Aktiivinen toimijuus tutkimuksen lapsi- ja aikuiskäsityksenä

Tätä tutkimusta ohjaavat lapsi- ja aikuiskäsitykset perustuvat sosiokonstruk-tivismin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin. Sosiokulttuurisen teorian ja oppimis-käsityksen mukaisesti lapsen kehitys ja oppiminen tapahtuvat vuorovaiku-tuksessa ympäröivän yhteisön kanssa (Berthelsen ym., 2009; Rogoff, 2003).

Terhokerhot (osatutkimus I) olivat vapaaehtoisvoimin toteutettuja lasten ja ikäihmisen kerhoja, jossa lasten ja aikuisten välistä suhdetta ja toimin-nan sisältöä oli määritelty hankesuunnitelmassa. Tavoitteina olivat kaikkien osallistujien osallisuus ja lapsen oikeuksien sopimuksen (YK, 1989) toteutu-minen. Sen sijaan varhaiskasvatusta (osatutkimus II ja III) ja siinä toteutuvaa lapsuuskäsitystä määrittelevät varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskas-vatussuunnitelman perusteet (Opetushallitus, 2018). Tutkimuksen lapsi- ja aikuiskäsitykset muodostuivat yhdessä tutkimukseen osallistuneiden lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Käsityksiin vaikuttivat kaikkien yh-teisön jäsenten oma toiminta, suhde toisiin ja yhdessä toteutettu toiminta.

Päiväkodin toiminnan alussa varhaiskasvatuksen henkilöstön yhdessä määrittelemä lapsuuskäsitys myötäili lapsuudentutkimukselle ominaista ja varhaiskasvatuksen velvoittavissa asiakirjoissa vallitsevaa sosiokulttuu-rista paradigmaa (Opetushallitus, 2018; Rogoff, 2003; Varhaiskasvatuslaki 540/2018). Henkilöstö kuvasi lapsia aktiivisina toimijoina, joilla tulee olla mah-dollisuus osallistua itseään ja yhteisöään koskeviin asioihin toisaalta muok-kaamalla ja toistamalla olemassa olevaa toimintaa ja toisaalta luomalla ja jakamalla uutta (Corsaro, 2011; Karlsson, 2020; Kronqvist & Kumpulainen, 2011; Opetushallitus, 2018; Sommer, 2019).

Tässä tutkimuksessa lasten aktiivinen toimijuus näkyi osatutkimuksissa monella tasolla. Toimintatutkimuksessa lasten aktiivinen toimijuus tarkoitti aineiston tuottamista monin eri kerronnallisin ja toiminnallisin menetelmin.

Osatutkimukset II ja III toteutettiin päiväkodissa, jossa yleisesti lapset viettä-vät paljon aikaa, mutta heillä ei tutkimusten mukaan välttämättä ole mah-dollisuutta osallistua aktiivisesti oman varhaiskasvatuksensa toteuttamiseen velvoittavista asiakirjoista huolimatta (Kangas, 2016; Kirby, 2020; Virkki, 2015;

Webb, 2015). Erityisesti osatutkimuksessa III lasten toimijuus oli aktiivista

osallistumista tutkimuksen aikana toteutettuun projektiperustaiseen toimin-taan, tutkimusaineistoon tutustumista tutkimuksen eri vaiheissa sekä osal-listumista tulosten ensimmäisen version muodostamiseen. Kokotsakin ym.

(2016) mukaan aktiivinen toimijuus yhteisön jäsenenä ei ole itsestään selvä toimintatapa lapsille, vaan osallistumismahdollisuudet ja asiantuntijuus itseä koskevissa asioissa tulee oppia, jos niitä ei ole ollut mahdollista toteuttaa aikaisemmin. Seuraava esimerkki tutkimuksen aloittamisesta lapsiryhmän kanssa toisena toimintavuotena osoittaa tämän:

Kerron työstäni tutkijana ja siitä, että olen kiinnostunut kertomaan muille ihmisille, millaista päiväkodissa on. Kysyn lapsilta, kenellä hei-dän mielestään on tietoa päiväkodin elämästä. ”Aikuisilla”, vastaa Joona saman tien. Kysyn, olisiko muilla tietoa. ”Sulla”, sanoo Väinö. Näin on – minä ja aikuiset tiedämme aika paljon, mutta emme kaikkea. Kysyn, vieläkö olisi muita, jotka tietävät päiväkodin elämästä. ”Vanhemmat”, sanoo Salla. Juttelemme hetken lasten näkemyksistä. Tietävätkö van-hemmat tosiaan? Veera osaa jäsentää asiaa niin, että vanvan-hemmat tie-tävät sen, mitä heille kerrotaan. He eivät ole päiväkodissa. Jatkamme siis pohdintoja. Kysyn, olisiko päiväkodissa vielä joku, joka elää tätä päiväkodin elämää ihan joka päivä. ”No, me lapset”, oivaltaa Valtteri. Ky-syn, onko heillä tietoa päiväkodin arjesta? ”Joo”, kaikki vastaavat yhteen ääneen. Kerron olevani samaa mieltä. Minunkin mielestäni he tietävät erinomaisesti päiväkodin arjesta. Niin paljon, että minä tarvitsisin hei-dän apuaan tutkimuksen tekemisessä. Minulla on heti yksitoista innos-tunutta tutkimuskaveria.

