Leksikaaliset lieventimet

Leksikaaliset lieventimet eivät ole aineistossani kovin suosittuja (suomalaiset 50/160 ja kiinalaiset 6/150). Kiinalaiset oppijat käyttävät niitä varsin vähän. Suomalaisten pyynnöissä puolestaan on monentyyppisiä leksikaalisia lieventimiä. Selvästi eniten suomalaiset suosivat varauksia, joita on yli kolme neljäsosaa käytetyistä lieventimistä. Kiinalaiset käyttävät aineistossa vain epävarmuutta ilmaisevia elementtejä, loppukiteymiä ja liitepartikkeleita. Muita keinoja ei esiinny lainkaan. Eniten poikkeavat toisistaan suomalaisten ja kiinalaisten strategiat tilanteissa 2 (työhaastattelu) ja 10 (vuokra-asunto). Näissä kahdessa tilanteessa suomalaiset käyttävät yksimielisesti varauksia, eli sanaa mitenkään, jota ei esiinny kiinalaisten pyynnöissä ollenkaan.

Seuraavaksi esittelen esimerkkien (70)–(78) avulla leksikaaliset lieventimet, joita suomalaiset ja kiinalaiset informantit käyttävät. Kaikissa esimerkeissä pyynnön leksikaalinen lievennin on lihavoitu.

Kohteliaisuusfraasit:

(70) Kiitos, olkaa ystävällinen, tarvitsen ruokalistan takaisin! (S11)

Epävarmuutta ilmaisevat elementit:

(71) Hei, nimi! Kuule, sain juuri tällaisen kirjanpitoon liittyvän tehtävän, ja muistan, että olet erittäin lahjakas näissä asioissa! Olisikohan sinulla liennyt hetki, niin ehkä voisit näyttää minulle kuinka päästä alkuun tehtävässä? (S124)

(72) Anteeksi kulta! Olen tosi pahoillani että minulla on terveellisiä asioita Helsingissä. Minun täytyy palata Helsinkiin. Siksi ehkä sinä leikkaisit nurmikon itse. (K47)

Varaukset:

(73) Olisiko mitenkään mahdollista sopia haastattelu jo aamupäiväksi, sillä olen tällä hetkellä iltapäivät töissä? Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut tästä työpaikasta ja tulisin mielelläni työhaastatteluun. (S17)

Vähättelyt:

(74) Anteeksi, olisitko voinut vähän avata tuota vitriiniä, haluaisin katsoa tuota esinettä hiukan tarkemmin?

(S76)

Loppukiteymät:

(75) Hei, Jani! Onko sinulla Minnan puhelinnumero? Jos sinulla on hänen puhelinnumero, kerro minulle, Okei? (K93)

(76) Anteeksi, olen haastateltava. Voisinko minä ajoittaa haastattelu aamuksi? Onko se aika sopivaa? (K23)

Liitepartikkelit:

(77) Anteeksi, löytyisiköhän sinulta kynää lainaksi? Omani jäi toiseen laukkuun. (S33)

(78) Hei, minä haluan ostaa syntymäpäivälahjaa ystävälle. Voisikohan otat tämä kuva hyllystä ja minä voi katson tarkasti. (K73)

Taulukoissa 18 ja 19 on esitetty suomalaisten ja kiinalaisten leksikaalisten lieventimien jakauma.

Taulukko 18. Suomalaisten leksikaaliset lieventimet.

Suomalaisten leksikaaliset lieventimet 9. Työhakemuslomake 2

50

KF = kohteliaisuusfraasit

EF = epävarmuutta ilmaisevat elementit VA = varaukset

VÄ = vähättelyt

LK = loppukiteymät LP = liitepartikkelit PT = puhuttelu

Taulukko 19. Kiinalaisten leksikaaliset lieventimet. 9. Työhakemuslomake -

-

KF = kohteliaisuusfraasit

EV = epävarmuutta ilmaisevat elementit VA = varaukset

VÄ = vähättelyt

LK = loppukiteymät LP = liitepartikkelit PT = puhuttelu

Taulukosta 19 on nähtävissä, että kiinalaiset eivät käytä kohteliaisuusfraaseja, varausta ja vähättelyä. Suomen kielessä please-sana on tuontitavaraa, eikä sitä esiinny suomen kielessä kovin usein. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Kiinassa sitä käytetään usein pyydettäessä jotain, mutta sitä ei toistaiseksi käytetä Suomessa yleisesti. Vertailusta on myös havaittavissa, etteivät adverbiaalit, kuten mitenkään ja jotenkin, ole kiinalaisille oppijoille kovin tuttu tapa lieventää pyyntöä. Varauksen ja vähättelyn puuttumisen syynä voi olla oppijan suomen kielen osaamistaso:

näiden lieventimien käyttö on vielä tuntematon taito. Positiivinen havainto on se, että kiinalaiset informantit käyttävät myös liitepartikkeleita, joskaan niitä ei esiinny kovin paljon. Ne ovat

liitepartikkeleita. Näin ollen on positiivista huomata, että osa kiinalaisista informanteista on oppinut käyttämään niitä.

