lasten ikätason merkitys toiminnan luonteeseen. Luonnollisesti omat konkreettiset kokemukset päiväkotiympäristöstä myös osaltaan helpottavat hahmottamaan, miten erilaiset päiväkotikokeilut mahdollisesti näyttäytyisivät käytännössä. Yhteiskunnallista kritiikkiä en voinut myöskään sivuuttaa, sillä niin järkyttävän lyhytnäköisinä ja ymmärtämättöminä eduskunnan hyvinvointiyhteiskuntaa alasajavat suunnitelmat näyttäytyvät. Luonnollisesti tietoisena pyrkimyksenä voi myös olla puhdas halu kasvattaa yksityisen sektorin merkitystä palveluntarjoajana. Yhtälailla yhteiskunnassa tuntuvat näyttäytyvän välillä myös suorastaan vihamieliset asenteet myös vanhuksia kohtaan, jotka nähdään lähinnä tuottamattomana yhteiskunnallisena taakkana.
Lapset ovat sosiaalinen pääomamme ja tulevaisuutemme. He ovat samanaikaisesti arvokkaita sellaisina kuin mitä he jo ovat, mutta he ovat arvokkaita myös sinä mitä he tulevat olemaan. Välillä tasapainoilu lapsi- ja aikuislähtöisyyden välillä voi olla vaikeaa, mutta puhuttaessa lapsista, pienistä elämän polkunsa alussa olevista olennoista, kaipaavat he luonnollisesti myös aikuisten huolenpitoa, kontrollia ja apua. Lapsuutta ei tule ihanteellistaa, mutta sen merkitystä ihmiseksi kasvamisen kannalta ei saisi missään nimessä väheksyäkään. Vanhuksia taas tulisi arvostaa yhteiskuntamme jäseninä, jotka ovat jo oman työnsä tehneet ja osaltaan auttaneet rakentamaan ne struktuurit ja sen hyvinvoinnin, joista pohjoinen (toistaiseksi) hyvinvointivaltiomme operoi ja ponnistaa.
Suunnittelutyön yhteydessä samaan kiinteistöön sijoitettiin vanhusten päivätoimintayksikkö ja Helsingin kaupungin päivätoiminta on siis suunnattu ensisijaisesti kotonaan asuvia muistisairaita varten, heidän virikkeellisyyttään lisäämään ja mahdollisten omaishoitajien taakkaa keventämään. Vaikka päivätoiminta ei sovellukaan käytöshäiriöiselle muistisairaalle vanhukselle ja osallistuvien asiakkaiden muistisairauden tila onkin usein vasta alkuvaiheessaan, voidaan kuitenkin päivätoiminnan asiakkaiden nähdä olevan lähtökohtaisesti haasteellisempi asiakasryhmä, kuin ns. normaalit ikäihmiset. Helsingissä sellaisten ikäihmisten, jotka eivät kärsi muistisairauksista suositellaan osallistuvan palvelukeskusten toimintaan ja palvelukeskukset ovat lähtökohtaisesti aina suurempia kokonaisuuksia, kuin yksittäiset pienimmillään noin kahdeksan ihmisen päivätoimintaryhmät. Siitä syystä pienen päivätoimintayksikön sijoittaminen samaan rakennukseen lasten päiväkodin kanssa oli luontaisempi ratkaisu, kuin kokonaisen keskitetyn palvelukeskuksen, joka itsessään olisi lisännyt rakennuksen käyttäjämääriä ja vaihtuvuutta jo liiaksi nimenomaan lasten kannalta, joille pysyvyys on hyvin tärkeää.
Vaikka muistisairaita ei voidakaan pitää parhaana mahdollisena asiakasryhmänä lasten kanssa toimimaan, ei oman näkemykseni mukaan lievä muistisairaus kuitenkaan ole este, yhteistoiminnan ollessa joka tapauksessa vain satunnaista asiakasryhmien toimiessa pääsääntöisesti oman aikataulunsa ja käytänteidensä mukaisesti omissa ryhmätiloissaan.
