4 OSATUTKIMUSTEN TULOKSET
4.1 Lasten näkemyksiä osallisuudesta (osatutkimus I)
Weckström, E., Jääskeläinen, V., Ruokonen, I., Karlsson, L., & Ruismäki, H. (2017).
Steps Together – Children’s experiences of participation in club activities with the elderly. Journal of intergenerational relationships, 15(3), 273–289.
Ensimmäisen osatutkimuksen tehtävänä oli selvittää lasten näkemyksiä lisuudesta. Tulokset osoittavat, että lapset haluavat olla osa ryhmää ja osal-listua aktiivisesti sen toimintaan. Yhtenä esteenä osallistumiselle ja ryhmään kuulumiselle on, että lapset eivät tunne toisia osallistujia tai eivät uskalla tuoda esille omia ajatuksiaan. Ryhmäytyminen tukee lapsen pääsyä ryhmän jäseneksi, kuten seuraavassa aineistoesimerkissä Rilla kuvaa:
Elina: Mikä sut saa tuntemaan niin, että sä oot osa porukkaa?
Rilla: No ehkä se et mut huomioidaan.
Elina: Millä tavalla sua huomioidaan?
Rilla: Mut otetaan tavallaan mukaan kaikkiin leikkeihin.
Aikuisten toiminnalla on ratkaiseva merkitys lasten kokemalle osallisuu-delle. Aikuiset saattavat estää lasten osallistumisen päätöksentekoon, jos lasten mielipidettä ei kysytä, lapsia ei kuunnella tai heitä ei oteta mukaan toiminnan suunnitteluun. Vaikka lapset ovat tulosten mukaan tyytyväisiä aikuisten järjestämään toimintaan, heillä on halu olla mukana toiminnan
suunnittelussa. Lapsilta puuttuu kuitenkin tietoa osallistumismahdollisuuk-sistaan, kuten seuraava aineistoesimerkki Terhokerhosta osoittaa:
Elina: Kuka sun mielestä tätä Terhokerhon toimintaa suunnittelee?
Rilla: En mä tiiä. Ehkä kaikki aikuiset. Kun ne tulee sinne kokoukseen.
Rilla: Ehkä siinä kokouksessa, jos lapsii tulis mukaan, nii siinä vois sa-noo kaikkii lempijuttui ja kivoi ja mikä ei omasta mielestä, nii sitte ehkä aikuiset vois toteuttaa lapsien toiveita.
Elina: Oletteko te tytöt tehneet ehdotuksia, mitä täällä Terhokerhossa voisi tehdä?
Aada: Eei, mun mummi tiesi tän ohjelman. Mummi kertoi et täällä on kolmannella kerralla leivontaa ja sit et täällä askarrellaan.
Toiminnan sisällön lisäksi tärkeää on ryhmässä vallitseva ilmapiiri. Teke-miseen on helppo liittyä mukaan, jos ryhmässä huomioidaan toiset, siellä vallitsee kiireetön tunnelma ja mukana on huumoria. Lasten mielestä on kaikkien osallistujien vastuulla, että ryhmässä viihdytään. Ulkopuolisuuden tunne tulee siitä, että ei tunne toisia osallistujia tai aikuiset eivät kuuntele, mitä lapsilla on sanottavaa. Sen sijaan toimintaan osallistumattomuus ei vält-tämättä kerro ulkopuolisuudesta, vaan tulosten mukaan toimintaan osallis-tumisen tulee olla vapaaehtoista ja joskus on kiva seurata tekemistä sivusta, jos ei itse halua osallistua yhteiseen leikkiin tai puuhaan, kuten Julius kuvaa kangaskassien koristelun yhteydessä:
Julius: Me ollaan tekemässä sellasta työtä, mitä noi (aikuiset) sano, että tehdään jotkut tietyt jutut, mut ei ollu pakko. Sai piirtää mitä halus.
Kuvioon 3 olen koonnut keskeisimmät tulokset lasten kokemaan osalli-suuteen liittyen.
Kuvio 3. Lasten näkemyksiä osallisuudesta (mukaillen Weckström ym., 2017, 281)
Osallisuus
Tutut ihmiset Kaikkien osallistujien huomioiminen
Kiireetön
ilmapiiri Huumori
Mukava tekeminen
Vapaaehtoisuus
Tässä luvussa tarkastelin osallisuutta lasten näkökulmasta. Keskeistä las-ten näkemyksille oli, että osallisuus syntyy vuorovaikutuksessa toislas-ten kanssa ja se on toiminnallista. Seuraavassa luvussa tarkastelen osallisuuden toimin-takulttuuria varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta.
4.2 Varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä osallisuuden toimintakulttuurista (osatutkimus II)
Weckström, E., Karlsson, L., Pöllänen, S., & Lastikka, A-L. (2021). Creating a Culture of Participation: Early Childhood Education and Care Educators in the Face of Change. Children & Society, 35(4), 503–518.
