Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja E. E. Louhion ja johtajien K.
H. Hillilän ja A. Aaltosen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen valtioneuvosto on peruuttanut heille annetut määräykset sanot-tuihin toimiin kuluvan lokakuun 16 päivästä lukien. Uudeksi hal-lituksen puheenjohtajaksi on määrätty valtiovarainministeri V.
J. Sukselainen ja uusiksi hallituksen jäseniksi eronneiden tilalle ministeri Aku Sumu ja hallintoneuvos Jussi Haltia sanotusta päi-västä lukien.
Virallinen ilmoitus lokakuun 15. päivän sanomalehdissä vuonna 1954 jätti paljon kysymyksiä auki, mutta otsikot kertoivat jotain dramaattista tapahtuneen. Helsingin Sanomat esimerkiksi kirjoitti ”vallankumouksesta” ja ”puhdistuksesta” kansaneläkelai-toksessa. Henkilövaihdoksille ei ilmoitettu perusteluja, eikä niitä saatu erotetulta pääjohtajaltakaan. ”Uutinen tuli minulle täytenä yllätyksenä”, Eino E. Louhio tilitti lehden toimittajalle katkeran kuuloisena. Neuvotteluja oli käyty vain palkasta, joka hänen mie-lestään oli minimalistisen pieni. Nyt irtisanottu johtaja ihmetteli, oliko 17 vuoden työstä Kelassa luvassa edes eläkettä.11
Erotustoimenpiteistä vastannut sosiaaliministeri Tyyne Leivo-Larsson tyrmäsi Louhion väitteet. Hän muisteli, että uudelleen-järjestelyistä oli käyty pitkä keskustelu kansaneläkelaitoksen joh-don kanssa jo heinäkuussa. Ja eläkkeestä sovittu vain pari päivää sitten. Eikä uutinen voinut ihan puskasta tulla senkään valossa, että Uusi Suomi oli ennakoinut tulevia suurmuutoksia Kelan joh-dossa etusivullaan. Sosiaaliministeriöstä ei näitä tietoja ollut sen enempää vahvistettu kuin dementoitu.12
Mistä oikein oli kysymys? Leivo-Larsson asetti järjestelyt epä-määräisesti lähinnä sitä taustaa vasten, että lähtöpassit saaneet johtajat olivat sairastelleet paljon. Aleksi Aaltosen osalta tämä piti parhaiten paikkansa. Pariin kertaan ministerinäkin palvellut SDP:n entinen puoluesihteeri oli 62-vuotias. Häntä oli hoidettu sairaalassa veritulpan johdosta, ja miehen tiedettiin harkinneen eronpyyntöä jo pidemmän aikaa. Ongelmaksi oli noussut se, että lähtö omasta aloitteesta olisi jättänyt Aaltosen tyhjän päälle, kun taas potkut turvasivat hänelle eläkkeen.13
Kovat elämäntavat koettelivat kyllä kymmenen vuotta nuo-rempien Louhion ja Hillilänkin kuntoa. Terveysongelmat taisivat kietoutua alkoholin ympärille – niin kuin suurella osaa Suomen sodanjälkeistä politiikan ja talouden eliittiä. Ja jos raittius olikin osa työväenliikkeen aateperintöä, niin nyt ei tarvittu ”miehiä, jotka eivät osaa ryypätä, vaan miehiä, jotka ovat selväpäisiä vielä kaksinkertaisen tuplagrogin jälkeenkin”.14 Ajan henkeä kuvaa myös se, että juopotteluun tai siihen liittyvään kestitykseen ja korruptioon ei julkisesti juuri viitattu, vaikka esimerkiksi
kan-87
saneläkelaitoksen johdon osalta asia varmasti tunnettiin Helsin-gin pienissä piireissä hyvin.
Etelä-Esplanadilla sijainneesta Kelan pääkonttorista oli puis-ton toiselle puolelle hotelli Kämpin pöytiin lyhyt matka, jos kohta senkin taittamiseen tarvittiin virka-autoa. Hillilän alkoholin-käyttöä oli lokakuussa 1952 ruodittu hallituksen iltakoulussakin.
Tällaiset edesottamukset tunnettiin julkisena salaisuutena Lapin Kansaa myöten, jonka mukaan asianomaisille oli annettu myös varoituksia ja muistutuksia.15
Elokuussa 1954 epäkohdat nousivat esiin SDP:n puolue-eli-missä. Puoluetoimikunnan puheenjohtaja Emil Skog kysyi, tule-vatko suurten valtiollisten laitosten asiat parhaalla tavalla hoide-tuksi, kun niiden johtajat kuluttavat aikansa politiikan parissa.
