Toimenpideohjelman kustannushyötyanalyysiä varten toimenpideohjelman vai-kuttavuutta suhteessa hyvän tilan kuvaajiin arvioitiin numeerisesti. Asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan kuvaajittain yksittäisten toimenpiteiden kykyä kuroa umpeen meren hyvän tilan vajetta vuoden 2020 loppuun mennessä. Arviointi tehtiin käyttä-mällä todennäköisyysjakaumia. Yhdistäkäyttä-mällä kaikkien toimenpiteiden vaikuttavuu-den jakaumat voidaan päätellä miten paljon toimenpideohjelmalla kurotaan hyvän tilan vajetta umpeen niiden kuvaajien (K1, K4, K5, K8 ja K9) suhteen, joissa on vaje suhteessa hyvään tilaan (Kuva 6).
Kuvaajan 1 (luonnon monimuotoisuus) suhteen meren hyvä tila arvioitiin saavu-tettavan varmuudella vuoden 2020 loppuun mennessä. Toimenpiteiden yhteisvai-kutukset määritettiin laskemalla yhteen näitä kuvaavat todennäköisyysjakaumat ja olettamalla, että toimenpiteet ovat toisistaan riippumattomia eivätkä vahvista tai toisaalta kumoa toistensa vaikutuksia. Tämä on vahva oletus eikä välttämättä pidä paikkaansa kaikkien hyvän tilan kuvaajien osalta. Joka tapauksessa enemmistö uu-sista toimenpiteistä edesauttaa meren hyvän tilan saavuttamista kuvaajan 1 suhteen, joten todennäköisesti toimenpideohjelma tuottaa suurimmat positiiviset ympäristö-vaikutukset juuri tämän kuvaajan suhteen.
Myös kuvaajan 4 suhteen on reilun 50 %:n mahdollisuus saavuttaa hyvä tila. Myös tämän kuvaajan suhteen on siis oletettavissa merkittävä ympäristön tilan parannus, kun toimenpideohjelma toteutetaan. Samaan tapaan kuin luonnon monimuotoisuutta koskevan kuvaajan 1 kohdalla, useat toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti hyvän tilan saavuttamiseen ravintoverkkojen osalta ja koska päällekkäisiä myönteisiä vai-kutuksia ei ollut tässä analyysissä ollut mahdollista eritellä, laskentatapa kuitenkin antaa liian optimistisen kuvan hyvän tilan saavuttamisen todennäköisyydestä tämän kuvaajan suhteen.
Kuvaajien 5, 8 ja 9 osalta odotettu positiivinen ympäristövaikutus on pienempi.
Kuva 6 Toimenpideohjelman vaikuttavuus vuoden 2020 loppuun mennessä suhteessa hyvän tilan kuvaajiin 1 (luonnon monimuotoisuus), 4 (ravintoverkot), 5 (rehevöityminen), 8 (epäpuhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset) sekä 9 (epäpuhtaudet ruokakalassa) esitettynä todennäköisyysjakaumi-na kullekin kuvaajalle siten, että hyvän tilan raja on 1.0.
Kuvaaja 1 Kuvaaja 4 Kuvaaja 5 Kuvaaja 8 Kuvaaja 9
Vaikuttavuus 1 = meren tila hyvä
Todennäköisyys
1.0 0.8 0.6 0.4 0.2 0.0
0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 1.2 1.4
Merenhoidon toimenpideohjelma tulee merkittävästi edistämään meriympäristön tilan kaikkien niiden laadullisten kuvaajien osalta, joissa hyvää tilaa ei vuonna 2012 ollut saavutettu. Merenhoidon ympäristötavoitteita (taulukko 17) ja meren hyvää tilaa (taulukko 18) ei todennäköisesti kuitenkaan tulla saavuttamaan kaikilta osin tavoi-tevuoteen mennessä. Suurin haaste liittyy vaikutusarvion mukaan rehevöitymisen hillitsemiseen (kuvaaja 5) sekä vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin (kuvaajat 8 ja 9).
Rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuormituksen vähenemisen vaikutukset näky-vät nopeasti meriympäristön myönteisinä muutoksina, mutta meriympäristön tilata-voitteiden saavuttaminen kokonaisuudessaan kestää pidempään. Itämeren pääallas, jonka vaikutuspiiriin Suomenlahtikin kuuluu, on ajautunut rehevöitymisen kiertee-seen, jota pohjien hapettomuus ja sedimenteistä purkautuvat ravinteet ylläpitävät.
Toipuminen tavoiteolosuhteisiin on hidasta ja kestää kymmeniä vuosia tai jopa sata vuotta, ja Suomi kykenee vaikuttamaan vain omaan ravinnekuormitukseensa. Lisäksi ilmastonmuutos mahdollisine lisääntyvine sateineen ja ravinteita valuma-alueelta kuljettavine valumineen asettaa kuormituksen vähentämistoimille lisähaasteen.
Ympäristön ja elintarvikkeena käytettävien kalojen epäpuhtauksiin (kuvaajat 8 ja 9) liittyvien laadullisten kuvaajien hyvää tilaa ei todennäköisesti saavuteta vielä vuonna 2020, vaikka elohopeapitoisuuksien osalta tilanne todennäköisesti paraneekin.
Kuvaajan 8 osalta hyvää huonompi tila vuonna 2020 johtunee ympäristönlaatu-normin ylityksistä kalasta mitatuissa tinayhdisteissä eräillä rannikon alueilla. Näitä ylityksiä koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot ja mahdolliset poikkeukset esitellään vesienhoitosuunnitelmissa. Laatunormit ylittynevät lisäksi vuoden 2020 lopussa edelleen ravintona käytettävien kalojen dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB:en kohdalla (kuvaaja 9). Niiden korkeat pitoisuudet johtuvat pääasiassa aiemmasta kuormituksesta ja aineiden hitaasta hajoamisesta luonnossa sekä luonnon hitaista puhdistusprosesseista. Suurin osa dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB:en kuor-masta Suomen merialueille tulee nykyään kaukokulkeutumana ja Suomen osuus näiden aineiden kuormituksesta on vain runsaan kymmenyksen luokkaa. Suomi ei voi omilla toimenpiteillään suoraan vaikuttaa kaukokulkeumaan. Vesienhoitosuun-nitelmien toimenpiteillä voidaan parantaa vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin liittyvää riskien hallintaa ja vähentää kuormitusta omalta valuma-alueelta. Rehevöitymisen tapaan toipuminen vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksesta on hidasta ja se tapahtuu vuosikymmenien viiveellä.
Kuva: YHA-Kuvapankki/Riku Lumiaro
Taulukko 18 Kuvaajakohtainen arvio meren hyvän tilan saavuttamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä sekä arvio mahdollisista hyvän tilan lykkääntymisen syistä ja sen arvioidusta saavuttamisen ajankohdasta.
Arvio hyvän tilan saavuttamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä
Arvio hyvän tilan saavuttamisen lykkääntymisen syistä ja hyvän tilan arvioidusta saavuttamisen ajankohdasta 1. Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyppien laatu ja
esiintyminen ja lajien levinneisyys ja runsaus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja
Meriympäristön hyvää tilaa ei vuonna 2012 ollut saavutettu luonnon monimuotoisuuden osalta, mutta hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2021 mennessä.
Jos nykyiset toimenpiteet ja merenhoidon uudet toimenpiteet toteutetaan ilmoitettujen aikataulujen mukaan, meriympäristön hyvä tila on mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä tämän kuvaajan osalta.
–
2. Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien haitallisten vieraslajien määrät ovat tasoilla, jotka eivät haitallisesti muuta ekosysteemejä
Meriympäristön tila oli vuonna 2012 tämän kuvaajan osalta pääosin hyvä. Hyvä tila on mahdollista ylläpitää toteuttamalla nykytoi-menpiteitä.
Toimenpideohjelmassa ei osoiteta toimenpitei-tä nimenomaan haitallisiin vieraslajeihin, mutta eräillä muilla ohjelman toimenpiteillä on myön-teisiä vaikutuksia myös haitallisten vieraslajien torjuntaan.
–
3. Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa
Meriympäristön tilaa ei vuonna 2012 kyetty arvioimaan kokonaisvaltaisesti eräiden tieto-puutteiden takia.
Hyvän tilan tavoite tullaan saavuttamaan silakan, kilohailin ja turskan kohdalla.
