Tutkimusongelma määrittää, millainen tutkimusasetelma sopii kyseiseen tutkimukseen ja millaisin keinoin aineisto on tarkoituksenmukaista hankkia (Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 28).
Tutkimukseni käsitellessä korkeakouluohjaajien käsityksiä ja näkemyksiä kansainvälistymiseen ohjauksesta on luontevaa käyttää haastattelua. Tulkintaa ja merkityksiä korostava tutkimusote sopii hyvin opinto-ohjaajien kansainvälistymiseen liittämien ajatusten tutkimiseen ja tulkintaan.
Laadullisella haastattelulla saadaan tietoa kohteen kokemuksista ja käsityksistä ympäröivästä maailmasta. (Kvale 2007, 9.)
5.3.1 Kohdejoukko
Haastateltavia valitessa tarkoitus on löytää sellaiset henkilöt, joiden uskotaan tietävän tutkimusaiheesta tai jotka ovat osa kiinnostuksen alla olevaa toimintaa (Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 30). Halusin haastatella korkeakoulussa työskenteleviä henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella perehtyneitä tai erikoistuneita kansainvälistymisen kysymyksiin. Kontaktien löytämisessä käytin apuna pro gradu -ohjaajani ehdotuksien lisäksi Opetushallituksen kansainvälistymisen neuvontapalveluista keväällä 2018 saamiani neuvoja siitä, ketkä voisivat tietää kyseisestä aiheesta.
Käytin myös lumipallomenetelmää, sillä löysin monet haastateltavat jo haastattelemieni henkilöiden suosittelujen avulla.
Tutkimukseni kohdejoukkoon kuuluvat korkeakoulun ohjaustyöntekijät. Saadakseni mahdollisimman kattavaa tietoa kansainvälistymiseen ohjauksesta korkeakouluissa haastattelin sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajia. Tutkimukseni aineisto koostuu yhdeksästä yksilöhaastattelusta, joka on tyypillisin haastattelumuodoista (Hirsjärvi & Hurme 2015, 61).
Haastateltavien lopullinen joukko rakentuu viidestä yliopistossa työskentelevästä ja neljästä ammattikorkeakoulussa toimivasta henkilöstä. Haastateltavia oli kahdesta eri ammattikorkeakoulusta ja kahdesta eri yliopistosta – anonymiteetin säilyttämisen takia tarkempi maantieteellinen määrittely ei ole tarpeellista. Kriteerinä tutkimukseen valikoitumisessa oli ensisijaisesti henkilön perehtyneisyys kansainvälistymisen kysymyksiin sekä työn ohjauksellinen ulottuvuus.
Haastateltavat toimivat hyvin erilaisilla nimikkeillä organisaatioissaan. Yliopistosta haastattelin kahta uraohjaajaa, kahta kansainvälistymisen palveluiden työntekijää sekä yhtä oppiaineamanuenssia.
Ammattikorkeakoulusta mukana on kaksi kansainvälisyyskoordinaattoria, yksi kansainvälisten asioiden suunnittelija sekä yksi suunnittelija. Yksi ammattikorkeakoulun työntekijöistä toimi myös opettajana. Eri nimikkeillä ja työtehtävissä toimivien haastattelu antoi mahdollisuuden tutustua laajemmin kansainvälistymiseen ohjaamisen työkenttään ja sen eri ulottuvuuksiin. Koin myös tärkeänä tarkastella molempia, yliopistoa sekä ammattikorkeakoulua ilmiön holistisen hahmottamisen kannalta. Aineiston rajallisuuden takia ei ole tarkoituksenmukaista luoda vahvaa vertailua näiden instituutioiden välille. Tuloksissa on kuitenkin esitelty joitain eroavaisuuksia.
Anonymiteetin säilyttämiseksi käytän haastateltavista numerotunnisteita (H1-H9), jonka lisäksi kerron kummassa korkeakouluinstituutiossa työskentelevästä henkilöstä on kyse.
5.3.2 Haastattelun suunnittelu ja toteutus
Suhtauduin haastateltaviin kansainvälistymisen asiantuntijoina. Marja Alastalon, Maria Åkermanin ja Tiina Vaittisen (2017, 214-215) mukaan asiantuntijahaastattelu ei ole oma erillinen haastattelumenetelmänsä - siitä huolimatta asiantuntijat ovat haastateltavina oma ryhmänsä erityispiirteineen. Asiantuntijahaastattelulla kerätty tieto on aina vuorovaikutuksessa rakentunutta ja siinä on tunnistettavissa valtasuhteita. Määritelmä asiantuntijuudesta on keskeistä haastatteluiden suunnittelussa, saadun tiedon tulkitsemisessa sekä kontekstin pohtimisessa. Asiantuntijalle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta moderneissa tietoyhteiskunnissa on nähty syntyvän eriytynyttä työnjakoa, jossa keskeistä on pitkälle erikoistunut asiantuntijuus erityiskysymyksissä.
