Opettajat tarjoavat tutkimukseni perusteella eniten palautetta eri muodoissaan, erityisesti vertaisilleen. Toiseksi eniten sitä heille tarjoaa erityisopettaja. Vähiten palautetta tarjoaa kuraattori. Opettajat kokevat myös tarjoavansa paljon palautetta vertaisilleen ja toisena ääripäänä vähän työterveydenhuollolle. Selkeästi eniten palautetta opettajat saavat ohimen-nen arjessa ja vähiten palavereissa tai lomakkeiden avulla. Vertaiset antavat toisilleen mel-ko paljon myönteistä palautetta. Opettajat mel-kokevat saavansa positiivista palautetta vähän niin kuraattorilta kuin työnohjaajankin osalta. Sen sijaan korjaavaa taikka rakentavaa pa-lautetta opettajat saavat vertaisiltaan melko vähän, mutta tutkituista ryhmistä kaikkein vä-hiten sitä tarjoaa heille kuraattori.
Opettajien kokemusten mukaan suurimpia esteitä heidän halukkuudelleen käyttää omia vahvuuksiaan, ovat: kiire, itseluottamuksen puute, työkaverien asenne ja ylipäätään koke-mus käytettävissä olevista voimavaroista. Myös erityistä tukea tarvitsevien lasten tarve yksilölliseen ohjaamiseen ja tukemiseen, vaikuttavat siihen, että jotkut opettajat kokevat
omien vahvuuksiensa hyödyntämisen luokassa hankalammaksi. Vain yhden vastaajan mu-kaan, mikään ei estä häntä käyttämästä vahvuuksiaan töissä.
Opettajien mielestä arjessa voisi olla enemmän niitä hetkiä, jolloin voisi antaa palautetta.
Heidän mielestään esimiehen tulisi olla myös enemmän läsnä arjessa ja havainnoida aktii-visesti sitä mitä opettajat työarjessaan tekevät, mitä he osaavat tai missä he tarvitsevat apua. Palautteen tulisi pohjautua enemmän siihen, mitä koulussa oikeasti tapahtuu. Tähän liittyen he toivovat, että esimies on ymmärtänyt, että mitä ja keiden välillä koulussa todella tapahtuu. Vastaajista osa oli kokenut, että esimies ei läheskään aina ole paikalla koululla.
Esimiehen nähtiin olevan vastuussa esimerkillisestä toiminnasta ja siitä, että hänen tulisi ylläpitää hyvää yhteishenkeä. Esimies voisi myös kannustaa koulun eri toimijoita antamaan palautetta. Esimies voi myös vaikuttaa työntekijään motivoivasti, keskustelemalla työnteki-jän vahvuuksista.
Opettajien mielestä palaute nähdään väylänä kehittää omia taitojaan, joka voi tehdä edel-leen työnteosta mielekkäämpää. Positiivinen palaute auttaa jaksamaan kiireisen arjen kes-kellä. Kehittävä palaute toimii motiivina olla parempi työssään, mutta sitä annettaessa on oltava tarkkana, sillä se vaikuttaa palautteesta saatavaan tunnekokemukseen. Palautteen avulla työ tuntuu merkittävämmältä kuin ilman sitä. Opettajien vastauksista ilmeni, että palautteen avulla on helpompaa oppia hyödyntämään vahvuuksiaan töissä. Tämä saattaa vähentää työn kuormittavuutta. Palaute auttaa tunnistamaan heikkouksia. Heikkouksien tunnistaminen nähtiin väylänä, joka helpottaa osaltaan työntekoa ja sitä kautta parantaa koettua hyvinvointia. Hyvä palaute lisää työntekijöiden itseluottamusta ja kohentaa työyh-teisön toimivuutta.
