Yhteistyö Ruotsin ja Viron kanssa oli toimenpideohjelmaa valmisteltaessa tiivistä. Ky-seisten maiden kanssa pidettiin virtuaalikokous noin kerran kahdessa kuukaudessa.
Myös Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustajat osallistuivat näihin kokouksiin.
Kokouksissa jaettiin tietoa toimenpideohjelmien etenemisestä sekä pohdittiin mah-dollisuuksia yhdenmukaiseen ja yhteiseen etenemiseen toimenpiteiden toimeenpa-nossa. Osallistujat olivat kunkin valtion vastuullisia viranomaisia Viron ja Suomen ympäristöministeriöiden ja Ruotsin vesi- ja meriviranomaisten edustajia sekä Ahve-nanmaan maakuntahallituksen edustajia.
Koko Itämeren alueen laajuista koordinaatiota ja yhteistyötä tehdään Itämeren suojelukomissio HELCOMissa. Ekosysteemilähestymistavan toimeenpanemiseksi perustettu HELCOM GEAR -ryhmä vastaa meristrategiapuitedirektiivin mukaises-ta Itämeren alueen yhteistyöstä ja koordinaatiosmukaises-ta. GEAR-ryhmän kautmukaises-ta on määrä toteuttaa myös direktiivin edellyttämä yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden eli Itä-merellä Venäjän kanssa.
Toimenpideohjelmien yhteensovittamisen apuvälineeksi GEAR laati raportointi-pohjan, jonka perusteella valmistellaan vuoteen 2015 loppuun mennessä toimenpi-deohjelmien kooste ja ehdotuksia yhteiseen etenemiseen toimeenpanossa.
EU-tasolla meristrategiapuitedirektiivin toimeenpanoa ja toimenpideohjelmien laatimista koordinoi meristrategian koordinaatioryhmä (Marine Strategy Coor-dination Group, MSCG), jonka työtä tukee kolme pysyvää työryhmää. Koordinaa-tioryhmässä ja sen alaisissa työryhmissä valmisteltiin toimenpideohjelmia koskeva suositus, jonka EU:n merijohtajat vahvistivat kokouksessaan marraskuussa 2015 (asiakirja Programmes of measures under the Marine Strategy Framework Directive Recommendations for implementation and reporting). Suositusta on noudatettu tätä ohjelmaa valmisteltaessa.
Kuva: YHA-Kuvapankki/Riku Lumiaro
4 Merenhoidon toimenpiteet
Toimenpideohjelma koostuu olemassa olevista toimenpiteistä ja merenhoidon uu-sista toimenpiteistä. Keskeinen kysymys uusia toimenpiteitä määritettäessä oli, että riittävätkö nykyiset toimenpiteet meriympäristön hyvän tilan ylläpitämiseen tai sen saavuttamiseen vuoden 2020 loppuun mennessä, siten että meren tilan kuvaajien ja yleisten ympäristötavoitteiden tavoitteet toteutuvat. Ohjelman toimenpiteet valittiin sillä perusteella että ne täydentävät nykytoimenpiteitä, ovat kustannustehokkaita ja merkittävästi edistävät tavoitteiden saavuttamista.
Toimenpideohjelmia koskeva EU:n suositus määrittelee nykyiset ja uudet toimenpi-teet seuraavasti:
Merenhoidon nykyiset toimenpiteet
• Meristrategiapuitedirektiivin mukaisen meriympäristön hyvän tilan saavut-tamisen tai ylläpitämisen kannalta oleelliset toimenpiteet, joista on päätetty jonkin muun lainsäädännön nojalla ja jotka on toimeenpantu.
• Meristrategiapuitedirektiivin mukaisen meriympäristön hyvän tilan saavut-tamisen tai ylläpitämisen kannalta oleelliset toimenpiteet, joista on päätetty jonkin muun lainsäädännön nojalla, mutta joita ei ole toimeenpantu tai on toimeenpantu vain osittain;
Merenhoidon uudet toimenpiteet
• Uudet toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi, jotka pe-rustuvat olemassa olevan EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten toimeenpanoon, mutta ylittävät sen mitä EU-lainsäädännössä ja kansainväli-sissä sopimuksissa vaaditaan.