Leivo-Larsson tarttui tilaisuuteen puhumalla kansaneläkelaitok-sesta, jonka tilanne oli ”aivan mahdoton”. Johtajat olivat harvoin tavattavissa, ja virkamiehet ratkaisivat toisinaan suuriakin rahal-lisia sijoituksia, joista johtajat kantoivat tietysti vastuun. Muu-tama päivä myöhemmin Tyyne saikin tehtäväkseen valmistella, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä Kelan johdon uudelleen järjestämiseksi.16
Kansaneläkelaitoksen historiikki kertoo pelkistetysti, että pre-sidentti J. K. Paasikivi vapautti kolme johtajaa virastaan ”työtehtä-viä haittaavan alkoholinkäytön vuoksi”. Kai Häggmanin mukaan
”irtisanotut olivat kaikki pitkän ja kiistattoman ansiokkaan päi-vätyön tehneitä miehiä”, ja hän maalaa mitään puolustelematta sen ympäristön, jossa nämä olivat sodan jälkeen työskennelleet.
Arkisemmat rutiinit jäivät paljolti osastopäällikköjen pyöritet-täväksi, kun johtajat hoitelivat laajoiksi paisuneita yhteiskunta-suhteita. Kansaneläkelaitoksesta oli pääomaköyhässä maassa tul-lut merkittävä rahoittaja monenlaiseen liiketoimintaan. Johtajat istuivat rahoitusneuvotteluissa, joiden voiteluaineena käytettiin runsaasti hyviä aterioita ja jaloja juomia. Edustustehtäviä lankesi myös lukuisten (valtion)yhtiöiden, kuten esimerkiksi Imatran Voiman, Outokummun, Veitsiluodon, Typpi ja Oulujoki oy:n hallintoneuvostoihin ja johtokuntiin.17
Kohtuus karkasi näissä hyvä veli -verkostoissa aivan ilmei-sesti Louhion, Hillilän ja Aaltosen käsistä. Olavi Lindblomin lennokkaan muistelman mukaan he tapasivat siirtyä Kämppiin jo aamupäivällä, ja juhlinnan laskut saattoivat lähteä kansanelä-kelaitokselta luottoja saaneiden yritysten maksettavaksi. Hallitus kiusaantui ja kansa juorusi, kunnes Leivo-Larsson viimein otti siivotakseen Augiaan tallin. Tällainen puhdistus poikkesi siinä määrin maan tavasta, että eduskunnan kahvilassa keksittiin ja muistettiin siitä joukoittain värikkäitä vitsejä.
Parhaiten on jäänyt elämään juttu Kaarlo Hillilästä, joka erot-tamispäätöksen hetkellä oli matkoilla, eikä häntä onnistuttu heti informoimaan virallisesti tapahtuneesta. ”Paskamaisesti sitä alkoi tämäkin viikko”, Hillilän kerrotaan kuitanneen, kun hän Kotkan satamassa sai kuulla potkuista palatessaan lastilaivalla pitkältä lomamatkalta. Vitsin rakenne on vanha, ja sitä on ajan mittaan sovellettu monenlaisiin ajankohtaisiin tai historiallisiin tilanteisiin.18
Kysymyksiä herättää enemmän kiire, jolla erottamiset lopulta runnattiin lävitse. Aikataulun näyttää viime kädessä sanelleen Suomen yleinen poliittinen tilanne. Ruotsalaiselta kansanpuo-lueelta lainatun pääministerin Ralf Törngrenin vetämältä puna-multahallitukselta oli puhti ehtynyt, ja lokakuussa se kulki sel-västi kohti loppuaan. Jos kansaneläkelaitoksen asiassa haluttiin päästä ratkaisuun, siinä oli edettävä viivyttelemättä.
Nuija kopahti pöytään viimeisellä mahdollisella hetkellä, aamupäivällä valtioneuvoston istunnossa, kun puoli viiden aikaan Törngren kävi jo pyytämässä Paasikiveltä hallitukselleen eroa. Viimeisenä virkatyönä ehdittiin nimetä Kelasta erotettu-jen johtajien tilalle uudet miehet, joista kaiken huipuksi kaksi oli väistyviä ministereitä.
Punamullan pääpuolueet saivat molemmat omansa, kun maa-laisliittolainen valtiovarainministeri V. J. Sukselainen, siviilivi-raltaan Yhteiskunnallisen korkeakoulun professori ja rehtori, nimitettiin kansaneläkelaitoksen uudeksi pääjohtajaksi. Sosiaa-lidemokraateille puolestaan lankesi sopiva loppusijoituspaikka SAK:n puheenjohtajalle Aku Sumulle. Kolmas mies,
hallintoneu-89
vos Jussi Haltia löytyi korkeimmasta hallinto-oikeudesta, sillä statuuttien mukaan johtajistossa täytyi olla myös yksi juristi.