Arvio on, että Suomen tärkeimpien luonnonlohijokien Tornionjoen ja Simojoen lohikannat saavuttavat vuonna 2020 hyvän tilan poikastuotannolla mitattuna.
Vaellussiian osalta hyvää tilaa ei saavuteta.
Meritaimen-, kuha- ja vaellussiikakantojen suhteen hyvän tilan saavuttaminen viivästynee.
Meriharjuksen osalta hyvän tilan saavuttami-nen vuonna 2020 on epävarmaa, mutta ohjel-man toimenpiteellä tilaa edistetään.
Muiden kalastuksen kohteena olevien kalalajien osalta tiedot ovat puutteellisia, mutta todennä-köisesti hyvä tila saavutetaan tai se säilyy. Näin on ainakin ahvenen kohdalla.
Muiden kaupallisten lajien kuten kampelan ja mateen ja merikutuisten siikojen osalta hyvää tilaa ei ole tietopuutteiden takia määritelty, mutta nykytietojen valussa hyvää tilaa ei toden-näköisesti saavuteta tavoitevuoteen mennessä.
Toimenpideohjelma sisältää kaksi uutta toimenpidettä tähän kuvaajaan liittyen (KALAT 1 ja 2) ja myös muilla ohjelman toimenpiteillä myötävaikutetaan tämän tavoitteen saavuttamiseen.
Turskan lisääntymiseen ja kannan tilaan vaikuttavat ympäristöolosuhteet ja kalastus Suomen merialueen ulkopuolella.
Lohelle, meritaimenelle ja vaellussiialle ei ole jäljellä riittävästi rakentamattomia ja veden laadun kannalta soveltuvia kutujokia. Potentiaalisten vaelluskalajokien elvyttäminen ja poikastuotannon kasvattaminen on haasteellista, sillä kalatiestrategian eteneminen on hidasta. Kalastuksen säätelyssä tapahtuvat muutokset heijastuvat poikastuotantoon usean vuoden viiveellä.
Meritaimen-, kuha- ja vaellussiikakantojen ra-kenteen suhteen hyvän tilan saavuttaminen voi viiväs-tyä alueilla, joilla on suuri kalastuspaine.
Kuhan ja siian kalastuksen säätelyn tehosta-misessa mahdolliset siirtymäajat aiheuttavat
viivettä, ja lisäksi muutosten heijastuminen kalakannan rakenteeseen vie useampia vuosia.
Muiden kaupallisten lajien kuten kampelan ja mateen ja merikutuisten siikojen lisääntymiseen vaikuttavat todennäköisesti ympäristön ja ilmaston muutokset.
Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei nyky-tiedoilla ole mahdollista arvioida.
45 HELCOM Ministerial Meeting. Copenhagen 3 October 2013: Summary report on the development of revised Maximum Allowable Inputs (MAI) and updated Country Allocated Reduction Targets (CART) of the Baltic Sea 4. Meren ravintoverkkojen kaikki tekijät, siltä osin kuin ne tunnetaan, esiintyvät
tavanomaisessa runsaudessaan ja monimuotoisuudessaan ja tasolla, joka varmistaa lajien pitkän aikavälin runsauden ja niiden lisääntymiskapasiteetin täydellisen säilymisen
Meriympäristön hyvää tilaa ei vuonna 2012 ollut saavutettu.
Jos nykyiset toimenpiteet ja merenhoidon uudet toimenpiteet toteutetaan ilmoitettujen aikataulujen mukaan, meriympäristön hyvä tila on mahdollista saavuttaa vuonna 2020 tämän kuvaajan osalta reilun 50 %:n todennäköisyy-dellä.
–
5. Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ekosysteemien tilan huono- neminen, haitalliset leväkukinnot ja merenpohjan hapenpuute, on minimoitu Meriympäristön hyvää tilaa ei vuonna 2012
ollut kokonaisuudessaan saavutettu yhdellä-kään Suomen merialtaiden rannikkovesistä.
Suomenlahti oli kokonaan ja Saaristomeri lähes kokonaan hyvää huonommassa tilassa.
Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren si-semmät rannikkovedet olivat etenkin rannikon tuntumassa monin paikoin hyvää huonompia;
ulommat rannikkovedet olivat pääosin hyvässä tilassa. Myöskään Suomen avomerialueella tila ei ollut hyvä lukuun ottamatta Merenkurkun aluetta.
Vaikka nykytoimenpiteet ja merenhoidon uu-det toimenpiteet toteutettaisiin ilmoitettujen aikataulujen mukaisesti, meriympäristön hyvää tilaa ei ole mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä Suomenlahdella, Pohjoisella Itämerellä eikä pääosassa Saaristomerta, eikä myöskään eräissä Selkämeren ja Perämeren rannikonläheisissä vesimuodostumissa. Meren-kurkussa hyvä tila on arvoitu rehevöitymisen osalta olevan mahdollista saavuttaa, edellyt-täen että toimenpiteet toteutetaan.
Merkittävin osa ravinnekuormituksen vähen-tämiseen tähtäävistä toimenpiteistä sisältyy vesienhoidon suunnittelun toimenpideohjel-miin. Merenhoidon uusilla toimenpiteillä ravin-nekuormituksen vähentämistä on mahdollista ulottaa eräille uusille aihealueille. Merenhoidon toimenpideohjelma sisältää kahdeksan uutta ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävää toimenpidettä (REHEV 1–8), joiden avulla Suo-men merialueiden toipumista rehevöitymisestä on myös mahdollista edistää merkittävästi.
Toistaiseksi meren sisäisistä ravinnevarastoista johtuvan rehevöitymiskierteen katkaisemiseen ei ole etenkään avomeren olosuhteissa käy-tännössä testattuja ja tutkittuja hallintakeinoja.
Myös rannikko-vesissä uusien hallintakeinojen, kuten hapetuksen, käyttö edellyttää jatkotutki-muksia menetelmien soveltuvuudesta, riskeistä ja kustannustehokkuudesta. Mahdollisuuksia sisäisten ravinnevarastojen hallintaan selvite-tään tarkemmin toimenpiteellä REHEV 6.
Merkittävin syy hyvän tilan saavuttamisen lykkääntymi-seen rehevöitymisen osalta on Itämeren hidas palautu-minen. Pohjasedimentteihin ja halokliinin alapuoliseen syvään veteen on vuosikymmeniä jatkuneen kuormi-tuksen myötä varastoitunut suuri määrä ravinteita, joita siirtyy sopivissa olosuhteissa ajoittain pintaveteen. Itä-meren mittakaavassa sisäiset ravinnevarastot pitkittävät rehevöitymisilmiön kestoa aiheuttamalla rehevöitymisen kierteen. Suomen merialueilla paikalliset ja muun Itä-meren sisäiset ravinnevarastot hidastavat toipumista erityisesti Suomenlahdella, Suomen alueella Pohjoisella Itämerellä ja Saaristomerellä.
Hyvän tilan saavuttaminen on yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen mahdollista ainoastaan vaiheittain.
Suurin osa toimenpiteistä on hitaasti vaikuttavia ja valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet vaikuttavat meriympäristön tilaan usein vasta vuosien viiveellä.
2010-luvun lopulla toteutettavien toimenpiteiden vaiku-tuksista vain pieni osa näkyy tavoitevuoteen lmennessä.
Erityisesti fosforia on varastoitunut valuma-alueen maa-perään runsaasti, ja sitä tulee vapautumaan vielä pitkään.
Itämeren suljetun luonteen vuoksi Suomen vesialueiden tilaan vaikuttavat muissa maissa tehtävät, ja etenkin tekemättä jätetyt, toimenpiteet. Sekä typpeä että fosfo-ria tulee Suomen mefosfo-rialueille meren virtausten mukana.
Osa typpikuormituksesta tulee ilmalaskeumana ja se on osin peräisin myös Itämeren ulkopuolisista valtioista.
Kaikkien Itämeren valtioiden tulisi täysimääräisesti to-teuttaa HELCOMissa sovitut kuormituksen vähennysta-voitteet.
