10. TULOSTEN TARKASTELU
10.1.4 MDI C-sarja
C-sarjassa näytteet ovat samat kuin B-sarjassa, mutta nämä testattiin seitsemän lepopäi-vän jälkeen. B- ja C-sarjan näytteet ovat valmistettu samasta erästä, joten näytteet ovat keskenään vertailukelpoisia. Sarjojen tulokset ovat samansuuntaisia. Vetokokeiden arvot ovat esitettyinä taulukossa 19. Verrokki antaa suurimman murtolujuusarvon. Näyte m-MMT 3 % antaa suurimman kimmomoduuliarvon ja 100 % moduulin arvon. B-sarjaan verrattuna kimmomoduulin ero on pienempi. Venymässä ei ole merkittävää eroa. MMT-näytteen kimmomoduuliarvo on lähellä B-sarjan arvoa. Sen moduulin arvo ja venymä ovat korkeampia kuin verrokin, mutta erot ovat kuitenkin pienet. Näytteen MCC 3 % arvot ovat selvästi pienemmät jokaisella tunnusluvulla. Hamppukuitu antaa testin parhaan arvon 300 % moduulissa ja sen 100 % moduulin arvo on suurempi kuin verrokilla. Näyt-teen muut arvot ovat kuitenkin verrokkia heikommat. Hamppukuitu vaikutta tuloksista päätellen materiaalin murtovenymään eniten. MCC näytteiden arvot ovat jokaisella osa-alueella verrokkia huonommat. Tähän vaikuttaa todennäköisesti pieni l/d-arvo ja se, että materiaalin isosyanaatti-indeksi on pieni.
Taulukko 19. MDI C-sarjan vetokoetulokset.
Kuvassa 64 on esitetty MDI C-sarjan vetokokeiden tulokset. Kuvasta nähdään, että sarja on samansuuntainen B-sarjan tuloksien kanssa. Hamppukuitunäyte on valmistettu eri val-mistuskerralla, koska aiemmin valmistettu ei sopinut vetolaitteistoon. Näytteen valmis-tustapa ja materiaalit ovat kuitenkin samat. Tulosten mukaan lepopäivien lisäämisellä on pieni vaikutus näytteiden ominaisuuksiin. Näytteet olivat kuitenkin ohuita levyjä ja suu-rien kappaleiden kohdalla tilanne todennäköisesti eroaa, koska paksummissa näytteissä lämpötilan johtuminen materiaalin keskelle on uunituksen aikana hidasta.
Kuva 64. MDI C-sarjan vetokoetulokset.
Näyte
Verrokki 49,45 47,39 51,32 0,20 7,25 14,94 494,34 479,07 506,93
m-MMT 32,76 30,76 36,06 0,54 9,50 14,88 505,37 477,94 536,18
MMT 41,37 39,19 43,55 0,27 7,72 15,21 538,79 502,59 574,99
MCC 39,00 34,48 43,69 0,16 7,22 12,97 437,80 411,76 472,42
Hamppukuitu 39,75 36,11 43,96 0,19 7,80 17,09 414,66 378,66 461,69 Näyte
Verrokki 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00
m-MMT -33,75 -35,09 -29,73 175,11 30,99 -0,44 2,23 -0,24 5,77
MMT -16,34 -17,30 -15,14 39,23 6,42 1,75 8,99 4,91 13,42
MCC -21,13 -27,23 -14,87 -17,40 -0,42 -13,23 -11,44 -14,05 -6,81
Hamppukuitu -19,62 -23,80 -14,34 -2,36 7,59 14,36 -16,12 -20,96 -8,92
Kuvassa 65 on esitetty C-sarjan käyrien alkuosa. Kuvasta nähdään, että näyte m-MMT 3
% antaa selvästi suurimman arvon muihin näytteisiin verrattuna. Tämä johtuu todennä-köisesti modifiointikemikaalien ja isosyanaattien välisistä ristisilloista ja hyvästä yhteen-sopivuudesta. Muutoin sarja muistuttaa A- ja B-sarjaa.
Kuva 65. C-sarjan vetokokeiden alkupään arvot.
