Käsittely ja rohkaisun merkitys

Kun opiskelija on joko päättänyt lähteä ulkomaille tai alkanut vahvasti harkita asiaa, käsitellään aihetta eri toimijoiden kanssa. Useimmiten käsittelyvaiheessa korostuu oppiaineohjaajan sekä kansainvälisten koordinaattoreiden toiminta opiskelijan kanssa. Jokaisen opiskelijan tilanteen

ollessa yksilöllinen on ohjaus tässä vaiheessa myös hyvin yksilöllistä – toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset. Osa opiskelijoista haluaa ohjausta, varmistusta tai neuvoa valinnoilleen, kun taas toiset eivät kaipaa ohjausta. Haastateltavat kokevat roolikseen auttaa sen mukaisesti, kuinka paljon apua kukin tarvitsee.

“Et sitte yritän niiku tukee sen verran ku kukin tarvitsee et ei ois varmaa resursseja kaikkia auttaa sillee tosi vierellä kulkien et onhan se sillee tosi itsenäinen prosessi mut siel on niit yksilöitä jotka selkeesti tarttee enemmän nii kyl mie niiku aattelen työssä että mulla on sen verran mahdollisuus auttaa yksilöitä jotka tarvii enemmän et se vaihto toteutuis sit kans.” H6 yliopisto

”Tai sit se on sellanen kysymys vielä et en tiedä uskallanko lähteä tai näin ja sit tottakai pitää miettiä et mitä se niiku tarkottais sun kohdalla että sä menisit, et minne sä sit haluaisit mennä, et mikä ois se maa, ja mitä se tarkottais, puhut sä sitä kieltä, mitä sä opiskelisit, minkälainen se arki siellä olisi, et vähä niiku pureskellaan sitä ajatusta.” H2 yliopisto

Ohjaukseen sisältyy tässä vaiheessa tukemista, kannustamista ja rohkaisua. Haastateltavien puheessa piirtyy erilaisia kuvia siitä, minkä verran auttaminen koetaan hyväksi ja kuinka paljon halutaan kannustaa itsenäiseen pärjäämiseen.

”Niiku mie oon jossain infoissa sanonukin et mie en oo sinun isä, äiti enkä varsinkaan sihteeri.

Mutta että autan mielelläni, jeesaan mielelläni, mutta toivon että sulla tää itsenäinen ote siinä lisääntyy, mitä lähemmäs se vaihtoonlähtö tulee. Et sillee niiku haluan kannustaa siihen itsenäiseen otteeseen.” H7 yliopisto

”No niikun, tottakai rohkaista ylipäätään siihen että ne rohkenis lähteä mutta just niiku sanoin, ei kuitenkaan niinkun, en haluu kuitenkaan johdatella virheellisesti, kaikki on hienosti ku lähette reissuun, et kyl mie kuitenkin realisti haluun olla siinä. Ehkä se on se, se kannustaminen, mutta tota, mm, ehkä se vaihdon aikanen ohjaus vaikka se kuuluu sille alakohtaiselle koordinaattorille nii hyvin mielellään pidän yhteyttä niihin opiskelijoihin. Aina keksin jonkun syyn miks pitäis olla johonkin yhteydessä. Ja sit mie oon saanu siitä palautetta monta kertaa opiskelijoilta et olipa kiva kun otit yhteyttä ja tota, et tota hoitelit niitä asioita sillo vaihdon aikana et tota, että kyllä on on, tiedän tapauksia ihan tota ne on kiitelly että tota tuin ja autoin heitä siinä vaihtoon lähdössä, ja siinä, ehkä rohkasin niitä lähtemään. On sillä, kyllä mie koen että sillä on merkitystä.” H8 amk

Moni haastateltavista kuvaa, kuinka osalle opiskelijoista ulkomaan jakso opintojen aikana on selvä tavoite jo korkeakouluun tullessa. On kuitenkin myös opiskelijoita, joille kansainvälistyminen ei alun perin näyttäydy vaihtoehtona, mutta ohjauksen avulla saadaan aikaan muutos selvittämällä yksilön tilannetta tarkemmin ja herättelemällä mahdollisuuksien tajuun ja oman motivaation syvempään pohtimiseen. Kristensenin (2014, 21) mukaan opinto-ohjaajat voivat laajentaa mahdollisuuksien

tajua heille, keillä ulkomailla opiskelu ei ole alkujaan ollut vaihtoehto. Hänen mukaansa ohjaajat voivat myös auttaa esteiden poistamisessa. Esteiden poistamisen voidaan nähdä kuuluvan vaiheeseen, jossa opiskelija ja ohjaaja pohtivat tai suunnittelevat liikkuvuutta yhdessä.