Esimies voi vaikuttaa alaistensa kukoistukseen esimerkiksi sillä, että hän rohkaisee ja kan-nustaa alaisiaan. Hänen tulee olla tasapuolinen työntekijöitä kohtaan. Hyvä esimies osaa huomioida ja auttaa huomioimaan kaikkien vahvuudet haastavissakin tilanteissa. Esimie-hen ei tulisi tuomita tai antaa ymmärtää, että työn tekemiseen on vain tietty tapa, vaan kan-nustaa opettajia käyttämään rohkeasti omia vahvuuksiaan. Esimiehen kuuluisi myös kuun-nella opettajien mielipiteitä ja tarjota heille riittävästi aikaa ja resursseja tehdä työtään.
Positiivisen palautteen sanottiin lähes jokaisen opettajan vastauksessa lisäävän työssä jak-samista, iloisuutta tai työhyvinvointia. Tämä tuli esille hieman eri sanoin, mutta viesti oli
selvä; hyvin annettu palaute auttaa jaksamaan ja kehittämään itseään. Palautteen laadun koettiin vaikuttavan opettajien kokemaan työhyvinvointiin. Työn merkitykselliseksi tunte-minen lisää työstä saatavaa hyvinvoinnin kokemusta ja se puolestaan lisää itseluottamusta omaan osaamiseen. Vahvuuksien havaitseminen, tunnistaminen ja niiden käyttö voivat vähentää työn kuormittavuutta ja lisätä työmotivaatiota. Vertaisten palaute edistää koettua työhyvinvointia erityisesti siksi, että heillä on samankaltainen ymmärrys työn vaatimuksis-ta ja että he näkevät päivittäin toistensa arkea ja työntekoa. Joillekin esimiehen palaute painaa kuitenkin eniten, koska se tulee itseään ylempiarvoiselta henkilöltä. Yksi vastaajista suhtautui kannustavaan palautteeseen hieman ehkä skeptisemmin, sillä hän toi esille sen, vaikuttaako palaute varsinaisiin työtehtäviin. Tärkeänä pidettiin yhteistyön tiiviyttä palaut-teen tarjoajan kanssa; jos koulun johto ei ole opettajien kanssa arjessa läsnä, on johdon antama palaute toisarvoista.
Lähes kaikki opettajat olivat sitä mieltä, että he voivat tuoda esille vahvuuksiaan työyhtei-sössään. Yli puolet opettajista kokee, että heillä on käytössään sellaisia keinoja tai välinei-tä, joilla he voivat tuoda esille vahvuuksiaan. Monet opettajista tietävät hyvin, miten tuoda esille vahvuuksiaan ja käyttää niitä. Lähes kaikki opettajat olivat samaa mieltä siitä, että he kokivat saavansa hyödyntää vahvuuksiaan töissä. Esimiehen tulisi vastaajien mielestä ker-toa, että on havainnut heidän kyvykkyytensä ja rohkaista niiden käyttämiseen. Esimies voi myös kannustaa työntekijöitä tuomaan esille rohkeammin vahvuuksiaan, esimerkiksi suun-nittelemalla työtehtävien organisointia vahvuuksien kautta.
Opettajien vastausten perusteella useimmat heistä tunnistavat hyvin sekä omia että toisten vahvuuksia työyhteisössä. Opettajista myös monet kokevat, että työyhteisössä muut tunnis-tavat heidän vahvuuksiaan työyhteisössä. Vain osin samaa mieltä olivat useat opettajat sen suhteen, kuinka hyvin esimies tunnistaa heidän vahvuutensa työyhteisössä. Vastauksista jäi vaikutelma, että opettajat toivoisivat enemmän aktiivisuutta esimieheltä, etenkin palaute-kulttuurin kehittäjänä.
