PÄÄLLEKKÄISYYS
6.1 Merilain tekorikokset
Tässä luvussa tekorikoksiksi luetaan jo edellä, alaluvussa 4.3 Vaaran aste ja rikosten luokit-telu, esitellyt muut MeriL:n rangaistussäännökset kuin merikelpoisuudesta huolehtimisen laiminlyönti sekä hyvän merimiestaidon laiminlyönti. Seuraavissa alaluvuissa on vertailtu vain niiden MeriL:n rangaistussäännösten tunnusmerkistöjä muun kansallisen lainsäädän-nön tunnusmerkistöihin, joiden suhteen on löydetty ainakin osittaista päällekkäisyyttä ver-taamalla tunnusmerkistöjen soveltamisaloja ja sanamuotoja toisiinsa. Näin ollen vertailussa ei ole säännöksiä meriselitysrikkomuksista, aluksen hylkäämisestä tai MeriL:ssa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä, koska niille ei löytynyt lainsäädäntötasoisia vastaavuuksia muualta lainsäädännöstä. Vertailussa on otettu suoraan huomioon myös eri säännösten välinen rikoskonkurrenssi, mikäli säännöksissä on toissijaisuus mainittu.
6.2 Asiakirjojen esittäminen
MeriL:ssa on säädetty aluksen asiakirjoja koskevien velvoitteiden laiminlyönnistä, joka sisältää sakkorangaistuksen, jos päällikkö ei valvo, että aluksessa on tarpeelliset todistus- ja laivakirjat (MeriL 20:3.1). Pykälässä on sakkorangaistus myös sen osalta, mikäli pääl226 -likkö tai laivanisäntä ei anna jollekulle, jolla on siihen oikeus, tietoa laivapäiväkirjan tai sitä varten pidetyn muistikirjan sisällöstä tai siitä, mitä teknisin keinoin on merkitty aluk-sen navigoinnista ja aluk-sen koneiston käynnistä (MeriL 20:3.2). Myös vakuutustodistukaluk-sen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönnin tunnusmerkistön mukaan aluksen päälliköllä on sakon uhalla velvollisuus huolehtia, että aluksessa pidetään mukana vakuutusta tai vakuut-ta koskeva todistus (MeriL 20:9b).
VesiliikenneL 13 §:ssä säädetään asiakirjojen esittämisvelvollisuudesta. Pykälän mukaan vesikulkuneuvon kuljettajaa sekä kulkuneuvoa ja sen varusteita koskevat erikseen säädetyt
Tarpeellinen todistuskirja on esimerkiksi ISSC (kansainvälinen turvatodistus), josta on kerrottu enemmän
226
jo aiemmin alaluvussa 3.4 Aluksen asiakirjoja koskevien velvoitteiden laiminlyönti.
tai määrätyt asiakirjat on pidettävä mukana vesikulkuneuvon ollessa käytössä (Vesiliiken-neL 13 §). Lain esitöiden mukaan pykälä ei kuitenkaan koske kauppamerenkulkua, vaan 227 kauppamerenkulkuun käytettävistä aluksista säädetään erikseen Alusturvallisuuslaissa. 228
Alusturvallisuuslaissa säädetään laivanisäntää ja aluksen päällikköä koskevasta alusturval-lisuuden valvontarikkomuksesta, josta voidaan tuomita muun muassa sen takia, että laivanisäntä tai päällikkö kieltäytyy antamasta valvontaviranomaiselle tarpeellisia asiakir-joja (Alusturvallisuuslaki 14.2 § ja 16 §). Alusturvallisuuslain 6 § 2) kohdan mukaan tarkastajalla on oikeus saada nähtäväkseen ne asiakirjat ja luettelot, joita laivanisännän tai päällikön on pidettävä tai säilytettävä alusturvallisuutta koskevien säännösten ja määräys-ten tai Suomea velvoittavien, alusta tai sen käyttöä koskevien, kansainvälismääräys-ten sopimusmääräys-ten mukaan, sekä saada asiakirjoista tai luetteloista jäljennöksiä. Rangaistuksena alusturval-lisuuden valvontarikkomuksesta on sakkoa, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta (Alusturvallisuuslaki 16 §).
MeriL:n ensiksi mainitussa säännöksessä aluksen asiakirjoista (MeriL 20.3) on kyse laivapäiväkirjan sisällöstä sekä muista asiakirjoista, jotka liittyvät aluksen navigointiin.
Toiseksi mainitussa säännöksessä (MeriL 20:9b) kyse on vakuutustodistuksesta. Alustur-vallisuuslain säännöksessä on kyse monesta eri asiakirjasta, joiden pitäminen perustuu kansallisiin ja kansainvälisiin säädöksiin. Esimerkiksi velvollisuus pitää laivapäiväkirjaa tulee MeriL 18 luvun 1 §:stä. Vakuutustodistuksen mukanapitovelvollisuus tulee myös suo-raan MeriL:n kyseisessä rangaistussäännöksessä eritellyistä muista momenteista. Tältä osin alusturvallisuuslain säännös on siis kattavampi, koska siihen sisältyvät myös muut asiakir-jat kuin MeriL:n käsitellyissä rangaistussäännöksissä mainitut, navigointiin liittyvät, asia-kirjat.
Sekä MeriL:ssa että Alusturvallisuuslaissa rangaistuksena on sakkoa. MeriL:n käsitellyt säännökset eivät sisällä toissijaisuuslauseketta, mutta Alusturvallisuuslain säännöksessä toissijaisuus on mainittu. Toissijaisuus ei kuitenkaan tule sovellettavaksi, koska MeriL:ssa
Lain esitöiden mukaan näillä asiakirjoilla tarkoitetaan rekisteröintitodistusta, kuljettamisoikeutta osoit
227
-tavaa asiakirjaa sekä muita vastaavia kuljettajaa, kulkuneuvoa tai sen laitteita koskevia asiakirjoja. Ks. tästä tarkemmin HE 66/1996 vp, s. 12.
HE 66/1996 vp, s. 12.
228
säädetyt rangaistukset ovat alusturvallisuuden valvontarikkomuksen tavoin sakkorangais-tuksia, joten ankaruusvertailun perusteella rangaistus on kaikissa käsitellyissä säännöksissä sama.
Säännöksissä on pieniä eroja tekijäpiirin osalta. MeriL:n asiakirjoja koskevien velvoittei-den laiminlyönnin tunnusmerkistössä tekijäpiiri on rajattu koskemaan aluksen päällikköä ja laivanisäntää (MeriL 20:3). Alusturvallisuuden valvontarikkomuksessa tekijäpiiriin kuuluu päällikön ja laivanisännän lisäksi myös laivanisännän edustaja sekä muu aluksen käytöstä vastaava henkilö (Alusturvallisuuslaki 16 §). Sitä vastoin vakuutustodistuksen mukanapi-tovelvollisuuden laiminlyönti koskee säännöksen mukaan vain aluksen päällikköä (MeriL 20:9b).
Syyksiluettavuuden aste näyttää kaikissa käsitellyissä säännöksissä olevan tahallisuus.
Alusturvallisuuden valvontarikkomuksen tunnusmerkistössä syyksiluettavuuden astetta ei ole mainittu, mutta säännös on annettu 11.4.2008 eli RL:n voimaantulon jälkeen, minkä perusteella syyksiluettavuuden aste on tahallisuus (RL 3:5.3). Vaikka aluksen asia-kirjoja koskevien velvoitteiden laiminlyönnin tunnusmerkistössä syyksiluettavuuden astetta ei ole myöskään kerrottu, asiakirjojen esittämisvelvollisuutta tuskin on mahdollista rikkoa kuin tahallisesti. Vakuutustodistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönnin tunnusmerkis-tössä syyksiluettavuuden asteen on selkeästi mainittu olevan tahallisuus. 229
6.3 Väärennys
MeriL:ssa säädetty rangaistussäännös epärehellisyydestä päiväkirjan pidossa (MeriL 20:4) on pitkälti väärennysrikoksen luontoinen. RL 33 luvun 1 § 1 momentin mukaan väären-nyksestä tuomitaan se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena tai käyttää väärää tai väärennet-tyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Rangaistuksena säännöksessä on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta (RL 33:1.1).
