Lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteinen toiminta

Weckström, E., Lastikka, A-L., Karlsson, L., & Pöllänen, S. (2021). Enhancing a Cul-ture of Participation in Early Childhood Education and Care through Narrative Activities and Project-based Practices. Journal of Early Childhood Education Re-search, 10(1), 6–32.

Kolmannen osatutkimuksen tarkoituksena oli analysoida lasten ja varhais-kasvatuksen henkilöstön yhteistä toimintaa. Jälkeenpäin aineistoa tarkas-tellessa lapset ja henkilöstö alkoivat huomata lapsiryhmissä toteutetussa toiminnassa yhtäläisyyksiä toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja ar-vioinnissa. Projektiperustainen toiminta muodostui lasten ja henkilöstön yhteiseksi toimintatavaksi päiväkodin alusta alkaen ilman varsinaista ennak-kosuunnittelua.

Toisen osatutkimuksen tulosten mukaan me-narratiivi ja siihen liittyvät yhteisesti jaettu lapsikäsitys aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta, yhteisesti jaettu käsitys yhteisöllisestä ammatillisesta kehittymisestä ja suhteissa muo-dostuva vastavuoroinen johtaminen luovat pohjan osallisuuden toiminta-kulttuurin onnistumiselle. Kolmannen osatutkimuksen tulokset osoittavat, millä konkreettisilla keinoilla lasten osallisuutta voidaan vahvistaa toiminnan

suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Projektiperustainen lasten ja aikuisten yhdessä suunnittelema, toteuttama ja arvioima toiminta etenee kuviossa 5 esitellyn viiden vaiheen mukaisesti: (1) alkuidea, (2) sadutus, (3) tarinallinen leikki, (4) päätösjuhla ja (5) muistelu.

Kuvio 5. Lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteinen toiminta (Weckström ym., 2021b, 17)

ALKUIDEA

Sadutetut tarinat, piirustukset, päiväkirjat, valokuvat, videot, äänitykset

Suunnittelu Toteutus Arviointi

Tulosten mukaan vaiheet eivät ole toisistaan erillisiä, eikä projekti etene aina suoraviivaisesti. Erityisesti sadutus ja tarinallinen leikki vuorottelevat projektin aikana. Keskeisenä tuloksena osallisuuden toimintakulttuurin luo-misessa nousee vahvasti esille se, että pelkät menetelmät eivät riitä. Ratkai-sevaa on aikuisten toiminta suhteessa lapsiin. Oleellista on, miten erilaisia menetelmiä käytetään, jolloin henkilöstön orientoituminen sekä reflektoiva ja “tutkiva ote” muodostuvat keskeiseksi. Seuraavaksi tarkastelen kuviossa 5 esittelemiäni tuloksia tarkemmin.

4.3.1 Projektiperustaisen toiminnan alkuidea

Tulosten mukaan pedagogisen toiminnan alkuidea syntyy yksittäiseltä tai useammalta lapselta tai varhaiskasvatuksen henkilöstöltä ja se perustuu lap-sen tekemään aloitteeseen, laplap-sen tai henkilöstön tekemään havaintoon tai esittämään kysymykseen. Projektin edetessä voidaan hyödyntää useampia alkuideoita. Tulokset osoittavat, että uuden työskentelytavan alussa lapset voivat olla hieman arkoja esittämään ajatuksiaan, jos toimintatapa ei ole heille ennestään tuttu. Huomatessaan, että tekemällä aloitteita he voivat muuttaa totuttua toimintaa, he rohkaistuvat kertomaan lisää ajatuksiaan. Tärkeintä on, että alkuidea vastaa lasten kiinnostuksen kohteita. Lapsille uuden projek-tin käynnistyminen merkitsee mukavaa toimintaa tai jännittävää seikkailua, jossa kaikki on mahdollista. Tulokset osoittavat, että lasten osallisuuden vah-vistamiseksi varhaiskasvatuksen henkilöstö ei voi ottaa lasten aloitteiden jäl-keen ohjaksia itselleen ja suunnitella toimintaa liian pitkälle etukäteen. Koska toiminnan keskiössä on lasten osallisuuteen perustuva oppimisprosessi, ei kukaan osapuoli voi tietää etukäteen, millaisia vaiheita toimintaan liittyy tai millainen on prosessin päätös tai lopputulos.