“Et ehkä tota ehkä se lähtee enemmän siitä, et tota niiku tässäkin tän opiskelijan kanssa sitä et on niiku mukavuusalueen ulkopuolella ja, tämmöstä niiku, miettiny niiku, ja on se poikaystävä tai kihlattu ja on työt ja se ois helpompi niiku täällä nyt opiskella näitä ja ottaa kursseja onlinekursseja onlinekampuksesta ja tämmösiä, mut sit ku ruvettiin jutella et mitä hän haluaisi niiku tehdä kun hänkään ei oikein tienny et mitä hän niiku haluaisi tehdä et mikä on se erikoistumisala nii sitte ruvettiin miettiin et selvitellään, katellaan näitä kouluja ja sithän sitä alkoi vähän niinkun pikkuhiljaa, sit hän mietti sitä ja useamman kerran tavattiin nii, nii sitte hän on nyt niiku vaihdossa ja on erittäin hyvä kokemus ja saanu itsevarmuutta.” H5 amk

Käsittelyvaiheeseen kuuluu myös tavoitteiden asettaminen liikkuvuusjaksolle. Tavoitteellisuus haastatteluissa näyttää kiteytyvän ulkomaan jakson opintosuunnitelmaan, joka laaditaan haastateltavien mukaan opiskelijan ja oppiaineohjaajan kesken.

”Mut ei me niiku jotenkin, ei me täältä sit sikäli aseteta tavoitteita. Tokihan siin on siis se että jos miettii taas sillai että yliopistorahoitukseenhan vaikuttaa jatkossa kansainvälis.. Siis öö vaihdossa tai harjoittelussa tehdyt opintopisteet nii tavallaan, kylhän me yritetään ohjata siihen malliin et no

”tuo ne takaisin, tuo ne tänne rekisteriin”. Se on ehkä se sellain seurattava asia. Mut muuten niiku.. Kuhan meet ja teet.“ H1 yliopisto

“Et meijän näkökulmastahan se on se opintoihin liittyvä tavoite mitä me sit niiku seurataan ja tuetaan, ja seki on niiku käytännössä enemmän sit laitoksen kanssa tehtävää koska meillä ei oo opinnoissa neuvomisen osaamista ollenkaan, mut lähinnä et pitää tehdä se öö opintosuunnitelma sinne vaihtoajalle, et tämmösiä asioita painotetaan. Et siitä näkökulmasta mut just sitä et minkä tyyppisiä asioita sieltä vaihdosta haluaa saada ja öö, et helposti se typistyy just kielitaitoon tai just opintopisteisiin.” H6 yliopisto

Muulla tavoin tavoitteiden asettaminen näyttäytyy yksilöllisenä, ohjauksen ulkopuolisena prosessina.

Yliopistossa toimivat kansainvälisten asioiden koordinaattorit kertovat kuitenkin kannustavansa lähtijöitä omien henkilökohtaisten tavoitteiden asettamiseen ja painottavat, kuinka ulkomaan jaksolla

on omat osaamistavoitteensa.

“--mut kyl miä oon kauheen korostanu sitä et nyt me ollaan yliopistossa. Ja me ollaan yliopisto-opiskelijoita. Niin, vaihdolla on myös omat akateemiset tavoitteensa. Ja vaihdon ideana on kuitenkin se että se tuottaa sulle uutta osaamista, uutta näkökulmaa, parhaassa tapauksessa myös edesauttaa sinun valmistumista. Et kyl mie niitä tuon.” H7 yliopisto

”Tota tuskin meillä kovin laajasti käydään sellasta tavoitteiden asettelua niiku laajemmassa mittakaavassa mitä silti halutaan siltä vaihdolta. Mutta esimerkiks meidän lähtöorientaatiossa mie pyydän meidän opiskelijoita aina miettimään et mikä se on se oma motiivi miks lähtee sinne vaihtoon. Et kyl tavallaan se kirkastus, et omaan mieleen tulis se et miks sinne lähteekään. Mutta ei semmosta niiku systemaattista tavoitteen asettelua.” H8 amk

Kristensenin (1998) mukaan kansainvälistä liikkuvuutta tulisi käsitellä pedagogisena prosessina pedagogisine, jäsenneltyine tavoitteineen. Hänen mukaansa erityisesti nuorille osallistujille voi olla vaikeaa jäsentää ulkomaan jaksoa oppimiskokemuksena. Myös Leask (2001) painottaa kansainväliselle osaamiselle asetettavien selkeiden tavoitteiden asettamisen tärkeyttä, sekä niihin pääsemisen mahdollistavien todellisten opetuksen ja oppimisen prosessien kehittämistä.

Haastateltavien puheessa kansainvälisen liikkuvuuden tavoitteellisuus on yhtä kuin opintosuunnitelman laatiminen ja opintojen tuominen takaisin kotiyliopiston opintorekisteriin.

Tavoitteet typistyvät siis suoritettaviksi kursseiksi tai kurssikokonaisuuksiksi. Tämä herättää pohtimaan, onko opintosuunnitelma käytävine kursseineen tarpeeksi laaja ollakseen pedagoginen prosessi jäsenneltyine tavoitteineen.

Käsittelyvaiheessa voidaan nähdä joitakin eroja ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä.

Ammattikorkeakoulussa ohjaustyötä tekevien puheessa näkyy ilmiönä opiskelijoiden arviointi ennen ulkomaan jaksoa. Haastatteluissa opiskelijan arviointi ohjaajan toimesta näyttäytyy kahdella tapaa:

ensinnäkin, ohjaaja arvioi, onko opiskelijasta lähtemään ulkomaille – tuleeko kyseinen opiskelija pärjäämään siellä. Toisekseen, eräs haastateltava arvioi, sopiiko opiskelijan tähtäimessä oleva paikka hänenlaiselleen opiskelijalle.

