Suomalaisiin arvoihin ja tarinoihin liittyy usein vahva luontosuhde. Tarinat met-sistä, vesistöistä, mökkeilystä ja vuodenaikojen muutoksista ovat osa suomalaista kulttuurista identiteettiä. (Kiiski Kataja et al., 2018, 18.) Harvaanasuttuna maana Suomessa luontokokemukset ovat edelleen kaikkien saavutettavissa, toisin kuin glo-baalin kehityksen takia monessa muussa tiiviimmin rakennetussa maassa vain hyvä-osaisilla on varaa paeta kaupunkien vilinää maaseuduille (Protoomo, 2020, 5).
Luonnon läheisyyden koetaan tukevan erityisesti henkistä hyvinvointia. Luonnon pysyvyys, ihmisen pienuus luonnon keskellä ja luonnonvoimien voimakkuus ovat esimerkiksi ominaisuuksia, jotka rauhoittavat ja poistavat stressiä. Luontokoke-muksien koetaan myös irrottavan ajatukset nykypäivän hektisestä elämäntavasta ja arjesta tehokkaasti. (Protoomo, 2020, 97–98.)
Luonnon arvostus näkyy vahvasti asumisen ihanteissa sijainnin ja sisustusvalintojen kautta. Omakotitalosta haaveilevien mielestä luonnonläheisyys, rauhallisuus ja turvallisuus ovat korostuneen tärkeitä ominaisuuksia asuinpaikan tai tontin valin-nassa. Asuinympäristön väljyyttä sekä taajaman ulkopuolella asumista ihannoidaan.
Ihanteellisessa kodin sijainnissa sekä ydinkeskusta että haja-asutusseutu nähdään ääripäinä vähemmän houkuttelevina, kun taas pienemmät kaupungit nähdään veto-voimaisina. (Protoomo, 2020, 81.) Pienet kaupungit nähdään luultavasti jonkinlai-sena kompromissina ristiriitaisten toiveiden, väljän asumisen ja hyvien palveluiden, toteuttamiselle. Sijainnin valinnassa pyritään yhdistämään väljän asumisen ihanteet, luontokokemukset, sekä lähellä olevat palvelut ja lyhyet etäisyydet työpaikoille ja harrastuksiin. Luonnonläheisyyden kaipuu on asumisen ihanteista paljon ristiriitoja aiheuttava arvo, jota yritetään kompensoida ja tasapainottaa.
Tiivistä ja urbaania asumista tasapainotetaan esimerkiksi vierailemalla luonnossa loma-aikoina ja omistamalla mökkejä ja muita loma-asuntoja. Monet kertovat tyy-tyvänsä tiiviimpään asumiseen, koska voivat vapaa-ajalla vetäytyä juuri mökeille luonnon äärelle. (Protoomo, 2020, 174–175.) Jos pääasiallisella asumisella ei saavu-tetaan riittäviä luontokokemuksia, niitä etsitään vapaa-ajalla ja tiiviiseen asumiseen sopeudutaan sen avulla.
Luonnon läsnäolon ihannointi näkyy nykypäivänä vahvasti esimerkiksi rakennus-materiaalien valinnoissa ja sisustuksessa. Kasvava ympäristötietoisuus ja kaipuu luonnon äärelle ovat nostaneet luonnon arvostuksen yhä tärkeämmäksi arvoksi, vaikka Pohjoismaiseen kulttuuriin se onkin kuulunut aina osana kansallista identi-teettiä. Yhteiskunnallisella tasolla luonnon ihannointi näkyy esimerkiksi vahvasti markkinointimateriaaleissa ja muissa visuaalisissa kuvastoissa ja trendiväreissä.
Kaupunkiasumisessa, jossa luonnon läheisyys on rajoitetumpaa, luontosuhdetta pyritään vahvistamaan esimerkiksi ikkunoiden kautta avautuvien maisemien kautta ja tuomalla sisustukseen viherkasveja ja muita luontoa symboloivia esineitä, kuvia ja materiaaleja. Lähes kaksi kolmasosaa Asuntomessujen tutkimukseen vastanneista toivoo ikkunasta näkyvän luontoa, ja suosio kasvaa sen mukaan mitä kauempana ydinkeskustasta vastaajat asuvat. Sisustusmateriaaleissa puun käyttö on yleistymässä ja luonnonmateriaaleilla etsitään ennen kaikkea symbolista rauhan ja harmonian kokemusta. (Protoomo, 2020, 106–107.)