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että leksikaalisten lieventimien käyttöerot suomalaisten ja kiinalaisten välillä ovat paljon suurempia kuin syntaktisten. Muikku-Werner (1997:

73) on selittänyt syytä lähtökielen vaikutuksen näkökulmasta seuraavasti:

syntaktinen lieventäminen edustaa universaalia käytännettä, ja sen huomataan soveltuvan myös suomen kieleen, kun taas leksikaalinen lieventäminen on melko kulttuurispesifistä ja idiomaattista, eikä taidon siirtäminen ole kovin helppoa.

Muikku-Werner huomauttaa, että toisena syynä tähän saattaa olla se, että leksikaalisista lieventimistä on vaikea antaa yksiselitteisiä ohjeita.

4.2.6 Vahvistimet

Vahvistimien käytöstä ei ole tehty vertailevaa taulukkoa, koska niitä on käytetty aineistossa todella vähän. Suomalaiset eivät käytä vahvistimia ollenkaan. Kiinalaisten vastauksista löytyy kolme eri vahvistinta: kaksi aikaintensifioijaa ja yksi emfaattinen lisuke. Kiinalaisten käyttämät vahvistimet esitellään esimerkeissä (79), (80) ja (81).

Aikaintensifioija:

(79) Anteeksi, Jani. Onko sinulla Minnan puhelinnumero? Minä tarvitsen nyt. Kiitos paljong! (K103) (80) Anteeksi, minä haluan tietää päätös jo kolmen päivän kuluessa. Voitko vastata minulle heti ylös? (K142)

Emfaattinen lisuke:

(81) Sano minulle, että haluatko vuokrata asunnon minulle, jos et haluaisi, minä vuokraisin tosen, koska minulla ei ole aikaa. (K141)

Kuten teorialuvussa 2.5.4 mainittiin, vahvistimet lisäävät pyynnön painokkuutta. Niiden käytön vähyys onkin odotuksenmukaista, koska tilanteet ovat sen luontoisia, että niissä on parempi lieventää pyynnön määräilevyyttä kuin lisätä painokkuutta.

4.2.7 Tukisiirrot

Tukisiirtoja on käytetty tässä aineistossa runsaasti, enemmän kuin syntaktisia ja leksikaalisia lieventimiä. Vertailusta on havaittavissa, että suomalaisten ja kiinalaisten tukisiirtojen käytössä ei ole suurta eroa. Tukisiirrot ovat yhtä suosittuja suomen kielessä kuin kiinan kielessä. Kiinalaiset hyödyntävät tukisiirtoja suomalaisia useammin (kiinalaiset 147/150 ja suomalaiset 151/160). Syynä

tähän voi olla äidinkielen vaikutus. Kiinalaisessa kulttuurissa on myös tapana perustella pyyntöä, jotta kuulija ymmärtäisi pyynnön tarpeellisuuden.

Seuraavaksi esittelen esimerkkien (82)–(92) avulla tukisiirrot, joita suomalaiset ja kiinalaiset informantit käyttävät. Kaikissa esimerkeissä pyynnön tukisiirto on lihavoitu.

Aseistariisunta:

(82) Olen töissä iltapäivisin ja olisin halunnut tiedustella onko mitenkään mahdollista pitää haastattelu aamupäivän aikana, vaikka tiedän Teidän toivoneen haastattelujen pidettävän iltapäivän aikana.