Asiantuntijuutta voi olla yksittäisessä tieteessä, ammatissa tai instituutiossa. Näin ollen asiantuntija on henkilö, joka omaa tietoa ja taitoa aiheessa, jossa maallikolla ei sitä ole. Tällainen käsitys asiantuntijuudesta vetää rajan maallikkotiedon ja asiantuntijatiedon välille. Pelkkä asiantuntijan suostuminen haastatteluun ei vielä tarkoita, että haastattelija pääsee sisälle häntä kiinnostaviin asioihin ja kysymyksiin – kentälle pääsy ja episteeminen eli tietoteoreettinen pääsy ovat toisistaan eriäviä (Alastalo, Åkerman & Vaittinen 2017, 214-215, 221). Perehdyin etukäteen korkeakoulujen kansainvälistymiseen ilmiönä niin Suomessa kuin muissa maissa, sillä hyvällä valmistautumisella voi edistää episteemistä pääsyä kentälle sekä hälventää statusten epätasapainoa (ks. Alastalo &
Åkerman 2010). Haastattelun aikana haastattelijan tulee kuitenkin kunnioittaa haastateltavan asemaa aiheesta enemmän tietävänä (Ruusuvuori & Tiittula 2017, 64). Tutkimukseni kohdejoukon ollessa harkinnanvaraisesti kerätty joukko asiantuntijoita koin kyseisen asetelman korostuvan – minä kysyjänä, aiheen kartoittajana ja haastateltavat tiedonantajina sekä asiantuntijoina. Ohjausalan opiskelijana koin haastattelutilanteet miellyttävinä samasta aiheesta kiinnostuneiden kohtaamisena.
Etukäteen aiheeseen perehtymällä voi vaikuttaa episteemisen kentälle pääsyn lisäksi haastattelurungon kattavuuteen ja aiheen eri ulottuvuuksien huomioon ottamisen. Haastattelussa on tärkeää osoittaa kiinnostusta haastateltavaa ja tämän sanomisiaan kohtaan. (Ruusuvuori & Tiittula 2017, 53.) Haastattelurunkoa tehdessä minulle oli tärkeää jättää aidosti tilaa haastateltavan ajatuksille, käsityksille ja tulkinnalle. En siis antanut suoria määritelmiä monitulkinnaisille käsitteille kuten kansainvälistyminen, vaan keskityin haastateltavan antamiin merkityksiin ja tulkintoihin.
Puhuin itse yleensä ‘kansainvälistymisen vaihtoehdoista’, joka jättää määrittelyn haastateltavalle.
Vain osassa kohtaa oli tärkeää puhua esimerkiksi juuri vaihtokokemuksesta, mutta monessa kohtaa olennaisempaa ovat haastateltavan kertomat ulottuvuudet kansainvälistymisen käsitteelle ja niiden kuuntelu.
Haastattelijan vastuulla on myös olla avoin haastattelun tarkoituksesta. Hänen tulee käsitellä saamaansa tietoa luottamuksellisesti varjellen haastateltavan anonymiteettia. (Ruusuvuori & Tiittula 2017, 53.) Kertasin haastateltaville ennen haastattelun aloittamista samat asiat, jotka olin tuonut esiin lähestyessäni heitä sähköpostilla tutkimukseen osallistumista pyytäessä. Kerroin heille tutkimuksen tarkoituksesta, anonymiteetin säilymisestä sekä varmistin, että nauhoittaminen sopii.
Pyysin myös haastateltavaa kertomaan, jos hän ei ymmärrä jotain kysymääni. Vaikka haastattelun toteutus on vain yksi osa tutkimuksen tekoa, on haastattelutilanteen vuorovaikutus hyvä ottaa huomioon läpi tutkimusprosessin. (Ruusuvuori & Tiittula 2017, 64.) Pyrin haastatteluissa avoimuuteen ja hyvään ilmapiiriin, jotta haastattelut tukisivat mahdollisimman hyvin koko tutkimusprosessia. Haastateltavan ääneen lausumien asioiden lisäksi haastattelijan tulisi havainnoida haastateltavan sanatonta viestintää: äännähdyksiä sekä kehollisia että ilmeellisiä eleitä.
Kvalitatiivisen haastattelun tarkoituksena on selvittää asioita niin tosiasiallisen tiedon kuin annettujen merkitysten tasolla. (Kvale 2007, 11.)
Haastattelu on keskustelunomainen tilanne, jossa tavoitteena on saada tietoa tutkimuksen kiinnostuksen kohteista (Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 28). Haastattelu on erityisen herkkä ja vaikuttava tapa lähestyä yksilön kokemuksia ja hänen antamia merkityksiä ympäröivässä maailmassa. Haastattelun avulla yksilön on mahdollista avata aihetta omin sanoin, omasta näkökulmasta. (Kvale 2007, 11.) Teemahaastattelu tarkoittaa, että ennalta määritetyt teemat toimivat haastattelun aihepiireinä. Strukturoidusta haastattelusta sen erottaa, ettei kysymyksiä ole ennalta muotoiltu ja järjestelty tarkasti. Haastattelijalla on tukilista, johon hän on miettinyt kysymyksiä. Listan avulla hänen on helppo pysyä kartalla, ovatko kiinnostuksen alla olevat aiheet tullut esille haastattelussa. Järjestystä tai muotoa ei kuitenkaan noudateta orjallisesti. (Eskola, Lätti
& Vastamäki 2018, 30.)
