Ystäväni!
Tietenkin tällaisella elämällä ei voi olla suurta arvoa itsessään, puuttuuhan siitä miltei kaikki, mikä voi tuottaa ihmiselle iloa, onnea ja elämänhalua, tai annetaan sitä niin pienessä määrin, että siitäkin ennemmin voisi syntyä tuskaa ja kärsimystä, herät-täessään mieleen vain kaipausta vapaaseen elämään kaikkine rik-kauksineen. Vaan niin köyhä kuin tämä elämä sellaisena onkin ei kuitenkaan ole mahdotonta antaa sille arvoa ja sisällystä sii-hen katsoen että sillä voi olla suurta merkitystä tulevaisuudelle, sekä kokemuksena katsottuna, että myöskin siinä suhteessa, että täälläkin on mahdollista käyttää aikaansa hyvin itsekehitykseensä nähden.
Voinhan sitä paitsi omasta puolestani toiseltakin puolen kään-tää kirouksen siunaukseksi tässä asiassa. Sinä tiedät, miten minä kauan aikaa olen ollut henkisesti ja ruumiillisesti väsynyt. … Enemmän kuin koskaan ennen olen viime aikoina toivonut lepoa ja rauhaa. Ja nyt vihdoinkin saan sitä nauttia – vankilassa!46 Huhti- ja toukokuun aikana Forsström oli pohtinut moneen kertaan, mitä hänelle sodan jälkiselvittelyissä tulisi käymään.
Lopulta hän taipui odottamaan todennäköistä vangitsemistaan melko tyynenä. Anna Forsström pidätettiin kotonaan Abraha-minkadulla 21. toukokuuta 1918 puoli kymmenen aikaan illalla ja vietiin ensin kenraalikuvernöörin taloon Vuorimiehenkatu yhteen. Kolmen päivän kuluttua hänet siirrettiin Katajanokan vankilaan, missä hän pian sai sellitoverikseen Työmiehen toimi-tuksessa harjoittelijana työskennelleen runoilija Lyyli Erosen.47 Anna Forsström oli lopulta vangittuna vajaat puoli vuotta.
46 Anna Forsströmin Helsingin Lääninvankilassa 5.7.1918 kirjoittamasta kirjeestä. Kirjoitettu suomeksi.
47 Merkintä 18.7.1918. Diverse anteckningar. Sininen vankeusaikana kirjoitettu vihko. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA. Työväenrunoilija Lyyli Eronen teki sodan jälkeen uransa toimittajana ja kansalaisjärjestöaktiivina.
75
Anna kirjoitti kuulumisiaan ”karhuäidille” ”hotelli Läänin-vankilasta”48 etenkin alkuvaiheessa hyvin rauhalliseen sävyyn – ei tosin ole varmuutta, lähettikö hän kaikkia kirjeitä. Olot olivat siedettävät – Katajanokan vankilaan hän kuvasi yhdeksi parhaista paikoista, joissa poliittisia tutkintavankeja pidettiin. ”Jospa vain kaikki poliittiset vangit olisivat samanlaisissa oloissa kuin me.
Silloin ei tarvitsi niin paljon kuin nyt epäillä ’länsimaisen kult-tuurin’ olemassaoloa”, hän totesi. Forsström kuvasi terveytensä jopa kohentuneen vankilassaoloaikana johtuen sekä siedettä-västä vankilaruoasta (silakkaa, jauhovelliä, ohuita leipäviipaleita ja joskus hernekeittoa) että ulkopuolelta tulevasta ruoasta, jota naiset jakoivat keskenään. Forsströmin äitikin toi tyttärelleen jälkimmäisen mukaan jopa liikaa vähistä ruoista, joita vaikeana elintarvikeaikana oli saatavilla. Vankilassaoloaan Forsström ver-tasi nuorempana kokemaansa sairaalajaksoon. Hän sanoi päivien kuluvan mukavasti, jos ei ajatellut vapautta, vaan kuvitteli vapaa-ehtoisesti hakeutuneensa ”kolmannen luokan lepokotiin”. Päivä-rutiineihin kuului muun muassa veden kantamista ja siivoamista, puoli tuntia kävelyä pihalla aamupäivisin, seurustelua, lukemista, opiskelua ja voimistelua. Heräämisestä ja nukkumaanmenosta ilmoitettiin signaalilla. Kevätaikaa runsaamman ravinnon lisäksi Forsström kertoi saavansa myös enemmän unta, koska hän tiu-kan päivärytmin vuoksi nukkui yhdeksästä kymmeneen tuntia yössä.49 Äidilleen Forsström ei tosin maininnut ihan kaikkea;
ruoka ei aina ollut yhtä erinomaista, vaan välillä tarjolla oli ollut muun muassa pilaantunutta lihaa. Myös espanjantauti riehui vankilassa kesäkuukausina.50
48 Anna Forsströmin kirje äidilleen 9.6.1918. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
49 Anna Forsströmin kirje äidilleen 26.5.1918, 16.6.1918, 9.6.1918, ter-veydentilasta ym. myös 14.7.1918, 21.7.1918; ruokaoloista myös muis-tiinpanomerkintä 18.7.1918. Sininen vankeusaikana kirjoitettu vihko. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
50 Merkintä 18.7.1918. Diverse anteckningar. Sininen vankeusaikana kirjoitettu vihko. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