Aiemmin runsas luonnonmateriaalien käyttö on voitu nähdä yli-innokkaana ympä-ristöaktivismin symbolina, mutta nykyään kiinnostus ja positiivinen asennoitu-minen luonnollisiin materiaaleihin on selkeästi kasvussa. Valkoiset seinäpinnat symboloivat yhä puhtautta, mutta niiden vastapainoksi ja kontrastiksi tuodaan muita värejä ja materiaaleja. Luonnonmateriaalien suosion kasvua voi seurata myös käsityöläisyyden ihannoinnin nousu, jota myös yksilöllisyyden arvostus tukee.
Luonnonmateriaalien suosion kasvu vaikuttaa positiivisesti kestävään pientalora-kentamiseen, sillä materiaalit ovat usein uusiutuvia ja terveellisempiä. Toisaalta sijainnin aiheuttamat ristiriitaiset arvot ja ihanteet aiheuttavat myös kestävyyden haasteita. Useamman rakennuksen omistaminen lisää yksittäisen ihmisen aiheut-tamaa ympäristökuormaa, vaikka pääasiallinen asuminen olisikin tiivistä ja teho-kasta kaupunkiasumista. Asuinalueiden tiivistäminen voi lisätä loma-asuntojen ja mökkien suosiota, jolloin lopulta ympäristövaikutukset kasvavat, vaikka niitä pyrittiin alunperin pienentämään tehokkuudella ja tiiviydellä. Ihmisen kokonais-valtaisen hyvinvoinnin kannalta luonnon läheisyys jokapäiväisessä elämässä olisi ehkä kokonaisuuden kannalta tärkeämpää ja kestävämpää kuin monipaikkaisuus ja usean rakennuksen omistaminen. Kaupunkien stressaava elämäntapa ja hektisyys kuormittavat yksilöitä enemmän kuin väljempi asuminen luonnon lähellä. Toisaalta luonnon lisääminen kaupunkiympäristössä parantaa jo yksilöiden hyvinvointia.
Yhteenveto:
Luonnonmateriaalien suosion mahdollinen kasvu tukee uusiutuvien ja terveel-listen materiaalien käyttöä.
Luontoon kaipuu voi ohjata monipaikkaisuuteen tai loma-asuntojen ja mök-kien suosion kasvuun, jolloin kulutus kasvaa.
Helppous
Vapaa-ajan ihannointi ja työn selkeä erottaminen, sekä hektinen elämäntapa näkyvät myös rakentamisen helppouden tavoittelussa ja rakennusten huoltova-pauden ihannoinnissa. Rakentamisprosessista halutaan mahdollisimman helppoa ja vaivatonta, mistä kertoo esimerkiksi avaimet käteen -rakentamisen suosio. Vain pieni murto-osa ihmisistä rakentaa enää itse.
Helppouden ihannointi näkyy myös kotien huollettavuuteen liittyvissä valinnoissa.
Esimerkiksi omakotitalojen pihojen suunnitelmat ovat nykytrendin mukaan mah-dollisimman yksinkertaisia ja vähän huollettavia. Vielä 70-luvun ihanteissa näkyi vahvasti puutarhan läsnäolo kodin identiteetin rakentajana, mutta nykypäivän trendin mukaan runsaat puutarhat ovat pääosin vaihtuneet yksinkertaisiin nurmi-kenttiin ja terassilaudoituksiin, joita on helpompi ylläpitää.
