CIMO (2019) on tarkastellut kansainvälistä liikkuvuutta mallintamalla liikkuvuutta ohjauksellisena prosessina. CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus, joka yhdistyi vuonna 2016 Opetushallituksen kanssa uudeksi yhteiseksi Opetushallitukseksi (Opetushallitus 2016). Malli kuvaa liikkuvuusorientaation rakentumista nuoren koulutuspolulla hiljalleen rakentuvana suuntautumisena.
Liikkuvuus voidaan siis nähdä osana yksilön elämänkulkua ja näin ollen osana holistista ohjausta.
Prosessi käsittelee opinto-ohjaajan tukea nuorelle maailmalle lähdössä (CIMO 2019). Vaikka
kansainvälisyyteen ohjauksen prosessikuvausta ei ole suunnattu suoraan korkeakouluopiskelijoiden ohjaukseen, voidaan samojen vaiheiden ajatella olevan osa myös heidän ohjaustaan; idea ja sen kirkastaminen, vaihtoehtojen karsinta, päätöksenteko, valmistautuminen, maailmalla olo sekä kokemuksen hyödyntäminen. Kansainvälistymiseen ohjausta osana muuta ohjausta on hahmoteltu
prosessina CIMO:n toimesta seuraavan kuvion avulla.
KUVIO 2 Ohjaajan tuki maailmalle lähtijälle (CIMO 2019)
Nuoren kansainvälisyyteen ohjaamisen hahmotelma on lähtenyt tarpeesta lisätä opinto-ohjaajan nuorelle antamaa tukea kasvattamatta kuitenkaan ohjaajan työtehtävien määrää kohtuuttomasti.
Ratkaisevaa voi olla kansainvälistymisen upottaminen osaksi ohjausta erillisten oppituntien tai oppituntikokonaisuuksien sijaan. (CIMO 2019.) Lisäksi pohjana kansainvälisyyteen ohjauksessa ovat samat, ylipäätään ohjauksessa toistuvat teemat: itseluottamus, joustavuus, sopeutuvuus sekä itsenäisyys. (CIMO 2019.) Näin ollen kansainvälistyminen voidaan nähdä osana yksilön muuta ohjausta ja holistista ohjauskäsitystä.
Malli koostuu kuudesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa nuorelle tuodaan esiin kansainvälistymisen mahdollisuuksia käynnistämään ajatusprosessin lähtemisestä. Idea voi lähteä
liikkeelle opinto-ohjaajan, koulun muun henkilökunnan tai oppilaiden/opiskelijoiden kansainvälisyyskokemuksien jakamisesta, pyytämällä vierailijoita kertomaan kokemuksistaan tai etsimällä tietoa. Tiedon jakaminen voi olla opetukseen tai ohjaukseen suunniteltua mutta myös spontaanimpaa toimintaa, joka tähtää oppilaiden tai opiskelijoiden innostumiseen kansainvälisistä mahdollisuuksista. Maailman mahdollisuuksista inspiroitumisen jälkeen on ohjaajan tärkeä ohjata nuorta omien potentiaalisten vaihtoehtojen pohtimiseen ja karsimiseen eli toiseen vaiheeseen. Nuori voi mahdollisesti tarvita apua mahdollisuuksien karsimisessa tai laajentamisessa keksien muita vaihtoehtoisia kohteita tai tapoja yhden lisäksi. (CIMO 2019.)
Karsimisen ja pohdinnan kanssa samanaikaisesti on opinto-ohjaajan hyvä lähteä opastamaan oppilasta/opiskelijaa kohti päätöksentekoa eli kolmatta vaihetta. Mahdollisuuksien paljoudessa on ohjauksella tärkeä tehtävä tukea päätöksentekoprosessissa. Päätöksenteon prosessissa auttaminen tarkoittaa erilaisten mahdollisuuksien näkyväksi tekemistä, ohjausta päätöksenteon perusteluiden pohtimiseen, päätöksien vaikutusten ennakointia sekä toimeen tarttumiseen rohkaisemista. Nuoren tulee voida peilata omia vaihtoehtojaan ja mahdollisuuksiaan ohjaajasta sekä saada uskoa omaan päätöksentekokykyyn. Tämä voi viedä opinto-ohjauksessa aikaa, mutta nuorelle on tärkeää saada tukea päätöksenteossa. (CIMO 2019.)
Neljännen vaiheen eli valmistautumisen koittaessa on ohjaajan kannustamisen ja rohkaisemisen lisäksi muistutettava nuorta lähtöön liittyvistä tärkeistä asioista. Jo tällöin ohjaajan tulee myös aloittaa tiedotus paluuseen liittyvistä asioista. Viidennessä vaiheessa nuoren ollessa maailmalla on ohjaajan mahdollista pitää häneen yhteyttä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Usein nuori hyötyy jo tiedosta, että tarvittaessa yhteydenpito mahdollisuus on olemassa. (CIMO 2019.)
