Tieteen tehtävänä oli/on tehdä puhtaita ja luotettavia havaintoja todellisuu-desta. Käsitteellisen ajattelutavan avulla oli mahdollista muodostaa puhtaita havaintoja ja ajatuksia. Puhdas tarkoittaa aistimellisuuden ylittäviä ideoita ja järkeä. Käsitys tieteellisen havainnon luonteesta sisältää ajatuksen aistimelli-suudesta puhtaista havainnoista. 1900-luvun alusta alkaneet kokeellisen psy-kologian menetelmät, joita käytettiin havaitsemisen tutkimuksessa, vaikutti-vat havaitsemisen käsitteeseen.146 Erityisesti kokeellisen psykologian mene-telmät vaikuttivat havainnon suoraviivaiseen tulkintaan. Positivismi ja looginen empirismi lähtivät siitä, että aistihavainnot tai mielikuvat käänne-tään ensin puhtaalle havaintokielelle, jonka pohjalta sitten muodostetaan teoreettinen käsite.147 Tämä teoreettinen käsite on ”kuvallisuudesta vapaa”,
144 Pauli Siljander, Empiirisen kasvatustieteen perusteet, 1991, 11–13, Reijo Wilenius, Kasva-tuksen ehdot, 1987, 42–43
145 Egon G. Guba, The Alternative Paradigm Dialog, 1990, 19
146 Aikana, jolloin Einstein syntyi, Marx ja Darwin haudattiin ja Sherlock Holmesin seikkailut ilmestyivät ensimmäisen kerran, saksalainen psykologi Wilhem Wund löysi laboratoriot (v.1879). Elettiin 1800-luvun viimeisiä vuosikymmeniä. Wundia kutsutaan ensimmäiseksi aidoksi psykofysiologiksi. Hän keskittyi ihmisen psyykkiseen toimintaan ja otti tähän tarvit-tavat menetelmät fysiologian puolelta. Wund halusi vakiinnuttaa psykologian erilliseksi ko-keelliseksi opinalaksi. Hän omaksui havainnoinnin ja introspektion tutkimusmetodiksi ihmi-sen tietoisuuden tutkimuksessa. (Howard Gardner, Mind’s New Science, 1987, 102–103).
Näin myös kognitiivisten toimintojen (tietoisuuden ilmiöiden): havainnon, muistin, oppimi-sen ja ajattelun järjestelmällinen tutkiminen oli aloitettu. Tutkimuksissa suoritettiin näiden tietoisten ilmiöiden erittelyä ja mitattiin toimintojen yhteyksiä fysiologisiin tekijöihin. Ko-keellisen psykologian menetelmien avulla Wund ja hänen työnsä jatkaja Titchener pilkkoi-vat havainnon kokemuksen osiin 1800-luvun lopulla kootakseen sen taas analysoimisen jäl-keen yhteen. Havainnon kokemus oli kognitiivisten tekijöiden toiminnan summa. Samoihin aikoihin Itävallassa vuonna 1890 tehtiin ensimmäinen havaintopsykologian demonstraatio.
Sen tekijä oli tutkija Christop von Ehrenfels. Hän oli kiinnostunut sävelmän havaitsemisen (perception on melody). Hänen mukaansa melodian havaintoa ei voi tarkastella sävelten summana, sillä vaan melodia on tulkittavissa kokonaisuutena, kokonaishavaintona, joka ylit-tää sen yksityiskohtaiset elementit. Ehrensfels perusteli havaintoaan sillä, että samoilla ele-menteillä (sävelillä) voidaan tuottaa täysin erilaisia melodioita (Gardner 1987, 111).
147 Pentti Määttänen, Filosofia, 2001, 110–112
44 Minna Kallio
ts. aistitiedosta ja havaintoa tarkastellaan tieteellisesti. Havaintojen oletetaan olevan ”epäproblemaattisia, puhtaita” siinä mielessä, että ne antavat välitöntä tietoa ilmiöstä. Näistä puhtaista havainnoista muodostetaan objektiivista tietoa todellisuudesta.148 Käsitteellisessä ajattelussa irrottaudutaan aistiha-vainnosta. Kuvien välittämä havainto muutetaan käsitteelliseen muotoon ja tehdään yleistyksiä.149 Modernin tieteen ajattelutottumuksissa puhtaan ha-vainnon tavoitteleminen johti haha-vainnon suoraviivaiseen tulkintaan ja näin vaikeasti käsitteellistettävä aistimellinen kuvatieto asetettiin sivuun.