10.2 Kovuustesti
Kovuustestissä tarkasteltiin näytteiden kovuutta Shore A durometrilla. Näytteiden kovuu-det mitattiin erikseen valetusta näytekiekosta. Kiekosta mitattiin 10 mittausta, joista las-kettiin näytteelle keskiarvo. Näytteet ovat mitattu 3 - 7 lepopäivän välillä. Mittaus tehtiin näytteen pohjapuolelta, koska pinnan kuplien poistossa käytettävä kaasupoltin kovettaa näytteen pinnan. Tämä näkyy kovuustestissä kasvaneena keskiarvona. Näytteiden pinta on pyyhitty irrotusaineesta ennen testausta. Tulosten tulkinnassa vasta 3 Shore A yksikön eroavuus tulkitaan merkittäväksi kovuuseroksi. Näytepaksuus vaihteli näytekohtaisesti ja kriittiseksi näytteen paksuudeksi valittiin 6 mm. Mittauspisteiden välimatkana oli vähin-tään 12 mm. Mittaria pidettiin 1 s ajan painettuna näytettä vasten, jonka jälkeen lukema otettiin ylös.
10.2.1 TDI-sarja
Valmistajan antamien arvojen mukaan matriisin kovuus on välillä 93 - 95 Shore A-yk-sikköä. Valmistetut näytteet osuvat näihin toleransseihin ja verrokin tulosta voidaan pitää luotettavana. Taulukossa 20 on esitetty lujitekohtaisesti TDI-sarjan kovuusmittaustulok-set. Tuloksista nähdään, että näytteiden ja verrokin väliset erot ovat alle yhden prosentin ja kovuustulokset eroavat vain yhdellä Shore A-yksiköllä. Ero ei ole merkittävä.
Taulukko 20. TDI-näytteiden kovuustulokset.
Kuvassa 66 on esitetty graafinen tulkinta MCC-näytteiden ja verrokin välillä. MCC ei vaikuta merkittävästi materiaalin kovuuteen. Poikkeamat ovat alle prosentin luokkaa.
Näytteet MCC 2,4 % ja MCC 3 % antavat pienimmät arvot, mutta ero verrokkiin on hyvin pieni. Näyte MCC 5 % antaa keskiarvoisesti saman kovuusarvon verrokin kanssa.
Näyte Verrokki MCC 1% MCC 2,4% MCC 3% MCC 5%
Kovuus [Shore A] 93,9 93,4 93,2 93,2 93,9
Ero verrokkiin [%] 0,0 -0,5 -0,7 -0,7 0,0
Näyte Verrokki MMT 1% MMT 3% MMT 5%
Kovuus [Shore A] 93,9 93 94,6 94,5
Ero verrokkiin [%] 0,0 -1,0 0,7 0,6
Näyte Verrokki m-MMT 1% m-MMT 3% m-MMT 5%
Kovuus [Shore A] 93,9 93,9 94 94,6
Ero verrokkiin [%] 0,0 0,0 0,1 0,7
Näyte Verrokki Hamppukuitu Alkalikäsitelty hamppukuitu
Kovuus [Shore A] 93,9 93,8 93,8
Ero verrokkiin [%] 0,0 -0,1 -0,1
Kuva 66. Verrokki ja MCC-näytteet.
Kuvassa 67 on esitetty graafinen tulkinta m-MMT -näytteistä ja verrokista. Myös tämän fillerin kohdalla huomataan, että kovuus ei ole merkittävästi noussut. Suurimman arvon antaa näyte m-MMT 5 % ja pienimmän m-MMT 1 %.
Kuva 67. Verrokki ja m-MMT -näytteet.
Kuvassa 68 on esitetty verrokin ja MMT näytteiden väliset kovuus tulokset. Näytteiden ja verrokin välillä ei ilmene merkittävästi eroa. Kaikki tulokset ovat alle yhden prosentin sisällä. Kovuus ei muutu fillerien lisäyksen johdosta merkittävästi tutkituilla fillerimää-rillä. Suurimman arvon antaa näyte MMT 3 % ja pienimmän MMT 1 %.
Kuva 68. Verrokki ja MMT näytteet.
Hamppukuitunäytteiden ja verrokin kovuustulokset ovat esitettyinä kuvassa 69. Kuvasta nähdään, että näytteiden kovuuksien välillä ei ole merkittävästi kovuuden muutosta.