Lisäksi on huomioitavaa, että vaikka Helsinki suositteleekin päivätoimintaa nimenomaan muistisairaille, ei käytännössä tutkimustietojen mukaan jokaisella asiakkaalla edes ole mitään muistisairautta. Lapsia ei myöskään tarvitse kasvattaa kuplassa ja erilaisuuden näkeminen, kuten myös lasten ikätason huomioiden erilaisten täysin normaalien ihmisen elämänkaareen liittyvien sairauksien kohtaaminen lisää lapsen ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Luonnollisesti käytännössä vanhus- ja lapsiryhmien yhteistoiminnan pitää myös perustua vapaaehtoisuuteen, kaikki vanhukset eivät pidä lapsista ja toisaalta niillekin jotka pitävät, voi päiväkodeissa väistämättömästi esiintyvä melu nopeasti muodostua kovinkin rasittavaksi tekijäksi.
Tyypillisenä ”hairahduksena” diplomityöprosessissa voidaan nähdä taipumus pompöösiin ja hukkailevaan tilasuunnitteluun, reaalimaailman tiukkojen talousraamien odottaessa vielä koulun ovien ulkopuolella ja toisaalta ideoita pursuavan suunnittelijan yrittäessä istuttaa kaikki inspiraationsa kirsikat samaan kakkuun. Nähdäkseni askeleet utopistisemman suunnittelulinjan suuntaan ovat kuitenkin prosessissa sallittuja, kylmä maailma ja tuulimyllyt kun kuitenkin väistämättä odottavat tulevaa arkkitehtia ja haaveiden maalailusta on lopulta palattava kohti maanpintaa. Suorastaan yllättävää kuitenkin oli, että näennäisestä vapaudesta huolimatta päädyin suunnittelemaan tilatypologialtaan lähtökohtaisesti hyvinkin perinteisen päiväkodin, jossa etenkin ryhmäkohtaiset tilat noudattavat kovinkin perinteistä ratkaisumallia. Tämä voi johtua osittain ratkaisun perinpohjaisesta alitajuntaan iskostumisesta, mutta toisaalta myös siitä yksinkertaisesta syystä, että ratkaisu tuntuu kaikkein toimivimmalta nykyisenkaltaisten ja –kokoisten päiväkotiryhmien yhteydessä. Ehkäpä osasyynä pidättäytymisessä perinteisempiin tilaratkaisuihin voidaan pitää sosiaalialan koulutusta ja vajaan neljänkymmenen päiväkodin kohtaamista työpaikkana jolloin kaikkein villeimmät ajatukset, ajatukset vaikkapa vanhusten ja lasten sekaryhmistä, tai kaikkien tilojen alistaminen lasten luovan toiminnan alaisuuteen, karisivat ennen kuin ne ehtivät edes paperille saakka. Suunnittelun käsijarru taisi olla sittenkin suuren osaa prosessista päällä. Tätä kirjoittaessa tekijän mielikuvitus alkaakin tuottaa ajatuksia ratkaisuista, jotka eivät ehkä ehtineet tähän ”painokseen”, mutta toivottavasti vielä päätyvät tulevaisuudessa vaikkapa jonkin arkkitehtuurikilpailun ehdotukseen. Korkea
itsekritiikki ja kovat tavoitteet heijastuivat myös välttämättömästi työskentelyilmapiiriin näkyen myös suunnitteluratkaisuissa. Itsensä pakottamisesta luovuuden poluille seuraa helposti eksentrisiä ratkaisuja, jotka eivät virtaa toivontunlaisesti.