Ratkaisun hetkellä Sukselainen oli kokousmatkalla Italiassa, mutta asia oli valmiiksi pedattu Maalaisliiton hallitusryhmässä.
Ennen Milanoon lähtöään Sukselainen ilmoittautui kirjeitse
”halukkaaksi ottamaan vastaan Kansaneläkelaitoksen pääjoh-tajan viran”. Ministerikollega Johannes Virolainen oli varmista-nut Skogilta, että sosiaalidemokraattien hallitusryhmällä ei olisi mitään tätä vastaan. Miehet sumplivat näin kuvion valmiiksi, vaikka Leivo-Larssonilla oli oma ehdokas katsottuna pääjohta-jaksi, jolloin puolueille olisi jäänyt jaettavaksi muut kaksi paik-kaa.Vieno Johannes todisteli, että hänellä oli Tyynen ehdokkaa-seen nähden ”iässä 10 vuoden etumatka sekä kansantaloustie-teessä ja sosiaalipolitiikassa suurempi muodollinen pätevyys sekä suurempi kokemus johtajatehtävissä ja julkisten asiain hoidossa – omasta mielestäni”. Menettelytavastakin tuli selvät ohjeet:
Jos katsot tältä pohjalta voitavan lähteä liikkeelle, olisin kiitolli-nen, jos asia hoidettaisiin poissa ollessani, sillä minusta on hir-veän kiusallista tarjota itseään, enkä sellaiseen omasta aloittees-tani ryhtyisikään.
Kainostelustaan huolimatta Sukselainen piti sopivana olettaa, että ”palkka on laitoksen suuruus huomioon ottaen pienempi kuin Suomen Pankin pääjohtajan palkka mutta suurempi kuin Postisäästöpankin pääjohtajan palkka”, eli ”suunnilleen samalla tasolla kuin tavallisen Suomen Pankin johtokunnan jäsenen saama korvaus”.19 Leivo-Larsson taipui valmiiksi käärittyyn pakettiin.
Koko diili näytti rumalta jopa 1950-luvun mittapuulla, jolloin tosin viriteltiin jo varhaisia rötösherrajahteja.20 Uuden Suomen pääkirjoitus piti kansaneläkelaitoksen tapausta yhtenä räikeim-pänä esimerkkinä siitä, kuinka puoluepoliittisin perustein saalis-tettiin virkapaikkoja. Helsingin Sanomien mielestä ”työttömiksi”
jääneitä tärkeitä ministereitä oli näin ”saatu sijoitetuksi vihreälle
oksalle”. Oli onnetonta, jos kansaan levisi käsitys ennakkotapauk-sesta, jota käytettäisiin myöhemminkin tarpeen mukaan.21
Vailla huomiota ei myöskään mennyt tapahtuman jälkinäytös neljä vuotta myöhemmin. Keskellä yöpakkassyksyn 1958 kuu-minta vaihetta uskollisille ystävilleen lojaali Kekkonen nimitti presidentin valtuuksillaan Hillilän takaisin Kelan johtajaksi, vaikka sekä valtioneuvoston että kansaneläkelaitoksen valtuu-tettujen selvä enemmistö kannatti talon osastopäällikköä Veli P.
Saarista. Vain Maalaisliiton viisi ministeriä tuki Hillilää, joka kui-tenkin korjasi potin – ”som väntat”, kuten Hufvudstadsbladet sen uutisoi.22
Leivo-Larssonin kerrottiin tihrustaneen itkua, kun kuuli jo kerran pois potkimansa ”juopon” paluusta. Ystävänsä toimittaja Maija-Liisa Heini lohdutteli:
Apropos, sisareni. Ehkä voimme yhdessä hieman hymyillä toisella suupielellämme sille tosiasialle, että Hillilä jälleen istuu Kansan-eläkelaitoksessa. On suurenmoista kun muutamat ihmiset voivat siinä määrin hävittää itsestään itsekunnioituksensa rippeetkin.
Kuuskoski väitti minulle äskettäin, että H. on ollut raivoraitis kaksi vuotta, minkä jälkeen minä suunnistin lähimpään kapak-kaan ja otin ryypyn, koska on hetkiä ihmiselämässä, jolloin nais-eläjäkin tarvitsee lihalleen vahvistusta.23