5 POHDINTA
Viimeinen luku pohtii tutkimustani kokonaisvaltaisesti. Tuotin kyselylomakkeen, jonka pilotoin kymmenellä koulukaverillani. Pyysin heiltä palautetta kyselystäni, jonka pohjalta muokkasin sitä hieman, ennen kuin lähetin sen varsinaiselle työyhteisölle. Pilotoinnin ta-voitteena oli arvioida sitä, voidaanko kysymykset ymmärtää samalla tavalla, vaikka siihen vastaa eri henkilö, ja että tarvitseeko tai pystyykö kysymyksiä vielä jotenkin selkeyttä-mään. Pilotoinnin tarkoituksena oli lisätä tutkimuksen luotettavuutta sen osalta, että vastaa-jat ymmärtäisivät mahdollisimman samankaltaisesti esittämäni kysymykset.
Ensimmäinen varsinainen kyselykierros tuotti minulle vain yhden vastauksen. Toisella kertaa pidensin vastausaikaa ja laitoin kyselyn myös toiseen kyläkouluun, sen lisäksi otin siitä pois Google tunnuksella kirjautumisen. Menin myös toiseen kouluun paikan päälle, koska ajattelin, että kasvojen antaminen kyselylle innostaisi opettajia vastaamaan kyselyy-ni. Lopulta minulla oli yhdeksän vastausta. Olisin toivonut saavani vastauksia paljon enemmän, mutta en tajunnut ottaa yhteyttä toisiin kouluihin kyllin ajoissa. Koin myös, että minulla ei riittäisi enää aika haastattelujen tekemiseen, koska vuosi oli jo niin pitkällä (oli huhtikuun puoliväli) ja tavoittelin pro graduni valmistumista kesäkuuksi 2019. Karsin siksi haastattelun pois, vaikka uskonkin että haastattelu olisi varmasti monipuolistanut ja syven-tänyt työtäni entisestään. Haastattelun puuttumisesta kerron Tutkimuksen luotettavuus–
osiossa enemmän.
Olen melko tyytyväinen siihen mitä lopulta sain aikaan pro gradussani, koska tutkimukses-tani on selvinnyt mielenkiintoisia seikkoja. Mielestäni on ollut jännittävää lukea opettajien kokemuksista siitä, miten harvoin palautetta loppujen lopuksi annetaan muuten kuin
kehi-tyskeskusteluissa tai ”hissikeskusteluna”, eli arjen pienissä hetkissä, kuten välitunnin aika-na ja ettei palautteen antaminen ulotu koko työyhteisöön. Mielestäni palautteen tarjoami-sen vähyys työyhteisöissä on sikäli yllättävää, että arjessa monet ihmiset mieltävät opetta-jat palautteen antamisen ammattilaisiksi. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon useimmat opettajat kokivat voivansa hyödyntää työyhteisössä vahvuuksiaan, mikä on mie-lestäni hieno asia.
Minulla ei ole ollut juuri tukea kun olen tehnyt tutkimustani. Olisin kaivannut tämän te-koon enemmän esimerkiksi toisen tutkijan mielipidettä. Tutkijatriangulaatio olisi varmasti lisännyt omalta osaltaan tutkimukseni luotettavuutta, kun ideoita olisi voinut jatkojalostaa toisen tutkijan kanssa. Kaiken kaikkiaan olen kokenut oppineeni paljon prosessin aikana, koska olen joutunut ottamaan asioista paljon selvää omin päin. Koen kypsyneeni ihmisenä, kun olen työskennellyt minulle tärkeän projektin parissa. Saamani työnteko mahdollisuudet ovat hidastaneet osaltaan Pro graduni valmistumista, mutta toisaalta sen ansiosta olen saa-nut ehkä paremmin jäsenneltyä ajatuksiani, kun olen tehnyt välillä muutakin. Lopulta pro gradustani on tullut minulle melkein kuin rakas lapsi, josta ei halua luopua, vaikka johon-kin se raja on vedettävä. Mitä enemmän olen etsinyt teoriaa tutkimukseen, sitä enemmän niihin liittyvät teemat ovat alkaneet minua kiinnostamaan ja tulen varmasti edelleen jatka-maan näiden teemojen parissa työskentelyä.