(S21)

(83) Anteeksi, minä olen tosi pahoillani, että minulla on asia kello 13-16 iltapäivällä. Ja ei ole mahdollisuutta olla pois töistä. Tiedän, että sinulla on kova kiire joka päivä mutta sopisiko sinulle että vaihdetaan työhaastattelu aikaa. Kiitos paljon! (K17)

Esivarmistus:

(84) Voitko apua mua? Olen juuri saanut erittäin vaativan tehtävän. (K106)

Imposition minimoija:

(85) Olen pahoillani, mutta hakemuslomakkeesi on kadonnut. Hakeaksesi tätä työpaikkaa tarvitsen täytetyn lomakkeen. Voimmeko sopia uuden ajan, jolloin palautat täyttämäsi lomakkeen? (S136)

(86) Anteeksi, olen jo saanut sinun työhakemuksi, mutta sinun hakemuslomakkeensa on kadonnut kun tulen haastatteluun. Minä olen tois pahoillaan. Voitko täyttää lomakkeen uudestaan? (K132)

Perustelu:

(87) Olisiko mahdollista, että tekisitte päätöksenne aikaisemmin? Minun pitäisi tietää tilanne tämän asunnon suhteen kolmen päivän kuluessa. (S146)

(88) Anteeksi, minä haluan tehdä muistiinpanoja, mutta unohdan minun kynä, voisitko lainata kynää sinulta? Kiitos! (K38)

Palkkiolupaus:

(89) Minun pitäisi tietää jo kolmen päivän päästä. Jos suinkin vain onnistuu, niin voisitko ilmoittaa siihen mennessä? Jos se ei sovi niin ymmärrän kyllä. Et varmasti katuisi, jos ottaisit minut vuokralaiseksi.

(S134)

(90) Aha, minä todella pidän asunnosta paljon. Minä annan sinulle enemmän rahaa kuin muu hakija.

Okei? (K148)

Valmistava siirto:

(91) Onko sinulla Minnan numeroa? Saisinko sen? (S106)

(92) Hei, I’m very very sorry. Mutta minä en löydä sinun hakemuslomakkeen. Voi voi..Minä olen saanut todella paljon työhakemuksia….Onko sulla kiire tämän jälkeen? Haluan kysyä että onko sopiva sinulle,

Taulukoissa 20 ja 21 on esitetty, millaisia tukisiirtoja suomalaiset ja kiinalaiset suosivat. On muistettava, että yhdessä pyynnössä saattaa esiintyä useita tukisiirtoja.

Taulukko 20. Suomalaisten tukisiirrot.

Suomalaisten tukisiirrot 2. Työhaastattelu 2

9.1 9. Työhakemuslomake 1

3,3

IM = imposition minimoija

PE = perustelu PL = palkkiolupaus VS = valmistava siirto

Taulukko 21. Kiinalaisten tukisiirrot.

Kiinalaisten tukisiirrot 2. Työhaastattelu 3

12,5

3. Kynä - 9. Työhakemuslomake 2

8 10. Vuokra-asunto 2

20 -

IM = imposition minimoija

PE = perustelu PL = palkkiolupaus VS = valmistava siirto

Sekä suomalaiset että kielenoppijat suosivat perusteluja (49 % suomalaisten ja 55,1 % kiinalaisten kaikista tukisiirroista) ja imposition minimoijaa (20,5 % suomalaisten ja 23,1 % kiinalaisten kaikista tukisiirroista). Sekä suomalaiset että kiinalaiset informantit ovat varsin yksimielisiä myös siitä, että perusteluja tarvitaan tilanteissa 2 (työhaastattelu), 4 (nurmikko), 8 (vaativa tehtävä), 9 (työhakemuslomake) ja 10 (vuokra-asunto). Kaikki mainitut tilanteet ovat pyytäjälle hankalia, ja juuri näiden pyyntöjen yhteydessä pyytäjän tulisi perustella pyynnön tarpeellisuutta.

Näiden tilanteiden lisäksi kiinalaiset käyttävät yksimielisesti perusteluja myös tilanteissa 3 (kynä), 5 (tavaratalo) ja 6 (lautasliina), joissa pyyntöjä ei pitäisi olla hankala tehdä. Perusteluja käytetään esimerkiksi tilanteessa 3, jossa tehtävänä oli pyytää kynää lainaksi esimieheltä. Koska tässä tilanteessa pyynnön rasitustaso on matala ja puheen ympäristönä on kokous, perusteluiden ei sovi olla liian pitkiä. On myös odotettavissa, että esimies ymmärtää kynän olevan muistiinpanoja varten. Tilanteessa 5, jossa myyjää pyydetään tuomaan esinettä lähemmäksi, pyyntö ei ole hankala, koska pyyntö kuuluu myyjän tehtäviin.

Samoin tilanteessa 6, kun lentoemäntä unohtaa antaa lautasliinan matkustajalle, on puhujalla oikeus pyytää lautasliinaa perustelematta asiaa erityisemmin. Tästä huolimatta suurin osa

toisaalta olla se, että he oikeasti kokevat perustelut tarpeellisina, tai toisaalta he voivat haluta esitellä suomen kielen taitojaan.