Näytteiden väliset keskikovuuserot ovat vain 0,1 %. Hamppukuitu ei muuta merkittävästi kovuustulosta tutkitulla osuudella. Suurimman arvon antaa verrokki ja pienimmän alka-likäsitelty hamppu. Alkalikäsittely on voinut paljastaa hamppukuitujen hydroksyyliryh-mät isosyanaateille, joiden reaktio on laskenut hieman kovien segmenttien määrää mate-riaalissa. Näin ollen materiaalista tulee hieman pehmeämpi. Erot ovat kuitenkin niin pie-niä, että asia edellyttäisi lisää tutkimuksia.
Kuva 69. Verrokki- ja hamppukuitunäytteiden kovuudet.
10.2.2 MDI A-sarja
Taulukossa 21 on esitetty A-sarjan kovuustulokset ja kuvassa 70 on graafinen esitys ko-vuustestien arvoista. MDI-sarjoissa fillerien vaikutus on selvästi suurempi kuin TDI-sar-jassa. Kummatkin MMT-näytteet antavat suuremman kovuusarvon. Tulokset ovat sa-mansuuntaisia kuin vetokokeessa ilmennyt vetolujuuksien kasvu pienillä venymän ar-voilla. Näyte hamppukuitu 1,1 % antaa heikoimman kovuusarvon ja tämä johtuu toden-näköisesti näytteen kovien segmenttien pienentyneestä määrästä tai näytteen mahdolli-sista ilmakuplista. Ero on kuitenkin hyvin pieni. MDI-pohjaisissa näytteissä käytettiin suurempaa isosyanaatti-indeksiä, jolloin vapaita isosyanaattipäitä on enemmän kuin TDI-sarjan näytteissä. Tämä voi vaikuttaa fillerien sitoutumiseen matriisissa. Modifiointi voi luoda fillerien ja matriisin välille ristisilloittuneen verkoston, joka koventaa materiaalia.
Kovuuden kasvu viittaa ketjujen liikkumiskyvyn heikentymiseen. Lisäksi pieni likoko mahdollisesti lukitsee tehokkaammin ketjujen liikettä verrattuna suureen partikke-likokoon. Näyte m-MMT 3 % antaa suurimman kovuusarvon.
Verrokin kovuus on suurempi kuin valmistajan ilmoittama. Näytteet valmistettiin 80 Shore A:n reseptillä, mutta näytteiden kovuus on tätä suurempi. Näytteet mitattiin testiksi suoraan uunituksen jälkeen, jolloin niiden kovuus oli hyvin lähelle 80 Shore A. Muuta-man lepopäivän jälkeen näytteet kovettuivat lopulliseen kovuuteen, joka oli suurempi kuin valmistajan lupaama. Tämä voi johtua mm. vaakavirheestä tai raaka-aineiden ilmoi-tettua suuremmasta isosyanaattipitoisuudesta.
Taulukko 21. MDI A-sarjan kovuusarvot.
Kuva 70. A-sarjan näytteiden kovuusarvot.
Näyte Verrokki m-MMT 3%
MMT 3%
Hamppukuitu 1,1%
Kovuus [Shore A] 86,4 94,6 91,4 84,8 Erotus 0,0 % 9,5 % 5,7 % -1,9 %
10.2.3 MDI B-sarja
Taulukossa 22 on esitetty MDI B-sarjan kovuustestien arvot ja kuvassa 71 on esitetty näiden graafinen esitys. B-sarjan näytteisiin otettiin mukaan MCC-näyte. Suurimman ar-von antaa m-MMT ja toiseksi suurimman MMT. Ero m-MMT:n ja MMT:n välillä on pieni. Myös MCC antaa verrokkia suuremman kovuusarvon. Tämä viittaa siihen, että pie-net fillerit kovettavat materiaalia. Hamppukuitu antaa A-sarjan tavoin heikomman ko-vuustuloksen, joka johtuu todennäköisesti vähentyneistä kovista segmenteistä ja näytteen mahdollisista ilmakuplista.
Taulukko 22. MDI B-sarjan kovuusarvot.
Kuva 71. B-sarjan kovuusarvot.
10.2.4 MDI C-sarja
Taulukossa 23 on esitetty C-sarjan kovuusmittaustulokset. C-sarjassa tutkittiin lepopäi-vien määrän lisäämisen vaikutusta näytteiden tuloksiin. Kovuustuloksissa ei syntynyt merkittäviä eroja sarjojen välillä. Myöskään lepopäivien lisäämisellä ei vaikuta olevan merkittävää vaikutusta kovuustuloksiin. Ero B-sarjan tuloksiin on alle yhden prosentin.
