Ajatus mentaalisesta kuvasta ymmärrettiin varhain. Kysymys ei ole uudesta ilmiöstä. Jo antiikin aikoina pohdittiin sitä, kuinka näköaistimuksesta syntyy
206 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 21
207 Milan Kundera, Olemisen sietämätön keveys, 1991, 59
208 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 43
209 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 62
210 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 63
211 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 62
212 Antonio Damasio, Tapahtumisen tunne, 2000, 20, 287–288
kuva mieleemme, mielikuva. Kreikkalaiset tutkivat sitä, kuinka visio muo-dostuu, kuinka ymmärrämme näkyvän maailmamme ja kuinka tämä tieto edesauttaa yleistä tietoamme. Varhaisin tälle ilmiölle annettu nimi oli fan-tasia. Fantasialla tarkoitettiin tuolloin samaa kuin nykyisin tarkoitetaan mie-likuvalla tai havaintomielteellä. Sen vanhin tunnettu merkitys olikin todelli-suudesta muodostunut näkökuva mieleen. Kuva liitettiin alun alkaen näkemi-seen ja näköaistiin siksi, että mielen kuva muistutti erityisesti näköaistin välittämää kuvaa todellisuudesta. Mielikuva yhdistettiin verbiin valaista, merkityksessä tuoda valoa, tuoda näkyviin. Valaiseminen merkitsee näky-väksi tekemistä, näköä ja sitten mielessä näkyvää ts. mielikuvaa.213 Näköais-tin välittämä mielle edusti selkeästi kuvaa ja jätti käsitteen pysyvästi tieteen kenttään.
Kuvan liittäminen fantasiaan on johtanut lähinnä affektiiviseen suhtau-tumistapaan tieteen kentällä: ”Kuvittelun suurimmat rakastajat ovat sille tehneet yhtä paljon vahinkoa kuin sen pahimmat vihamiehet. Ja kristilliseltä kannalta sopisi lisätä, että sekä vihaajat että rakastajat ovat erehtyneet;
sitähän todistaa jo heidän suhtautumisensa affektiivinen laatu.”214 Fantasian nimeäminen todellisuudesta irtaantuneeksi ajatteluksi merkitsi asennetta, jossa kuvat menettivät samalla niille kuuluvan muun tiedollisen ja kasvatuk-sellisen arvon. Näin ymmärrettynä kuvat ovat saaneet olla rauhassa kasvatta-jien keskuudessa, erityisesti kasvatustieteilijöiden keskuudessa. Fantasian asema tiedon ja kognition keskeisenä osana murtui hyvin pian uuden ajan tieteellisen toiminnan myötä, ja pian mielikuvituksella, kuvatiedolla, ei ollut osaa tietämisessä. Tieto, joka tieteen representaation ja kielellisen käänteen aikana on jäänyt marginaaliin, käsitteellistettiin mielikuvitukseksi, fantasiaksi
213 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen, 1918, 10. Vanhin kuvallisuuteen liittyvistä käsitteistä, on fantasian käsite, joka tunnettiin kreikan filosofien keskuudessa. Fantasialla tarkoitettiin mielen kuvaa, havaintomiellettä eli mielikuva, joka syntyy näkemisessä. Kuval-lisuuden käsitettä on pohdittu filosofian alkuajoista lähtien. Kreikkalaiset tutkivat näköha-vainnon muodostumista, Platon korosti, että sielu muodostaa hanäköha-vainnon ja Aristoteles oli enemmän kiinnostunut siitä, kuinka silmä toimii (Howard Gardner, Mind’s new Science, 1987, 296).
214 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 45. Hollo käsittelee mielikuvi-tuskäsitteen ja kasvatuksen välistä suhdetta toisessa luvussa s. 45–58. Hänen mielestään il-miötä ei ole arvostettu kasvatustieteessä ja määrittää tähän syyksi määritelmien moninaisuu-den. Erityisesti on korostettu kuvittelun kielteisiä puolia. Hollon mukaan affektiivinen suh-tautuminen luo vastakohtia, mutta ei pyri ilmiön täsmälliseen ja analyyttiseen määritelmään.
58 Minna Kallio
tai haaveeksi.215 Kuvien paikka määrittyi tämän kautta ja joutui epämääräisen tiedon ja luulon alueelle. ”Missä kuvittelu esiintyy väkevänä, siellä järki ehdottomasti samenee”216tai ”voimakas mielikuvitus on sosiaaliseltakin kan-nalta mitä arveluttavin asia, sillä ei ole mitään vaarallisempaa kuin kunnioit-tavasti kuunnella henkilöitä, joiden mielikuvitus on väkevä ja eloisa.” 217 Mielikuvitus ei luo tiedettä vain runoutta ja taidetta, joka on pikemminkin mielihyvää tai peli kuin tiedettä.218 Fantasia-ajattelun määrittyminen negatii-visesti todellisuudesta irtaantuneeksi ajatteluksi piti ilmiön erossa tieteellises-tä ajattelutavasta.219
Tämä ilmeisen fantasiakielteisyyden vuoksi kuvittelu, siinä määrin, kun sen toimintaa ja olemusta ymmärrämme, ei ole kuulunut kasvatustieteen sanastoon aikoihin. Kuvittelun merkitys on jäänyt paitsioon tieteellisessä keskustelussa ja näin ollen myös kasvatuksellisesta sanastosta. Sivumennen lienee siihen viitattu, mutta useimmiten Hollonkin mainitsemalla tavalla.