Syyksiluettavuuden astetta aluksen asiakirjoja koskevien velvoitteiden sekä vakuutustodistuksen
229
mukanapitovelvollisuuden laiminlyöntien osalta on käsitelty tarkemmin aiemmin alaluvussa 4.1 Syyksiluet-tavuuden aste.
MeriL:n säännöksessä epärehellisyys koskee tunnusmerkistön mukaan vain päiväkirjan pitämiseen liittyvää vilppiä, kun taas RL:n väärennysrikos soveltuu kaikkiin asiakirjoihin ja todistuskappaleisiin. Näin ollen RL:ssa olevan säännöksen kattavuus on MeriL:n 230 epärehellistä päiväkirjan pitoa koskevaa säännöstä laaja-alaisempi.
RL:n säännöksessä puhutaan asiakirjan valmistamisesta tai väärentämisestä, mikä on sanamuodoltaan hyvin lähellä MeriL:n säännöksessä yksilöityä päiväkirjan väärin pitämistä, muuttamista, siinä väärän tai harhaanjohtavan tiedon antamista tai sen lukemisen mahdottomaksi tekemistä. MeriL:n säännöksessä mainitaan lisäksi kriminalisoituna teko-tapana muun muassa päiväkirjan hävittäminen tai kätkeminen (MeriL 20:4). RL:ssa myös väärennyksen yritys on pykälän mukaan rangaistavaa, mutta MeriL:ssa vastaavaa yrityksen kriminalisointia ei ole (RL 33:1.2).
RL:n säännöksessä tekijäpiiriä ei ole erikseen rajattu, vaan säännös koskee kaikkia (RL 33:1). Sitä vastoin MeriL:ssa tekijäpiiriin on rajattu aluksen päällikkö, konepäällikkö, perämies, konemestari ja radiosähköttäjä (MeriL 20:4).
MeriL:n säännös sisältää toissijaisuuslausekkeen, jonka mukaan rangaistuksena on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangais-tusta (MeriL 20:4.2). Toissijaisuus ei kuitenkaan tule kyseisten säännösten välillä sovellet-tavaksi, mikäli teko kattaa päiväkirjan väärin pitämisen, muuttamisen tai sen lukemisen mahdottomaksi tekemisen, koska rangaistusminimi ja -maksimi on tällöin molemmissa säännöksissä sama. Mikäli kyse on väärän tai harhaan johtavan tiedon antamisesta, toissi-jaisuus ei myöskään tule sovellettavaksi, koska säännöksen mukaan toissitoissi-jaisuus ei koske näitä tilanteita (MeriL 20:4.3). Lisäksi huomioitavaa on, että MeriL:n säännös sisältää 2 momentissaan ehdon, jonka mukaan rangaistuksena on vain sakkoa, jos olosuhteet ovat erittäin lieventävät (MeriL 20:4.2). Säännöksen sanamuodosta jää kuitenkin epäselväksi eikä lain esitöistä käy ilmi, tarkoittaako toissijaisuus myös tilanteita, joissa olosuhteet ovat erittäin lieventävät vai onko teko tai laiminlyönti tällöin rangaistava aina MeriL:n mukaan.
RL:ssa ei ole määritelty asiakirjan käsitettä. Lain esitöiden mukaan asiakirjalle on kuitenkin ominaista
230
ajatuksen tai viestin tallentaminen visuaalisesti luettavaan muotoon. Ks. tästä tarkemmin HE 66/1988 vp, s.
118.
RL:n säännöksen osalta syyksiluettavuuden aste on tahallisuus, sillä RL 3 luvun 5.2 §:n mukaan jollei toisin säädetä, RL:ssa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava. Me-riL:n säännöksessä epärehellisestä päiväkirjan pitämisestä ei ole mainittu syyksiluettavuu-den astetta selkeästi, mutta se lienee säännöksen rangaistusmaksimin perusteella myös tahallisuus (RL 3:5.3). 231
6.4 Petos
MeriL:ssa säädetyssä rangaistussäännöksessä epärehellisestä päiväkirjan pitämisestä on myös petoksen tunnusmerkistössä esiintyviä piirteitä. RL 36 luvun 1 § 1 momentin 232 mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyt-tämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Rangais-tus petoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja yritys on myös rangaistava (RL 36:1.1 ja 36:1.3).
