Kansainvälistymisen anti opiskelijalle ohjaajien kuvaamana

Kielten oppiminen on aineiston perusteella monelle ensimmäinen asia, joka opiskelijan kansainvälistymisestä korkeakoulussa tulee mieleen. Tämä on ymmärrettävää, sillä kielitaidon nähdään yhdessä suvaitsevaisuuden ja kulttuurien välisen kompetenssin kanssa rakentavan perinteisen käsityksen kansainvälisestä osaamisesta (ks. Demos Helsinki & CIMO 2013, 14).

Haastateltavat näkevät kuitenkin opiskelijan kansainvälistymisen korkeakoulussa perinteistä kansainvälistä osaamista laajempana kokonaisuutena tuoden esiin kohtaamisen merkityksen ja ajattelumaailman eli oman kuplan laajenemisen.

”Että mut kyl mä näkisin et se on niiku kohtaamista tietyllä tapaa. Toki onhan se kotikansainvälistymistä tietyllä tapaa joku kielitaidon parantaminen mut sit taas toisaalta jotta oikeesti tavallaan tapahtuu jotain muutosta niin pitää ymmärtää myöskin jotenkin kulttuuria tai saada jotakin siihen omaan kuplaan, et jotakin tällästä mä ehkä aattelisin et se vois.” H1 yliopisto

Opiskelijan kansainvälistymisen nähdään tuovan opiskelijoille vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esiin ulkomaan jakson merkityksen yksilön henkilökohtaisessa kasvussa (ks. esim. Zimmermann & Neyer 2013; Rahikainen & Hakkarainen 2013). Myös tässä aineistoissa ulkomaan kokemukset nähdään opiskelijoiden henkilökohtaiselle kasvulle tärkeinä itseluottamuksen ja -tuntemuksen lisääntymisen kautta. Henkilökohtaisen kasvun lisäksi kansainvälisyyden koetaan antavan mahdollisuuksia ymmärtää muista kulttuureista tulevien toimintaa paremmin.

”Et vaik meil käy paljo opiskelijat vaihdossa, ne on hirveen tärkeit kokemuksii ihmisille, ne tuntuu ne kokemukset mitä mä oon nyt ite seurannu nii nimenomaan ton itsetuntemuksen puolella eli siellä opitaan itsestä asioita mitkä on tosi tärkeitä sitte eteenpäin mentäessä. -- Mut sit ton itsetuntemuksen puolelle se tuntuu olevan tosi positiivinen.” H3 yliopisto

”Opiskelijoille se tarjoaa vaihtoehtoja. Mahdollisuutta kokeilla sitä et, mahdollisuutta huomata et ne ulkomaalaiset ihmiset on ihan samanlaisia kuin myökin. Ne vaan puhuu eri kieltä. Öö, ja hakee sitä itseluottamusta siihe et mä pärjään ulkomailla koska iso osa niistä toimii jotka meillä valmistuu sitten nii, nii eivät tee työtä pelkästään Suomessa tai pelkästään suomalaisten kanssa. Ja se että ois niiku ensimmäin kokemus tästä ulkomailla pitkään olosta valmistuttua jo nii se on joillekkin todella arvokasta.” H4 amk

Yhdysvaltalaisia korkeakouluja koskevan artikkelin mukaan kansainvälisten opiskelijoiden merkitys korkeakoulun kansainvälisyyden edistäjänä on ratkaiseva. Kansainväliset opiskelijat ovat korkeakouluille arvokkaita niin kielellisesti kuin kulttuurisesti. Jos opiskelijoiden halutaan valmistuvan globaalisti päteviksi maailmankansalaisiksi, on tunnistettava kansainvälisten opiskelijoiden keskeinen merkitys tässä tavoitteessa. (Siczek 2015, 7.) Usein luotetaan, että kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaisten opiskelijoiden oleminen samalla kurssilla kansainvälistää opiskelijaa.

Ryhmäyttämistä ei kuitenkaan usein ole mietitty sen enempää, vaan kansainvälistymisen ja vuorovaikutuksen ajatellaan tapahtuvan itsestään. (Garam 2012, 18.)Myös Marjatta Lairion ja Sauli Puukarin (2004, 183-184) mukaan eri kulttuureista tulevat opiskelijat voisivat vahvistaa korkeakouluopiskelijoiden kulttuuritietämystä, mutta usein tämä mahdollisuus jätetään käyttämättä.

Myös osassa haastatteluita kansainväliset opiskelijat tunnistetaan kansainvälistymisen voimavaraksi. Vieraskielisellä opintolinjalla ohjaustyötä tekevä haastateltava tunnistaa saman dilemman kansainvälisistä opiskelijoista käyttämättömänä voimavarana kotikansainvälistymiseen.

“Mut se ehkä se et ei ehkä aatella tarpeeks sitä mitä ne vaihto-opiskelijat tuo tänne meille, ja tueta ehkä sitä meidän opiskelijoiden ja vaihtareiden yhteistä. Et se ehkä et oletetaan et se tapahtuu itsestään. Et ne vaihtarit yrittää tutustua suomalaisiin. Mut et vaikka ois yhteisillä kursseilla, nii ei tapahdu sitä viestintää. Et siin ois se kotikansainvälistymisen mahdollisuus meidän opiskelijoilla

heillä jotka eivät lähde vaihtoon. Osa ei uskalla puhua kahta asiaa tunnilla, et se on menetetty mahdollisuus.” H5 amk

Käytännön esimerkeissä ja ohjaajan oman työn kuvaamisessa ulkomaan jaksot kuitenkin korostuvat.