Rakennusten huoltovapaus on ristiriidassa kestävyyden näkökulmasta, sillä huol-lettavuus tekee rakennuksista juuri pitkäikäisempiä. Materiaalien ja rakennusten huoltovapauteen liitettään jopa epärealistisia odotuksia ja tavoitteita (Magwood, 2014, xiii). Teknisesti parannellut ja keinotekoiset materiaalit saattavat näyttää help-pouden ihannoinnin valossa houkuttelevammalta kuin pitkäikäisemmät, mutta huoltoa vaativat luonnonmateriaalit. Magwoodin (2014, xvi) mukaan asiakkaiden materiaalivalinnat perustuvatkin ennemmin yksittäisiin mitattaviin ominaisuuksiin, saatavuuteen ja hintaan kuin pitkäikäisyyteen tai ekologiseen kestävyyteen.
Asumisen helppous ja huolettomuus saattavat korostua enemmän juuri yhteis-kunnallisen elämäntapamuutosten takia. Työtehokkuuden ja optimoidun työn ihannointi tekee arjesta kuormittavaa, ja sitä kompensoidaan arvottamalla yhä vah-vemmin vapaa-aikaa palautumisen ja rentoutumisen aikana. Henkinen kuormitta-vuus ja henkinen hyvinvointi ovat yhteiskunnassa nousseet yleisiksi puheenaiheiksi ja niitä arvostetaan uudella tavalla. Työn ja vapaa-ajan jako myös kotona kotitöiden ja rentoutumisen välillä korostuu. Lisäksi rakentamiseen liittyy usein elämänvaiheen muutokset samalla tavalla kuin muuttamiseen yleensä, mikä vähentää kuluttajan henkisiä resursseja jo valmiiksi ja ohjaa kohti helppouden ihannointia.
Pientalorakentamisen kestävyyden kannalta helppous vaikeuttaa rakentamistavan muutosta, sillä vakiintuneet käytännöt ja valmiit ratkaisut ovat saavutettavampia kuin uudet ja erilaiset metodit. Muutoksen hitaus saattaa pitkälti johtua tästä. Kun talotehtaat ja suunnittelijat tarjoavat kuluttajille erilaisia vaihtoehtoja, helppous saa paljon painoarvoa eikä tarjolla olevia vaihtoehtoja haluta tai osata välttämättä kyseenalaistaa. Toisaalta rakentamisprosessi ei ole koskaan täysin mutkaton ja helppo, vaikka markkinoinnilla ja brändäyksellä sen voi saada näyttämään siltä (Magwood, 2014, xvi). Varsinkin kuluttajalle, jolla ei välttämättä ole valmiiksi kovin paljon lähtötietoja rakentamisprosessista, uuden tiedon määrä voi tuntua yli-kuormittavalta ja sekavalta. Silloin kuluttajalle on helpompaa turvautua saatavilla oleviin valmiisiin ratkaisuihin, joita talotehtaat ja standardisoidut talomallit tar-joavat. Mielikuvat rakentamisen helppoudesta tai sen vaikeudesta ohjaavat raken-tamista ehkä enemmän kuin todellisuus. Suunnittelijan ja kuluttajan välinen hyvä kommunikointi on avainasemassa todellisen helppouden tai haastavuuden arvioin-nissa, vaikka toisaalta myös suunnittelijoilla on omat mielikuvansa ja ennakko-ole-tukset uuden ja vanhan rakentamistavan haastavuudesta.
Yhteenveto:
Jos kuluttaja ihannoi helppoutta eikä halua osallistua suunnitteluprosessiin vahvasti, suunnittelijalle jää enemmän vaikutusvaltaa valintoihin ja silloin valveutunut suunnittelija voi tehdä itsenäisesti mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Toisaalta samalla tavalla vähemmän valveutunut suunnittelija ja helppoutta ihannoiva kuluttaja eivät yhdessä välttämättä tavoita korkeaa kes-tävyyden tasoa.
Huoltovapaus niin materiaaleissa kuin rakenteellisissa ratkaisuissa on risti-riidassa pitkäikäisyyden kanssa. Helppouden arvostus ohjaa myös tyytymään nykyiseen tarjontaan eikä haasta nykyisiä toimintatapoja.
Hinta
Edullinen hinta houkuttelee suurinta osaa asiakkaista ja ohjaa päätöksentekoa. Talo-tehtaiden suosiota voi selittää myös selkeä pakettihinta, joka sisältää ainakin näen-näisesti kaiken tarvittavan ja on kuluttajan näkökulmasta helposti hahmotettavissa.
Yksilöllisessä suunnittelussa kokonaisbudjetin teettäminen voi olla vaikeampaa, sillä
jokainen talo on erilainen ja selkeää tuotetta ei ole syntynyt vakiintuneella hinnalla.
Toisaalta suunnitteluvaiheen kustannukset ovat vain murto-osa rakennuksen koko-naiskustannuksista ja parilla hukkaneliöllä hävitään yhtä paljon rahaa kuin hyvä suunnittelu olisi maksanut. Sanotaankin, että ohje kalliin talon rakentamiselle on yrittää rakentaa mahdollisimman halvalla.
Hinnan tarkastelussa korostuvat arvioitu hyöty lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, sekä ostamisen abstraktius. Kuluttajat priorisoivat valinnoissaan ennemmin lyhyellä aikavälillä saavutettavia, usein estetiikkaan vaikuttavia konkreettisesti näkyviä vaih-toehtoja, kuin pitkällä tähtäimellä hyödyttäviä kestävyyteen liittyviä parannuksia (Koebel et al. 2003). Linturin ja Kuusen (2018, 102) mukaan hankintahinnan tärkeys ja pitkän tähtäimen elinkaarikustannusten arvioinnin vaikeus juuri hidastavat rakentamisen alan muutosta Suomessa.
Korkean hinnan nähdään joidenkin tutkimusten mukaan olevan isoin este uusien innovaatioiden käyttöönottamiselle (Koebel et al. 2003). Toisaalta tuoreen Aal-to-yliopiston kyselyn mukaan pientaloasukkaista jopa kolme neljästä olisi valmis maksamaan enemmän ympäristöystävällisestä kodista. Puolet vastaajista olisi valmis maksamaan 10 prosenttia enemmän ja joka kymmenes 20 prosenttia kodin lopul-lisesta hinnasta, jos lopputuloksena olisi selkeästi ympäristöystävällisempi koti.
Käytettävyys ja ympäristöystävällisyys koetaan edullista hintaa tärkeämpänä, mutta ohjaako se silti todellisia valintatilanteita? Toisen tuoreen Aalto-yliopiston selvi-tyksen mukaan esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentäminen ei välttämättä edes nosta pientalon rakennuskustannuksia. Selvityksessä vertailtiin Tuusulan asuntomessujen talojen hiilijalanjälkilaskelmia ja rakentamisen kokonaiskustannuksia, joiden perus-teelta huomattiin että vähähiilisimmät omakotitalot olivat jopa keskimäärin edul-lisempia kuin eniten päästöjä aiheuttaneet omakotitalot. (Aalto-yliopisto, 2020a.) Todellinen, toteutunut pientalon rakentamisen hinta ei siis kaikissa tapauksissa ole suurempi kun hyödynnetään kestävän rakentamisen periaatteita, mutta mielikuvat hinnasta saattavat ohjata kuluttajaa vähemmän kestäviin ratkaisuihin, jos edullisuus on kuluttajalle tärkeä arvo.
Ympäristöystävällisten ratkaisujen abstraktius ja viive konkreettisten ja positiivisten seurausten esiin tulemiselle hidastavat muutosta ja tekevät kestävistä valinnoista vaikeampaa. Tarjoamalla kuluttajalle konkretiaa suunnitteluvaiheen abstraktiuden ohella, voidaan kannusta parempiin päätöksiin. Ihminen saa joissain tapauksissa jopa enemmän mielihyvää itse ostamisesta kuin tuotteesta minkä he ostavat, jolloin konkreettisuus on korostuneessa asemassa. Arkkitehtuurisuunnitelmien tuominen konkreettiselle tasolle, paperisina kuvina, materiaalimallipaloina ja esitteinä voisi esimerkiksi tuoda abstraktit suunnitelmat kuluttajalle helpommin hahmotettaviksi.