Puhtaan havainnon ja yleistysten tavoitteleminen modernin tieteen ajat-telutottumuksissa on luonut illuusion tai vaikutelman kuvattomasta ajattelus-ta, epähavainnollisesta ajattelusta. Käsitteellinen ajattelu määrittyi puhtaaksi ajatteluksi – aistihavainnoista vapaaksi ajatteluksi. Käsitteellisessä ajattelussa käsitteet muodostavat ajattelun sisällön ja nämä teoreettiset käsitteet ovat kuvista vapaita.
Ajassamme on tullut tutummaksi puhua käsitteellisestä kuin kuvaperus-teisesta ajattelutavasta. Käsitteellinen ajattelutapa syntyi jo varhain Platonin osoittaessa, että kuvien välittämät aistivaikutelmat, mielikuvat, ovat riittämät-tömiä pyrittäessä oikeaan tietoon.150 Kuvattoman ajattelun vaikutelma syntyy käsityksestä, jonka mukaan mielessämme ei esiinny havainnollisia mielteitä, konkreettisia kuvia, ja on olemassa ajattelua ilman kuvia. Näin voidaan pu-hua epähavainnollisesta tajunnansisällöstä ja ”kuvattoman ajattelun” -opista.
151 Rudolf Arnheimin mukaan on esitetty, että ajattelussa ei tarvitse esiintyä kuvia ja on olemassa ”non-sensous” ajattelun sisältöä. Kuvattoman ajattelun imageless thought -oppi sisältää oletuksen, että ajattelemme kielen avulla.
Abstrakti ajattelu esiintyy sanan muodossa.152 Tällaista ajattelutapaa kutsu-taan abstraktiksi ajatteluksi, sana-ajatteluksi tai käsitteelliseksi ajatteluksi.
Ajattelu, jossa ei esiinny havainnollista ainesta, on kuvatonta ajattelua. Ku-vaton ajattelu, ajattelu ilman havainnollisia sisältöjä, on käsitteellistä ajatte-lua.
148 Pauli Siljander, Empiirisen kasvatustieteen perusteet, 1991, 12, Reijo Wilenius, Kasvatuksen ehdot, 1987, 43
149 Arto Siitonen ja Ilpo Halonen, Ajattelu ja argumentointi, 1997, 31
150 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 10–11. Platonin mukaan puhtaan hengen ydin on käsitteellisessä ajattelussa.
151 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 86. Katso myös Hollo 1918, 18–
20
152 Rudolf Arnheim, Visual Thinking, 1969, 100, 102, 154
Ajattelun epähavainnollinen sisältö on luettu käsitteiden nimiin: ajatte-lun nimenomaisen aineksen muodostavat käsitteet. Käsitteellisen ajattelu-tavan perusta ovat käsitteet. Käsite määritellään väljässä merkityksessä op-pisanaksi eli termiksi, jolla ei-kielellisiä ajatuksia, ajattelun pieniä yksiköitä, ilmaistaan. Havaintokäsitteeksi käsite määritellään, kun sille voidaan reaali-maailmasta löytää havaintoja lähellä oleva kohde. Merkitys on yleensä konk-reettinen, kun sitä vastoin etäämpänä havainnoista olevat käsitteet ovat abst-raktioita. Nykyiset kasvatustieteelliset käsitteet eivät ole luonteeltaan suoria yleistyksiä, kuten esimerkiksi matemaattinen lahjakkuus, motivaatio tai maa-ilmankatsomus, eivätkä niin ollen myöskään yksiselitteisesti palautettavissa havaintokäsitteiksi.153 Eikä ajattelulla näin ollen ole taustalla havaintopohjaa, aistimellista kuvaa. Käsite voidaan ymmärtää olevan epähavainnollista ”tie-donaineista, jota monet sielutieteilijät ovat tajunnasta keksineet.”154
Käsitteet ovat abstraktioita ja ne on tietoisesti pyritty irrottamaan ha-vainnosta.155 Abstraktio liittyy yleistämiseen ja viittaa johonkin mihin ei voida koskea.156Abstraktin käsite on perustunut ajatukseen, jossa aistitieto asetetaan sivuun ja hylätään kokonaan. Abstrakti tarkoittaa irti konkreettises-ta; se on jopa negatiivinen käsite kirjallisessa mielessä. Sillä se merkitsee jonkun asian abstrahoitumista jostakin. Toisin sanoen asian konkreettista menettämistä; asian irrottamista todellisuudesta käsitteelliseen maailmaan.157 Abstraktisen vastakohta on mielletty konkreettiseksi158. Konkreettisella tar-koitetaan käsin kosketeltavaa, omin aistein havaittavaa.159 On syntynyt ajatte-lun muoto, jota kutsutaan abstraktiksi ajatteluksi. Kieran Eganin mielestä abstraktin ajattelun käsite on epämääräinen. 160