Toisen osatutkimuksen tehtävänä oli tutkia henkilöstön näkemyksiä osalli-suuden toimintakulttuurista. Henkilöstön näkökulmasta tarkasteltaessa osal-lisuuden toimintakulttuurin muodostumisen keskeiset tekijät ovat seuraavat:
(1) yhteisesti jaettu lapsikäsitys aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta, (2) yhtei-sesti jaettu käsitys yhteisöllisestä ammatillisesta kehittymisestä, (3) suhteissa kehittyvä ja vastavuoroinen johtajuus sekä (4) yhteisesti jaettu me-narratiivi, joka mahdollistaa osallisuuden toimintakulttuurin ymmärtämisen, edistämi-sen ja ylläpitämiedistämi-sen (ks. kuvio 4).
Seuraavaksi tarkastelen kutakin tekijää yksityiskohtaisemmin.
Kuvio 4. Varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä osallisuuden toi-mintakulttuurista (Weckström ym., 2021a, 509)
Me-narratiivi:
osallisuuden
toimintakulttuurinymmärtäminen, edistäminen ja
ylläpitäminen Yhteisesti jaettu
lapsikäsitys aktiivisesta ja osallistuvasta
lapsesta
Yhteisesti jaettu käsitys yhteisöllisestä
ammatillisesta kehityksestä
Suhteissa muodostuva ja vastavuoroinen
johtajuus
4.2.1 Yhteisesti jaettu lapsikäsitys aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta
Tulokset osoittavat, että päiväkodin henkilöstön yhteisesti jaettu ymmärrys aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta edistää osallisuuden toimintakulttuu-ria koko päiväkodin yhteisenä asiana eikä vain yksittäisten opettajien tai hoitajien toteuttamana toimintatapana. Jaettu lapsuuskäsitys edistää myös lasten kohtelua yksilöllisesti, ja lapsilta tulleet aloitteet tulevat tällöin huo-mioiduksi kaikessa päiväkodin toiminnassa. Tämä edellyttää, että aikuiset tekevät lasten yksilölliset kiinnostuksen kohteet näkyviksi koko lapsiryhmälle.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö näkee lapsuuden ainutlaatuisena vaiheena, jossa lapsia tulee toisaalta suojella, mutta kuitenkin ymmärtää lasten kyvyn toimia täysivaltaisina yhteisön jäseninä, jotka vaikuttavat aktiivisesti omaan oppimisympäristöönsä ihmettelemällä, tutkimalla ja tekemällä itselleen merkityksellisiä asioita yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Kun kaikki varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat sitoutuneet osallisuuden toiminta-kulttuurin toteuttamiseen, lapset myös otetaan jatkuvasti mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Näin lapset saavat kokea olevansa merkityk-sellisiä ja tuottavansa iloa myös toisille lapsille ja aikuisille.
Tulosten mukaan keskeisimpänä rajoittavana tekijänä on perinteinen ai-kuiskeskeinen näkemys varhaiskasvatuksesta ja siinä vallitsevasta toimin-takulttuurista, jolloin aikuisen kontrollista luopuminen on haastavaa. Silloin aikuisen ja lapsen välisen hierarkkisen suhteen madaltaminen tuntuu vaati-van liikaa ponnisteluja.
4.2.2 Yhteisesti jaettu käsitys yhteisöllisestä ammatillisesta kehityksestä
Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen henkilöstö on valmis ravistele-maan asenteitaan ja reflektoiravistele-maan yhdessä päiväkodin rakenteita ja peda-gogisia ratkaisuja. Henkilöstö on myös sitoutunut opettelemaan uusia työs-kentelytapoja lasten kanssa vahvistaakseen lasten osallisuutta. Osallisuuden toimintakulttuurista ja sen edistämisestä muodostuu osa varhaiskasvatuksen henkilöstön kokonaisvaltaista tapaa työskennellä, jos henkilöstön asenteet ja halu tukevat tätä. Halu lapsinäkökulmaiseen toimintaan näkyy henkilöstön puheen tasolla vahvana. Tulosten mukaan teot saattavat kuitenkin poiketa
tästä, koska asenteiden ja niiden myötä toiminnan muuttuminen on hidas prosessi. Varhaiskasvatuksen henkilöstö pelkää palaavansa vanhoihin rutii-neihinsa ja tulevansa sokeiksi omille asenteilleen ja lasten tarpeiden tun-nistamiselle. Näin ollen jatkuva oman toiminnan havainnointi ja reflektointi sekä jatkuva uuden tiedon omaksuminen on varhaiskasvatuksen henkilöstön työssä välttämätöntä. Osallisuuden toimintakulttuuriin sitoutunut henkilös-tö pystyy perustelemaan päähenkilös-töksensä lasten hyvinvoinnilla ja sitoutumisella vahvistamaan aktiivista ja osallistuvaa käsitystä lapsesta, kuten seuraava ai-neistoesimerkki osoittaa:
En mä osais enää olla ilman sitä osallisuutta. Mä oon joskus miettiny et jos must muuttuis semmonen ihminen tai työntekijä tai kasvattaja, että joka vaan niinku tekis suunnitelmat ja sit se menis näin. Mä en vaan vois. Mä tulisin hulluks! Jotenki must tuntuu, että oon kasvanu semmoseks, et oon enemmän ja enemmän alatasolla lasten kanssa ja jotenki oppinu tarttumaan hetkeen.
(Anu, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, marraskuu 2017)
Tulosten mukaan luottamus työyhteisöön rohkaisee pohtimaan ja kokeile-maan uusia työskentelytapoja, neuvottelekokeile-maan säännöistä, ottakokeile-maan lasten tekemät aloitteet vakavasti ja sukeltamaan leikkiin lasten kanssa. Jaettu yh-teinen ymmärrys yhteisöllisestä ammatillisesta kehityksestä kuvaa varhais-kasvatuksen henkilöstön halua tukea lapsuuden merkitystä omalla työllään.
4.2.3 Suhteissa muodostuva ja vastavuoroinen johtajuus
Tulokset osoittavat, että päiväkodin johtajalla on merkityksellinen rooli henki-löstön välisen turvallisen ilmapiirin luomisessa ja päiväkodin laadukkaan pe-dagogisen toiminnan toteutumisessa. Johtajan oma toiminta ja henkilöstön käsitykset johtajuudesta vaikuttavat siihen, miten johtajuus määritellään ja millaiseksi se muotoutuu päiväkodissa. Tästä syystä johtajuudesta keskuste-lu on tärkeä osa osallisuuden toimintakulttuurin muodostumista. Suhteissa muodostuva ja vastavuoroinen johtajuus haastaa myös varhaiskasvatuk-sen henkilöstöä reflektoimaan ja kehittämään työtään, ottamaan käyttöön uudenlaisia toimintatapoja, toimimaan johdonmukaisesti muutoksissa ja
rakentamaan rauhallista ilmapiiriä haastavissa ja muuttuvissa tilanteissa.
Tämä synnyttää henkilöstön kesken avoimuutta, luottamusta ja osallisuu-den kokemuksia. Johtajan vaihtuminen on kriittinen hetki toimintakulttuurin ylläpitämisen kannalta. Tulokset osoittavat, että tällaisessa tilanteessa johta-miskulttuurin muutos voi heikentää yhteisöllisyyttä ja murentaa osallisuuden toimintakulttuuria.
4.2.4 Me-narratiivi: osallisuuden toimintakulttuurin ymmärtäminen, edistäminen ja ylläpitäminen
Tulosten mukaan yhteisesti jaettu lapsikäsitys aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta, yhteisesti jaettu käsitys yhteisöllisestä ammatillisesta kehittymises-tä ja suhteissa muodostuva vastavuoroinen johtajuus kietoutuvat me-narra-tiiviksi. Me-narratiivi kuvaa vahvaa ja jaettua yhteisöllisyyttä yhteisössä, johon kuuluvat kaikki lapset ja koko henkilöstö. Kuten seuraava aineistoesimerkki osoittaa, me-narratiivi välittää luottamusta muiden työhön ja halua sitoutua yhteisiin tavoitteisiin:
Niin, kun se lähtee niistä niin monista pienistä asioista: heittäytymises-tä, tekemisesheittäytymises-tä, mahdollisuuksista.
(Hanna, varhaiskasvatuksen opettaja, marraskuu 2017)
Et semmosii pienii. Mut just se, et ME ollaan täällä ja ME tehdään, ME mennään ja ME selvitään ja näin.
(Anu, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, marraskuu 2017)
Me-narratiivi kuuluu myös lasten puheissa, kun he mieltävät aikuiset osak-si ryhmää, kuten seuraava Jennin (5 v) pohdinta osoittaa:
Meidän ryhmässä on 12 lasta, mutta oikeesti meitä on 14, kun on Leni ja Elinakin meidän ryhmässä.
(Elinan tutkimuspäiväkirja, marraskuu 2016)
Me-narratiivissa varhaiskasvatuksen henkilöstön toiminta muuttuu yhtei-sön toimintaa tukevaksi toiminnaksi. Tulokset osoittavat, että osallisuuden
toimintakulttuurissa jokaisella yhteisön jäsenellä on tärkeä rooli ja että var-haiskasvatuksen henkilöstö iloitsee lasten ideoista ja aloitteista, joihin konk-reettinen toiminta perustuu. Me-narratiivia ei synny, jos henkilöstö ei tunne lapsia. Tällöin henkilöstö ei myöskään voi tukea lapsia kasvussa ja oppimi-sessa. Osallisuuden toimintakulttuuri edellyttää yhteisöllisen me-narratiivin toteutumista jatkuvasti.
Nyt olen tarkastellut osallisuutta ja osallisuuden toimintakulttuuria las-ten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmista. Seuraavaksi käsittelen kerronnallisuuteen ja projektiperustaisuuteen liittyvää toimintaa, jota lapset ja varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat yh-dessä.
4.3 Lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteinen