Kiistely kuvien olemassaolosta on osaltaan ollut viitoittamassa sitä tietä, ettei tähän ilmiöön kasvatuksen puolellakaan ole ollut viisasta tarttua. Ilmiö, jonka olemassaolo voidaan kyseenalaistaa, ei takaa menestystä tutkimuksen tekijäl-le. Pertti Saariluoma ja Pauli Salo toteavat ajattelun tutkimuksen kohdalta mielikuvista seuraavasti: ”Mielikuvien täsmällinen rooli ihmisen ajattelussa on yhä kiistanalainen ongelma. Tuskin kukaan koskaan epäilee niiden ole-massaoloa, eikä juuri kukaan voi ajatella, että mielikuvilla ei olisi funktio-naalista roolia ihmisen ajattelussa.” 194 Käsitys kuvien roolista ajattelussa on
191 Roger Shepard, The Imagination of the Scientist, 1988, 155–168. Myös Gardner, Mind’s new Science, 1987, 128–129.
192 Rudolf Arnheim, Visual Thinking, 1969, 97. Arnheim käyttää käsitettä ’inner design’ ’the designo interno’.
193 Roger Shepard, The Imagination of the Scientist, 1988, 155–156, 160, 161. Einsteinin ja monet muut arvovaltaiset henkilöt, kuten Edison, Darwin, Rodin, toivat esille kielellisen ky-vyttömyytensä. Einsteinin kielen kehitys oli viivästynyt ja hänen koulumenestyksensä ver-baalisissa tehtävissä johtivat huonoon koulumenestykseen. (Shepard 1988, 156).
194 Pertti Saariluoma & Pauli Salo, Symbolinen paradigma, 2001, 243. Saariluoman ja Salon (2001, 228) mukaan jo Aristotelen aloittamasta ajattelun tutkimuksesta saakka mielikuvilla on ollut merkittävä rooli representoimisessa. Representaatiolla tarkoitetaan edustuksia mie-lessä. Ks. myös Pertti Saariluoma (1995)Taitavan ajattelun psykologia, Mielikuvat ja ajatte-lu 143–147.
54 Minna Kallio
kuitenkin ollut ja on edelleen ajassamme kiistanalainen. On ajattelijoita, joille kuva on merkittävä ajattelun tekijä, eikä sitä voida irrottaa ajatteluprosessista edes rationaalisessa ajattelussa. Gaston Bachelardille kuva oli kaiken tiedon lähtökohta, inhimillisen kokemuksen perusta, joka edeltää rationaalista ajat-telua. Aktiivisen rationalismin, nykytieteen kasvavan rationalismin alueen, tulisi ylittää, kahlita tai estää kuvan esiintulo. Näin Bachelard osoittaa kuvan paikan rationaalisuudessamme: se asettuu rationaalista ajattelua edeltävään hetkeen.195
Antonio Damasion mukaan ajattelun alkuperä on kuvissa ja ajattelu on kuvavirtojen toimintaa.196 Italo Calvinolle nuo kuvat ovat keveitä, liikkuvia ja kuljettavat mukanaan tietoa. Kuvan jähmettäminen ja irrottaminen ajattelupe-rinteestä johti siihen, että menetimme perustavanlaatuisen kykymme ajatella kuvin.197 Calvino viittaa tilanteeseen, jossa kuvien tulisia säilyä tuoreina ja keveinä. Mutta se painon ja raskauden tunne, liikkumattomuus ja sameus, joka syntyy usein elämän tosiseikkojen ja ajatuskuvien välille, saattaa aiheut-taa kuvien häviämisen. Meidän tulisi voida säilyttää keveyden tuntu, light-ness, joka pitää sisällään herkkyyden ja haurauden. Keveys mahdollistaa kuvien säilymisen. Elämisen raskaus syntyy elämän pakottavista muodoista, ja kuvat voidaan kadottaa muotoon pakottamalla. 198
Modernissa tieteessä syntyi sellaisia ajattelutottumuksia, jotka estivät kuvallisen ajattelun olemassaolon. Näillä modernin tieteen hyveillä ajatustot-tumuksilla, on ollut ja on edelleen merkittävä vaikutus kuvan olemassaoloon.
Gaston Bachelardille poeettisen kuvan199 tarkasteleminen edellyttää ajatuk-sellisista tottumuksista luopumista. Hänen mukaansa kuvia ei voida tutkia tottumuksen valossa, pikemminkin kuvien tutkija joutuu purkamaan kaikki tottumuksensa. Perustan käsite saattaisi olla jopa turmioksi. Äkillisen kuvan leimahtamisen tutkiminen pakenee tottumusten varaan rakennettua tutkimus-ta. Bachelardin lähtökohta on hetkellisen kuvan esiintulossa, siinä elämisessä ja siitä kumpuavassa ajattelussa. Kuvan luonne on aina uusi, aktiivinen ja välitön. Tieteellinen varovaisuus saattaa johtaa kuvien luonteen menettämi-seen. Hän tarkoittaa asenteella tutkimusta, jossa henkilökohtaiset tulkinnat pyritään pitämään ulkopuolella.200
195 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 9, 31
196 Antonio Damasio, Tapahtumisen tunne, 2000, 288.
197 Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, 1999, 23, 96
198 Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, 1999, 13, 14
199 Gaston Bachelardille (2003, 32) ”Poeettinen kuva tarkoittaa psyyken äkillistä esiinnousua.”
200 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 32, 34, 35
Bachelardin ajatukset kumpuavat erityisesti nykytieteen rationalismin ajatustottumuksista ja niistä luopumisesta. Kuvan tutkimuksen oleelliseksi perustaksi muotoutuvat perinteisen tieteen ajattelutottumukset, vaikka Bache-lard ei sitä mainitsekaan. Hän vastustaa kaikkia raameja ja periaatteita, jotta kuva tulisi ymmärretyksi sellaisenaan. Kaikki periaatteet ”lukitsisivat (ru-no)kuvan olemuksellisen tämänhetkisyyden, sen olemuksellisen psyykkisen uutuuden”201. On vaikeata rakentaa perinteitä hetkellisten kuvien olemassa-olon varaan. Lähtökohta voi osoittautua tuhoisaksi jopa kuvalle itselleen.
