Kokemukset draama- ja tunnekasvatuksen yhdistämisestä

Opettaja tunnekasvattajana

Tutkittavat korostivat myös opettajan tunneosaamisen tärkeyttä. Talibin (2002, 58–59) mukaan opettajan ammatti edellyttää omaa tunneosaamista sekä tietoisuutta syrjään työnnetyistä ongel-mista, sillä koulussa joudutaan kohtamaan stressaavia tilanteita ja konflikteja. Tunnekasvatusta voidaan pitää myös koulun aikuisten kesken tai siihen voi perehtyä itsenäisesti esimerkiksi taide-kasvatuksen kautta. Joka tapauksessa opettajan kannattaisi harjoittaa myös omia tunnetaitojaan ja tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa tunnetaitojen opettajana. Rantanen (2011, 65) muistuttaakin, että tunteiden lisäksi niiden käsittelytavatkin tarttuvat. Opettaja ja koulun muu henkilökunta näyttävät kuitenkin oppilaille mallia vuorovaikutustilanteissa toimimisesta, tuntei-den säätelystä sekä tunteista puhumisesta (Kokkonen 2010, 108).

moti-voi ja vähentää häiritsevää käytöstä. Kaikissa draamakokonaisuuksissa on tamoti-voitteena lisätä em-patiaa sekä ymmärrystä itseä ja muita kohtaan. Vuorovaikutuksen toimivuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että hallitsee tunteiden tunnistamisen ja osaa reagoida tilanteisiin asianmu-kaisella tavalla (Jalovaara 2006, 27, 38–39). Draama herättää monenlaisia tunteita ja sen avulla pyritään pääsemään erilaisten tunteiden äärelle. Harjoitellaan tai ainakin tiedostetaan niin it-sesäätelyä, itseluottamusta, itsetuntemusta, erilaisista tunteista puhumista kuin ylipääsemistä-kin. Draamakasvatus itsessään sisältää jo paljon tunnekasvatusta ja Heikkisen (2017, 67) mukaan siihen kuuluu opettamista sekä toimimista tunteiden avulla. Tunteet ovat draaman voimavara, mutta samalla haitta saadessaan draamakasvatuksen näyttämään vain leikkimiseltä. Tunteet ovat osa elämää ja voimistavat oppimisprosessia. Näin ollen draamakasvatus muodostaa luonte-van pohjan tunnekasvatukselle.

”Yhteenvetona todettakoon, että tunnekasvatus on mielestäni aina läsnä draama-kasvatuksessa.” 2

”Mutta siis ylipäänsähän draama herättää monenlaisia tunteita ja draaman avulla usein pyritään pääsemään erilaisten tunteiden äärelle, niin kyllähän tuo tunne- ja draamakasvatus kulkevat aika käsikkäin ihan ilman mitään yrittämistäkin.” 3

Draamakasvatuksen tavoitteeksi voi asettaa tunnetaitojen vahvistamisen, jolloin aihetta tullaan käsitelleeksi monella eri tavalla ja tasolla esimerkiksi improvisaation tai prosessidraaman kautta.

Tunnetaidot voivat olla myös tiedostamattomammin mukana draamakasvatuksessa, kun valmis-tellaan esimerkiksi näytelmää. Eräs tutkittavista kirjoittikin, että ei ole ottanut tunteita tai tunne-kasvatusta tuntiensa aiheeksi tai lähestynyt draamaa keinona toteuttaa tunnetunne-kasvatusta. Aina tunnetaitoja ei tarvitsekaan painottaa, sillä monissa kouluissa toimii esimerkiksi KiVa Koulu sekä ProKoulu -hankkeet. Salmivallin (2010, 147) mukaan KiVa Koulu -tuntien yleiset toimenpiteet kohdistuvatkin juuri ryhmään, kun pyritään synnyttämään empatiaa kiusattuja kohtaan sekä kannustetaan oppilaita tukemaan kiusattuja kiusaajan sijaan. Draamakasvatuksessa voidaan keskittyä tarjoamaan yhteisiä elämyksiä, joiden kautta harjoitellaan tunteiden tunnistamista ja tutustutaan itseensä uusien taidemuotojen kautta.

”Joskus se on tiedostamattomampaa ja kulkee mukana prosessissa ns. huomaamat-tomammin (esim. näytelmänvalmistusprosessi). Joskus taas jopa työskentelyn ensi-sijaiset tavoitteet liittyvät tunnekasvatukseen (esim. improvisaatio,

prosessi-draama).” 2

Tunnetaidot osana draamakasvatusta

Tutkittavat mainitsivat tunnekasvatuksen osa-alueita osana draamakasvatusta. Draamassa ede-tään vaistonvaraisesti hyödyntämällä tunnetiloja, jotka taas synnyttävät meissä erilaisia reagoin-titapoja, ilmeitä ja eleitä. Voimme tehdä draamakasvatukselle ominaisia vuorovaikutus- ja tunne-harjoituksia improvisoiden ja näin harjoitella tunnistamaan ja kehittämään vuorovaikutus- ja tun-netaitoja puhtaasti teatterintekemisen menetelminä. Koponen (2004, 18) vahvistaakin, että juuri improvisoidessa tarvitaan vuorovaikutusta sekä toisen aistimista, voidakseen reagoida soveli-aalla tavalla. Tähän kuitenkin liittyy myös omien ja muiden tunteiden tunnistamista sekä analy-soimista. Mitä meissä herää, kun reagoimme vuorovaikutustilanteisiin tietyllä tavalla ja miksi.

Draamalla on myös vahva vaikutus empatiakyvyn harjoittamiseen. Toisen ajatusten sekä tilan-teen sisäistäminen roolin kautta on aina yhteydessä empatiakyvyn kehittymiseen (Heikkinen 2017, 52). Voidaan harjoitella asettumista toisen asemaan esimerkiksi tarinan kautta ja miettiä näin miltä toisesta tuntuu. Oppiessamme ymmärtämään toista voimme oppia myös hyväksy-mään erilaisuutta. Omia ajatuksiaan, reagointejaan sekä toimiaan pystytään peilaamaan muihin.

Erilaisten ilmiöiden kokeminen turvallisesti teatterin keinoin kehittää ymmärrystämme, empa-tiakykyämme sekä itsetuntemustamme. Toivanen (2015, 16) kirjoittaakin potentiaalisesta tilasta, jossa kuvitteellisen roolin sekä tilanteen ja oppilaan sisäisen maailman kohdatessa voidaan löy-tää uusia näkökulmia. Tunnekasvatuksessa tunteiden herääminen on luonnollista ja näytelmän roolihahmo voi tuntua samaistuttavalta. Opettajan täytyykin miettiä rooleja erittäin tarkasti esi-merkiksi kiusaamista käsiteltäessä (Salmivalli 2010, 72). Draamatunnit tarjoavat parhaimmillaan arvokkaita tilaisuuksia kohdata ja käsitellä erilaisia vahvojakin tunteita, kun seurataan muita, mietitään ja esitetään eri rooleja sekä työskennellään ryhmissä. Esimerkiksi harjoitteet, joissa

hahmoille arvotaan tunnetilat kohtauksen ajaksi tai joissa tunteita vaihdetaan lennosta ja enna-koimatta, ovat antoisia tunnekasvatuksen näkökulmasta. Ei pidä myöskään unohtaa valmistu-neen projektin, kuten näytelmän, esittämisen tarjoamia voimakkaita kokemuksia.

”Draaman avulla on harjoiteltu asettumista toisen asemaan, miltä tuntuu erilaisissa tilanteissa, miten voisin toimia itse?” 6

”Draamassa eletään ja edetään vaistonvaraisesti ja hyödynnetään tunnetiloja, jotka synnyttävät erilaisia reagointitapoja, ilmeitä ja eleitä. Opitaan tunnistamaan tunteita itsessämme ja muissa. Opitaan tulkitsemaan tunteita ja tunteiden synnyttämiä reak-tioita itsessä ja muissa.” 1

Erityisesti draamakasvatuksessa tehtävä ryhmätyöskentely tarjoaa mahdollisuuksia tunnekasva-tukselle. Ryhmätyöskentely pakottaa yhteistyöhön sekä oman toiminnan ohjaukseen ja edellyt-tää näin paljon tunne- ja sosiaalisten taitojen hallintaa. Kompromissien ja yhteistyön lisäksi har-joitellaan myös oman paikan ottamista sekä johtajuutta (Salmivalli 2005, 32–33). Ryhmää voi pyy-tää ratkaisemaan kuvitteellisen konfliktin, mutta konflikteja syntyy usein muutenkin, kun kyse on ryhmätyöskentelystä. Tällöin oppilaille tulee antaa mahdollisuus ensin itse ratkaista ongelma ja saada sopu ryhmäläisten kesken. Oppilaat kehittyvät havaitsemaan itse ongelmia ja alkavat itse-näisesti ratkaista niitä (Toivanen 2015, 26). Tavoite on vaikea saavuttaa ilman, että kuuntelee toi-sia ja aistii senhetkistä tunneilmastoa. Nämä aidot tilanteet ovat loistavia tilaisuuktoi-sia kokea niin onnistumisia kuin epäonnistumisia sekä harjoitella kompromissien tekemistä. Tähän voidaan liit-tää myös Kemppisen (2000, 5) mainitsema itsekurin harjoittaminen, jolloin omaa tahtoa ei aina saadakaan läpi vaan meidän täytyy hallita mielitekojamme ja kuunnella toisia. Koulussa harjoite-tut ryhmätyötaidot tarjoavat eväitä tulevaan (Jyrämö 2013, 165). Samalla opitaan toisten kunni-oittamista ja huomioimista.