HELCOM arvioi, että Itämeren pääaltaalla ravinnekuor-mituksen vähentäminen Itämeren toimintaohjelman tasolle aikaansaa nopeasti merkittävää ja näkyvää tilan parantumista, mutta meriympäristön hyvän tilan tavoi-teolojen saavuttaminen avomerellä kestää kuitenkin jopa vuosisadan45. Tämä tilanne todennäköisesti pätee Suomenkin osalta etenkin Pohjoisen Itämeren alueeseen ja Suomenlahden länsiosien avomerialueeseen, jotka ovat Itämeren pääaltaan vaikutuspiirissä. Vesienhoidon (2016–2021) toimenpiteillä rannikkovesien hyvä ekologi-nen tila on eri alueilla arvioitu saavutettavan vaiheittain, jolloin on sovellettu vesipuitedirektiivin mahdollistamia aikataulupoikkeamia. Hyvä ekologinen tila on arvioitu olevan mahdollista saavuttaa osissa Saaristomerta vuonna 2021, mutta pääosassa Saaristomerta ja Suo-menlahden alueella sekä huonoimmassa tilassa olevilla Selkämeren ja Perämeren alueilla hyvän tilan saavuttami-sen ajankohta lykkääntyy vuoteen 2027. Rannikkovesien rehevöitymistä koskevat poikkeukset sisältyvät vesien-hoitosuunnitelmiin.
6. Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia
Meriympäristön tila oli vuonna 2012 tämän kuvaajan osalta hyvä. Hyvä tila on mahdollista ylläpitää toteuttamalla nykytoimenpiteitä ja kaksi uutta merenhoidon toimenpidettä FYYSINEN 1 ja 2.
–
7. Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin
Meriympäristön tila oli vuonna 2012 tämän kuvaajan osalta hyvä. Hyvä tila on mahdollista ylläpitää toteuttamalla nykytoimenpiteitä ja yksi uusi hydrografisten olosuhteiden parantamiseen liittyvä merenhoidon toimenpide HYDRO 1.
–
8. Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumis- vaikutuksiin
Meriympäristön hyvää tilaa ei ole saavutettu tämän kuvaajan osalta. Ympäristönlaatunormi-en ylityksiä oli elohopealla ja TBT:llä.
Elohopean osalta hyvä tila saavutettaneen mutta TBT:n osalta meren hyvää tilaa ei todennäköisesti ole mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä.
Ympäristönlaatunormidirektiivin (2013/39/EU) nojalla laaditaan vuonna 2018 toimenpideoh-jelma, jossa on mahdollista kohdistaa toimia myös dioksiineihin ja dioksiinien kaltaisiin PCB-yhdisteisiin. Tehokkaimmin elohopean päästöjen ja laskeuman vähenemä on mahdol-lista saavuttaa toimeenpanemalla maailman laajuisesti kansainväliset sopimukset, erityisesti Tukholman POP-sopimus ja kaukokulkeutumis-sopimus (CLRTAP).
Tässä toimenpideohjelmassa on kaksi uutta vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin kohdistuvaa toimenpidettä HAITALLISET 1 ja 2, joilla on mahdollista parantaa tietoperustaa sekä arvioida tarvetta toimenpiteille.
Merkittävä syy hyvän tilan saavuttamisen
lykkääntymiseen epäpuhtauksien osalta on aineiden hidas hajoaminen luonnossa ja luonnon hitaat puhdistusprosessit. Näistä johtuen aiemman kuormituksen vaikutukset säilyvät pitkään.
TBT:n käyttö veneiden pohjamaalina on kielletty.
Koska TBT on pysyvä yhdiste, kestää hyvin pitkän ajan ennen kuin sedimenteissä voidaan havaita sen vähenemä.
Hyvän tilan saavuttamisajankohtaa ei nykytiedoilla ole mahdollista arvioida. TBT voi pysyä sedimenteissä jopa vuosikymmeniä.
9. Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden merieliöiden epäpuhtaustasot eivät ylitä lainsäädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja
Meriympäristön hyvää tilaa ei vuonna 2012 ollut saavutettu tämän kuvaajan osalta.
Meriympäristön hyvää tilan elintarvikkeena käytettävän kalan osalta ei saavutettane vuoden 2020 loppuun mennessä ja dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB:en pitoisuudet elintarvikkeena käytettävässä kalassa tulevat edelleen ylittämään raja-arvot, Dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet rannikon silakassa ovat kuitenkin pienentyneet huomattavasti viimeisen 30 vuoden aikana.