Kuka tahansa kykenee kritiikkiin ja nurina erilaisia suunnitteluratkaisuja kohtaan on kovinkin helppoa. Tyystin toinen tarina on kuitenkin aloittaa itse suunnittelu tyhjästä ja pyrkiä väistämään havaitsemansa ongelmakohdat. Rakennuksen suunnittelu on prosessi, jonka lopputuloksessa on aina kehitettävää. Mikään rakennus tai ratkaisu ei ole täydellinen. Lisäksi tieto voi lisätä tuskaa, mitä syvemmälle asiakasryhmien tarpeisiin ja vaikkapa hyvien tilaominaisuuksien, kuten värien, materiaalien ja valon maailmaan sukeltaa, sen haastavammalta voi tuntua pitää kokonaisuus johdonmukaisesti koossa ja huomioida kaikki oleellinen. Hyvät tarkoitukset ja pyrkimykset, kuten huolellinen paneutuminen suunnittelutehtävään, tuottavat kuitenkin väistämättä ainakin jotakin hyvää lopputulokseen.
Uskon vahvasti laadukkaiden tilojen merkitykseen ihmisen hyvinvoinnin tukijana ja lasten yhteydessä myös aikuiseksi kasvamisen kannalta. Voidaankin kysyä, minkälaisia tulevaisuuden arkkitehteja kasvattaa sellainen päiväkotiympäristö, jonka vähäverinen leikkiympäristö täsmäleluineen ei jätä omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle piirunkaan vertaa tilaa, ja jossa leikkiin sitoutumiselle ei ole tilaa, eikä rauhaa? Aneemisen kasvuympäristön lapset voivat pahimmillaan päätyä tuottamaan kasvuympäristönsä mukaista aneemista suunnittelua. Tarjoamalla riittävästi virikkeitä ja tilaa luovuudelle, muodostamme välillisesti samalla tulevaisuutemme ympäristöä.
Lapset kulkevat varhaisen elämänsä polkuja vielä tunnustelevin askelein, vanhukset taivaltavat elämänsä ehtoopuolen reittejä. Tuleva arkkitehti on vasta ammatillisen polkunsa alussa, mutta repun pohjalta löytyy muistoja vaikkapa tiipiin pystyttämisestä päiväkodin pihalle, leikkipihan oranssista jyrästä, utuista valoa porraskäytävään siivilöivästä päiväkodin kattoikkunasta, lumitunneleiden kaivamisesta, äidin uuden työpaikan taivaisiin kohoavasta aulasta ja kodin portaikosta, jossa vuorikiipeily onnistui siististi sisätiloissa. Lapsuuteni oli luovaa ja onnellista aikaa, jossa luovan ja mielikuvituksellisen omaehtoisen leikin mahdollisuudet olivat jatkuvasti läsnä niin leikkivälineiden kuin leikkiympäristönkin suhteen. Lapsuutemme tilat kulkevatkin matkassamme läpi elämämme, arkkitehtien tehtävänä on luoda varhaista elämää tukeva fyysinen ympäristö ja suojella ja tukea tätä elämää matkan kaikissa vaiheissa.
Imatrankosken päiväkoti. EK
LÄHTEET
Kirjalliset lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H. (2014). Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2013 (Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 5/2014). Kuusikko-työryhmä. 90 s.
Alatupa, S. (toim.). Karppinen, K., Keltikangas-Järvinen, L. & Savioja, H. (2007).
Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma: löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta?. Sitra. 179 s.
Arnkil, H. (2008). Värit havaintojen maailmassa. Taideteollinen korkeakoulu. 280 s.
Bergström, M. (suom. Liljamo, R). (1997). Mustat ja valkeat leikit: leikki, kaaos ja järjestys aivoissa. WSOY. 230 s.
Brosterman, N. (1997). Inventing kindergarten. Harry N. Abrams. 160 p.
Canizares, A. (toim.). (2008). Lastentarhoja, kouluja ja leikkikenttiä. Förskolor, skolor och skolgårdar. LOFT Publications. 255 p.
Cohen, J-L. (2009). Le Corbusier. Taschen. 96 p.
Dudek, M. (toim.). (2005). Children’s spaces. Architectural Press. 281 p.
Dudek, M. (2007). Schools and Kindergartens: A Design Manual. Birkhäuser. 255 p.
Ehmann, S., Borges, S. & Klanten, R. (toim.). (2012). Learn for life: new architecture for new learning. Gestalten. 288 p.