Tämän voinee tulkita niin, että kansainvälistyminen on monitahoinen prosessi, mutta ohjaustyöntekijöille siitä konkreettisin ja näkyvin teema on liikkuvuusjakso. Liikkuvuusjaksoa käsittelen tarkemmin kahta muuta tutkimuskysymystäni koskevassa tulososiossa.

Ohjaajat antavat erilaisia aatteellisia merkityksiä yksilön kansainvälistymiselle korkeakoulukontekstille. Kansainvälisyys nähdään useimmiten yhteistyönä ja kohtaamisena. Sen koetaan tuovan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja opiskelijoille. Myös ammatillisen pätevyyden kehittyminen nähdään aineistoissa kansainvälistymisen tavoitteena. Useammat haastateltavat tuovat esiin, kuinka kansainvälistyminen tai liikkuvuusjakso saavat yksilökohtaisesti erilaisia merkityksiä. Eräs haastateltava kuvaa, kuinka joillekin opiskelijoille vaihto-opiskelemaan tai harjoittelemaan lähtö on matkustelua – samalla hän toteaa, kuinka sekin voi olla yksilölle hyödyllistä.

“Okei, osalle opiskelijoista se kv on elämysmatkailua, et ollaan sitte ulkomailla ja katotaan et kantaako siivet ja tuota, sekin on ihan jees koska se opettaa paljon.” H4 amk

Vastauksista voidaan siis päätellä, että opiskelijan kansainvälistyminen korkeakoulukontekstissa on ohjaajien näkökulmasta monitahoista ja –tasoista. Alla olevaan kuviossa on tiivistetysti, miten kansainvälistyminen näyttäytyy ohjaajien haastatteluissa. Kansainvälistyminen jakaantuu konkreettisina toimintoina liikkuvuuteen ja kotikansainvälistymiseen. Pilvi kuvaa, millaisia merkityksiä ohjaajat näkevät kansainvälistymisellä olevan opiskelijalle.

KUVIO 4 Kansainvälistyminen toimintana sekä opiskelijan antamat merkitykset kansainvälistymiselle ohjaajien kertomana

Nikunen (2016) puolestaan liittää liikkuvuuden nuorten työmarkkinapääoman kasvuun. Tutkittuaan Euroopan komission ja OKM:n tekstejä hän on todennut liikkuvuuden näyttäytyvän yhtenä tapana rakentaa työllistyvää habitusta. Aineistossani ohjaajat tunnistavat, kuinka monelle opiskelijoista vaihto-opiskelu tai -harjoittelu on ammatillisen pätevyyden kartuttamista. Suoranaisesti työllistyvyyden teemat nousevat esiin ainoastaan uraohjaajien puheessa. Työllistyvyyttä ei kuitenkaan käsitellä yhtenä opiskelijan antamana merkityksenä kansainvälistymiselle tai liikkuvuudelle, vaan työllistyvyys liitetään teemana vaihto-opinnoista tai -harjoittelusta kotiin palaamisen tilaisuudessa käsiteltäväksi. Haastateltava kyseenalaistaa, millainen on todellisuudessa kansainvälisen liikkuvuuden vaikutus yksilön työllistymisessä.

”Ja täs on ollu tavallaan ehkä enemmän sit se et on vaa yritetty saada urataitonäkökulmaa ja työllistyvyysnäkökulmaa ja sit pistetty opiskelijat ite sanottamaan sitä. -- Kuinka konkreettisia suoria hyötyjä näis [vaihtokokemuksissa] on niiku työllistymisen näkökulmasta, nii se on monimutkasempi asia.” H3 yliopisto

Liikkuvuus ei näin ollen näyttäydy haastatteluissa työllistyvän habituksen arvon kasvattamisen kenttänä (vrt. Nikunen 2016). Ohjaajien puheessa kansainvälistymiselle ja liikkuvuudelle annettu opiskelijakohtainen merkitys painottuu arvomaailmaltaan pehmeinä nähtäviin ulottuvuuksiin eli henkilökohtaisen kasvun, kohtaamisen sekä yhteistyön mahdollisuuksiin. Tulos vahvistaa Nikusen (ks. 2016) ajatusta siitä, kuinka samat ideat liikkuvuuden taustalla eivät pakosti toistu jokaisen maan

Liikkuvuus

kohdalla. Monissa maissa korostetun työmarkkinakilpailukyvyn edistämisen (ks. Nikunen 2016) sijaan suomalaisessa liikkuvuudesta tehdyissä selvityksissä korostuu kansainvälistymisen tasa-arvon lisääminen (ks. esim. Siekkinen 2013; Siltala 2013). Haastatteluissa tämä näkyy, sillä liikkuvuutta tai kansainvälistä osaamista ei korosteta työllistyvyyden edistäjänä vaan ulkomailla opiskelun arvon nähdään painottuvan enemmän henkilökohtaisen kasvun ja kulttuurien välisen kohtaamisen oppimiseen. Nikusen (ks. 2016) mukaan Euroopan unionin raporteissa näkyvä ajatus liikkuvasta yksilöstä habitustaan ja sitä myötä työllistyvyyttään edistävästä opiskelijasta jää haastatteluiden ulkopuolelle. Liikkuvuuden merkityksiä käsitellään arvomaailmaltaan pehmeämmin korostaen kohtaamista, yhteistyötä ja henkilökohtaista kasvua. Liikkuvuus nähdään haastatteluissa enemmän kulttuurisena ja sosiaalisena eikä niinkään työmarkkinallisena pääomana.