RL sisältää petoksesta myös törkeän ja lievän tekomuodon. Törkeästä petoksesta rikoksen-tekijä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi (RL 36:2.1). Petoksesta tekee törkeän se, jos petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä, aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonai-suutena arvostellen törkeä (RL 36:2.1). Myös törkeän petoksen yritys on rangaistava (RL 36:2.2). Kuitenkin, jos petos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, se on nimikkeeltään lievä ja tällöin rangaistuksena on sakkoa (RL 36:3).
Syyksiluettavuuden astetta epärehellisyydessä päiväkirjan pidon osalta on käsitelty tarkemmin aiemmin
231
alaluvussa 4.1 Syyksiluettavuuden aste.
Huomionarvoista tässä kohtaa on, että jos väärennysrikos esiintyy petoksen yhteydessä, väärennys ei
232
sisällä petosta. Tällöin tekoja arvioidaan rikoksen yhtymistä koskevien säännösten mukaan ja rangaistus tuomitaan kummastakin rikoksesta. Ks. tästä myös Nuotio 2009, s. 907; Nuutila – Majanen 2009, s. 989–990.
Sekä petoksen että epärehellisen päiväkirjan pitämisen tunnusmerkistöissä puhutaan vahingon tuottamisesta toiselle joko itseään tai toista hyödyttääkseen. Petoksen tunnus-merkistössä edellytetään toisen erehdyttämistä, mikä on sanamuodoltaan osittain vastaava MeriL:n säännöksessä esiintyvän väärän tai harhaanjohtavan tiedon antamisen kanssa.
RL:ssa myös petoksen yritys on kriminalisoitu, mutta MeriL:ssa vastaavaa yrityksen krimi-nalisointia ei ole.
Petoksen tunnusmerkistössä mainitaan, että petoksen tekijällä on ollut mahdollisuus määrätä uhrin eduista. Myös törkeän petoksen tunnusmerkistön mukaan rikos on voitu tehdä käyttämällä hyväkseen vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta. Me-riL:n säännöksessä tekijäpiiri on rajattu koskemaan aluksen päällikköä, konepäällikköä, perämiestä, konemestaria ja radiosähköttäjää. Tällaisella tekijäpiirin rajauksella, joka on tehty koskemaan vain tiettyjä vastuuvelvollisia, voidaan katsoa olevan paljonkin samankaltaisuutta törkeän petoksen tunnusmerkistössä mainitun vastuullisen aseman ja siihen liitettävän erityisen luottamuksen kanssa. MeriL:ssa tekijäpiiriin on rajattu myös samalla ne henkilöt, jotka käytännössä erilaisia päiväkirjoja aluksella täyttävät, joten samalla heillä voidaan myös ajatella olevan mahdollisuus määrätä sen henkilön tai oikeushenkilön eduista tiettyyn pisteeseen asti, jota mahdollinen epärehellisyys tulisi vahingoittamaan. Muuten tekijäpiirin osalta RL:n säännös on edellä käsitellyn väärennys-rikoksen tavoin MeriL:n säännöstä kattavampi, koska se koskee kaikkia henkilöitä, eikä rajausta ole tehty koskemaan tiettyjä vastuuvelvollisia henkilöitä.
Kuten edellä on jo mainittu, MeriL:n säännös sisältää toissijaisuuslausekkeen, mikäli kyse on säännöksen 2 momentissa mainituista tekotavoista. Näin ollen väärän tai harhaanjohta-van tiedon antaminen tekomuotona ei tule toissijaisuutta arvioitaessa kyseeseen. Rangais-tuslatitudi on kuitenkin sekä MeriL:n säännöksessä että RL:n perusmuotoisessa petosrikoksessa sama, joten toissijaisuus ei tule sovellettavaksi näitä säännöksiä toisiinsa verrattaessa. Törkeän petoksen rangaistusmaksimi ylittää MeriL:n säännöksen enimmäis-rangaistuksen, joten mikäli tunnusmerkistö muuten täyttyy, törkeä petos voi syrjäyttää MeriL:ssa säädetyn epärehellisyyden päiväkirjan pidossa toissijaisuuden perusteella.
MeriL:n säännös sisältää 2 momentissaan myös lievemmän tekomuodon, mikäli olosuhteet ovat erittäin lievät ja tällöin rangaistus on lievän petoksen tavoin sakkoa (MeriL 20:4.2).
Kuitenkin jo edellä esitetyin tavoin, MeriL:ssa lievä tekomuoto on sisällytetty normaalin tekomuodon tunnusmerkistöön, minkä vuoksi säännöksen sanamuodosta jää epäselväksi, tarkoittaako toissijaisuus myös tilanteita, joissa olosuhteet ovat erittäin lieventävät vai onko teko tai laiminlyönti tällöin rangaistava aina MeriL:n mukaan.
RL:n säännöksen osalta syyksiluettavuuden aste on tahallisuus, sillä RL 3 luvun 5.2 §:n mukaan jollei toisin säädetä, RL:ssa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava. Me-riL:n säännöksessä epärehellisestä päiväkirjan pitämisestä ei ole mainittu syyksiluettavuu-den astetta selkeästi, mutta se lienee säännöksen rangaistusmaksimin perusteella myös tahallisuus (RL 3:5.3). 233
Huomionarvoista säännöksiä vertailtaessa kuitenkin on, että MeriL:iin on katsottu aikanaan tarpeelliseksi ottaa mukaan säännös, jossa säädetään päiväkirjan väärin pitämisestä sekä sen vilpillisestä muuttamisesta ja hävittämisestä, koska RL 36 luvun säännösten ei katsottu silloin antavan riittävää suojaa kyseistä menettelyä vastaan. Osittain säännöksen sisältö on kuitenkin esiintynyt jo vuoden 1873 merilaissa, joten säännöksen tarpeellisuutta ei ole vält-tämättä tutkittu uudelleen sen jälkeen. 234
6.5 Velvollisuus osallistua meripelastukseen
MeriL:n rangaistussäännös laiminlyönneistä yhteentörmäyksessä sisältää tiettyjä MeriL:ssa erikseen säädettyjä velvollisuuksia, joilla on monia vastaavuuksia meripelastuslaissa (1145/2001) säädetyn meripelastukseen osallistumisvelvollisuuden kanssa. MeriL tosin 235 sisältää myös rangaistuksen, mikäli näitä velvollisuuksia rikotaan, mutta meripelastuslaissa vastaavaa rangaistussäännöstä velvollisuuksien rikkomisesta ei ole.
Syyksiluettavuuden astetta epärehellisyydessä päiväkirjan pidon osalta on käsitelty tarkemmin aiemmin
233
alaluvussa 4.1 Syyksiluettavuuden aste.
Beckman 1940, s. 350.
234
Meripelastuslakia sovelletaan Suomen meripelastustoimen vastuualueella vaarassa olevien ihmisten et
235
-simiseen ja pelastamiseen, heille annettavaan ensihoitoon sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamiseen (Meripelastuslaki 1.1 §). Kuitenkin aluksen ja siinä olevan lastin pelastamisesta säädetään erik-seen (Meripelastuslaki 1.3 §). Meripelastustoimen vastuualueella tarkoitetaan merialuetta, joka käsittää Suomen aluevedet, niillä olevan saariston sekä aluevesiin välittömästi liittyvän kansainvälisen merialueen osan, josta on naapurivaltioiden kanssa erikseen sovittu (Meripelastuslaki 2 § c) 3) kohta). Näin ollen meripelastuslaki velvoittaa myös kauppamerenkulkua.
