaalien aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin ja energian kulutukseen sekä rakennusvaiheessa että myöhemmin. Hiilijalanjäljen kannalta esimerkiksi energia-muodon valinnalla ja -kulutuksella sekä materiaalivalinnoilla on suurin vaikutus rakennuksen koko elinkaaren päästöihin (Ympäristöministeriö, 2019; Ruokamo et al., 2021, 62). Uusien energiatehokkaiden rakennusten elinkaaren aikaisista pääs-töistä noin puolet tulee rakentamisvaiheesta ja rakennusmateriaalien valmistuksesta sekä noin puolet käytönaikaisesta energiankulutuksesta. Käytönaikaista energianku-lutusta ohjaavat sekä suunnitteluvaiheen valinnat että asukkaan kulutuskäyttäyty-minen. (Kangas et al., 2019.)
Rakentamisprosessi etenee eri vaiheiden kautta itse rakentamiseen ja lopulta val-miiseen rakennukseen ja sen käyttöön. Projektin alkuun kuuluu hankevaihe, jonka aikana tehtävillä valinnoilla on suuri merkitys lopputuloksen kestävyydelle ja ympä-ristövaikutuksille. Alussa valintoja voidaan tehdä jo esimerkiksi sijainnin, tontin, ja suunnittelijoiden tai toteuttajien suhteen. Jokaisella palveluntarjoajalla ja raken-nuttajalla on omanlaiset tavoitteensa, sen lisäksi että he lähtökohtaisesti pyrkivät täyttämään kuluttajan toiveet. Suunnittelijan valitseminen voi olla lopputuloksen kannalta merkittävämpää kuin itse suunnitteluvaihe, sillä eri toimijoiden erilaiset intentiot ja asenteet ohjaavat projektia eri suuntiin.
Hankevaiheessa rakentamiseen ryhtyvä kuluttaja myös pohtii suunnittelijan ja sijainnin valinnan lisäksi omia resurssejaan, kuten rahaa, aikaa ja omaa osaamis-taan, sekä tavoitteitaan projektille. Monelle esimerkiksi omat henkiset voimavarat ja vapaa-ajan priorisoinnit rakennusprojektin aikana saattavat asettaa lisärajoituksia ja ohjata valintoja.
2.2 Vipuvoimaa muutokselle
Haave uudesta
kodista Hankesuunnittelu Suunnitteluvaihe Rakentamisen
valmistelu Rakentaminen
Rakentamisprosessin alkuvaiheet
Suunnitteluvaiheessa valinnat kulkevat usein suunnittelijan tai rakennuttajan kautta, riippuen kuluttajan omasta osallistumishalusta. Suunnittelijat esimerkiksi tarjoavat kuluttajalle vaihtoehdot, joista kuluttaja valitsee haluamansa tai pyytää uusia vaihtoehtoja. Toteuttajan valinnalla on merkitystä esimerkiksi rakennuksen toteutuksen laatuun, mikä vaikuttaa myös rakennuksen pitkäikäisyyteen.
Rakentamisvaiheen jälkeen alkaa käyttövaihe sekä mahdolliset korjaus- ja kunnos-tusvaiheet. Lopuksi rakennus puretaan ja ideaalitilanteessa rakennusosat ja mate-riaalit saavat uuden käyttökohteen tai ne palautetaan materiaalin kiertokulkuun uusiutumaan uudeksi materiaaliksi. Kestävyyden kannalta suunnittelu- ja hanke-vaihe kuitenkin määrittelevät myös näitä hanke-vaiheita.
Eri rakennushankkeen vaiheissa tehtäviä valintoja, sekä soveltaen (RT, 2021), eri vaiheissa tehtyjen valintojen merkitys rakennuksen koko elinkaaren kestävyydelle.
Haave uudesta
kodista Hankesuunnittelu Suunnitteluvaihe Rakentamisen
valmistelu Rakentaminen