Kiinalaisten pyynnöissä esiintyi myös selvästi konteksteihin sopimattomia tukisiirtoja tilanteissa 1 (ravintola), 3 (kynä), 4 (nurmikko), 6 (lautasliina) ja 9 (työhakemuslomake).

Seuraavat esimerkit (93)–(102) kuvaavat näitä tapauksia:

(93) Anteeksi, tarvitsetko tämä ruokalista? Jos et, voitko anna sitä takaisin minulle? Minä tarvitsen ruoakalistaa uutta asiakasta varten. (K12)

(94) Anteeksi, olen pahoillani että vaivaan sinua. Minä haluan tehdä muistiinpanot mutta ei ole kynää. Voisitko lainata minulle kynän? Kiitos. (K32)

(95) Voisitko leikkaavan nurmikon itsesi? Koska mun täytyy palata Helsinkiin hoitamaan muutamia asioita. (K46)

(96) Hei, viikonloppuna minun täytyy palata Helsinkiin hoittamaan muutamia asioita. Voisitko leikata nurmikon itse? Se kestää vain 2 tuntia. (K55)

(97) Kiitos hyvästä palvelusta. Mutta ehkä tarjottimelta puuttuu lautasliina ja se on tärkeä minulle. Voisitko tuoda minulle sen? (K77)

(98) Anteeksi, sun hakemuslomakkeensa on kadonnut. Voisitko täyttää lomakkeen uudestaan? (K121) (99) Hei, voisitko täyttät lomakkeen uudestaan? Kiitos paljon. (K124)

(100) Hei, voitko täyttää lomakkeen uudesta? Meidästä sinulla on lahjakuusta. (K125)

(101) Hei, huomaan, että sinun hakemuslomakkeen on kadonnut. Hakumuslomake on tärkeä. Voisitko täyttää sitä uudestaan ja mennä työhaastatteluun huomenna? (K130)

(102) Sori! Sinun hakemuslomakkeesa on kadonnut. Haluan, että sinä täytät lomakkeen uudestaan.

Tiedän että hakemuslomake on todella pitkä, siksi nyt me aliotetaan haastattelu. Mutta sen jälkeen voisitko täyttää lomakkeen ja lähetä sen minulle. (K123)

Esimerkissä (93) tarjoilija antaa järkevän perustelun asiakkaille ruokalistaa takaisin pyytäessään, mutta minä-sanan käyttö antaa hieman töykeän sävyn pyyntöön. Esimerkissä (94) puhujan pyyntö on tavallista kohteliaampi eli ylikohtelias. On hyvin ymmärrettävää, että kielenoppija helposti turvautuu ylikohteliaisuuteen. Muikku-Wernerin mukaan (1997: 130) ylikohteliaisuus ei kuitenkaan ole paras mahdollinen selviytymisstrategia, sillä kuulija saattaa yliarvioida pyynnön rasitustasoa. Esimerkissä (96) puhuja yrittää minimoida kuulijalle aiheuttamaansa haittaa kertomalla, että nurmikon leikkaus kestää vain kaksi tuntia. Tämä turha vähättely saattaa ärsyttää kuulijaa, koska kahden tunnin nurmikonleikkaus on suhteellisen raskas tehtävä. Tahallisella vähättelyllä osoitetaan epäkunnioitusta kuulijaa kohtaan. Esimerkissä (97) matkustaja puolestaan turhaan perustelee pyyntöä, koska pyynnön syy on itsestään selvä ja perustelu se on tärkeä minulle kuulostaa huvittavalta. Muutoin kyseinen pyyntö on onnistunut kohteliaisuuden suhteen. Useimmin sopimattomia pyyntöjä esiintyy tilanteessa 9, jossa työhaastattelija on hukannut työnhakijan täyttämän hakemuslomakkeen ja pyytää hakijaa täyttämään pitkän lomakkeen uudestaan. Esimerkeissä (95), (98), (99), (100) ja (101) ei ole ollenkaan pahoittelua, jonka olisi syytä kuulua asiaan,

sillä työpaikalla tapahtunut virhe aiheuttaa työnhakijalle ylimääräistä työtä. Tässä tilanteessa sekä kiinalaiset että suomalaiset informantit ovat yksimielisesti sitä mieltä, että työhaastattelijalla on parempi asema kuin haastateltavalla ja pyynnön rasitustaso on korkea.

Tästä huolimatta pahoittelu olisi tehokas keino minimoida haastateltavan vastenmielisyyttä.

Esimerkissä (102) pahoittelu sori! ei tuo tilanteeseen tarvittavaa pahoittelun vakavuutta.