4.3.2 Sadutus idean eteenpäin viejänä

Tulokset osoittavat, että sadutus on käytännöllinen tapa edistää toiminnan suunnittelua yhdessä lasten kanssa. Sadutuksen avulla toteutettu suunnit-telu varmistaa, että lasten ideat, aloitteet ja kiinnostuksen kohteet tulevat toiminnassa näkyviksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstön hyödyntämät erilai-set kerronnallierilai-set menetelmät takaavat, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua suunnitteluun heille sopivalla tavalla. Ideoiden ja aloitteiden ilmai-semisen ei tule perustua ainoastaan puheeseen, vaan henkilöstön tulee hyö-dyntää vaihtoehtoisia kommunikointitapoja sekä havainnoida lapsia. Avoin keskustelu siitä, kenen aloitteen pohjalta toiminta syntyy, auttaa lapsia ym-märtämään, että kaikkien lasten aloitteet ja ideat tulevat vähitellen näkyväksi yhteisessä toiminnassa, vaikka kaikki ideat eivät heti toteudukaan.

Lasten hyvä mielikuvitus ja aikuisten kanssa erilainen tapa ajatella nä-kyy tuloksissa. Projektin edetessä etenkin pienemmillä lapsilla muodostuu runsaasti erilaisia lasten kiinnostuksen kohteista tai havainnoista syntyneitä pikkutarinoita varsinaisen projektin teeman ympärille. Varhaiskasvatuksen

henkilöstö nivoo nämä pikkutarinat osaksi toimintaa. Tulosten mukaan pro-jektia eteenpäin vievä sadutus ei onnistu heti vanhan sadutuksen ääneen lukemisen jälkeen, vaan se kannattaa tehdä yhteisen toiminnan päätteeksi, koska muuten lasten kertoma tarina ei etene. Sen sijaan isommilla lapsilla alkuidea synnyttää projektille jatkoa ja lapset pysyvät tiiviimmin valitussa ai-heessa. Sadutus muistuttaa leikin rakentumista, jossa vuorovaikutuksella ja nopealla asioiden toisiinsa yhdistelyllä on merkittävä rooli.

Sadutus ei rajoitu projektiperustaisessa toiminnassa ainoastaan suunnit-teluvaiheeseen, vaan sitä voidaan hyödyntää kaikissa projektin vaiheissa.

Näin lasten ideat ja lapsille merkitykselliset asiat tulevat jatkuvasti esille, pro-jektissa säilyy lasten kerronnalle tyypillinen monikerroksellisuus ja projektin suuntaa voidaan muuttaa sadutukseen perustuvien havaintojen pohjalta.

Sadutuksen myötä lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus on välitöntä ja yhteisön ilmapiiri lämmin. Lapsista puhutaan aikuisten kesken positiivisesti ja heidän vahvuuksiinsa kiinnitetään huomiota.

4.3.3 Tarinallinen leikki yhteisenä toimintana

Tulokset osoittavat, että toiminnan toteutuksessa erityisesti lasten ja aikuis-ten yhteinen toiminta on ratkaisevan tärkeää. Leikin ollessa keskeinen osa lasten arkea, aikuisten on havainnoitava ja osallistuttava aktiivisesti lasten leikkeihin ymmärtääkseen paremmin lasten ajatuksia ja kysymyksiä sekä lasten välisiä suhteita. Sisältö ja toimintamenetelmät tarinalliseen leikkiin muodostuvat yhdessä suunnitellusta toiminnasta, joka rakentuu ja uudistuu lasten ja aikuisten aloitteista jatkuvasti. Tulosten mukaan tämä edellyttää aikuisilta heittäytymistä, jonka he kokevat kuitenkin myös palkitsevana ja positiivisena uutena haasteena työssään.

Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen henkilöstön kirjaamat tavoit-teet pedagogiselle toiminnalle voi toteuttaa yhteisesti rakennetun ja pitkä-kestoisen tarinallisen leikin avulla. Tarinalliseen leikkiin liittyviä pedagogisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi matemaattiset taidot, ruokakasvatus, tutki-minen tai kädentaidot. Erityisesti tunne- ja kaveritaidot näyttäytyvät jatkuvaa harjoittelua vaativina asioina. Tavoitteista muodostuu ryhmän yhteistä toi-mintaa, kun tavoitteet kirjataan näkyville ja niistä keskustellaan yhdessä las-ten kanssa. Laslas-ten ja aikuislas-ten yhteisen suunnittelun myötä tavoitteet tulevat

osaksi tarinallista leikkiä kuitenkaan ohjailematta liikaa lasten omaehtoista toimintaa.

4.3.4 Päätösjuhla yhteisen toiminnan loppuhuipennuksena

Tulosten mukaan pedagogiset projektit on tärkeää saada yhdessä päätök-seen. Toiminta saattaa alkaa jossain vaiheessa hiipua uusien kiinnostuksen kohteiden myötä tai lasten kiinnostus käsiteltyyn aiheeseen loppuu. Peda-gogisesta näkökulmasta lasten sinnikkyyden ja jatkuvuuden vahvistaminen on tärkeää ja varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee herättää vielä hetkeksi lasten kiinnostus, jotta projektille saadaan yhteinen päätös. Lasten näkökul-masta projektin aiheeseen liittyvä loppuseikkailu, juhla, näyttely tai julkai-su tuottaa julkai-suurta nautintoa, joten palaaminen aiheeseen ei tunnu lapsista ikävältä, vaan pikemminkin kokoaa ryhmän vielä kerran yhteisen teeman ympärille.

4.3.5 Muistelu projektin kokoajana

Tulosten mukaan muistelu on tapa tehdä lasten ja aikuisten yhteistä projek-tin arviointia. Muistelussa lapset ja varhaiskasvatuksen henkilöstö keskuste-levat hyödyntäen projektin aikana syntynyttä pedagogista dokumentaatiota, kuten sadutuksia, päiväkirjoja, piirroksia, valokuvia, nauhoituksia ja videoleik-keitä. Näin lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus palata projektin aikana opittuihin asioihin, käsitellä projektin herättämiä tunteita ja suunnitella uusia yhteisiä projekteja. Muistelu auttaa myös henkilöstöä arvioimaan, onko toi-minnassa hyödynnetty monipuolisesti erilaisia menetelmiä ja oppimisympä-ristöjä niin ulkona kuin sisälläkin.

Tulokset osoittavat, että arviointia tapahtuu projektin loppuvaiheen lisäksi jo aikaisemmin erityisesti lasten spontaaneina reaktioina. Tämä kuitenkin edellyttää, että lasten ja henkilöstön välit ovat luottamukselliset ja lapset ko-kevat, että he voivat kertoa, jos jokin asia ei miellytä heitä tai että he eivät halua osallistua johonkin toimintaan. Samoin projektin positiivisista ja innos-tavista asioita lapset kertovat projektin eri vaiheissa.

5 POHDINTA

Väitöskirjan viimeisessä luvussa tarkastelen tutkimuksen keskeisimpiä tulok-sia suhteessa tutkimuskysymykseeni ja esittelen tulosten pohjalta syntyneen sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin mallin. Pohdin myös tutkimuksen ja sen tulosten merkitystä sekä tieteellisestä että käytännön nä-kökulmasta. Luvun lopussa käsittelen tutkimuksen vahvuuksia ja rajoitteita sekä pohdin, millaisia jatkotutkimusaiheita tutkimukseni tarjoaa varhaiskas-vatuksen, johtamisen ja työyhteisöjen kehittämiseen.

5.1 Sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin