Koti ja kodin merkitys

Kuluttajan ennakkokäsityksiin ja ajattelutapaan vaikuttavat vahvasti myös odo-tukset ja tavoitteet. Systeemin muutoksen kannalta on olennaista tarkastella, miksi systeemi on olemassa, eli mitkä ovat sen lähtökohtaiset tavoitteet ja päämäärät (Meadows, 2009, 14). Kuluttajan näkökulmasta pientalorakentamisen tavoitteena on usein oma koti. Koti on monimutkainen käsite, johon liittyy fyysisten omi-naisuuksien lisäksi myös henkinen ja psykologinen näkökulma (Protoomo, 2020, 7). Kodin eri tavoitteiden muodostumista ohjaavat erityisesti kuluttajan haaveet, unelmat ja asumisen ihanteet ja arvot. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen käsityksensä kodista ja asumisesta, ja sitä värittävät erilaiset haaveet, unelmat,

3.2 Tavoitteet

realiteetit ja oman elämän resurssit. Pientaloprojekteissa sovitetaan myös usein yhteen useamman ihmisen toiveita ja haaveita, mikä tekee päätöksistä yhä moni-mutkaisempia. Ulkopuoliset arvot ja ympäristön tarjoamat esimerkit vaikuttavat myös siihen, mitä kodilta odotetaan ja millaisia asioita arvostetaan. Osa ihanteista ja asumisen malleista tulee perintönä esimerkiksi lapsuuden kodista ja osa nojaa kult-tuuriseen arvopohjaan tai muodin ilmiöihin.

Taloprojektissa erilaiset tavoitteet voivat olla esimerkiksi konkreettisia lopputulok-seen kohdistuvia, prosessin laatua kuvaavia tai abstrakteja tulevan elämän haave-kuvia. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi unelmien koti, terveellinen koti tai koti koko perheelle. Rakennus itsessään on jo tavoite, ja siihen ryhtyminen on ensimmäinen päätös, joka aloittaa koko pientaloprojektin.

Pientalorakennuttajan tavoitteiden voidaan ajatella jakautuvan päätavoitteiseen ja sivutavoitteisiin. Päätavoitteena on itse rakennus ja sivutavoitteena ovat erilaiset kodin ominaisuudet. Päätavoitteeseen eli talon rakentamiseen ohjaavat useat tekijät.

Oman kodin rakentaminen sisältää erityisesti suuremman valinnanvapauden kuin vanhan talon ostaminen tarjolla olevilta asuntomarkkinoilta. Omaa taloa raken-taessa koetaan, että pystytään paremmin täyttämään yksilöllisiä asumisen haaveita ja ihanteita. Yhteiskunnallisella tasolla monipuolistuvat perhemuodot, maahan-muutto, väestön vanheneminen, uudisperheet ja yksinasuvien määrän kasvu vaativat aiempaan enemmän monipuolisuutta myös asuntokannalta (Protoomo, 2020, 35).

Rakentaminen voidaan nähdä myös sosiaalisena virstanpylväänä ja kulttuurisena normina. Suuri omakotitalo voi kuvastaa enemmän kuluttajan sosiaalista asemaa ja taloudellista hyvinvointia kuin itse tarvetta lisätilalle. Kun on riittävän menestynyt tai on saavuttanut tietyn elämänvaiheen, voidaan kokea että sosiaaliseen normiin kuuluu rakennuttaa itselleen ja perheelleen oma talo. Toisaalta suomalainen vaati-mattomuuden kulttuuri rajoittaa osittain pientalojen kasvamista ylisuuriksi huvi-loiksi, sen lisäksi että kaavoitus asettaa omat rajaehtonsa rakentamiselle.

Pientalo voidaan nähdä suhteessa edullisena vaihtoehtona asumiselle verrattuna olemassa olevan rakennuskannan hintoihin, sillä uudessa rakennuksessa ei tarvitse investoida kalliisiin remontteihin tai muutostöihin. Uuden rakennuksen kohdalla asumisen laadun standardit esimerkiksi varustustasossa ja lämmöneristyksessä ovat yleensä reippaasti korkeammalla kuin mitä vanhat talot pystyvät tarjoamaan ilman remontteja. Uusi talo voi tuntua myös paremmalta sijoituskohteelta kuin vanha:

sen arvo pysyy todennäköisemmin pidempään korkealla ja jos sen haluaa myydä, kysyntä todennäköisesti olisi parempi kuin vanhassa. Toisaalta oman talon raken-taminen sisältää taloudellisia riskejä: esimerkiksi budjetissa pysyminen tai aikatau-lujen venyminen voi aiheuttaa lisäkustannuksia.

Uusi rakennus nähdään kuitenkin usein pienempänä riskinä kuin vanhan talon ostaminen. Vanhojen talojen ongelmat ovat saaneet uutisarvoa mediassa ja mie-likuvat 60- 70-luvun sisäongelmaisista taloista elää vahvana (Lampi & Pekkanen, 2018). Toisaalta kiinnostus runsaasi vanhemmista taloista on säilynyt entisellään tai jopa lisääntynyt. Uuden ihannointi arvona on yhteiskunnallisella tasolla laskussa kierrättämisen ja vanhan tavaran arvostuksen myötä, mutta rakennusten kohdalla uutuus on yhä merkittävä arvo, koska siihen liitetään usein muita tärkeitä arvoja kuten helppohoitoisuus ja terveellisyys.

Oman kodin rakentamiseen voi motivoida myös sijaintiin liittyvät vaatimukset. Jos halutaan muuttaa tietylle alueelle ja valmista unelmataloa ei ole myytävänä, oman talon rakentaminen voi olla ainoa vaihtoehto. Myös perintötontit tai purkukunnossa olevat vanhat talot voivat ohjata oman pientalon rakentamispäätökseen.

“Ihanneasunto on kuva tulevaisuuden ihanne-elämästä.”

(Protoomo, 2020).

Fyysisen kodinrakentamisen lisäksi taloprojektin tavoitteena on koti, joka tar-koittaa ihmisille montaa eri asiaa. Joillekin koti tartar-koittaa alueelle juurtumista, toisille kodin tunnelman tuo kalusteet tai ihmiset. Kotiin liittyy myös vahvasti aika: joillekin kodin tunnelma muodostuu heti sisään muuttaessa ja joillekin siihen saattaa mennä vuosia. Mielikuvat kodista, lapsuuden muistot ja tunteet, vaikuttavat kokemukseen siitä, mikä tuntuu kodilta.

Asumisen ihanteet Suomessa -tutkimuksen (Protoomo, 2020, 7) mukaan asumisen ihanteita ohjaavat erityisesti mielikuvat tulevaisuuden elämästä. Koti ei luo pel-kästään raameja elämälle sen seinien sisäpuolella, vaan mielikuvat tulevaisuuden kodista reflektoivat kuvaa tulevaisuuden ihanne-elämästä. Tutkimuksessa havain-noitiin myös, että tulevaisuuden tavoite-elämän peilaaminen kotiin korostuu erityi-sesti nuorilla elämänsä uomia etsivillä ihmisillä, ja tarve pienenee kun saavutetaan yhteiskunnan määrittelemiä merkkipaaluja, esimerkiksi perheen perustaminen tai työuran päättyminen. (Protoomo, 2020, 7.)

Koti voi olla tulevaisuuden haave-elämän lisäksi myös eräänlainen identiteetin näyt-tämö, jota ilmennetään arkkitehtuurin, sisustuksen ja esineiden avulla (Ruonavaara, 2004). Reimerin ja Leslien (2004) mukaan identiteettiä ja elämäntyyliä ilmentävät ensisijaisesti kodin kalusteet ja sisustaminen. Kytän, Pahakasalon ja Vattovaaran (2010, 92) mukaan identiteettiä ilmaistaan kuitenkin ennemmin asuinalueen valinnalla.

Visuaaliseen kommunikaatioon painottuvassa yhteiskunnassa kuvien jakamisesta on tullut osittain keino ilmentää identiteettiä ja yhteiskunnallista statusta. Yksilön merkitys yhteiskunnassa on saanut enemmän painoarvoa esimerkiksi sosiaalisen median seurauksena. Esineillä ja sisustuksella saatetaan reflektoida tärkeitä arvoja ja sitä keitä me olemme ihmisinä. Esineet ja värit ovat saaneet symbolisia merkityksiä, joilla halutaan korostaa omaa identiteettiä tai esimerkiksi terveellisyyttä ja hyvin-vointia (Protoomo, 2020, 146, 154). Sisustuksen merkitys on muuttunut puhtaasta funktionaalisuudesta moniulotteisemmaksi ja osittain symboliseksi.

Sosiaalisessa mediassa kodeista jaetut kuvat kohdistuvat usein nimenomaan sisä-tiloihin, joita on helpompi muokata nopeiden trendien mukana. Visuaalisuuden korostuessa nyky-yhteiskunnassa sosiaalinen paine kodin estetiikalle on kasvanut.

Junton (2008, 35) mukaan suomalainen vaatimattomuuden kulttuuri on väistymässä kovaa vauhtia, kun näyttävyys ja erottautuminen ovat nousseet uusiksi arvoiksi.

Näyttävä ja visuaalisesti miellyttävä koti on noussut myös tavanomaisille ihmisille

Vaikka koti toimiikin usein identiteetin ilmaisukeinona, kaikki eivät halua esitellä sitä muille. Sosiaalinen media on myös mahdollistanut sen, että kodista voidaan esitellä vain osia muille ja silloin kun se sopii itselle (Ruonavaara, 2004). Erityisesti kaupungeissa kodin merkitys yksityisenä lepopaikkana ja lataamona korostuu. Koti koetaan kyselytutkimuksen mukaan ennen kaikkea rauhoittumisen ja levon paik-kana (Protoomo, 2020, 56). Asumistutkimusten mukaan 81 prosenttia suomalaisista kokee, että oma koti on ensisijainen lepopaikka, jossa voi latautua ja rentoutua (Keränen, 2013, 81).