Katolinen kirkko 54 .1 Yleistä.1 Yleistä

Katolinen kirkko (roomalaiskatolinen kirkko) on kristikunnan suurin kirkko. Sen jäsenmäärä on maailmanlaajuisesti 1,1 miljardia. Puolet katolisen kirkon jäsenistä asuu Amerikassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, ja neljäsosa Euroopassa. Suomessa katolilaisia on noin 14 500.

52 Amalekilaiset mainitaan Vanhassa testamentissa israelilaisten vihollisina. Wiki-pedia (Amalekilaiset).

53 Kristus, josta kristinusko on saanut nimensä, on kreikankielinen käännös hep-realaisperäisestä sanasta Messias, joka tarkoittaa voideltua. Sana oli jo ennen Jeesuksen aikaa vakiintunut viittamaan profeettojen lupaamaan vapahtajaan ja lunastajaan, joka toisi pelastuksen juutalaiselle kansalle ja ihmiskunnalle. Wiki-pedia (Kristus arvonimi).

54 Katolisesta kirkosta esim. Kimmo Ketola Uskonnot Suomessa 2008 – Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin (2008) s. 38 ss.; Heikki Räisänen Kristinusko, teoksessa Uskonnot maailmassa, toim. Katja Hyry – Juha Pentikäi-nen (2004) s. 163–179; Wikipedia (KatoliPentikäi-nen kirkko).

Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti ja joka ei ole koskaan menettänyt ykseyttään, vaikka mui-ta kirkkokuntia on syntynyt eroamalla siitä. Sen opetuksen mukaan kirkon piispat ovat apostolien seuraajia ja paavi eli Rooman piispa on apostoli Pietarin seuraaja. Katolinen kirkko perustaa oppinsa Raamat-tuun ja traditioon.

Katolisen kirkon hyvin laaja katekismus,⁵⁵ joka on ilmestynyt myös suomeksi, on arvovaltaisin esitys katolisen kirkon uskosta ja opetuk-sesta. Sen kolmas osa käsittelee elämää Kristuksessa. Kolmannen osan ensimmäisen luvun seitsemäs artikkeli selvittää hyveitä ja kahdeksas artikkeli syntejä. Seuraava esitys (2.4.1.2–2.4.1.3) hyveistä ja synneis-tä katolilaisuudessa on lyhennelmä noista artikkeleista.

2.4.1.2 Hyveet katolilaisuudessa 2.4.1.2.1 Inhimilliset hyveet

Inhimilliset hyveet ovat lujia asenteita, pysyviä valmiuksia, ymmär-ryksen ja tahdon pitkälle kehittyneitä hyviä ominaisuuksia, jotka säätelevät ihmisten tekoja, asettavat halut järjestykseen ja ohjaavat käyttäytymistä järjen ja uskon mukaiseksi. Hyveet antavat ihmiselle hänen moraalisesti hyvään elämäänsä helppoutta, itsensä hallintaa ja iloa. Hyveellinen ihminen on se, joka vapaasti toteuttaa hyvää.

Moraaliset hyveet saavutetaan inhimillisin ponnistuksin. Ne ovat yht-aikaa moraalisesti hyvien tekojen hedelmiä ja taimia; ne kohdistavat ihmisen kaikki kyvyt osallistumaan Jumalan rakkauteen. Moraalisen elämän selkärangan muodostavat neljä hyvettä, joita nimitetään pää-hyveiksi (kardinaalipää-hyveiksi); kaikki muut hyveet ryhmittyvät niiden ympärille. Nämä neljä hyvettä ovat ymmärtäväisyys tai harkitsevai-suus, oikeudenmukaiharkitsevai-suus, urhoollisuus tai mielenlujuus sekä koh-tuullisuus tai maltillisuus.

Oikeudenmukaisuus (oikeamielisyys) on moraalinen hyve, joka on tahto antaa Jumalalle ja lähimmäiselle se, mikä näille kuuluu.

Urhoollisuus (mielenlujuus) on moraalinen hyve, joka auttaa pysy-mään lujana vastoinkäymisissä ja kestävästi etsipysy-mään hyvää. Se lujittaa päättäväisyyttä vastustaa kiusauksia ja voittaa moraaliseen elämään

55 Katolisen kirkon katekismus (2011).

kohdistuvat esteet. Mielenlujuuden hyve antaa kyvyn voittaa pelon, jopa kuolemanpelon, ja kyvyn kestää urhoollisesti koettelemukset ja vainot.

Kohtuullisuus (maltillisuus) on moraalinen hyve, joka hillitsee nautinnonhalua ja luo tasapainoa luomakunnan hyvyyksien käyt-töön. Se varmistaa, että tahto hallitsee viettejä, ja se säilyttää halujen toteuttamisen kunniallisuuden rajoissa. Jumalan armo puhdistaa ja kohottaa inhimilliset hyveet, jotka saavutetaan kasvatuksen, harkit-tujen tekojen ja kestävien ponnistusten kautta. Jumalan avulla hyveet rakentavat ihmiselle kestävän luonteen ja tuovat helppoutta hyvän tekemiseen. Kristuksen lahjoittama pelastus antaa välttämättömän armon pysyä kestävinä hyvepyrkimyksessä.