Suomalaisten informanttien mielestä esivalmistelu on tarpeen tilanteessa 2, jotta saadaan selville, onko kuulija ylipäätään kykenevä tai halukas toteuttamaan vaativaa pyyntöä.

Kiinalaiset eivät puolestaan käytyä esivalmistelua. Muiden tukisiirtojen osuudet ovat pieniä, ja niiden käyttöön ei ole mitään varsinaista syytä.

4.3 Koonti

Analyysin mukaan suomalaisten ja kiinalaisten tuottamat pyynnöt eroavat toisistaan.

Toisaalta näissä pyynnöissä on myös paljon samankaltaisuutta. Monet strategiset valinnat muistuttavat selvästi toisiaan, mutta kielitaidon tai sanavaraston puutteellisuuden takia niiden avulla ei saada aikaan samanlaisia lopputuloksia.

Jos vertaillaan suomalaisten ja kiinalaisten käyttämiä päästrategioita, huomataan, että konventionaalisesti epäsuoraa pyyntöä käytetään molemmissa ryhmissä ylivoimaisesti eniten ja suoraa strategiaa suosivat hieman enemmän kiinalaiset oppijat. Havaintoni tukevat Muikku-Wernerin (1997) ja Blum-Kulkan ja Olshtainin (1984) tuloksia, joiden mukaan natiivit suosivat enemmän epäkonventionaalisesti epäsuoraa pyyntöä kuin suoraa pyyntöä ja kielenoppijat enemmän suoraa pyyntöä (ks. Muikku-Werner 1997; Blum-Kulka & Olshtain 1984). Suorien pyyntöjen käyttö voi johtua osittain suomenoppijoiden lyhytaikaisesta suomen opiskelusta. Tosin ero suomalaisten ja kiinalaisten informanttien päästrategioiden välillä on todella pieni, mikä on mielestäni iso saavutus kiinalaisten kielitaidon tasoon nähden, sillä he ovat opiskelleet suomea vain puolitoista vuotta lähinnä Kiinassa. On ehkä ajateltavissa, että jos he olisivat opiskelleet suomea pitempään, suoraa strategiaa olisi käytetty todennäköisesti vielä vähemmän. Sen lisäksi kiinalaisessa kulttuurissa epäsuoruudella on tärkeä rooli pyyntöjen määräilevyyden vähentämisessä, ja näin ollen kiinalaiset usein yrittävät välttää pyyntöjen aiheuttamaa haittaa kuulijalle esittämällä pyyntönsä epäsuorasti.

Epäkonventionaalisesti epäsuoraa pyyntöä esiintyy myös jonkin verran molemmissa ryhmissä, ja nämä pyynnöt keskittyvät tiettyihin tilanteisiin.

tapa lieventää pyynnön määräilevyyttä, ja usein kysymys esiintyy konditionaalin kanssa.

Kiinalaiset eivät käytä imperfektiä tai perfektiä ollenkaan, koska näitä ei myöskään käytetä vastaavissa tilanteissa kiinan kielessä. Toisaalta voi olla, että kiinalaiset oppijat eivät ole vielä päässeet siihen vaiheeseen, että osaisivat hyödyntää näitä lieventimiä luontevasti. Sama tilanne on myös ehtolauseen kanssa. Kiinalaiset käyttävät huomattavasti enemmän ehtolauseita pyyntöjen tekemisessä kuin suomalaiset. Ehtolause on oppijoille imperfektiä tai perfektiä helpompi opetella, koska sen rakenne on melko vakiintunut.