Tieteelliselle ajattelutavalle olisi luontevaa säilyttää jonkinlainen yhteinen kuvavaranto. Jo traditio sulkee jokaisen ajattelijan jo sisäänsä, emme voi koskaan olla ulkopuolella, silloinkaan, kun ajattelemme eri tavalla. Olemme itse eri tavalla ajattelevana, tottumukseen sitoutumattomanakin, aina kuiten-kin sisäpuolella – mutta ulossuljettuina.202
Vaikkemme kykene tutkimaan kuvaa perinteisten tottumusten avulla, voimme jättää kuvan olemassaololle mahdollisuuden purkamalla tietoisesti sellaisia tottumuksia, jotka asettavat sen marginaaliin. Tottumusten purka-minen on edellytys kuvan olemassaoloon. Kuvat voidaan kadottaa huo-maamattomilla itsestään selvillä älyllisillä tottumuksilla. Bachelardille kuvan olemuksen ymmärtäminen ja kunnioittaminen tarkoittaa irrottautumista tie-teellisestä varovaisuudesta, asenteesta, joka liittyy perinteiseen rationalis-miin. Hän kutsuu tuota tieteen tekijän päässä käytävää kamppailua kulttuuri-seksi draamaksi. Hän kiistää tieteen liikkumattomat ajatukset203, järjen ilmen-tymät ja totunnaisen objektiivisuuden.
Bachelardin kuvakäsitys poikkeaa modernin tieteen perinteestä pelkkä-nä aistihavaintona. Hänelle kuva ei ole vain aistitodellisuuden korvike, aisti-en välittämä aistihavainto tai mimeettinaisti-en jälki todellisuudesta.204 Kuva liit-tyy ihmisille läheisempään, sisäisempään ja rakkaimpaan ”sydämen, sielun ja olemisen välittömänä ilmentymänä.”205 Kuva kantaa mukanaan todistusta sielusta ja kajahtelevat lukijassaan tai katselijassaan ja tekevät hänestä osal-listujan. Bachelardin tavoitteena kirjoittaessaan Tilan poetiikkaa oli osoittaa, että kuva ”antaa meille sielun, että yksi poeettinen kuva kantaa todistusta sielusta, joka löytää oman maailmansa, maailman, jossa se haluaisi elää ja
201 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 32
202 Mika Ojakangas, Lapsuus ja auktoriteetti, 1997, 22
203 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 35. Hän viittaa ajatteluun, jossa ”kuvat, jotka kellivät tyytyväisenä liikkumattomuudessaan”, (2003, 36)
204 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 63
205 Gaston Bachelard, Tilan poetiikka, 2003, 34,36.
56 Minna Kallio
joka on elämisen arvoinen.”206 Kaikessa hetkellisyydessään kuva antaa meil-le mahdollisuuden ymmärtää ihmistä. Kuvallisuus suuntaa ajatteluamme ja siten meitä kohti sisäistä ja maailman kokemista ja selittämistä itsestä ulos-päin. Kirjailija Milan Kundera kuvaa täyttymystä, jossa paino hiljalleen siir-tyy keveydeksi: ”Onnistuessaan hän koki huumaavan hetken: sielu nousi ruumiin pinnalle kuin kannen alta ryntäävä miehistö, merimiehet, jotka täyt-tävät koko kannen ja laulavat heiluttaen käsiään kohti taivasta. ” 207 Kunde-ran ajatuksiin voidaan rinnastaa Bachelardin ajatus siitä, että ennen kuin kuva liikuttaa pintaa, se on jo koskettanut syvyyksiä.208 Olemme ehkä tavoittaneet jotakin, kun voimme sanoa, että olen löytänyt paikkani maailmassa ja maail-masta on tullut kotini. Tilassa, jossa ihminen kokee olevansa osa maailmaa ja osallisena siihen, hän kykenee asumaan maailmaa onnellisena.
Bachelardin mukaan käsitys kuvasta on ”monenlaisten väärinkäsitysten rasittama; kuvia nähdään, kuvia jäljennetään, kuvia säilötään muistiin”209. Emme pääse kovin pitkälle kuvaymmärryksessämme, jos ajattelemme, että kuvittelu on kykyä tuottaa kuvia.210 Kuva on kaikkea muuta, ”kuin kuvittelun välitön tuote”. 211 Antonio Damasion mukaan kuvalla, representaatiolla, hahmolla tai kartalla on epäselviä merkityksiä. Hän tarkoittaa kuvalla mielen hahmoa tai äänikuvaa, tuntokuvaa tai hyvinvoinnin tilaa. Hän haluaa kuiten-kin osoittaa, että tämänkaltaisten sanojen käyttäminen on tarpeellista.212 Ku-vaymmärryksemme on kaikesta huolimatta pitänyt kuvan aistihavaintona, eikä sen merkitystä ajattelun prosessissa ole kyetty varmasti osoittamaan.
Monenlaiset väärinkäsitykset ovat esteenä kuvatiedon olemassaololle ajas-samme. Kuvan ymmärtäminen pelkkänä aistihavaintona, ei oikeaan tietoon johtavana tekijänä, liittää kuvan yksinomaan fantasiaan.