153 Veikko Heinonen, Kasvatustieteen perusteet, 1989, 250, 29
154 Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I osa, 1918, 85–87
155 Alpo Siitonen ja Ilpo Halonen, Ajattelu ja argumentointi, 1997,64–65, 67
156 Rudolf Arnheim, Visual Thinking, 1969, 157
157 Rudolf Arnheim, Visual Thinking, 1969, 153, 154
158 Alpo Siitonen ja Ilpo Halonen, Ajattelu ja argumentointi, 1997, 67
159 Yleisesti ajatellaan, että lapset ovat konkreettisia ajattelijoita. Opetuksen käytännöt ja ideat ovat rakennettuja tästä käsityksestä. Konkreettinen ja abstrakti ovat käsitteitä, joita käytetään mielen sisältöä selitettäessä. Mielessä kaikki ovat toisaalta abstrakteja. Abstrakti ajattelu liit-tyy väistämättä kielen kehittymiseen eikä abstrakti ajattelu ei ole vähemmän yleistä lasten mielissä kuin konkreettinen ajattelukaan. Kysymys on itsen ja objektin välisestä suhteesta;
kieli yleistää ja etäännyttää subjektin ja muuttaa todellisuuden abstraktiksi. (Kieran Egan, The Educated Mind, 1997, 47).
160 Kieran Egan, The Educated Mind, 1997, 47. Teoreettinen ajattelu (Egan 1997, 105). Käsitys abstraktista ajattelusta (Egan 1997, 47-).
46 Minna Kallio
Juho Hollo viittaa käsitteiden merkitykseen ajattelussa, jossa kuvat jää-vät taustalle. Ajattelu tapahtuu mielikuvien sijaan käsitteiden avulla. Näitä käsitteitä ei voida kuvata, vaan niitä voidaan määrittävien lauseiden avulla kehitellä. Ajattelu on käsitteiden, abstraktioiden, yleistysten suhteiden ajattelua.161 Syntyi vaikutelma kuvattomasta ajattelusta, puhtaasta ajattelus-ta. Vaikutelma viittaa ajatteluun, jossa kuvalla ei olisi sijaa ajatteluprosessis-sa. Ajassamme on päässyt vaikuttamaan ajatus kuvattomasta ajattelusta.
Kirjailija Hannu Raittilan mukaan alussa oli kuva ei sana.162 Kuva vai sana, sana vai kuva, molemmat inhimillisen ihmisen ajatustyön tuloksia;
oletettavasti erottamattomia ja olemassa olevia. Näiden välille on kuitenkin syntynyt vastakohtaisuuden ilmapiiri. Ikään kuin ne olisivat olemassa hie-rarkkisesti ja toisensa poissulkevina ilmiönä ajattelussamme. Erityisesti vas-takohta on syntynyt modernin tieteen ajattelutavassa, jossa kuva on asetettu puhtaan käsitteellisen ajattelutavan vastakohdaksi. Sana on asettunut kuvan yläpuolelle ja sulkenut kuvan pois. Modernin länsimaisen kulttuurin perusta on järkähtämättömästi sidottu kieleen ja sanan kunnioittamiseen. Sanasta on tullut käsitteellisen ajattelun kulmakivi. Aikaa kuvaa havaintojemme käsit-teellisyys, tieteen kieli. Aika on rationaalisen ajattelun ja käsitteellisyyden valta-aikaa.
Käsitteellinen ja kielellinen käänne muutti tieteellisen ajattelun suunnan ja on samalla muodostunut maailmankuvan, jossa käsitteellisyydellä on mer-kittävä osuus. Kielellisellä käänteellä oli ja on merkitystä kuvan merkitykset-tömyydelle tieteen kentälle. Kielellinen käänne merkitsi sellaisen tieteellisen kielen rakennelmaa, jossa käsitteellisyys ja käsite ovat ymmärretty kuvista vapaiksi, puhtaiksi ajatuksiksi. Kuva on sanattomasti asetettu käsitteellisen ajattelun vastakohdaksi. Tämä vastakkainasettelu on ollut pitkäikäinen ja jättänyt kuvatiedon sivuun tieteellisessä keskustelussa. Kuva jäi käsitteellisen ajattelutavan sisään, mutta poissaolevaksi.