Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, Helsingin so-pimus, allekirjoitettiin vuonna 1974. Samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio (Helsinki Commission, HELCOM), jonka sihteeristö sijaitsee Helsingissä. Helsingin sopimus on ensimmäinen kokonaisen merialueen kattava ympäristösopimus. So-pimus päivitettiin vuonna 1992 kattamaan myös valuma-alueelta peräisin olevan kuormituksen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ympäristön kestävän käytön.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organization, IMO) MARPOL-yleissopimus (International Convention for the Prevention of Pollution from Ships) vuodelta 1973 säätelee aluksista aiheutuvia päästöjä. IMO hyväksyi vuonna 2005 koko Itämerelle Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta erityisen herkän merialueen aseman.
Alla olevaan taulukkoon on kirjattu meriympäristön suojelua edistävät kansainvä-liset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, sekä eräitä näiden sopimusten nojalla hyväksyttyjä lisäpöytäkirjoja, ohjelmia, suosituksia ja päätöksiä (taulukko A).
Taulukko A
Vuosi48 Merensuojelua koskevat tai sitä edistävät kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, sekä eräitä näiden sopimusten nojalla hyväksyttyjä lisäpöytäkirjoja, ohjelmia, suosituksia ja päätöksiä
1964 Kansainvälistä merentutkimusneuvostoa (ICES) koskeva yleissopimus (SopS 9/1968), Convention for the International Council for the Exploration of the Sea).
1971 Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus (SopS 3/1976, Ramsar-sopimus)
48 Sopimusten osalta on esitetty niiden allekirjoitusvuosi.
1972
Yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (SopS 51/1998, OSPAR). Sopimus on uudistettu OSPAR-sopimukseksi vuonna 1992
OSPARin komiteat:
• HASEC (Hazardous Substances and Eutrophication Committee)
• OIC (Offshore Industry Committee)
• RSC (Radioactive Substances Committee)
• BDC (Biodiversity Committee)
• EIHA (Environmental Impact of Human Activities Committee)
• OSPARin päätökset, suositukset ja muut yhdessä sovitut asiakirjat:
http://www.ospar.org/convention/agreements
1972 Yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (SopS 34/1979, Lontoon sopimus)
1973,
1978 Vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä ja siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983, MARPOL) Annex I, öljypäästöt
Annex II, säiliöaluskemikaalit Annex III, vaaralliset pakatut aineet Annex IV, käymäläjätevedet Annex V, kiinteät jätteet Annex VI, ilmapäästöt
1974 Vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (SopS 2/2000).
Toimeenpaneva elin on HELCOM.
HELCOM on antanut kymmenittäin suosituksia koskien Itämeren seurantaa, tilan arvioita sekä mereen kohdistuvien paineiden vähentämistä.
HELCOMin pysyviä työryhmiä:
• GEAR (Group on the Implementation of the Ecosystem Approach)
Ryhmällä on muihin HELCOM-ryhmiin nähden ohjaus- ja koordinaatiotehtävä ja se vastaa Itämeren alueen EU-jäsenvaltioiden välisestä meristrategiapuitedirektiivin toimeenpanoon liittyvästä yhteistyöstä ja koordinoinnista.
• MARITIME (Maritime Working Group)
Laatii suosituksia meriliikenteen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi (muun muassa Marine litter within the Baltic Sea region, HELCOM recommendation 29/2).
• PRESSURE (Working Group on Reduction of Pressures from the Baltic Sea Catchment Area)
Koordinoi sopimusosapuolten tekemää paineisiin liittyvää seurantaa ja arvioita ja laatii suosituksia liittyen paineiden hallintaan ja rajoittamiseen
(muun muassa Municipal wastewater treatment, HELCOM recommendation 28E/5)
• RESPONSE (Response Working Group)
Kehittää sopimusosapuolten yhteistoimintaa merellisten ympäristövahinkojen torjunnassa sekä valmistelee HELCOMin suosituksia koskien meren pilaantumista (muun muassa Co-operation in response to spillages of oil and other harmful substances on the shore, HELCOM recommendation 33/2).
