Merilain soveltamisala ja aluksen käsite

Oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että vallitseva käytäntö on soveltaa MeriL:a kauppamerenkulkuun käytettävien alusten yhteydessä ja RL:a tai VesiliikenneL:a hu-viveneisiin liittyvissä tapauksissa. MeriL 1 luvun 9 §:n mukaan sellaiseen alukseen, jota ei käytetä kauppamerenkulkuun, sovelletaan MeriL:n säännöksiä vain, mikäli ne kulloinkin siihen soveltuvat. VesiliikenneL 2.2 §:n mukaan VesiliikenneL:a sovelletaan kaup-pamerenkulkuun käytettäviin aluksiin vain siltä osin kuin niistä ei erikseen säädetä MeriL:ssa, Alusturvallisuuslaissa tai muualla laissa. KKO on myös ottanut kantaa MeriL:n soveltamisalaan tapauksessaan KKO 2010:79.

KKO:n mukaan MeriL on lähtökohtaisesti kauppamerenkulkua sääntelevä laki, mikä KKO:n ratkaisun KKO 2010:79 mukaan ilmenee muun muassa MeriL 1 luvun 9 §:stä. KKO:n mukaan tämä edellyttää kuitenkin tapauskohtaista harkintaa sen suhteen, mitkä MeriL:n säännökset tulevat missäkin tapauksessa sovellettaviksi. KKO tuo kyseisen ratkaisunsa perusteluissa esille, että syytetyn kuljettamaa venettä on jo syytteessä luonnehdittu huviveneeksi, jollainen ei kuulu kauppamerenkulun piiriin, sillä MeriL:n kysymyksessä olevasta rangaistussäännöksestä ei ilmene rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla riittävän selvästi, että säännös tulisi sovellettavaksi myös huviveneisiin. ¹¹⁴

KKO on ottanut kantaa MeriL:n soveltamisalaan myös tapauksessaan KKO 2017:24.

Tapauksessa oli kyse lisäksi kauppamerenkulun ja kauppa-aluksen / aluksen määrittelystä.

Voimassa olevassa MeriL:ssa ei ole määritelty mitä kauppamerenkululla tarkoitetaan. Vesilii-kenneL:n perusteluissa on kuitenkin todettu, että varsinaisia kauppamerenkulkua koskevia säännöksiä sovellettaisiin ensisijaisesti kauppa-aluksiin. KKO:n mukaan MeriL:n säätämis-¹¹⁵ historiasta ja nykyistä alusrekisterilakia (512/1993, AlusrekisteriL) koskevista perusteluista on kuitenkin pääteltävissä, ettei kauppamerenkulkua ole tarkoitettu niin kapea-alaiseksi, että se koskisi vain kauppa-aluksia. AlusrekisteriL:n perusteluissa on todettu, että kauppamerenkulku-na pidetään yleisesti kaikkea ansiotarkoituksessa tai muutoin korvausta vastaan aluksella suoritettua toimintaa, joista tyypillisimmät toiminnot ovat lastin ja matkustajien kuljettaminen.

KKO on tuonut tapauksessa esille myös tekijäpiirin vaikutuksen päätökseensä. Tekijäpiiriä käsitellään

114

tarkemmin jäljempänä, alaluvussa 5.4.1 Tekijäpiiri, MeriL:n rangaistussäännösten ja liikenneturvallisuuden vaarantamisrikosten päällekkäisyyttä analysoitaessa.

HE 66/1996 vp, s. 6.

115

Esitöiden mukaan aluksen vuokraustoimintaa on myös pidettävä kauppamerenkulkuna samoin kuin esimerkiksi aluksen käyttämistä ravintolalaivana silloin, kun se samalla on edelleen merikelpoinen. ¹¹⁶

KKO:n mukaan laajaa kauppamerenkulun käsitettä tukee myös se, että nykyistä MeriL:a edeltäneen merilain (167/1939) 2 § 2 momentissa oli aina lailla 237/1967 tehtyyn muutokseen asti määritelty, mitä kauppamerenkululla tarkoitettiin. Lainuudistuksessa määritelmä kuitenkin poistettiin, sillä käsite oli riippuvainen siitä, että toiminta tapahtui ansiotarkoituksessa tai muu-toin korvausta vastaan. Lain esitöissä todettiin, että myös alukset, joilla harjoitetaan henkilökuljetusta maksutta, kuten esimerkiksi tehtaiden ja yritysten henkilökuntakuljetukset työpaikalle ja takaisin, kuuluvat tietyin kohdin merilainsäädännön alaisuuteen. Lisäksi sana

”kauppa-alus” vaihdettiin sanaan ”alus”, koska säännöksen täytyi katsoa käsittävän myös muunlaisia aluksia, kuten aluksia, joita käytetään hallinnollisiin tarkoituksiin tai jotka varuste-taan tieteellistä tutkimusretkeä varten, sekä eräitä huvialuksia. ¹¹⁷

MeriL 1 luvun 2 §:n mukaan suomalaisen aluksen, jota käytetään kauppamerenkulkuun, tulee olla merkitty alusrekisteriin alusrekisteriL:n mukaisesti. AlusrekisteriL 1 luvun 1 §:n mukaan suomalaisista kauppamerenkulkuun käytettävistä aluksista, joiden pituus on vähintään 15 metriä, on pidettävä alusrekisteriä. AlusrekisteriL 1 luvun 2 §:n mukaan alusrekisteriin voidaan omistajan pyynnöstä merkitä pienempikin kuin 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettu kauppamerenkul-kuun käytettävä suomalainen alus, jos sen pituus on vähintään kymmenen metriä. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä kuitenkin todetaan, että vapaaehtoisen rekisteröinnin edellytyk-senä olisi, että alusta käytetään kauppamerenkulkuun. Rekisteröinti koskisi tämän vuoksi lähinnä alle 15 metrisiä kalastusaluksia sekä matkustajien kuljetukseen tarkoitettuja tak-siveneitä ja pieniä vesibusseja sekä vuokrattavia huviveneitä. ¹¹⁸