2.4.1.2.2 Jumalalliset hyveet

Jumalalliset hyveet ovat kristityn moraalisen toiminnan perusta. Ne muokkaavat kaikkia moraalisia hyveitä. Jumala vuodattaa ne usko-vien sieluihin, jotta uskovat saisivat kyvyn toimia hänen lapsinaan ja ansaita iankaikkisen elämän. Jumalalliset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus.

Usko on se jumalallinen hyve, jonka kautta uskotaan kaikki, mitä Jumala on sanonut ja ilmoittanut ja minkä kirkko asettaa uskottavak-si, sillä Jumala on totuus itse. Toivo taas on se jumalallinen hyve, jonka kautta kaivataan onnena taivasten valtakuntaa ja iankaikkista elämää.

Toivon hyve omaksuu ne inhimilliset toiveet, jotka elävöittävät ihmi-sen toimia; se puhdistaa ne suunnatakseen ne taivasten valtakuntaa kohti; se varjelee rohkeuden menettämiseltä ja antaa kestävyyttä yksi-näisyydessä; se avartaa sydämen odottamaan ikuista autuutta. Toivon virittämä innostus varjelee oman edun tavoittelulta ja johtaa kristil-lisen rakkauden onneen. Rakkaus on Jumalasta lähtöisin oleva hyve.

Jumalaa rakastetaan yli kaiken, ja lähimmäistä rakastetaan niin kuin itseä. Rakkaus on korkein hyve.

2.4.1.3 Synnit katolilaisuudessa 2.4.1.3.1 Synnin olemus ja moninaisuus

Synti on rikkomus järkeä, totuutta ja totuuteen pitäytyvää omaatun-toa vastaan; se on rikos aiomaatun-toa Jumalan ja lähimmäisen rakastamista

vastaan. Synti haavoittaa ihmisluontoa ja ihmisten keskinäistä soli-daarisuutta. Se on määritelty ”sanaksi, teoksi tai haluksi, joka on risti riidassa ikuisen lain kanssa”. Synti nousee Jumalan ihmisiin koh-distuvaa rakkautta vastaan ja kääntää sydämet siitä. Synti on totte-lemattomuutta, kapinaa Jumalaa vastaan: ihminen tahtoo olla kuin Jumala ja oppia siten tietämään hyvän ja pahan ja päättämään siitä itse. Synti on näin itserakkautta, joka on kasvanut Jumalan halveksi-miseen saakka.

Raamattuun sisältyy useita syntiluetteloita. Galatalaiskirje asettaa Hengen hedelmän rinnalle lihan teot. Niitä ovat siveettömyys, saas-taisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, rii-dat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Synnit voidaan eritellä koh-teensa mukaan tai niiden hyveiden mukaan, joiden kanssa ne ovat ristiriidassa joko liioittelun tai puutteellisuuden tähden, taikka niiden käskyjen mukaan, joita ne rikkovat. Ne voidaan jakaa myös synteihin Jumalaa, lähimmäistä ja itseä kohtaan, henkisiin ja lihallisiin syntei-hin taikka synteisyntei-hin, jotka tehdään ajatuksin, sanoin ja teoin tai lai-minlyönnein. Synnin juuret ovat ihmisen sydämessä, hänen vapaassa tahdossaan. Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset; ne saastut-tavat ihmisen.

2.4.1.3.2 Synnin vakavuus: kuolemansynti⁵⁶ ja lievä synti Kuolemansynti on raskas rikkomus Jumalan lakia vastaan, ja sellaisena se tuhoaa jumalallisen rakkauden ihmisen sydämessä. Kuolemansynti kääntää ihmisen pois Jumalasta, joka on ihmisen lopullinen päämää-rä ja autuus, asettamalla ensimmäiselle sijalle jonkin vähäisemmän hyvän. Kuolemansynti on sellainen synti, jonka kohteena on tärkeä tai vakava asia ja joka lisäksi tehdään täysin tietoisesti ja harkitusti suostuen.

Sen, mikä on tärkeä tai vakava asia, selvittävät kymmenen käskyä, kuten näkyy Jeesuksen vastauksesta rikkaalle nuorukaiselle: ”Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä tee vääryyt-tä toiselle, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Synnit voivat olla raskaampia

56 Ks. myös Wikipedia (Seitsemän kuolemansyntiä).

tai lievempiä: murha on raskaampi synti kuin varkaus. Huomioon on otettava henkilöt, joita vastaan rikotaan. Väkivalta omia vanhempia kohtaan on raskaampi synti kuin väkivalta jotakuta vierasta kohtaan.

Ollakseen kuolemansynti synti vaatii täyden tietoisuuden ja täyden suostumuksen. Tämä edellyttää, että tekijä tietää teon synniksi ja että teko on ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Tekijästä itsestään johtuva näennäinen tietämättömyys ja sydämen kovuus eivät vähennä synnin vapaaehtoisuutta vaan voimistavat sitä.

Itsestä riippumaton tietämättömyys voi vähentää vastuuta raskaasta rikkomuksesta tai jopa poistaa sen. Mutta kaikkien on tunnettava moraaliset perusasiat, jotka on kirjoitettu jokaisen ihmisen omaan-tuntoon. Myös aistilliset impulssit ja halut samoin kuin ulkoapäin tuleva painostus tai sairaudesta johtuvat häiriöt voivat vähentää rikok-sen tahdonalaisuutta.