Vaikka kestävän rakentamisen hinta voi pitkällä tähtäimellä olla edullisempi kuin vähemmän kestävien ratkaisujen, kuluttajan hetkelliset konkreettiset resurssit voivat rajoittaa ostopäätöksiä. Budjetti ja siinä pysyminen saattavat rajoittaa valin-tamahdollisuuksia, ja vaikka rationaalisesti hieman kalliimmat ratkaisut todennä-köisesti tuovat tulevaisuudessa säästöjä, eivät ne ole mahdollisia kaikille kulutta-jille ostohetkenä. Lisäksi yhteiskunnallinen työelämän trendi on siirtymässä yhä enemmän pätkä- ja projektikeskeiseen työskentelytapaan, joka tekee rahallisista resursseista vaikeammin ennalta arvattavia (Protoomo, 2020, 89). Rakentaminen on
kuluttajan näkökulmasta iso rahallinen riski, ja vaikka kyselytutkimuksessa kulut-tajat olisivat valmiita maksamaan kestävämmästä rakentamisesta, todellisuudessa edullinen hinta voi kuitenkin saada enemmän painoarvoa valinnoissa kuin tietoi-sesti ajatellaan.
Yhteenveto:
Kestävä rakentaminen tuo säästöjä pitkällä aikavälillä. Kestävä ei välttämättä ole kalliimpaa ja ihmiset kertovat olevansa valmiita maksamaan.
Edullinen ostohinta ohjaa yhä lyhytikäisiin ratkaisuihin.
Tiedon oikeellisuudella ja tiedon välittymisellä on tärkeä rooli muutokselle (Mea-dows, 1999). Vaikka arvot ja ihanteet ohjaavat pitkälti kuluttajan valintoja, ilman tietoa tavoitteita tukevia päätöksiä on vaikea tehdä. Tieto ohjaa vaihtoehtojen ver-tailua, ajattelutapaa sekä ennakkokäsityksien ja mielikuvien muodostumista.
Pientalorakentamisessa kuluttajat kaipaavat parempaa ja selkeämpää tietoa ympä-ristövaikutuksista. Aalto-yliopiston omakotiliiton kautta teettämässä kyselyssä (2020b) vastaajista 53 prosenttia kokee, että ympäristöystävällisestä asumisesta tarvitaan ylipäätään lisää tietoa ja jopa 34 prosenttia vastaajista ei osaa sanoa tar-vitaanko tietoa lisää. Epävarmuus siitä tartar-vitaanko tietoa lisää, kertoo juuri tiedon vaikeasta saavutettavuudesta tai monimutkaisesta esitystavasta. Vaikka tietoa olisi olemassa, kuluttajan vaikuttaa olevan vaikeaa löytää sitä. Samassa kyselyssä tiedusteltiin, mikä saisi vastaajat tekemään ympäristöystävällisen valinnan. Yksi yleisimmin annetuista vastauksista oli vahvistettu tieto siitä että tuote on varmasti ympäristöystävällinen (Aalto-yliopisto, 2020b).
Moni vastaaja kokee, että erityisesti puolueettoman tiedon löytäminen on vaikeaa, ja kokonaisuuden hahmottaminen koko elinkaaren vaikutuksista aiheuttaa hanka-luuksia. Lisäksi vastaajat kaipaavat lisää tietoa myös materiaalien alkuperästä, kier-rätettävyydestä sekä mahdollisista haittavaikutuksista. Vastaajat, jotka eivät kaipaa lisää tietoa ympäristöasioista, kokevat saavansa tarvitsemansa tiedon esimerkiksi talotehtaiden esitteistä ja palveluiden tarjoajilta, tai he päätyvät etsimään tietoa muualta. Vaikka tietoa kaivataan lisää, esimerkiksi 73 prosenttia 5 vuoden sisään talon rakentaneista vastaajista ei ole pyytänyt lisää tietoa rakentamisen ympäristö-vaikutuksista suunnittelijalta, talotehtailta tai kiinteistövälittäjältä. (Aalto-yliopisto, 2020b.) Joko palveluntarjoajien tieto on riittävää kuluttajan mielestä, tai tieto ei tunnu luotettavalta ja sitä etsitään muualta.