Useassa äidilleen kirjoittamassaan kirjeessä hän kuvasi muka-vaa sellitoveriaan Lyyliä, jonka kanssa hän muun muassa har-joitteli suomen kieltä. Kiinnostavaa vankilaelämän kuvauksessa on tavat, joilla naiset kuluttivat aikaansa. He lauloivat, lukivat ja opiskelivat; vihossa on laulunsanoja, ruokareseptejä, suomen, ranskan, saksan ja latinan kielen harjoituksia, Lyyli Erosen vanki-lassa kirjoittamia runoja, raamatunlauseita ja sananlaskuja, luet-tujen kirjojen nimiä. Naiset kirjasivat ylös lapsuudessaan oppi-miansa lauluja (”Min sångrepertoar, från barnsben inhämtad, här genomsjungen under väntans tiden”) ja ”rouva Ida Häyrisen antamia” suklaapuddinki- ja voileipälaatikkoreseptejä, surivat kauniin kesän menettämistä ja vankilaruoan yksipuolisuutta.51 Vankilavihosta saa välähdyksen nuorten, juuri aikuisiksi varttu-neiden Annan ja Lyylin elämästä, joka äkkiä oli saanut synkem-män ja vakavamman puolen. Lyyli Erosen lisäksi päiväkirjassa mainittuja poliittisin perustein vangittuja vankilatovereita olivat muun muassa vanhempaan ikäluokkaan kuuluneet Fiina Pieti-käinen ja Hulda Salmi sekä mainittu punaisten punaisen ristin sairaanhoitajattarena toiminut rouva Ida Häyrinen, joka ei Fors-strömin mukaan edes tiennyt, kuka ”sellainen herra kuin Oskari Tokoi oli.”52
Heinäkuussa ja etenkin syksyn lähetessä myös äidille kirjoi-tettujen kirjeiden sävy alkoi käydä jo hieman haikeammaksi.
Vapaus tuntui vain pysyvän yhtä kaukana, eikä Forsströmiä oltu edes kuulusteltu koko vankilassaoloaikana. Epätietoisuus alkoi vaivata. Forsström kuvasi suureksi haaskaukseksi sitä, että työ-ikäisiä ja -kykyisiä ihmisiä istutettiin vankilassa odottamassa kuulusteluja. Naiset alkoivat myös kaivata vaihtelua samanlaisina toistuviin päiviinsä.53
51 Sininen vankeusaikana kirjoitettu vihko. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
52 Merkintä 5.9.1918. Diverse anteckningar. Sininen vankeusaikana kirjoitettu vihko. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
53 Anna Forsströmin kirje äidilleen 14.7., 21.7.1918, 8.9.1918; Päiväkirja-merkintä 5.9.1918. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin
77
Syyskuussa (14.9.1918) Forsström sai vihdoin tuomionsa, ja se oli hänelle ankaruudessaan yllätys: neljä vuotta kuritushuonetta ja kansalaisoikeuksien menetys kuudeksi vuodeksi yllytyksestä ja avunannosta valtiopetokseen. Tämän tiedon saatuaan hän ei sanojensa mukaan nukkunut. Äidille kirjoitettu (lähettämätön) kirje on surullinen ja anteeksipyytävä. Forsström on surullinen äitinsä puolesta, joka vanhoilla päivillään sai nyt tuntea huolta ja tuskaa tyttärensä puolesta. Hän kuitenkin sanoi, ettei äidin tar-vinnut häntä hävetä, koska hän ei ollut tehnyt mitään rikollista tai väärää, ainoastaan toiminut niin kuin koki oikeaksi: ”Olen vain päätynyt uhriksi monien muiden tuhansien lailla ihmisten taiste-luissa oikeudesta ja vallasta.” Hän kiitti äitiään siitä, että tämä oli joka sunnuntai uskollisesti odottanut tuntikausia viiden minuu-tin juttutuokion vuoksi ja kantanut tyttärelleen ruokaa, kun itse oli saanut olla nälkäinen. Näyttää siltä, kuin Forsström olisi tähän kirjeeseensä purkanut kaikki surunsa, tuskansa ja huolensa äidin tunteiden välityksellä – hän ei halunnut surra omasta puolestaan, hän halusi uskoa, kun hän sanoi kuuluvansa niihin, ”jotka tulevat toimeen vähän joka paikassa”. Tahdonlujuus, jota hän oli koko kevään yrittänyt kehittää, tuli nyt tarpeeseen.54 Anna myös tuntui aavistavan, että asia ei tulisi jäämään tähän, vaan helpotusta tai armahdus olisi vielä luvassa, kuten sitten lopulta olikin – Anna palasi kotiin kahdeksas marraskuuta, jolloin hän kirjoitti kotona odottaneeseen päiväkirjaansa: ”Kauan kaivattu vapaus, kuinka vähän iloa voit minulle lopulta lahjoittaa. Sydämeni täyttyy surusta.”55
kokoelma, kansio 40, KA.
54 Anna Forsströmin kirje(konsepti) äidilleen 16.9.1918. Anna Wiikin arkisto:
asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.
55 ”Efterlängtade frihet, hur föga av glädje du dock kan skänka mig. Mitt hjärta förtäres av ve”. Anna Forsströmin päiväkirjamerkintä 8.11.1918. Anna Wiikin arkisto: asiakirjoja 1918–1923. K. H. Wiikin kokoelma, kansio 40, KA.