Näyte Verrokki m-MMT 3%
MMT 3%
MCC 3%
Hamppukuitu 1,1%
Kovuus [Shore A] 87,3 92,5 92,0 89,5 86,2 Erotus 0,0 % 6,0 % 5,4 % 2,5 % -1,3 %
Taulukko 23. MDI C-sarjan kovuusarvot.
Kuvassa 72 on esitetty C-sarjan kovuustulokset, jotka noudattavat samaa trendiä kuin B-sarja. Näyte m-MMT 3 % antaa suurimman kovuusarvon ja hamppukuitu heikoimman.
MMT ja MCC antavan kummatkin suuremman kovuusarvon kuin verrokki.
Kuva 72. Verrokki ja C-sarjan kovuusarvot.
Kuvassa 73 on esitetty A-, B- ja C-sarjan kovuustulokset. Kuvasta nähdään, että varsi-naista merkittävää eroa ei synny lepopäivien aikana. Erot B-sarjan verrattuna arvoihin ovat pieniä, mikä viittaa siihen, ettei materiaalissa tapahdu lepopäivien välillä merkittävää muutosta. Sarjojen arvojen välillä ei ole havaittavissa selvää trendiä, joten erot johtuvat todennäköisesti mittausvirheestä.
Näyte Verrokki m-MMT 3%
MMT 3%
MCC 3%
Hamppukuitu 1,1%
Kovuus [Shore A] 87,0 93,0 91,7 88,8 85,8 Erotus 0,0 % 6,9 % 5,5 % 2,1 % -1,4 %
Kuva 73. A-, B- ja C-sarjojen kovuustulokset.
10.3 SEM-tarkastelu
SEM-tarkastelussa tutkittiin vetokoenäytteiden murtopintaa. Tällä haluttiin tutkia fille-rien adheesiota. Tutkitut näytteet ovat MDI B ja C-sarjan näytteitä. MDI-sarja valittiin, koska niissä näytteiden laatu oli riittävä ja MDI-matriisissa lujitteet aiheuttivat suurem-mat muutokset näytteiden mekaanisiin arvoihin. SEM- tarkastelun parametrit ovat mai-nittu kuvissa.
Verrokkinäytteen murtopinta on esitetty kuvassa 74. Kuvasta näkyy, että rakenne on tiivis, eikä selviä rakenne virheitä näy. Tämä viittaa hyvään sekoitustulokseen. Vetorasi-tuksesta aiheutuva kiteytyminen johtaa rosoiseen murtopintaan. Näytteen laatu oli kaiken kaikkiaan hyvä.
Kuva 74. SEM-kuva verrokkinäytteen murtopinnasta.
Näytteessä m-MMT 3 % ilmeni erikoisia hiutalemaisia muodostelmia, joita haluttiin tutkia tarkemmin. Alueet muistuttivat silmämääräisesti kiteytymiä. Kuvassa 75 on esi-tetty kuva näytteen pinnasta. Syntyneet vaaleat muodostelmat syntyivät vasta uunituksen aikana. Muissa näytteissä ei ilmennyt samankaltaista vaikutusta, vaikka osassa ilmeni ajoittain vaaleita liuskemaisia alueita. Alueet ilmenevät näytteen keskiosassa ja pohjalla.
Materiaalin reunoilla ei ole havaittavissa samanlaisia alueita. Tämä viittaa reaktion liitty-vän fillereihin, joiden tiheys on matriisia suurempi. On myös mahdollista, että näytteen valamista seuraava liekkikäsittely poistaa kuplat näytteen pinnasta, jonka vuoksi ilmiö ei esiinny aivan pinnalla. Lisäksi on myös mahdollista, että liekkikäsittely tekee materiaalin pintaan kalvon, joka pysäyttää kuplien vapautumisen materiaalista.
Kuva 75. Kuvassa on esitetty näytteen m-MMT 3 % pinta.
Kuvassa 76 on esitetty SEM-kuva näytteen pinnan vaaleasta alueesta. Sileäpintainen alue on keltaista hyvin sekoittunutta materiaalia ja epätasainen alue on valkoiselta hiutalealu-eelta. Kuvasta nähdään, että epätasaisella alueella on nähtävissä kuplamaisia rakenteita.