• Uudet toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi, jotka eivät perustu olemassa olevaan EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Nykytoimenpiteiden tarkastelu kohdistui pääosin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ohjauskeinoihin. Itämeren ja sisävesien tilaa parantavia toimenpiteitä on toteutettu kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten sekä erilaisten ohjelmien, strategioiden ja sitoumusten nojalla 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Näillä on saavutettu merkittäviä edistysaskelia esimerkiksi ravinteiden ja haitallisten aineiden pistemäisen kuormituksen hallinnassa, ja teollisuuden ja yh-dyskuntien kuormitus on vähentynyt merkittävästi. Vesien ja Itämeren suojelua sekä vesi- ja meriluonnonsuojelua koskeva lainsäädäntö, erilaiset ohjelmat ja strategiat on listattu liitteen 1 taulukossa B.
Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka edistävät meri-ympäristön suojelua (liite 1 taulukko A). Itämeren suojelun kannalta keskeisin on Itämeren suojelua koskeva yleissopimus, josta käytetään usein toimeenpanoelimensä
mukaista nimeä HELCOM. Suomi on osapuoli myös vastaavassa Koillis-Atlantin suojelua koskevassa OSPAR-yleissopimuksessa. Merenkulkua säädellään kansain-välisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa. Merentutkimusta edistää ja kalakantoihin sekä meriympäristöön liittyvää riippumatonta tietoa kokoaa kansainvälinen meren-tutkimusneuvosto ICES. Rajat ylittäviä kaukokulkeutuvia päästöjä säädellään oman CLRTAP-sopimuksen (Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution) puitteissa. Merensuojelua ja merenhoitoa koskevat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, on listattu liitteen 1 taulukkoon A. Lisäksi EU-jäsenmaat ovat hyväksyneet Itämeren alueen strategian ja toimintaohjelman, joilla myös edistetään merkittävästi Itämeren suojelua.
EU-lainsäädäntö ulottuu vesien- ja merenhoitoa koskevista puitedirektiiveistä luonnonsuojelulainsäädäntöön ja eri toimialoja koskevaan sekä eri tavoin ympäris-tönsuojelua edistävään säätelyyn. Toimialakohtainen ja yleisempi ympäristönsuoje-lun kansallinen lainsäädäntö sekä niiden taustalla olevat EU-direktiivit on listattu liitteen 1 taulukossa C.
Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet, jotka ovat merkityksellisiä myös meren-hoidon kannalta ja voidaan samanaikaisesti käsittää myös merenmeren-hoidon toimenpi-teiksi, on listattu liitteen 1 taulukossa D.
Tämä laaja luku on jaettu tärkeimpien ympäristöpaineiden tai teemojen mukaan alalukuihin. Kukin alaluku noudattaa samaa järjestystä, jossa kappaleiden johdantona on esitetty käsiteltävän paineen aiheuttamia haittavaikutuksia meriympäristössä, erityisesti vaikutuksia Itämeren lajeihin ja luontotyyppeihin ja paineeseen tai teemaan liittyvät ympäristö- tai tilatavoitteet. Sen jälkeen on esitelty tärkeimmät nykyiset toi-menpiteet ja arvio niiden riittävyydestä ympäristö- tai tilatavoitteen saavuttamiseksi.
Tämän lisäksi tekstissä on arvioitu jossain määrin olemassa olevien toimenpiteiden toteutuksen tilannetta ja tarpeita toteutuksen tehostamiseen tai parempaan kohden-tamiseen merenhoidon kannalta. Sitten kunkin teeman alla on esitetty merenhoidon uudet toimenpiteet tietolehtisinä. Viimeisenä kussakin alaluvussa on yhteenveto, jossa on listaus sekä nykyisistä että uusista toimenpiteistä. Olemassa oleviin toimen-piteisiin luettavia yleisiä merensuojelun ohjelmia tai kansainvälisiä yleissopimuksia ei ole tässä yhteydessä listattu uudelleen.
Uusia toimenpiteitä koskevat tietolehtiset ovat tietosisällöltään yhteneväisiä. Niis-sä on listattu ne yleiset ympäristötavoitteet ja hyvän tilan kuvaajat, joiden osalta tilannetta pyritään parantamaan, kuvattu toimenpiteen sisältö ja listattu toteutuksesta vastuussa oleva taho ja mahdolliset osallistujat sekä rahoitusmahdollisuudet. Lisäksi kuvailulehtisissä on toteutuksen aikataulu ja mittarit sekä kansainvälisen yhteistyön tyyppi, jolla toimenpiteen toteutusta Itämerellä voidaan edistää. Osallistujaluettelo ei ole poissulkeva ja monet toimenpiteistä ovat avoimia minkä tahansa asianmukaisen tahon toteutettavaksi.
4.1