Kiinalaiset käyttävät huomattavasti vähemmän leksikaalisia lieventimiä kuin suomalaiset. Suomalaiset käyttävät leksikaalisia lieventimiä aineistossani yhteensä 51 kertaa, mutta kiinalaiset käyttävät niitä yhteensä vain kuusi kertaa. Tämä tarkoittanee sitä, että kiinalaiset oppijat eivät vielä osaa hyödyntää leksikaalisia lieventimiä kovin hyvin. Tässä aineistossa kiinalaiset oppijat eivät käytä varauksia eivätkä vähättelyä ollenkaan, ja liitepartikkeleja esiintyy pyynnöissä vain kaksi kertaa. Nämä leksikaaliset keinot ovat tärkeitä suomalaisten kielenkäytössä. Tämä tulos tukee Muikku-Wernerin (1997: 137) väitettä, että leksikaalinen lieventäminen opetellaan varsin myöhäisessä vaiheessa, koska sen osaamiseen vaaditaan sanavarastoa ja muutenkaan leksikaalisten keinojen opettelu ei ole kovin yksiselitteistä. Tämän perusteella on ymmärrettävää, että puolitoista vuotta suomea opiskelleiden kiinalaisten oppijoiden on melkein mahdotonta osata käyttää leksikaalisia lieventimiä. Yllättävää on, ettei kukaan kiinalaisista oppijoista käytä kohteliaisuusfraaseja, sillä ne ovat kiinan kielessä tärkeä ja yleinen keino pienentää pyynnön määräilevyyttä. On positiivista huomata, että oppijat eivät anna äidinkielensä interferenssin vaikuttaa koteliaisuusfraasien käyttöön. Muikku-Wernerin (1997: 137) mukaan toinen syy siihen, miksi kielenoppijat hallitsevat leksikaaliset lieventimet paljon huonommin kuin esimerkiksi syntaktiset lieventimet, saattaa olla se, että leksikaaliset lieventimet ovat kohdekielen spesifisiä ilmauksia, eivätkä ne ole yhtä universaaleja kuin syntaktiset lieventimet.

Tukisiirtojen käytössä ei ole kovin paljon määrällistä eroavaisuutta. Sekä suomalaiset että kiinalaiset käyttävät tukisiirtoja runsaasti (suomalaiset 151/160 ja kiinalaiset 147/150).

Kaikista tukisiirron keinoista perusteluja käytetään ylivoimaisesti eniten molemmissa ryhmissä. Kiinalaiset jopa käyttävät enemmän perusteluja kuin suomalaiset. Tosin kiinalaiset esittävät joissain tilanteissa liikaakin perusteluja tilanteen luonteeseen nähden, kun pyynnön rasitustaso on pieni tai kuulijalla on velvollisuus suorittaa pyyntö. Muiden tukisiirtojen osuudet ovat suhteellisen pieniä, ja niiden käyttöön ei ole havaittavissa mitään varsinaisia syitä.

Pyynnön perspektiivi eli puhuja- tai kuulijakeskeisyys vaihtelee melko usein samassakin pyynnössä, kuten esimerkeissä Autatko tämän kirjanpidon kanssa? Tarvitsen apuasi (S120) ja Anteeksi, minä tarvitsen ruokalistaa takaisin, voisitko ottaa sen minulle?

Kiitos! (K13). Tämä perspektiivin vapaa vaihtelu on yleinen ilmiö molemmissa ryhmissä.

Kiinalaisten käyttämistä perspektiiveistä tulee selvästi esille piirre, että minä-sanaa korostetaan liikaa. Minä-sanan korostus herättää paheksuntaa suomalaisessa kulttuurissa, joten sen liikaa korostamista kannattaa välttää. Kuten analyysissä mainittiin, on ymmärrettävää, että oppijat käyttävät minä-sanaa hieman runsaammin opiskelun alkuvaiheessa, kun muut lauserakenteet eivät ole vielä tuttuja. Sen lisäksi kiinalaiset käyttävät huomattavasti vähemmän persoonatonta perspektiiviä (3) kuin suomalaiset (25). Niitä ehkä voisi hyödyntää enemmänkin.

Kiinalaiset käyttävät noin kaksi kertaa enemmän aloittimia kuin suomalaiset. Yhtäältä se saattaa johtua siitä, että informantit joutuivat kirjoittamaan puhettaan, ja kirjoitettu kieli eroaa huomattavasti puhutusta kielestä puheiden aloittamisen suhteen. Voisin kuvitella, että aidossa keskustelussa aloittimia olisi paljon luontevampaa käyttää kuin kirjoitustehtävissä.

Toisaalta syy voi olla myös kulttuurienvälisissä eroavaisuuksissa. Kiinassa on kohteliasta puhutella puhekumppania nimellä, arvonimellä, tittelillä ja sukunimellä virallisissa tilanteissa, ja perheenjäseniä ja sukulaisia puhutellaan aina nimikkeillä, kuten setä, täti ja sisko.

Suomalaisessa kulttuurissa puolestaan ei pidetä tärkeänä viitata kuulijaan nimellä tai arvonimellä, ja henkilöön viittaaminen nimellä saattaa jopa ärsyttää puhekumppania. Tittelin ja sukunimen yhdistelmää käytetään Suomessa ainoastaan virallisissa yhteyksissä, muutoin niiden käyttö kuulostaa liioittelulta. Huomionherättimenä kiinalaisilla on tapana käyttää kysymyksiä, kuten mitä kuuluu?, tai itsestäänselvyyksiä, kuten aha, olet täällä. Niistä siirrytään pikkuhiljaa oikeaan aiheeseen. Suomalaisessa kulttuurissa käydään useammin keskusteluissa suoraan asiaan ilman aloitusta itsestäänselvyydellä. Tässä aineistossa kiinan kielen vaikutus näkyy vahvimmin kiinalaisten aloittimien käytössä, mitä käsiteltiin aloittimien analyysissä (ks. luku 4.2.2).

5 PÄÄTÄNTÖ

Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että kiinalaiset suomenoppijat arvioivat keskustelun osapuolten valtasuhdetta, etäisyyttä ja pyynnön rasitustasoa eri tavoin kuin suomalaiset. Tämä hypoteesi todettiin vääräksi, koska vertailun tulokset (ks. luku 4.1) osoittavat, että suomalaiset ja kiinalaiset arvioivat sosiaalisia muuttujia melkein samalla tavalla. Arvot ovat kulttuurin ytimeen kiteytyneitä periaatteita, joiden avulla kulttuuriin kuuluvat ihmiset arvioivat, mikä on hyvää tai huonoa ja mikä on oikein ja mikä ei. Näin ollen tutkielmaa tehdessäni oletin, että Suomen ja Kiinan väliset kulttuurierot vaikuttavat kiinalaisten ja suomalaisten arvioihin sosiaalisista muuttujista, mutta tulokset osoittavat, ettei hypoteesi pidä paikkaansa. Tämä johtunee siitä, että vaikka kulttuurit ovat erilaisia, jokaisesta kulttuurista kuitenkin löytyy arvoiltaan samanlaisia ihmisiä.

Toisen esitetyn hypoteesin mukaan suomalaisten ja kiinalaisten pyynnöt eroavat toisistaan. Eroja on esitelty tarkemmin analyysi- ja pohdintaosioissa. Tutkielmani osoittaa myös selvästi sen, että pyyntöjen esittämisessä suomalaisten tuotokset ovat melko homogeenisia. Joissain tilanteissa he käyttävät samoja strategioita ja jopa ilmaisuja, mikä kertonee kyseisten ilmaisujen tai strategioiden vakiintuneisuudesta tietyissä tilanteissa.

Kiinalaiset oppijat voisivat hyödyntää näitä vakiintuneita strategioita tai ilmaisuja opettelemalla valmiita fraaseja käytettäväksi vastaavanlaisissa tilanteissa. Lyhyesti voidaan todeta, että suomalaisten pyyntöihin verrattuna erot kiinalaisilla informanteilla ovat suurin piirtein seuraavat:

1. Kiinalaiset informantit eivät vielä osaa hyödyntää leksikaalisia lieventimiä kovin hyvin.

2. Kiinalaiset informantit eivät käytä imperfektiä tai perfektiä lieventämisen keinona ollenkaan.

3. Ylikohteliaisuutta esiintyy jonkin verran kiinalaisten pyynnöissä.

4. Kiinalaisilla informanteilla on ongelmana minä-sanan ja itsekeskeisyyden korostaminen.

5. Kiinalaiset informantit käyttävät jonkin verran sopimattomia aloittimia.

Eroavaisuuksien ohella tulokset osoittavat myös paljon samankaltaisuutta kiinalaisten ja suomalaisten tekemien pyyntöjen välillä, varsinkin syntaktisten lieventimien ja tukisiirtojen käytössä. Yhtenä syynä tähän on se, että syntaktiset lieventimet ja tukisiirrot ovat universaaleja ja niitä on olemassa lähes kaikissa kulttuureissa ja kielissä, joten kielenoppijat voivat helposti siirtää näitä lievennyskeinoja äidinkielestään kohdekieleen. Toisena mahdollisena syynä voisi olla, että kiinalaiset ja suomalaiset arvioivat melkein samalla tavalla

tilanteen sosiaalimuuttujat (puhujan ja kuulijan välisen dominanssin, distanssin ja pyynnön rasitustason), jotka vaikuttavat merkittävästi pyyntöjen kielelliseen tuottamiseen.

Neljännen hypoteesin mukaan kiinalaiset käyttävät enemmän suoraa strategiaa kuin suomalaiset. Tutkimuksen tulokset osoittavat oletuksen oikeaksi, mutta tämä ero on todella vähäinen. Epäkonventionaalinen suora pyyntö on kiinalaisillakin suosituin strategia. Tämä on positiivinen havainto ottaen huomioon, että kiinalaiset oppijat ovat opiskelleet suomea vain puolitoista vuotta ja heidän suomen kielen taitonsa ovat vielä rajalliset. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös kolmannen hypoteesin oikeaksi, eli kiinalaiset käyttävät paljon perusteluja ja imposition minimoijia, kuten pahoitteluja ja aseistariisuntana toimivia ilmaisuja. Tosin aineistossa on myös yksittäisiä tapauksia, joissa ei käytetty pahoittelua eikä perusteluita, joita tilanteen ja pyynnön luonteeseen olisi kuulunut.