Tämä viittaa mahdollisiin kaasumaisiin tekijöihin. Tällaisia tekijöitä ovat vesimolekyylit raaka-aineissa ja tuntemattomat reaktiot fillerin modifikaation ja matriisin raaka-aineiden välillä. On myös mahdollista, että fillerien huokosiin jäänyt ilma voi laajeta eksotermi-sessä polymeroitumisreaktiossa ja vapautua materiaaliin.
Kuva 76. SEM-kuva näytteen m-MMT 3 % vaaleasta alueesta.
Kuvassa 77 on esitetty SEM-kuva näytteen läpileikkauksesta. Vaaleat alueet kuvassa ovat hiutaleisia alueita. Kuvien perusteella näytteessä näyttää olevan pieniä ilmataskuja, jotka ovat muodostaneet onkaloisen verkoston materiaaliin. Kuplat heikentävät materiaalia ve-totestituloksissa, mikä voi myös osittain selittää materiaalin heikkoa vetotestitulosta.
Kuva 77. SEM-kuva näytteen m-MMT 3 % läpileikkauksesta.
Kuvassa 78 on esitetty tarkempi kuva samalta alueelta. Kuvassa on selvästi nähtävissä, että onkalot ovat pyöreitä, eikä niissä ole havaittavissa teräviä reunoja. Tämä viittaa sii-hen, että reaktiossa on vapautunut kaasua, joka on laajentuessaan muodostanut onkalot.
Todennäköisintä on, että ketjunjatkajadiolissa on ollut kosteutta mukana. Tämä aiheuttaa hiilidioksidin vapautumista materiaalissa. Tähän viittaa myös se, että vastaavaa reaktiota ei tapahdu TDI-sarjan näytteissä. Toisaalta TDI-näytteissä käytettiin pienempää isosyanaatti-indeksiä, jolloin fillerien ja isosyanaattien välillä ei todennäköisesti synny yhtä paljon reaktiota. Mikäli kaasu olisi vapautunut reaktiosta, sitä olisi todennäköisesti materiaalissa tasaisemmin. Ketjunjatkaja sekoitetaan näytteeseen viimeisenä, jolloin sen sekoittuminen materiaaliin ei ole yhtä tasainen, kuin muiden raaka-aineiden kohdalla.
Huono sekoitus voi johtaa paikallisiin kohtiin, joissa ketjunjatkajaa on runsaasti. Tämä saattaa selittää näytteissä havaittuja hiutalemaisia alueita.
Kuva 78. Lähikuva näytteen m-MMT 3 % onkaloista.
Kuvassa 79 on esitetty lähikuva valkoisen alueen onkaloista. Kuvasta nähdään, että on-kalot ovat sileitä ja pyöreitä. Tämä viittaa siihen, että ne eivät ole fillerin irtoamisen ai-heuttamia, vaan viittaa enemmän kaasukupliin. Todennäköisin syy kuplien muodostumi-selle on ketjunjatkajana käytetyn diolin hygroskooppisuus. Kuplat ovat todennäköisesti seurausta veden imeytymisestä ketjunjatkajadioliin. Filleri on hydrofobinen ja kuivattu, joten mahdolliset vesimolekyylit ovat todennäköisesti tulleet diolin kautta.
Kuva 79. Lähikuva näytteen m-MMT 3 % pinnasta.
Kuvassa 80 on esitetty näytteen m-MMT 3 % SEM-kuva murtumapinnalta. Materiaali on verrokkiin verrattuna tasaisesti rakeisempi. Fillerit vaikuttavat sekoittuneen materiaaliin hyvin ja kastuneen modifioinnin myötä erittäin hyvin. Irtonaisia partikkeleita ei kuvissa näy. Fillerien partikkelikoko oli ≤ 20 µm ja kuvassa olevat rakeet ovat tätä kokoluokkaa.
Kuvassa 81 on esitetty tarkempi kuva rakeista. Partikkelit ovat pysyneet yhtenäisinä ja ovat matriisin ympäröimiä. Juovaisuus voisi viitata partikkelien vähäiseen interkalaati-oon. Tehokas sekoitus voisi parantaa fillerin hajoamista materiaalissa ja sitä kautta lujittaa materiaalia tehokkaammin. Reaktion hidastaminen voisi myös parantaa sekoittumista materiaalissa.
Kuva 80. Näytteen m-MMT 3 % murtumapinta.
Kuva 81. Lähempi kuva m-MMT-partikkeleista.