Erkinjuntti, T., Rinne, J. & Soininen, H. (toim.). (2010). Muistisairaudet. Duodecim.
685 s.
Galindo, M. (2011). Kindergartens: educational spaces. Braun. 269 p.
Haapamäki, J., Kaipio, K., Keskinen, S., Uusitalo, I. & Kuoksa, M. (2000). Yhteisö kasvattaa: päivähoito oppimis- ja kasvatusyhteisönä. Tammi. 172 s.
Jarasto, N., Lehtinen, T. & Nepponen, K. (1999). Hiljaa hyvä tulee: levon ja rauhan hetkiä lapsen ja aikuisen elämään. LK-kirjat. 360 s.
Juvonen, R. (2014). Valon paletti: retkiä värien maailmaan. Kirjapaja.102 s.
Kalliala, M. (1999). Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä: leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. Gaudeamus. 342 s.
Kalliala, M. (2008). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?. Gaudeamus.
326 s.
Kalliala, M. (2012). Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Gaudeamus. 262 s.
Kankaanpää, S. (toim.). et al. (2011). Kielitoimiston oikeinkirjotusopas. 9. painos.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 272 s.
Karila, K. & Nummenmaa, A-R. (2001). Matkalla moniammatillisuuteen:
kuvauskohteena päiväkoti. WSOY. 164 s.
Keltikangas-Järvinen, L. & Mullola, S. (2014). Maailman paras koulu?. WSOY. 168 s.
Keltikangas-Järvinen, L. (2012). Pienen lapsen sosiaalisuus. WSOY. 224 s.
Keltikangas-Järvinen, L. (2008). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WS Bookwell Oy. 272 s.
Keskinen, S. & Virtanen, N. (toim.). (1999). Päiväkoti työyhteisönä. Helsingin yliopisto. 94 s.
Kokljuschkin, M. (2001). Unelmien päiväkoti: kohti parempaa oppimisympäristöä.
Tammi. 98 s.
Kotilainen, H., Virkola, C., Eloniemi-Sulkava, U. & Topo, P. (2003). Dementiakoti –
koti hyvää elämää varten. Opas suunnittelijoille ja hoidon kehittäjille. Suomen dementiahoitoyhdistys. 58 s.
Ladberg, G. & Björling, B. (suom. Laatunen, S-L.). (1984). Hyvä päiväkoti. Tammi.
198 s.
Lehmuspuisto V. & Åkerblom, S. (2007). Iäkkäiden ihmisten liikuntapaikkojen suunnittelu. Rakennustieto Oy. 86 s.
Mahkonen, S. (2013). Päivähoito ja laki. Edita. 314 s.
Marin, M. & Hakonen, S. (toim.). (2003). Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. PS-kustannus. 222 s.
Meretniemi, M. (toim.) et al. (2007). Ebeneser: 100 vuotta lasten hyväksi. Ebeneser-koulutus. 175 s.
Mikkola, P. & Nivalainen, K. (2009). Lapselle hyvä päivä tänään – näkökulmia 2010-luvun varhaiskasvatukseen. Pedatieto. 93 s.
Nousiainen, M., Lindroos, H., & Heino, P. (toim.). (2014). Restoratiivisen ympäristön suunnittelu. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. 118 s.
OECD. (2006). PEB Compendium of Exemplary Educational Facilities: 3rd Edition.
OECD Publishing. 177 p.
Pallasmaa, J. (2014). Kohtaamisia: kirjoituksia arkkitehtuurista ja taiteesta. ntamo.
189 s.
Palola, E. (2000). Päivähoito ja esikoulu Belgiassa ja Alankomaissa. Suomen kuntaliitto. 160 s.
Rihlama, S. (2000). Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa. Rakennustieto. 109 s.
Ristioja, J. & Tamminen, H. (2010). Työturvallisuus ja työhyvinvointi päivähoidossa.
Työturvallisuuskeskus TKK, kuntaryhmä. 46 s.
Räsänen, J. (toim.). (2007). Arkkitehtuurin ABC. 2, Peruskäsitteitä. Suomen arkkitehtiliitto. 50 s.
Saarsalmi, O. (toim.). (2008). Päivähoidon turvallisuussuunnittelu. Sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes. 121 s
Sinkkonen, J. (1998). Lapsen kanssa: hyvinä ja pahoina päivinä. WSOY. 222 s.
Sinkkonen, J. (2001). Lapsen puolesta. WSOY. 284 s.
Sinkkonen, J. (toim.). (2003). Pesästä lentoon: kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle.
WSOY. 360 s.
Sipiläinen, P. (2011). Kuntouttavan hoivatyön vaatimukset ikäihmisten asunnoille.
Väitöskirja. yliopisto, insinööritieteiden korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos. Aalto-yliopisto. 176 s.
Stang, A. & Hawthorne, C. (2005). The Green House: New Directions in Sustainable Architecture. Princeton Architectural Press. 196 p.
Strandell, H. (luvut 2-5 suom. Jussila, A.). (1995). Päiväkoti lasten kohtaamispaikkana.
Gaudeamus. 198 s.
Säilä, M., Nevalainen, K., Järnström, S. & Soini, H. (2012). Asiakkaiden tyytyväisyys
päivätoimintaan Helsingin kaupungin omissa ja ostopalveluyksiköissä. Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto. 41 s.
Tolkki, P. et al. (2002). Vanhusten päivätoiminnan ja päiväsairaalatoiminnan kehittämisohjelma. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. 27 s.
Topo, P., Sormunen, S., Saarikalle, K., Räikkönen, O. & Eloniemi-Sulkava, U. (2007).
Kohtaamisia dementiahoidon arjessa: havainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaan näkökulmasta. Stakes. 142 s.
Tuppurainen, Y. (toim.). (2006). Tulevaisuuden senioriasuminen (TSA) –hanke.
Loppuraportti. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, julkaisu AO / A 37. Oulun yliopisto.
222 s.
Ukkonen-Mikkola, T. (2011). Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä
palvelukeskuksessa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö. Tampere University Press. 181 s.
Valli, S. (1988). 100 vuotta lasten päivähoitoa Helsingissä. Helsingin kaupunki. 64 s.
Välimäki, A-L. (1998). Päivittäin: lasten (päivä)hoitojärjestelyn muotoutuminen
varhaiskasvun ympäristönä suomalaisessa yhteiskunnassa 1800- ja 1900-luvulla. Oulun yliopisto. 250 s.
Özer-Kemppainen, Ö. (2005). Senioriasumisen nykytila, kehitystarpeet ja
mahdollisuudet. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, julkaisu A 32. Oulun yliopisto. 65 s.
Lehtiartikkelit, internetlähteet ja muut lähteet (viitattu 25.11.2015–7.4.2016):
Aalto, M. (2015). Yli 200 lapsen päiväkoti avasi Helsingissä – Franzenia on
”koelaboratorio”. Helsingin Sanomat. 13.5.2015. Saatavissa:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1431403768028
Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto. Mannerheimin
Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Suomen Vanhempainliitto & Väestöliitto. (2015).
Lapsi- ja perhejärjestöt: Hallitusohjelman lapsiin kohdistuvat leikkaukset tulevat kalliiksi.
Pelastakaa Lapset – uutiset. 10.6.2015. Saatavissa: http://www.pelastakaalapset.fi/
ajankohtaista/uutiset/?x22896=3429116
Haapamäki, E. & Ranto, S. (2015). Tilastoja 2015: 11. Varhaiskasvatus ja lasten
hoidon tuet Helsingissä. Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://
www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_03_31_Tilastoja_11_Ranto_Haapamaki.
Heindl, G. (2014). Learning from Schools: Close a door – draw a line. ARPA Journal.
Published June 23, 2014. Saatavissa: http://www.arpajournal.net/learning-from-schools/
Helsingin kaupunki. (2015a). Ikääntyneiden palvelut. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden internet-sivut. Saatavissa: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/
sosiaali-ja-terveyspalvelut/ikaantyneiden-palvelut/
Helsingin kaupunki. (2015b). Ikääntyneiden palvelut, toimipaikat. Helsingin kaupunki,
sosiaali- ja terveyspalvelut. 7.9.2015. Saatavissa: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/
sosiaali-ja-terveyspalvelut/ikaantyneiden-palvelut/paivatoiminta/toimipaikat Helsingin kaupunki. (2015c). Päiväkodit. Helsingin kaupunki, Varhaiskasvatusvirasto.
Internet-sivut. Saatavissa: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/
paivahoito/paivakotihoito/paivakodit/
Helsingin kaupunki. (2015d). Lauttasaari, Isokaari 30, päiväkoti, asemakaavan muutosehdotus nro 12338. Vuorovaikutus -raportti. 7 s.
Helsingin kaupunki. (2016). Päivätoiminnan palveluseteli, Palveluseteliyrittäjiksi
hyväksytyt palveluntuottajat. Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveyspalvelut. Internet-sivut, pdf-dokumentti. 1.2.2016. Saatavissa: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali- ja-terveyspalvelut/ikaantyneiden-palvelut/muut-palvelut/palveluseteli/palveluseteli-paivatiominta/
Helsingin Sanomat. (2015). Mielipide: Viisivuotias leikki yksin pihalla, ja joku teki lastensuojelu ilmoituksen. Helsingin Sanomat. 17.3.2015. Saatavissa:
http://www.hs.fi/mielipide/a1426479047477
Jokinen, J. (2015). Vanhustenpalvelutkin erikoistuvat – Olarissa avautui ulkoilua ja
puutarhanhoitoa korostava hoivakoti. Helsingin Sanomat. 9.6.2015. Saatavissa: http://www.
hs.fi/kaupunki/a1305961670809
Laitinen, J. (2015). Lauttasaari-seura vastustaa 200 lapsen päiväkotia: ”Päiväkotien
pitää olla kohtuullisen kokoisia”. Helsingin Sanomat. 19.5.2015. Saatavissa: http://www.
hs.fi/kaupunki/a1432001797514
Liiten, M. (2016). Päivähoitomaksuihin tulossa tuntuvat korotukset syksyllä – ylin
maksu jatkossa 354 euroa. Helsingin Sanomat 21.2.2016. Saatavissa: http://www.hs.fi/
kotimaa/a1453346957687
Luumi, M. (2015). ”Tämä on musta ja surullinen päivä lapsille” – Oppositiolta
murskakritiikkiä järjettömästä esityksestä. Demokraatti. 10.11.2015. Saatavissa: http://
demokraatti.fi/tama-on-musta-ja-surullinen-paiva-lapsille-oppositiolta-murskakritiikkia-jarjettomasta-esityksesta/
Malmberg, I. (2016). Kuuluuko lapsesi reaali-ihmisiin, karvattomiin selkärankaisiin vai
leipomotuotteisiin? HS:n päiväkotinimikone antaa vastauksen. Helsingin Sanomat, kuukausiliite. 6.2.2016. Saatavissa: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1454561262125 Oksanen, K. (2015). Puistonpenkissä rauta tanko ja kaiteissa tappeja – onko
viihtyminen kielletty Helsingissä? Helsingin Sanomat. 17.4.2015. Saatavissa: http://www.
hs.fi/kaupunki/a1429157292927
Paulavaara, P. (2016). Päivähoitomaksujen jättikorotukset eivät toteudu kaikkialla –
pääkaupunki seudulla vastustetaan hallituksen aikeita. Helsingin Sanomat. 1.2.2016. Saatavissa:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1454214377005?ref=a-lukupaketti-2 Portaankorva, J. (2014a). Kasvatustieteilijä kauhistelee päiväkotitoimintaa:
Liukuhihnakasvatuksessa vallitsevat pahimmillaan viidakon lait. Yle-uutiset. 27.1.2014.
Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/kasvatustieteilija _kauhistelee_ paivakotitoimintaa_
liukuhihnakasvatuksessa_vallitsevat_pahimmillaan_viidakon_lait/7054041
Portaankorva, J. (2014b). Ylen kysely: Sivistysvaliokunnan enemmistö valmis
rajaamaan päiväkotien ryhmäkokoja. Yle-uutiset. 28.1.2014. Saatavissa: http://yle.fi/
uutiset/ylen_kysely_sivistysvaliokunnan_enemmisto_valmis_rajaamaan_paivakotien_
ryhmakokoja/7056876
Puhakka, S. (2015). Hallitus leikkaa lähes 5000 työpaikkaa varhaiskasvatuksesta.
Kansan Uutiset. 21.9.2015. Saatavissa: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/
3433326-hallitus-leikkaa-lahes-5000-tyopaikkaa-varhaiskasvatuksesta Rakennustieto. (2010). RT 96-11003. Päiväkotien suunnittelu. RT-ohjekortti. 28 s.
Rakennustieto. (2016). Rakennustieto Oy. Internet-sivut. Saatavissa:
https://www.rakennustieto.fi/index/rakennustieto.html
Salomaa, M. (2015). YIT maksaa Vantaalle vuonna 2011 valmistuneen Kanniston koulun korjauskuluista. Helsingin Sanomat. 11.5.2015. Saatavissa:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1431314649370
Salomaa, M. (2016). Helsinki hakee korvauksia märkiä päiväkoteja rakentaneen
yrityksen konkurssipesältä. Helsingin Sanomat. 6.4.2016. Saatavissa: http://www.hs.fi/
kaupunki/a1459916239110?ref=hs-nprio-10-1
Tilastokeskus. (2015). Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet 2014 [verkkojulkaisu]
Tilastokeskus. 28.5.2015. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/perh/2014/ perh_2014_2015-05-28_tie_001_fi.html
Vantaan kaupunki. (2012). Vantaan rakentamisen laatupalkinto nyt Vaisalan uudelle
pääkonttorille. Vantaan kaupunki. Verkkoartikkeli. 15.5.2012. Saatavissa:
http://212.68.23.34/ajankohtaista-arkisto/vantaa_fi/101/0/ vantaan_ rakentamisen_
laatupalkinto_nyt_vaisalan_uudelle_paakonttorille_2
Vatanen, P. (2015). Varhaiskasvatuksen asiantuntija: Päivähoidon leikkauksilla
syrjäytetään työttömien lapsia. Yle-uutiset. 10.6.2015. Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/
varhaiskasvatuksen_asiantuntija_paivahoidon_leikkauksilla_syrjaytetaan_tyottomien_
lapsia/8062057
Vihavainen, S. (2015). Kaupungit torppaavat hallituksen linjaamia päivähoidon
leikkauksia. Helsingin Sanomat. 26.11.2015. Saatavissa: http://www.hs.fi/ kotimaa/
a1448438048308
VenhoevenCS architecture + urbanism. (2016). Het kasteel. Projects, education, Het Kasteel. Internet-sivut. Saatavissa:
http://venhoevencs.nl/projects/het-kasteel/
Kuvalähteiden lyhenteet:
EB= Ebeneser-säätiö, kuvat saatavissa: https://www.flickr.com/photos/ebeneser/
EK= Erno Kouvonen
FF= Fröbel, F. & Stern, J. (2002). Classics in German education – Klassiker der Deutschen Bildungstheorie. Vol. 2. Mutter- und Kose-Lieder. Thoemmes Press. 76 p.
HKM= Helsingin kaupungin museo . (Kuvaaja mainittu kuvan yhteydessä, mikäli tiedossa)
TK= http://media.edu.turku.fi/. Turun kaupunki. Koulun kokoelmahuone. Internet-sivut. Saatavissa:
http://media.edu.turku.fi/
VK= Vantaan kaupunki, kuntouttava päivätoiminta. Kuvat saatu julkaistavaksi diplomityötä varten.
WM= Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/. Internet-sivut. (Kuvaaja mainittu kuvan yhteydessä, mikäli tiedossa)