Tutkimusmenetelmänä käytän puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelu on muotoutunut vuosien mittaan perinteiseksi tavaksi tutkia, sillä kysyminen nähdään uuden tiedon luomisen mahdollistavana (Alasuutari 2011). Haastattelun avulla on mahdollista sijoittaa haastateltavien näkemykset laajempaan kontekstiin (Hirsjärvi & Hurme 2015, 35). Puolistrukturoitu teemahaastattelu sisältää valmiiksi teemat eli aihepiirit, mutta kysymyksiä voidaan esittää eri muodossa tai järjestyksessä (Ruusuvuori, Tiittula & Aaltonen 2005). Teemat haastattelukysymyksien muodostamiseen nousevat tutkielman pitkälti aiemmasta tutkimuksesta ja selvityksistä. Käytin tutkimuksia kansainvälistämisen käsitteellisestä hahmottamisesta (ks. Knight 2004) sekä aiempia selvityksiä (ks. Launikari 2016) ja julkaisuista (ks. Penttinen, Tuononen &
Kosonen 2017). Teemahaastattelussa tutkimusrunko voi olla väljä sisältäen teema-alueluettelon, joka haastattelutilanteessa tarkentuu kysymyksiksi. Näin haastateltavan on mahdollista tuoda vapaammin esiin juuri omia näkemyksiään ja ajatuksiaan ilmiöstä, jolloin ilmiön moninainen rikkaus pääsee esiin (Hirsjärvi & Hurme 2015, 66-67).
Ennen varsinaisia tutkimushaastatteluja on hyvä toteuttaa esihaastatteluja, jotka voi ottaa niiden onnistuessa osaksi tutkimusaineistoa. Tekemällä muutaman esihaastattelun paljastuvat mahdolliset ongelmat haastattelurungossa tai esimerkiksi tallentimessa. (Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 47.) Esihaastattelujen avulla saadaan myös kuva haastattelun pituudesta sekä huomataan, jos haastattelu sisältää ylimääräisiä, pois jätettäviä osia. Jos tutkittava joukon maailma on tutkijalle hyvin vieras, on hyvä tehdä useampia esihaastatteluja. (Hirsjärvi & Hurme 2015, 72.) Ohjaustyötä tekeviä haastatellessa ohjausalan opiskelijana oli helppo löytää yhteinen sanasto ja kieli, joten koin yhden esihaastattelun riittäväksi. Esihaastattelusta selvisi, että haastattelurunko toimii, joten otin myös esihaastattelun mukaan tutkielman aineistoon.
Haastattelun teema-alueita (ks. liite 1) olivat korkeakoulujen kansainvälistyminen, kansainvälistymiseen ohjaus sekä prosessi, ohjaajan omat kansainvälistymisen kokemukset sekä arvot. Pohdin etukäteen kysymysten järjestyksen tarkoituksenmukaisuutta, sillä osa kysymyksistäni koskee enemmän opiskelijan kansainvälistymistä ilmiönä kun taas osa ohjaajan omaa osaamista.
Päädyin aloittamaan haastattelun teoreettisin kysymyksin ja vasta haastattelun lopussa menemään ohjaajan omaa osaamista koskeviin kysymyksiin. Useimmissa haastatteluissa kyseinen järjestys toimi hyvin. Muutamassa haastattelussa haastateltavat kokivat haastattelurungon lopun omaa kansainvälistä osaamista ja sen kehittämistä koskevat kysymykset hieman haastaviksi. Osittain tämä johtunee haastattelun fokuksessa tapahtuvasta vaihdoksesta yleisestä tiedosta henkilökohtaiseen kokemukseen ja taitoihin. Jos haastattelun kulun myötä ei ole saavutettu vaadittavaa luottamusta, voi avautuminen omasta osaamisesta tuntua haastavammalta.
Haastatteluiden ilmapiirin ollen kuitenkin avoin ja hyvä, selittynee oman kansainvälisen osaamisen sanoittamisen haastavuus myös kansainvälisen osaamisen määrittelyn ja sanoittamisen vaikeudella, kuten myös laajemmin oman osaamisen sanoittamisen haastavuudella. Valintani kysymysten järjestyksessä pohjaa myös ajatukseen haastateltavista kansainvälistymisen asiantuntijoina.
Haastattelut kestivät 30-60 minuuttia. Haastattelut suoritettiin loka-, marras- ja joulukuussa 2018.
Yhtä lukuun ottamatta tein haastattelut kasvokkain. Haastattelupaikkana toimi ohjaajan oma työtila
tai muu oppilaitoksen kokoushuone lukuun ottamatta kolmea haastattelua, jotka tein oppilaitoksen kahvilassa.