Suomen Ammattijärjestö ja SDP antoivat yhteisen vetoomuksen kaikille työväen järjestöille ja työläisille lähteä punaisten lippujen alla vaatimaan leipää, oikeutta, vapautta ja rauhaa sekä kaikkien punavankien välitöntä vapauttamista ja poikkeustilan lopetta-mista. Viranomaisten sortotoimet olivat ilmiselvät vielä huhti-kuussa 1919. Työväenliikkeen pikainen nousu pian kapinan jäl-keen herätti kauhua ja vihaa valkoisissa voittajissa. Lakiteknisin perustein SDP:n vappumerkit takavarikoitiin. Helsingin poliisi-päällikkö kielsi perinteisen kaupungin keskustan kautta kulke-neen mielenosoitusreitin. Vappumarssin oli pakko suuntautua suoraan Rautatientorilta perinteiselle puheidenpitopaikalle Män-tymäelle. Poliisi repi vappuna puolueen punaisen lipun juuri jäl-leenrakennetun Helsingin työväentalon tornista.
Poliisi kuulusteli valtionpetosepäilyjen vuoksi Mäntymäen vappujuhlan puhujia. Pyrkimys saada heidät syytteeseen oli vahva. Näistä vastuksista ja vainotoimista huolimatta vuoden 1919 vappujuhlissa vallitsi vahva luottamus työväenliikkeen
28 Soikkanen 207–308, 310; Bergholm 2013, 15–16.
29 Soikkanen 1975, 309–358; Simola 1986, 70; Bergholm 2013, 16–17.
121
valoisaan tulevaisuuteen. SDP:n järjestämien mielenosoitus-marssien ja vapputilaisuuksien osanottajamäärä oli järjestäjien mielestä yllättävän suuri.30
Vuoden 1919 vappumarssit ja mielenosoitukset olivat yhte-näisen vanhan työväenliikkeen joutsenlaulu. Seuraavana vuonna vasemmistososialistit ja kommunistit järjestivät omat
mielen-30 Sos.-dem. puolueen wappumerkkejä takawarikoitu Tampereella, Wappuna riweihimme, punalippujemme luokse!, Sasu Punanen: Porwari himoitsee wappumerkkiä, SS 25.4.1919; Työwäestön wapunwietto, SS 29.4.1919; Kaksi wapunpäiwää, SS 30.4.1919; Työwäen wapunjuhlan wietto Helsingissä, Wapunwietto maaseudulla, SS 2.5.1919; Wappupuhujat sittenkin syyt-teeseen, SS 12.5.1919.
Työväenliikkeen vappu oli lasten, naisten ja miesten yhteinen mielenosoi-tus, juhla ja rituaali. Ohjelma koostui marssista, torvisoitosta, puheista, tarjoilusta ja toverien tapaamisesta. Tässä ovat Äänekosken vappujuh-laan 1920-luvulla osallistuneet ryhmäkuvassa. Kuva: Työväen Arkisto.
osoitukset. Joillakin paikkakunnilla sosialidemokraatit järjestivät oman rinnakkaisen tapahtuman työväenliikkeen yhteiseksi kut-sutulle mielenosoitukselle. Vasemmistososialistit olivat saavut-tamassa johtoaseman ammattiyhdistysliikkeessä, mikä näkyi jo vuoden 1920 vappumarsseissa. Useilla paikkakunnilla ammatti-osastot osallistuivat tai organisoivat vasemmistososialistien do-minoimat mielenosoitukset.31 Työväenliikkeen välirikko ja riita oli selkeämpi ja väkevämpi Helsingissä kuin muualla. Jakaantu-neen työväenliikkeen molemmat puolueet ja ammattiyhdistys-väki kykenivät yhteisiin vappujuhliin vuonna 1921 esimerkiksi Hämeenlinnassa, Karkkilassa, Tampereella ja Viipurissa.32 Kui-tenkin vähitellen sosialidemokraattien ja vasemmistososialistien omat vappujuhlat muodostuivat yleiseksi käytännöksi.33
Toukokuun ensimmäisenä päivänä järjestetyt työväenliikkeen mielenosoitukset joutuivat kovien rajoitusten ja määräysten koh-teeksi. Punaiset liput oli kielletty. Tämä johti poliisien ja mielen-osoittajien yhteenottoihin. Vasemmistososialistit eivät toisinaan piitanneet kielloista provosoidakseen poliisin kohtuuttomiin vastatoimiin. Kemissä vappuna 1926 aktivistit kietoivat liput vaatteikseen ja näin sonnustautuneina kantoivat tyhjiä lipputan-koja. Tampereella sosialidemokraattisen vappumarssin järjestäjät ripustivat lipputankoihin valkoisia pahveja, joihin oli kirjoitettu mielenosoitukseen osallistuvan puolueosaston, ammattiosaston tai muun järjestön nimi.34
Koko Suomen työväenliike oli tuhon partaalla, kun äärioikeis-tolainen terrorijärjestö Lapuan Liike aloitti toimintansa vuonna 1929. Työväenliikkeen johtajiin ja rivimiehiin kohdistuneet uhkailut, valtuustojen piiritykset, pahoinpitelyt, ihmiskaappauk-set ja ihmisten pakkokuljetukihmiskaappauk-set Venäjän rajalle – jopa murhat – lähes lamauttivat työväenliikkeen kesällä 1930. Oikeistopuolueet
31 Helsingin työwäen wapunwietto, Wappujuhlat maaseudulla, SS 3.5.1920;
Laaksonen 1963, 7; Tapper 1995, 66–71; Oinonen 2013, 42.