”No jonku verran joo. Ketkä haluaa, nii tuota käydään läpi sitä. Mä haluan saada fiiliksen siitä et onks se semmonen et sen uskaltaa sitten lähettää. Ja opot hoitaa myöskin sitä et mä en laske ketään vaihtoon ilman et opot on sitä mieltä et tää on semmonen et voi laittaa. Ja et tää ajankohta on semmonen et se on niiku järkevä. -- Osa on semmosia että mä en laske. Yks on vähä ehotellu et hän vois lähtee mut mä oon sanon et mä päästä sua. Et sun pitää hoitaa normaaliopinnot ensin kunnolla. Että mä en laske semmosia opiskelijoita keillä ei tää perus opiskelu oo sujunu. Et okei jos sielt puuttuu yks tai kaks opintojaksoo nii se on viel ihan jees. Mut jos on sillee et puolet on suorittamatta nii ei mihinkään koska mä en usko, et se sujuu siellä sen paremmin.” H4 amk

”Ja sitte myös siihe ettei anna sellast epärealistist käsitystä että pyrkii niinkun, antamaan sitä tietoo niin paljon kun mahdollista, ja jos on niinkun, toki meil on erilaisia kohteita, meil on aika tota tosi tosi laaja kirjo noita yliopistoja niis on jokaisessa omat erityispiirteensä ja ihan kaikkiin paikkoihin ei kaiken tyyppisiä opiskelijoita kannata lähettää. Että, sekin että tota jos mie nään että joku opiskelija on menossa johonkin tiettyyn paikkaan joka ei ehkä sovellu hänelle, nii sit tota

saatan ottaa puheeks että tota, oisko vielä tota ajatusta, et voisitko ottaa jonkun toisen kohteen, koska must tuntuu et se sopis sulle viel paremmin se toinen kohde nii semmonen, semmoseen mie joskus pyrin vaikuttamaan. -- No esimerkiks, jos on kauheen kunnianhimonen opiskelija. Ja sil on opintosuoritusottees pelkkiä vitosia, sellanen kärjistetty esimerkki. Sil on pelkkiä vitosia et se suoriutuu iha parhailla arvosanoilla ja hyvin sellanen tavotteellinen ihminen. -- Nii ainakin tuon sen sitte esille et tää on sit sellanen paikka että, että kannattaa miettii. ” H8 amk

Yliopistossa työskentelevien haastatteluissa ei ole havaittavissa kyseisiä ilmiöitä. Tämä saattaa selittyä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisestä erosta opintojen vapaudessa.

Yliopistomaailmassa vallitsee vahva ajattelu akateemisesta vapaudesta, joka näyttäytyy opiskelijoille mahdollisuutena järjestää ja aikatauluttaa opinnot itse haluamallaan tapaa (Ylijoki 1998). Yliopisto-opiskelijoilta vaaditaan itseohjautuvuutta (Nummenmaa, Lairio & Eerola 2005, 20).

Ohjaajat mahdollisesti kokevat, että yliopisto-opiskelijalla on täysi vapaus sekä vastuu opiskeluihinsa liittyvissä valinnoissa, jonka takia ohjaajat eivät herkästi kyseenalaista opiskelijan valintaa – oli kyse vaihtoon lähtemisestä ylipäätään tai kohteen valitsemisesta.

Sen sijaan molemmissa instituutioissa käsittelyvaiheeseen voidaan nähdä kuuluvan opiskelijan (haastavan) elämäntilanteen huomioon ottaminen ulkomaille lähdössä. Niin ammattikorkeakoulusta kuin yliopistosta olevat ohjaajat pohtivat, kuinka ulkomaille lähdön ei tulisi koskaan olla tapa paeta kotimaassa olevia ongelmia. Näitä asioita tuodaan esille haastateltavien ulkomaan jaksoa koskevissa infoissa sekä pienryhmien toiminnassa.

”Ja missään tapauksessa ei kannata lähtee, mie aina sitä sanonkin näissä infoissa että, että sinne ei kannata lähtee niiku pakoon mitään. Jos niiku tuntuu et täällä ei niiku suju, ja on kauheesti kaikkea niiku hankaluuksia ja haasteita, nii ensin pitäis selvittää ne ennen ku läh, ennen ku ajatteleekaan lähtevänsä ulkomaille. Koska sit monesti, monesti sit korostuukin ne ongelmat siellä eri ympäristössä tai riskit on ainakin suuremmat.” H8 amk

”Et ikäänku jos sul on jotai ongelmia, käsittelemättömiä asioita nii ei ne ikään ku poistu siinä et sä meet, et ne vaa korostuu sit siellä. Et jos on jotai tilanteita nii käsittele ne ennen” H1 yliopisto

”Et jos on, tääl on ongelmia nii, nii samat ongelmat ne tietysti on vastassa ulkomaillakin.” H4 amk