Hänen mukaansa esitys saattaa esiintyä sellaisen otsakkeen alla, että sitä on vaikea ensisilmäyksellä tunnistaa. 220 Aikaamme voidaan kuvata puhtaan käsitteellisen ajattelun valta-aikana, jolloin kuva ja käsite ovat osoittautuneet jokseenkin vastakkaisiksi. Kuvittelu on koettu fantasian kaltaiseksi
215 Reijo Kupiainen, Heideggerin ja Nietzschen taidekäsitysten jäljillä, 1997, 16. Kupiainen ottaa esimerkiksi italialaisfilosofi Agamben, jonka mukaan fantasialla oli keskiajan perin-teessä hyvin tärkeä merkitys. Fantasia kosketti ihmisen kokemusta hyvin laajasti; se oli sie-lun kaikkien äärimmäisempien kokemusten paikka. Ja juuri fantasiassa saatettiin päästä myös syvimpään tietämiseen ja viisauteen tai harhautua mielisairauteen.
216 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 24. Ajatus löytyy Malebranchilta.
Ajattelun suuntaa viitoitti tuolloin Descartesin ajatukset ja Hollon mukaan Malebranch nou-datteli Descartesin kaavaa. Mielikuvituksen toiminto rajoittuu aineellisiin olioihin, joiden kuvia se luo mieliimme. Hollon mukaan Malebranchin antama ”hylkäystuomio on kiihkoi-suudessaan aivan omalaatuinen” ja pyrki halventamaan mielikuvituksen ilmiötä. (s. 23–24)
217 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 24. Hollon mukaan Malebranch viittaa ajatuksissaan tilaan, jossa mielikuvitus aiheuttaa esteitä totuuden tavoittelussa.
218 Kieran Egan, Imagination in Teaching and Learning, 1992, 19
219 Fantasiakertomukset ja elokuvat kuten Taru Sormusten Herrasta ja viime vuosien menestys-kirjat ja elokuvat Harry Potterista ovat vakiinnuttaneet fantasian asemaa. Suhteessa aikaam-me – fantasia kirjallisuuden ja elokuvien kulta-aikaan – tämä käsite mielletään edelleen ää-rimmilleen todellisuudesta erottuvaksi ajatteluksi. Perussanakirjassa fantasia määritellään seuraavasti ”mielikuvitus, kuvitteellisuus, kuvitelma’”(Kaarina Turtia, Sivistyssanakirja, 2001, 139).
220 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 195. Juho Hollo kirjoitti väitös-tutkimuksensa kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa hän tarkastelee mielikuvitusta ja sen kasvattamista tarkastellen mielikuvituskäsitteen historiaa, mielikuvituksen merkitystä älylli-senä funktiona ja sen kiinteää liittymistä tunne-elämään. Toisessa osassa Hollo pohtii sitä, kuinka mielikuvituksen kasvattaminen on mahdollista.
suudesta irtaantuneeksi asenteeksi, joka väistämättä on saanut tiedollisen elämän kannalta halvan ja karkean merkityksen. Kuvittelu voi esiintyä kuvit-teellisena auteruutena, vieraantumisena todellisuudesta.
Kuvitteellisuuden kielteiset vaikutteet liittyvät lähinnä käsitemääritte-lyyn, jossa fantasia on haaveilua ja moraalisesti arveluttavaa, todellisuudesta irtaantunutta ajattelua. Fancy on turhanaikainen viihdyttävä mielihyvän läh-de, joka tarjoaa lepopaikkoja järkeen.221 Fantasiaihmisen kasvattaminen mer-kitsee pelkkää fantasiaihmisen kasvattamista. Näissä ennakkoluuloissa useimmat kasvattajat luulevat, että siten kasvatetaan pelkästään tunneihmisiä, herkkätunteisia, haavemielisiä kansalaisia, mihin koulua ei tulisi sotkea.
Hollo kirjoittaa professori Th. Reinin ajatuksen, jossa tämä kieltäytyi anta-masta mielikuvitukselle arvoa ja kuvasi mielikuvituksellisia olentoja seuraa-vasti: ”Pelkkä mielikuvituksen ihminen – juoksee toisella kertaa päänsä kivi-muuriin, koska hän luulee sitä vain sumuseinäksi, toisella kertaa hän taas pelkää puusta putoavaa lehteä. 222