(Elinan tutkimuspäiväkirja, syyskuu 2016)

Koska varhaiskasvatuksessa toteutettava pedagoginen toiminta ja lasten osallisuus lähtevät varhaiskasvatuksen henkilöstön tekemistä valinnoista, lapsikäsityksen lisäksi henkilöstön oli tarpeellista määritellä osatutkimuksissa II ja III yhdessä myös toimintatutkimusta ohjannutta aikuiskäsitystä ja sitou-tua siihen omassa toiminnassaan (ks. myös Ukkonen-Mikkola ym., 2020). Sen sijaan en tarkastele osatutkimuksen I aikuiskäsitystä, koska Terhokerhoissa olleet aikuiset toimivat vapaaehtoisina, eikä heiltä edellytetty kasvatusalan

koulutusta. Tästä huolimatta tiedostan, että Terhokerhoissa vallinneella ai-kuiskäsityksellä on ollut merkitystä lasten määrittelemälle osallisuudelle.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön määrittelemää aikuiskäsitystä kuvasi sosiokulttuurisuudelle ominainen aktiivinen toimijuus. Tämä näyttäytyi tut-kimusprosessin aikana henkilöstön fyysisenä ja psyykkisenä läsnäolona las-ten arjessa koko päiväkotipäivän ajan niin sisällä kuin ulkona tapahtuvassa toiminnassa. Ryhmäytymisessä tavoiteltiin tietoisesti ryhmäytymistä myös lasten ja aikuisten välillä. Seuraava aineistoesimerkki aamupiiriltä kuvaa ryh-mäytymistä Ollin (5 v) sanoin:

Elina: Nyt on kaikki tainneet saada sanoa haluamansa numeron?

Olli: Hei, Anu (aikuinen) ei ole vielä sanonut yhtään numeroa.

(Elinan tutkimuspäiväkirja, huhtikuu 2016)

Toimintatutkimuksen eri vaiheissa toteutetuissa ryhmä- ja tiimikeskus-teluissa sekä omissa tutkimuspäiväkirjoissaan henkilöstö reflektoi omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia lapsiin suhteessa yhdessä määriteltyihin lapsi- ja aikuiskäsityksiin. Työyhteisössä keskusteltiin avoimesti, miten ai-kuisten tulee toimia, toimintaa tulee muuttaa, tilojen käyttöä organisoida tai toimintaa porrastaa, jotta lasten osallisuuden vahvistaminen lasten aloitteita huomioimalla on mahdollista. Seuraavat aineistoesimerkit kuvaavat kahden varhaiskasvatuksen opettajan pohdintoja tutkimuksen eri vaiheissa:

Ja sit se et pitäis sen lapsenmielisyyden mukana siinä kasvatuksessa.

Et ei oo vaan se aikuinen, ei oo vaan se ylhäällä oleva opettaja vaan on se joku siinä ohjaamassa ja pitämässä kädestä ja auttamassa ja sit niinku lapsenmielisyys pysyy siinä, et antaa lapsen ihmetellä ja tutkia ja selvittää ja ku niil on se luontasesti, et tutkitaan ja jos ulkonakin näkyy jotain, niin sit tutkitaan sitä yhdessä. Et siitä mä haluaisin pitää kiinni työelämässä.

(Hanna, varhaiskasvatuksen opettaja, elokuu 2015)

Mulle tuli kyllä, kun mä luin sitä teijän rairuohon istutusta, ni mulle tuli semmonen olo, että vau. Mä oon menossa tonne töihin. Et siistii

pedagogiikkaa. Vitsi miten hienosti on käytetty sitä että lapset saa olla sitä eteenpäin viemässä koko juttuu. Se oli ihan älyttömän hieno se toteutus siinä. Tuli itelle ihan älyttömän hyvä fiilis.

(Tea, varhaiskasvatuksen opettaja, maaliskuu 2016)

Varhaiskasvatuksen henkilöstö ajatteli, että lapset ovat oman elämänsä asiantuntijoita, vaikka ovat riippuvaisia aikuista. Tästä syystä lasten toimijuu-den toteutumisessa aikuisilla oli perustavanlaatuista valtaa siihen, miten ja millaisin seurauksin lasten toimijuus toteutui (Prout, 2005; Turja & Vuorisalo, 2017).