Meripelastuslain 10 § 2 momentin mukaan joka tietää toisen olevan vaarassa merellä, on velvollinen, jos se häntä itseään tai muita kohtuuttomaan vaaraan saattamatta on mahdol-lista, ryhtymään oma-aloitteisesti tilanteen edellyttämiin tarpeellisiin ja mahdollisiin toi-miin vaarassa olevan pelastamiseksi (meripelastuslaki 10.2. §). Säännöksen 3 momentin mukaan jokainen työkykyinen henkilö, joka oleskelee vaara- tai onnettomuusalueella tai sen läheisyydessä, on velvollinen meripelastusjohtajan määräyksestä, jos se on merellä vaarassa olevien ihmisten etsimiseksi tai pelastamiseksi välttämätöntä, avustamaan meripelastustoimen tehtävässä, jollei pätevä syy ole esteenä (meripelastuslaki 10.3 §). Eri-tyisestä syystä voidaan myös muuallakin oleskeleva henkilö velvoittaa avustamaan meripelastustoimen tehtävässä eikä avustamaan määrätty saa poistua ilman pakottavaa syytä ennen kuin meripelastusjohtaja on antanut siihen luvan (meripelastuslaki 10.3 §).
MeriL:n säännöksessä tuomitaan laiminlyönneistä yhteentörmäyksessä, mikäli ei noudateta lain 6 luvun 11 §:ää tai 8 luvun 5 §:ää. Nimikkeestään huolimatta laiminlyönneistä yhteen-törmäyksessä tuomitaan kuitenkin myös silloin, vaikka alukset eivät törmääkään yhteen, jos alus ohjauksen johdosta tai muuten aiheuttaa vahinkoa toiselle alukselle tai siinä ole-valle henkilölle tai tavaralle (MeriL 8:6 ja 20:6).
MeriL 6 luvun 11 § 1 momentin mukaan päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle tai muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi. Myös, jos päällikkö muutoin on saanut tietää jonkun olevan merihädässä tai jos hän on saanut tietää jostakin meriliikennettä uhkaavasta vaarasta, hän on velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin hädässä olevan pelastamiseksi tai vaaran torju-miseksi, mikäli se voi tapahtua aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle, laivaväelle tai muille aluksessa oleville (MeriL 6:11.2). Lisäksi, jos alus on törmännyt yhteen toisen aluksen kanssa, päällikkö on velvollinen, jos hän voi tehdä sen saattamatta omaa alustaan, sen laivaväkeä tai muita aluksessa olevia henkilöitä vakavaan vaaraan, antamaan toiselle alukselle ja siinä oleville henkilöille kaikkea mahdollista apua, mikä on tarpeen heidän pelastamisekseen yhteentörmäyksen johdosta syntyneestä vaarasta (MeriL 8:5).
Tekijäpiiriltään meripelastuslain säännös on MeriL:n säännöstä laajempi, sillä MeriL:ssa velvollisuus auttaa merihädässä on vain aluksen päälliköllä, kun taas meripelastuslain mukaan velvollisuus auttaa koskee kaikkia henkilöitä. Muutoin molemmat säännökset vas-taavat toisiaan sanamuodoiltaan hyvinkin paljon, sillä molemmissa asetetaan velvollisuus auttaa merihädässä olevaa, kunhan auttamisesta ei ole vaaraa itselle tai muille. MeriL:ssa tosin vaaran edellytetään olevan vakava ja meripelastuslain säännöksen mukaan vaaran tulee olla kohtuuton.
MeriL:ssa asetetaan lisäksi päällikölle muitakin velvollisuuksia, kuten informaatiovelvol-lisuus, aluksen yhteentörmäämisen aiheuttaman vahingon yhteydessä (MeriL 8:5). Vas-taavia velvollisuuksia meripelastuslain säännöksessä ei ole. MeriL:n säännös ei sisällä tois-sijaisuuslauseketta eikä tarkempaa vertailua säännöksistä voikaan sanamuodon lisäksi tehdä, koska meripelastuslaki ei kriminalisoi osallistumisvelvollisuuden rikkomista.