Kyseisessä KKO:n tapauksessa ei esitetty selvitystä, oliko kyseessä oleva RIB-vene ollut merkitty alusrekisteriin, vaikka se kokonsa puolesta olisi ollut rekisteröitävissä. KKO totesi silti johtopäätöksenään, että vaikka asiassa ei ole selvitystä kyseessä olevan RIB-veneen mer-kitsemisestä alusrekisteriin, ei yhtiön toiminnan kaupallinen luonne ja veneen ominaisuudet huomioon ottaen ole perusteltua tulkita kauppamerenkulun käsitettä niin suppeasti, etteikö MeriL lähtökohtaisesti olisi sovellettavissa veneen toimintaan ja siten nyt ratkaistavana olevaan asiaan, mikäli asianosaisten asiassa vetoamat oikeustosiseikat sitä edellyttävät. KKO tuo esille, että joka tapauksessa MeriL voi tulla sovellettavaksi MeriL 1 luvun 9 §:n perusteella siinäkin tapauksessa, että alusta ei katsottaisi käytetyn kauppamerenkulkuun.

HE 24/1993 vp, s. 11–12.

116

HE 18/1966 vp, s. 1.

117

HE 24/1993 vp, s. 11–14.

118

KKO:n mukaan myös oikeuskäytännössä on katsottu, että vahingonkorvauskanteeseen, jon¹¹⁹ -ka perusteena oli isohkon huvikäytössä olleen purjeveneen -karilta irrottamisen yhteydessä ve-neessä vieraana olleelle henkilölle aiheutuneet vammat, tulee soveltaa MeriL:a. Esimerkiksi KKO:n ratkaisun KKO 1980 II 126 mukaan vieraan asema oli verrattavissa matkustajan ase-maan ja aluksen omistaja oli laivanisäntänä vastuussa aiheutuneesta vahingosta. KKO toteaa, että MeriL:n säännökset soveltuvat varsin laaja-alaisesti ja osin pakottavastikin tilanteisiin, joissa kysymys on ammattimaisessa matkustajien kuljetuksessa aiheutuneesta henkilövahingos-ta, ja että MeriL säätelee varsin yksityiskohtaisesti osapuolten vastuun perusteita ja toisaalta sen rajoituksia henkilövahinkoon johtaneissa onnettomuuksissa. ¹²⁰

Perusteluidensa lopuksi KKO toteaa, että olennaista MeriL:n soveltamisen kannalta on, että tapauksessa yhtiö on sopimuksen perusteella ammattimaisesti ja vastikkeellisesti kuljettanut asianomistajaa kauppamerenkulkuun soveltuvalla aluksella, jonka kuljetuksen aikana hänelle on aiheutunut henkilövahinko, josta hän vaatii yhtiötä vastuuseen. Kyse on siten tosiasiallisesti ollut MeriL 15 luvun 1 §:n määritelmien mukaisesta sopimukseen perustuvasta ammattimaises-ta ammattimaises-tai vastikkeellisesammattimaises-ta matkusammattimaises-tajien kuljetuksesammattimaises-ta, johon siten soveltuvat myös muut mainitun luvun säännökset, kun muuta ei ole edes väitetty sovitun.

Kuten edellä esitetyssä KKO:n ratkaisussa KKO 2017:24 on myös todettu, MeriL:ssa ei ole erikseen määritelty, mitä aluksella tarkoitetaan. Myöskään VesiliikenneL ei tunne aluk-sen käsitettä, mutta laissa on sitä vastoin määritelty vesikulkuneuvo. VesiliikenneL 3 §:n mukaan vesikulkuneuvolla tarkoitetaan veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen tarkoitet-tua kulkuvälinettä ja laitetta.

Meriteiden sääntöjen 3 säännön a) kohdan mukaan alus tarkoittaa jokaista uivaa laitetta, myös alusta ilman uppoamaa sekä vesilentokonetta, jota käytetään tai voidaan käyttää vesitse tapahtuvaan kuljetukseen. Myös RL sisältää aluksen määritelmän, joka vastaa sanatarkasti VesiliikenneL:n määritelmää vesikulkuneuvosta. RL 23 luvun 12 § 4) kohdan mukaan aluksella tarkoitetaan kyseisen luvun tunnusmerkistöjen yhteydessä veteen tukeu-tuvaa ja vesillä liikkumiseen tarkoitettua kulkuvälinettä ja laitetta.

Ks. tästä esimerkiksi KKO:n ratkaisu KKO 1980 II 126.

119

MeriL 15 luvussa säädetään matkustajien ja matkatavaran kuljetuksesta, MeriL 7 luvussa säädetään

vas-120

tuun yleisistä edellytyksistä ja vastuun kanavoinnista laivanisännälle sekä 9 luvussa puolestaan vastuun ra-joittamisesta. Lisäksi MeriL 16–18 luvuissa säädetään menettelystä merionnettomuuksien yhteydessä ja Me-riL 19 luvussa saatavan vanhentumisesta.

KKO myös toteaa ratkaisussaan KKO 2017:24, että MeriL:n säännökset ovat osin pakottavia. Esimerkiksi MeriL 15 luvun soveltamisalaa koskevan 2 §:n mukaan eräitä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta luvun säännöksiä noudatetaan, jollei toisin ole sovittu tai tavasta muuta johdu.