Nuoren palatessa kotiin eli kuudennessa vaiheessa keskitytään maailmalla opittuun ja opitun hyödyntämiseen. Opetushenkilöstö voi auttaa nuorta osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Maailmalle olleet nuoret ovat myös oivia jakamaan kokemuksiaan muille, jolloin saadaan lisää nuoria innostumaan kansainvälistymisestä. Näin ohjausprosessi alkaa taas alusta uuden ohjattavan kanssa. (CIMO 2019.)
Aiemmin liikkuvuuteen liittyvä ohjaus on nähty lähinnä tiedon jakamisena ja käytännön asioissa auttamisena, kuten vakuutuksiin, rahoitukseen ja asumiseen liittyvänä neuvontana. Nykyään, tiedon ollessa internetissä kaikkien ulottuvilla liikkuvuusohjaus on muuttunut. Muutosta on myös edistänyt
liikkuvuusjakson näkeminen pedagogisena oppimisvälineenä. Nykyään liikkuvuusohjaus keskittyy kahteen ulottuvuuteen, joista ensimmäinen on mahdollisten osallistujien motivointi. On opiskelijoita, jotka tulevat ohjaukseen suunnitelmissaan vaihtojakso, mutta on myös paljon opiskelijoita, eivät näe ulkomailla opiskelua varteenotettavana vaihtoehtona. Se voidaan nähdä pelottavana hyppynä tuntemattomaan, jonka takia ulkomailla opiskelu on jo ajatuksen tasolla hyljätty. Yleisesti kuitenkin tiedetään, että ulkomailla opiskelu voi olla hyvin kehittävää ja opettavaista. Etenkin nuorilla ihmisillä, joilla ei ole paljon tulevaisuuden näkymiä, ulkomailla opiskelu voi avata merkittävästi uusia näkökulmia omista mahdollisuuksista. Opinto-ohjaajilla voikin olla suuri rooli liikkuvuusmahdollisuuksien esille tuomisessa myös heille, keille ulkomailla opiskelu ei ole käynyt mielessä. He voivat auttaa mahdollisuuksien selvittämisessä sekä auttaa esteiden poistamisessa.
(Kristensen 2014, 21.)
Toinen liikkuvuuden ohjauksen painopiste, oppimisprosessin laadunvarmistaminen, tarkoittaa oppimisprosessin laadun tarkkailua läpi vaihtoprosessin. Joskus opiskelija voi palata ulkomailta – jopa jo ennenaikaisesti – tuntien epäonnistumista ja alakuloa. Näitä tilanteita voi ennalta ehkäistä panostaen laadun tarkkailuun jo aloittamalla ennen vaihtoon lähtöä ja jatkamalla prosessia silloinkin, kun opiskelija palautuu kotiin. (Kristensen 2014, 21.) CIMO:n (2019) prosessikuvauksessa (ks. kuvio 3) tämä voisi liittyä etenkin sopivan kohteen löytämisessä auttamiseen sekä saadun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Oppimisprosessi käynnistyy jo silloin, kun mietitään mihin ohjattava voisi lähteä, sillä yksilön tavoitteet liikkuvuusjaksolle vaikuttavat kohteen valitsemiseen.
Kuudes vaihe eli hyödyntäminen on tärkeä oppimisprosessin laadun varmistamisessa. Opiskelijan ei ole aina helppo sanoittaa ja eritellä kertyneitä taitoja ja osaamista.
Holistisessa opiskelijakeskeisessä mallissa huomioidaan suhde oppimisen tukemisen, uravalinnan ja henkilökohtaisen kasvun ohjauksen välillä. Opiskelijan kokonaisvaltainen kohtaaminen vaatii näiden kolmen ulottuvuuden huomiointia tasapuolisesti. (Watts & Van Esbroeck 1998, 102.) CIMO:n (2019) prosessikaaviossa ohjaajan tukitoimissa voidaan nähdä piirteitä näistä kaikista kolmesta.
Kansainvälisen osaamisen tunnistaminen sekä tunnustaminen viittaavat oppimisen tukemiseen.
Prosessin kolme ensimmäistä vaihetta ominaisuuksineen muistuttavat uravalinnan tekoa: ideointi ja tiedon hankkimiseen kannustaminen, karsinta sekä päätöksenteko vertailemalla erilaisia vaihtoehtoja. Henkilökohtaisen kasvun ja kehittymisen tukemista voidaan nähdä yhteydenpidossa nuoren maailmalle ollessa.
Jotta opiskelija tulee kohdatuksi ja autetuksi kokonaisuutena, on ohjaajien toiminnan sidosteisuus tärkeää (ks. Watts & Van Esbroeck 2000, 185). Tutkielmani kannalta olennaista on, että esitetty teoreettinen tulkintakehys käsittää niin eri toimijat kuin prosessin eri vaiheet. Tuloksissa hyödynnän näiden kahden ulottuvuuden antia korkeakouluopiskelijan liikkuvuuteen ohjauksen tarkastelussa.
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tutkimuksen toteutusta käsittelen avaamalla aluksi tutkimustehtävää ja tutkimuskysymyksiä, jonka jälkeen perehdyn tutkimuksen tieteenfilosofisiin lähtökohtiin ja tutkimuksen lähestymistapaan.
Kolmannessa osiossa käsittelen aineistoa ja sen keruuta. Viimeiseksi avaan, kuinka aineisto on analysoitu.