32 Työwäen wapunwietto maaseudulla, SS 2.5.1921.
33 Työwäen wapunwietto, SS 2.5.1924; Kirkko-Jaakkola 1987, 43–44; Oinonen 2013, 35.
34 Kirkko-Jaakkola 1987, 44; Oinonen 2013, 32–36.
123
saivat selvän vaalivoiton lokakuussa järjestetyissä ennenaikaisissa eduskuntavaaleissa, joita leimasi äänestäjien painostus ja vasem-mistolaisten äänestäjien poistaminen vaaliluetteloista. Uusi edus-kunta hyväksyi kommunistilait, jotka mahdollistivat useiden poliittisten järjestöjen lisäksi kommunistisiksi arveltujen ammat-tiosastojen, ammattiliittojen, urheiluseurojen ja monien muiden järjestöjen toiminnan lakkauttamisen.35
Sosialidemokraattien ja kommunistien väliset ristiriidat kärjis-tyivät 1930-luvun alussa äärimmilleen. Vastakkainasettelun taus-talla oli se, että kovan linjan kommunistit omaksuivat Kommu-nistisen internationaalin (Kominternin) arvion siitä, että sosiali-demokraatit olivat ankarasti vastustettavia sosiaalifasisteja. Kun viranomaiset kielsivät vuonna 1930 kommunistien vappumarssit, jotkut Kominternille uskollisimmat kommunistinuoret tunkeu-tuivat Mäntymäelle esittämään syytöksiä sosialidemokraattien petoksesta ja sosiaalifasismista. Kommunistit protestoivat muilla tavoin mielenosoituskieltoa vastaan ainakin Forssassa, Oulussa, Tampereella ja Viipurissa.
Turussa jotkut kommunistit kävivät sosialidemokraattien vap-putilaisuutta valvoneiden poliisien kimppuun. Tilaisuus keskey-tettiin, kun lisää poliiseja saapui paikalle palauttamaan järjes-tystä. Sosialidemokraatit kokivat välikohtauksen kommunistien provokaatioksi. Sosialidemokraattien ja kommunistien välinen jännite lieventyi nopeasti sen jälkeen, kun Suomen kommunis-tit omaksuivat yhteistyöhakuisen kansanrintamataktiikan jo vuonna 1933. Tämän jälkeen useat kommunistit, vasemmisto-sosialistit ja heidän johtamansa ammattiosastot osallistuivat rau-hallisesti sosialidemokraattien järjestämiin vappumarsseihin ja -tilaisuuksiin.36
35 Soikkanen 1975, 491–537; Bergholm 2013, 25.
36 Sasu Punanen: Mitä Sasulle kuuluu, ”Työväestö” kadulla, Hakoniska: Viikko-katsaus, Vapunvietto maaseudulla, E.M.: Kuinka vappukulkuettamme arvosteltiin, SS 3.5.1930; Huliganismia, Sasu Punanen: Mitä Sasulle kuuluu, SS 4.5.1930; Turussa vappujuhla keskeytettiin, SS 2.5.1932; Sasu Punanen:
Mitä Sasulle kuuluu, SS 3.5.1932; Kirkko-Jaakkola 1987, 44; Bergholm 2013, 24–28; Oinonen 2013, 49–51.
Oikeistopoliitikot ja viranomaiset ajattelivat, että punaisen vallankumouksen verinen myrkky oli pidettävä mahdollisimman kaukana valkoisen Suomen lapsista. Siksi viranomaiset kielsivät lasten osallistumisen vappukulkueisiin ja mielenosoitustilaisuuk-siin. Koulujen rehtorit ja johtajaopettajat sekä poliisivoimat val-voivat tätä kieltoa vaihtelevalla innolla eri paikkakunnilla.37
Taistelu punaisista lipuista ja mielenosoitustunnuksia sisältä-vistä banderolleista jatkui 1930-luvulla. SDP:n puoluetoimikunta päätti vuonna 1932, ettei puolue organisoisi lainkaan vappu-mielenosoituksia, koska paikallispoliisit puuttuivat ristiriitaisin perustein kulkueiden ja tilaisuuksien järjestelyihin. Sisäministe-riön jatkuvasti kiristyvät ja yhä yksityiskohtaisemmat määräyk-set mielenosoitusten aikataulun, osanottajakunnan ikärakenteen ja lippujen käytön suhteen kävivät yli ymmärryksen. Viimeinen pisara oli sisäministeriön antama, SDP:n mielestä laiton määräys, joka velvoitti siirtämään kaikki työväenliikkeen vapputilaisuudet kirkonmenojen jälkeiseen aikaan, sekä vaatimus virallisen Suo-men lipun käyttämisestä ehtona muiden lippujen sallimiselle.
Tampereen työväenliike ei kuitenkaan noudattanut puolue-päätöstä, vaan järjesti perinteisen vappumarssin, jossa oli sisä-ministeriön määräysten mukaisesti siniristilippu punalippujen edellä kulkueessa. Kulkuekuri koveni vuonna 1934, kun puna-lippujen käyttö kaikissa tilaisuuksissa kiellettiin. Tämän jälkeen vain virallinen Suomen lippu ja pahviset plakaatit olivat sallittuja vappumarsseilla ja -mielenosoituksissa.38