MMT-näyte on esitetty kuvissa 82 ja 83. Fillerin partikkelikoko oli ~ 30 µm. Kuvista nähdään, että fillerikoko on pysynyt samana, ja partikkelit ovat kiinteitä kappaleita. Tämä viittaa siihen, ettei partikkeleissa ole tapahtunut interkalaatiota tai exfoliaatiota. Murtu-mapinnassa näkyy aukkoja ja paljaita partikkeleita, mikä viittaa heikkoon adheesioon.
Hydrofiilisen MMT:n yhteensopivuus hydrofobisen matriisin kanssa tiedettiin alkujaan-kin heikoksi ja sen tehtävänä oli toimia vertailupohjana m-MMT-fillerille. MMT-partik-kelien pienentäminen voisi mahdollisesti parantaa moduulia, mutta huonon yhteensopi-vuuden myötä sen läsnäolo materiaalissa heikentää vetolujuutta. Partikkelimuodot ovat epäsäännöllisiä ja niiden vahvistava vaikutus perustuu todennäköisesti ketjujen liikku-miskyvyn heikentämiseen. Epäsäännöllinen partikkelimuoto voi edesauttaa mekaanista kytkeytymistä, mutta sen vaikutus on rajallinen.
Kuva 82. Näytteen MMT 3 % murtopinta.
Kuva 83. Lähikuva MMT-partikkelista.
MCC-näytteen murtopinta on esitetty kuvissa 84 ja 85. Kuvassa 84 materiaalin murtu-mapinnassa on selkeitä aukkoja. Partikkelit ovat epäsäännöllisiä, mutta profiililtaan pyö-reähköjä. Pyöreä profiili on epäedullinen vahvistavalle lujitteelle ja sen l/d arvo on lähelle yhtä. Kuvassa 85 on havaittavissa partikkelin sitoutuminen matriisiin. Partikkeleissa on nähtävissä matriisin kiinnittymistä partikkeliin. Partikkelimuoto on kuitenkin huono eikä edesauta lujittamista. MCC:n partikkelikoko on ~ 50 µm ja täyteainepitoisuuden tulisi olla todennäköisesti suurempi, jotta saavutettaisiin vahvistavia vaikutuksia. Matriisi näyt-tää revenneen partikkelin pinnalta venytyksessä. Tämä viittaa siihen, että sidosten vah-vuus tai lukumäärä matriisin ja partikkelin välillä on liian pieni.
Kuva 84. Näytteen MCC 3 % murtopinta.
Kuva 85. Lähikuva MCC-partikkelista murtopinnalta.
Hamppukuitunäytteet on esitetty kuvissa 86, 87 ja 88. Kuvista voidaan huomata, että hamppukuitu irtoaa matriisista vedon aikana. Tämä viittaa riittämättömään adheesioon, jonka vuoksi rasitus ei välity riittävästi hamppukuituun. Kuvista voidaan kuitenkin huo-mata, että hamppukuidun kastuminen on ollut hyvä. Matriisin pieni isosyanaatti-indeksi vaikuttaa kovalenttisten sidosten syntymiseen ja ne ovat rajoittava tekijä isosyanaattilu-vun ollessa alle 1. Hamppukuitujen pinta on hyvin tasainen mikä vaikeuttaa mekaanista kytkeytymistä. Alkalikäsittelyllä voisi olettaa olevan parantava vaikutus adheesioon ja sitä kautta vetolujuuteen. Alkalikäsittelyssä tulee kuitenkin selvittää käsittelyn optimiolo-suhteen kuitujen vetolujuuden heikkenemisen minimoimiseksi. Kuidun pituuden kasva-tuksella voidaan myös parantaa rasituksen siirtämistä matriisista kuituun. On myös mah-dollista, että kuitujen määrä on liian pieni ja materiaalissa ei saavuteta Vcrit-arvoa. Tämän arvon alapuolella lujitteet käyttäytyvät kuten ilmakuplat matriisissa. Tämän arvon mää-rittäminen on kuitenkin pienillä katkokuiduilla haastavaa. Kuvasta 88 voidaan nähdä, että hamppukuitujen kastuminen on ollut hyvä ja kuidut ovat kiinni matriisissa.
Kuva 86. Hamppukuitu näytteen murtopinnalla.
Kuva 87. Näytteen hamppukuitu 1,1 % murtopinta ja hamppukuitu.
Kuva 88. Lähikuva hamppukuitujen sitoutumisesta matriisiin.