”Draamallinen ryhmätyöskentely pakottaa yhteistyöhön ja oman toiminnan ohjauk-seen. Tämänkaltaisissa ryhmätöissä pakostikin tapahtuu konflikteja, jotka on rat-kaistava. Samalla opitaan kokemaan toisten kunnioitusta ja huomioimista.” 8

Taitoja tulevaisuutta varten

Draama- ja tunnekasvatuksella vaikutetaan lasten tulevaisuuteen tarjotessamme mahdollisuuk-sia toisen ihmisen kohtaamiseen ja ihmisenä kasvamiseen niin yksilönä kuin ryhmän jäsenenä-kin. Nykyisessä yhteiskunnassa pärjäämiseen eivät riitä enää tiedot ja vauraus, vaan osaamista täytyy löytyä niin sosiaalisista kuin emotionaalisistakin taidoista (Isokorpi 2004, 13). Draamakas-vatuksessa käsitellään niitä elämänalueita, joita mikään tiede tai muu oppiaine ei pysty tunneta-solla kohtaamaan ilman pakkoa, pelkoa tai oikeita vastauksia. Tilanteella, jossa oppilas kokee tul-leensa hyväksytyksi, vaikka olisi epäonnistunut, voi olla suuri merkitys tulevaisuudessa. Emme voi tietää millainen maailma tämän hetken lapsilla on aikuisina, joten meidän tulee tukea ja vah-vistaa heidän itsetuntemustansa, elämänhallintaa sekä vuorovaikutusta. Koulun vastuulla on muodostaa lapsen henkilökohtainen ja sosiaalinen identiteetti sekä muokata heistä terveitä ja menestyviä kansalaisia (Dickinson ym. 2006, 11).

Voimme kehittyä ymmärtämään paremmin erilaisia elämäntilanteita ja niihin liittyviä ongelmia eläytymällä erilaisten ihmisyksilöiden ajatuksiin, tunteisiin ja pyrkimyksiin ja korostaa turvallisuu-den, keskinäisen tuen, oikeudenmukaisuuden sekä tulevaisuudenuskon merkitystä. Tunne-elä-mältään tasapainoinen oppilas ja opettaja kykenee näkemään elämän myös toisen ihmisen nä-kökulmasta ja myös muuttuvissa elämäntilanteissa. Kemppisen (2000, 3) mukaan terve tunne-elämä luo perustan normaalille sosiaaliselle kypsymiselle. Draamakasvatusta ja esimerkiksi näy-telmän harjoittelemista valmiiksi tuotokseksi voidaan verrata oikeaan elämään pienoiskoossa.

Waterin (2015, 14) sekä hänen tutkimuskumppaneidensa mielestä lapset oppivatkin elämästä draaman kautta, kun kuvitteellisia aiheita ja ongelmia käsitellään samanaikaisesti niin tiedolli-sella kuin tunnetasollakin. Draamassa koemme samoja onnistumisia ja epäonnistumisia kuin elämässäkin ja pääsemme turvallisesti harjoittelemaan näitä tunteita. Esityksen valmiiksi saami-nen kuvastaa vaikeuksien kautta voittoon pääsemistä. Tunne- ja draamatunnit mahdollistavat näiden arjen ja elämänhallinnan taitojen kehittämisen.

”Kukaan ei tiedä millaisessa maailmassa tämän päivän lapset ja nuoret elävät aikui-sina. Kaikki keinot, joilla voidaan tukea ja vahvistaa itsetuntemusta, elämänhallintaa

ja vuorovaikutusta ovat tarpeellisia. Lapsilla ja nuorilla tulisi olla runsaasti tilaisuuk-sia eläytyä erilaisten ihmisyksilöiden ajatuksiin, tunteisiin ja pyrkimyksiin. Meistä jokaisen tulisi kehittyä paremmin ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita ja niihin liittyviä ongelmia. Turvallisuuden, keskinäisen tuen, oikeudenmukaisuuden ja tule-vaisuudenuskon merkitystä on korostettava.” 4

Draamakasvatus opettaa paljon tunteista lapsille mutta niin myös aikuisille. Opettaja on vahvasti mukana toiminnassa ja tarjotessaan oppilaille mahdollisuuden itsensä nolaamiseen, tarjoaa hän sen myös itselleen. Hänen on kuitenkin ymmärrettävä vastuunsa, siinä millaisiin draaman maail-moihin ja tunteiden syövereihin lapset vie. Ison projektin loppuun saattaminen vaatii opettajalta-kin paljon mutta onnistuminen palkitsee myös hänet.