Yksi tämän tutkielman tavoitteista oli tuottaa tietoa, jota voisi soveltaa ja hyödyntää kiinalaisille suomen oppijoille tarkoitetun oppimateriaalin laadinnassa ja opetuksen suunnittelussa. Kuten teoriaosuudessa jo todettiin, pragmatiikka on hyvin laaja ja moniulotteinen käsite. Sen säännöt ovat monitulkintaisia, ja niitä on haastavaa opettaa vieraan kielen kursseilla. Tästä huolimatta toivon, että tämä tutkimus voisi antaa kiinalaisia suomenoppijoita opettaville henkilöille sekä kiinalaisille tarkoitettujen kurssien suunnittelijoille relevantteja tietoja, joita voidaan hyödyntää opetuksessa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kiinalaiset suomen kielen oppijat osaavat käyttää pyyntöstrategioita kielitaitonsa tasoon nähden jo suhteellisen hyvin. Eniten huomiota kannattaa kiinnittää leksikaalisten lieventimien käyttöön. Esimerkiksi luennoilla voitaisiin opettaa ja harjoitella epävarmuutta ilmaisevia elementtejä tai liitepartikkeleita. Pyyntöjen tai puheiden itsekeskeisyys saattaa vähentyä ajan ja kielitaidon karttumisen myötä, mutta opetuksessa voitaisiin kenties kertoa, millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä itseen viittaamisessa tai millaisissa tilanteissa itseen viittaaminen voitaisiin jättää kokonaan pois.

Tilanteisiin sopivien aloittimien, puhutteluiden ja huomionherättimien käytön osaaminen on myös tärkeää keskustelun aloittamiseksi luontevammin. Opetuksessa oppijoille voitaisiin kertoa esimerkiksi, missä tilanteissa yleensä käytetään muodollista ja epämuodollista puhuttelua, missä tilanteessa intiimimpää puhuttelutapaa ja millaiset asiat vaikuttavat näiden käyttöön. Mitään valmiita malleja ei ole olemassa, mutta joitain vakiintuneita kielen käytön käytänteitä on omaksuttavissa.

Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tyhjentävästi kuvata suomea äidinkielenään

lähinnä viitteellisinä. Tutkimuksen tulokset saavat kuitenkin miettimään, voisivatko eri tavoin laaditut pyynnöt, jotka eroavat käytettyjen ilmaisujen ja strategioiden suhteen, toimia kuitenkin yhtä hyvin samassa tilanteessa ja olla yhtä kohteliaita ja pragmaattisesti sopivia.

Samoin olisi mielenkiintoista tietää, miten natiivit suhtautuvat suomenoppijoiden tekemiin pyyntövariaatioihin. Tätä olisi mahdollisesti kiinnostavaa tutkia tulevaisuudessa. Toinen tulevaisuuden tutkimusaihe voisi olla tämän tutkimuksen jatkotutkimus, jossa seurattaisiin, miten näiden samojen kiinalaisten informanttien pyyntöstrategiat kehittyvät opintojen edetessä. Olisi arvokasta tietää, eteneekö pragmaattinen kehitys lineaarisesti kielitaidon tason mukaan.

LÄHTEET

Aalto, Eija 1998: Sanoista tekoihin sanaston opetuksessa. – Nina Rekola & Helena Korpela (toim.), Toisella kielellä – näkökulmia lasten ja nuorten suomi toisena kielenä -opetukseen s. 47–53. Kehittyvä koulutus 6/1998. Helsinki: Opetushallitus.

Aalto, Eija, Latomaa, Sirkku & Suni, Minna 1997: Suomi toisena ja vieraana kielenä − tutkittua ja keskusteltua.

– Virittäjä 101 (4) s. 530−562.

Ainiala, Terhi 2015: Sinutella vai teititellä? – Kielikello 3/2015. – http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2834 20.8.2016.

Ainiala, Terhi 2015: Sinutella vai teititellä? – Kielikello 3/2015. – http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2834 20.8.2016.

In document Kiinalaisten suomenoppijoiden pyyntöstrategiat osana pragmaattista taitoa (sivua 53-70)