6.6 Luottamusaseman väärinkäyttö
RL 36 luvun 5 §:ssä säädetään luottamusaseman väärinkäytöstä. Pykälän mukaan jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luot-tamusasemaansa joko ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai jät-tämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi (RL 36:5). 236
MeriL:ssa säädetään lisäksi erikseen luottamusaseman väärinkäytöstä merenkulkuun liit-tyen (MeriL 20:7). Sekä RL:n että MeriL:n säännökset luottamusaseman väärinkäytöstä vastaavat sanamuodoltaan osittain toisiaan, sillä molemmissa edellytetään, että tekijän tehtävänä on hoitaa uhrin etua ja oikeutta. RL:ssa on tosin tarkennettu, että tekijän tulee hoitaa uhrin taloudellisia tai oikeudellisia asioita.
Säännöstä luottamusaseman väärinkäytöstä on vakiintuneesti pidetty oikeuskirjallisuudessa ja -käytän
236
-nössä toissijaisena, vaikka säännökseen ei toissijaisuutta ole kirjattukaan. Säännös kuitenkin väistyy muiden tapaukseen soveltuvien rangaistussäännösten tieltä ja luottamusaseman väärinkäytöstä rangaistaan vain, mikäli tekoon sisältyy sellaisia piirteitä, jotka eivät tule arvioiduiksi muiden rangaistussäännösten perusteella.
Luottamusaseman väärinkäyttösäännös voi väistyä esimerkiksi kavallusta koskevien säännösten (RL 28:4-6), petosta koskevien säännösten (RL 36:1-3), kiristyksen (RL 31:3-4), kiskonnan (RL 36:6-7) tai velallisen rikosten (RL 39 luku) tieltä. Ks. tästä tarkemmin Nuutila – Majanen 2009, s. 999–1001.
Sekä RL:n säännös että MeriL:n aluksen päällikköä koskeva lainkohta kohdistavat epäre-hellisen toiminnan kaikkiin niihin henkilöihin, joiden etua tekijän on noudatettava, eikä epärehellisyyttä ole rajattu tiettyjä henkilöitä tai tahoja kohtaan. Vaikka MeriL:ssa maini-taankin, että epärehellisyyden tulee kohdistua laivanisäntään, lastinomistajaan tai vakuu-tuksenantajaan, säännöksessä myös mainitaan, että epärehellisyys voi kohdistua muuhunkin henkilöön, jonka etua tai oikeutta tekijän on valvottava (MeriL 20:7.1).
MeriL:n säännöksen kahdesta ensimmäisestä momentista poiketen laivanisäntää koskevas-sa lainkohdaskoskevas-sa vahingon aiheutuminen on kuitenkin kohdistettu vain kiinnityksen haltijaa kohtaan (MeriL 20:7.3).
RL:n säännöksessä tekijäpiiriä ei ole erikseen rajattu, vaan säännös koskee kaikkia (RL 36:5). Sitä vastoin MeriL:ssa tekijäpiiriin on rajattu vain aluksen aluksen päällikkö ja laivanisäntä (MeriL 20:7).
MeriL:n säännös sisältää toissijaisuuslausekkeen, jonka mukaan rangaistuksena on enin-tään kaksi vuotta vankeutta, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta (MeriL 20:7.1). Toissijaisuus koskee kuitenkin vain aluksen päällikköä, sillä laivanisäntää koskevassa lainkohdassa toissijaisuutta ei ole mainittu. Aluksen päällikköä koskevassa lainkohdassa toissijaisuus ei kuitenkaan tule kyseisten säännösten välillä sovellettavaksi, koska rangaistusmaksimi on molemmissa säännöksissä sama.
RL:n säännöksen osalta syyksiluettavuuden aste on tahallisuus, sillä RL 3 luvun 5.2 §:n mukaan jollei toisin säädetä, RL:ssa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava. Me-riL:n aluksen päällikköä koskevassa momentissa syyksiluettavuuden aste on myös tahal-lisuus, mutta sen lisäksi säännöksessä on mainittu syyksiluettavuuden asteena törkeä huolimattomuus (MeriL 20:7.2). Laivanisäntää koskevassa momentissa syyksiluettavuuden aste on rangaistusmaksimin perusteella tahallisuus (RL 3:5.3).237
Syyksiluettavuuden astetta merenkulkuun liityvän luottamusaseman väärinkäytön osalta on käsitelty
237
tarkemmin aiemmin alaluvussa 4.1 Syyksiluettavuuden aste.