• STATE & CONSERVATION (Working Group on the State of the Environment and Nature Conservation)
Koordinoi sopimusosapuolten tekemää meriympäristön tilan seurantaa. Ylläpitää yhteistä Itämeren seurantajärjestelmää sekä indikaattoreita. Tekee katsauksia ym-päristön tilasta ja edistää merialuesuojelua. Laatii suosituksia liittyen edellä mainit-tuihin aiheisiin sekä luonnonsuojeluun (muun muassa System of coastal and marine Baltic Sea protected areas HELCOM MPAs, ; Development of harmonised prin-ciples for quantifying diffuse losses throughout the Baltic Sea catchment area)
• HELCOM MORS – EG (expert group on monitoring radioactive substances in the Baltic Sea) koordinoi sopimusosapuolten tekemää radioaktiivisten aineiden seuran-taa meriympäristössä, kerää vuosittain tietoa radioaktiivisten aineiden päästöistä ydinlaitoksista Itämereen ja tekee katsauksia Itämeren radioaktiivisuuteen liittyen.
Määräajalle asetettuja ryhmiä:
• Group on Sustainable Agricultural Practices
• Group on Ecosystem-based Sustainable Fisheries
• Joint HELCOM-VASAB Maritime Spatial Planning Working Group Lisäksi HELCOM toteuttaa erilaisia hankkeita.
HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan, BSAP) hyväksyttiin vuonna 2007.
• HELCOMin Itämeren suojelun toimenpideohjelman BSAP:n toimeenpano- suunnitelma Suomessa
HELCOM pitää ministerikokouksen noin kerran kolmessa vuodessa. Ministeriko-kouksissa annetaan julkilausumia. Merkittäviä ovat erityisesti julkilausumat vuosilta 2010 ja 2013.
1979 Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (SopS 15/1983, CLRTAP)
• Vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutu-mista koskevan yleissopimuksen pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä (SopS 40/2005, Göteborgin pöytäkirja)
• Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva pöy-täkirja (SopS 68/2003, CLRTAP-POPs -pöypöy-täkirja)
1979 Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta (SopS 29/1986, Bernin sopimus)
1979 Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta (SopS 62/1988, Bonnin sopimus)
1982 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (SopS 50/1996, UNCLOS) 1992 Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (SopS 78/1994, CBD) 1992 Yleissopimus maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien
suojelusta ja käytöstä (SopS 71/1996)
1992 Sopimus Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlanninmeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusta (SopS 103/1999, ASCOBANS)
Sopimusalueen laajennus ja nimenmuutos (SopS 14/2008)
Vuonna 2002 laadittiin ASCOBANSin Itämeren pyöriäisen elvytyssuunnitelma (Jastarnia-suunnitelma).
1996 Sopimus Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta (SopS 9/2000, AEWA)
2001 Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus (SopS 34/2004, POP)
• Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP)
• Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämis-suunnitelma (NAP)
2001 Vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus alusten haitallisten
kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta (SopS 92–93/2010, AFS) 2009 Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten, Toimintasuunnitelma.
Toimintasuunnitelma on uudistettu vuonna 2015
2013 Minamatan elohopeasopimus (allekirjoitettu, mutta ei vielä voimassa)
IMO:n painolastivesiyleissopimus (BWM) on allekirjoitettu vuonna 2004, mutta sitä ei ole vielä saatettu kansainvälisesti voimaan, sillä riittävän suuri määrä valtioita, joilla on vaadittu määrä tonnistoa, ei ole sitoutunut sopimukseen. Suomen on tar-koitus sitoutua painolastivesiyleissopimukseen ennen kuin se tulee kansainvälisesti voimaan.
Suomi on liittymässä vuoden 2010 kansainväliseen yleissopimukseen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhtey-dessä (HNS-yleissopimus) ja OPRC:n (Kansainvälinen yleissopimus öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayhteistyöstä) HNS-pöytäkirjaan (Proto-col on Preparedness, Response and Co-operation to Pollution Incidents by Hazardous and Noxious Substances). Lisäksi Suomi on liittymässä elohopeaa koskevaan matan yleissopimukseen, joka on allekirjoitettu vuonna 2013. Suomelle ei tule Mina-matan yleissopimuksesta merkittäviä uusia velvoitteita, koska elohopean haittojen rajoittamista sääntelevät Euroopan unionin säädökset sisältävät jo yleissopimuksen määräyksiä vastaavat vaatimukset. Yleissopimus astunee voimaan noin vuonna 2018, kun 50 maata on sitoutunut siihen.