Toimenpideohjelma sisältää yhden uuden dioksiiniyhdisteisiin kohdistuvan toimenpiteen, jolla on mahdollista parantaa tietoperustaa sekä todentaa saastuneesta sedimentistä mereen kohdistuvaa kuormitusta ja muutoksia (HAITALLISET 2).
EU:ssa on asetettu elintarvikkeiden dioksiineille sallitut enimmäispitoisuusrajat (EY/2375/2001).
Tästä asetuksesta Suomi on saanut poikkeuksen.
EU:n dioksiinipoikkeuksen perusteella kaloja voidaan markkinoida Suomessa, vaikka niiden dioksiinipitoisuudet ylittäisivät kaupallisille kaloille asetetun enimmäispitoisuusrajan. Kalojen epäpuhtaustasot suhteessa kaupallisesti käytettävien kalojen sallittuihin maksimipitoisuuksiin vaihtelevat lajeittain ja kokoluokittain. Myös alueellista vaihtelua esiintyy jossain määrin. Sallittu pitoisuus dioksiineilla ja dioksiinien kaltaisella PCB:llä ylittyi suurissa silakoissa, Itämeren lohessa, meritaimenessa ja nahkiaisessa kaikilla Suomen merialueilla. Pohjanlahdella ja Perämerellä oli suuremmat dioksiinien- ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet kuin Suomenlahdella.
Merkittävä syy hyvän tilan saavuttamisen
lykkääntymiseen epäpuhtauksien osalta on aineiden hidas hajoaminen luonnossa ja luonnon hitaat puhdistusprosessit. Näistä johtuen aiemman kuormituksen vaikutukset säilyvät pitkään.
Dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB:en kuormituslähteet sijaitsevat pääasiassa Suomen ulkopuolella. Koko Itämeren dioksiiniyhdisteiden laskeumasta Suomi aiheuttaa noin 12 % ja Suomen valuma-alueelta peräisin oleva kuormitus on minimaalista. Merkittävin Suomessa sijaitseva kuormituslähde on Kymijoen sedimentit, joihin on varastoitunut dioksiiniyhdisteitä aiemman teollisen toiminnan jäljiltä. Näihin sedimentteihin kohdistuvista toimenpiteistä on kuitenkin aiemmissa selvityksissä arvioitu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä
meriympäristölle. Toimenpideohjelman toimenpiteellä HAITALLISET 2 pyritään varmistamaan, että Kymijoen kontaminoituneet sedimentit eivät nykyisellään heikennä Kymijoen edustan meriympäristön tilaa.
Hyvän tilan saavuttamisajankohtaa ei nykytiedoilla ole mahdollista arvioida. Dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset aineet ovat pysyviä. Ne voivat pysyä sedimentissä kymmeniä vuosia.
10. Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle
Meriympäristön tilaa ei vuonna 2012 kyetty tietopuutteiden takia määrittämään.
Arviota toimenpiteiden vaikutuksista hyvän tilan saavuttamiseen tavoitevuoteen mennessä ei liioin ole tiedon vähyyden vuoksi mahdollista tehdä.
Toimenpideohjelma sisältää yhden roskaantumisen vähentämiseen tähtäävän toimenpiteen.
Toimenpiteellä on mahdollista parantaa tietoperustaa roskaantumisesta, tunnistaa toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä sekä käynnistää toteuttamiskelpoisiksi katsottujen toimenpiteiden toteuttaminen.
Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei nyky-tiedoilla ole mahdollista arvioida.
11. Energian mereen johtaminen, mukaan lukien vedenalainen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikuttaisi haitallisesti meriympäristöön Meriympäristön tilaa ei vuonna 2012 kyetty
tietopuutteiden takia määrittämään.
Arviota toimenpiteiden vaikutuksista hyvän tilan saavuttamiseen tavoitevuoteen mennessä ei liioin ole tiedon vähyyden vuoksi mahdollista tehdä.
Toimenpideohjelma sisältää kolme uutta vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävää toimenpidettä. Uusilla toimenpiteillä on mahdollista parantaa tietoperustaa ja kohdentaa toimenpiteitä ilmeisimpiin melua aiheuttaviin ihmistoimiin.
Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei nykytiedoilla ole mahdollista arvioida.
6.5