Koska luottamusta tarkastellaan tässä tutkimuksessa LMX-teorian kehyksessä johtajan ja johdettavan kahdenvälisessä suhteessa, korostuvat vuorovaikutus ja luottamuksen prosessimaisesti kehittyvä luonne luottamukseen keskeisesti liittyvinä elementteinä.
Luottamuksen käsitettä on tarkasteltu useissa tutkimuksissa kahdenväliseen vuorovaiku-Vuorovaikutus
Riskin ottaminen Haavoittuvana oleminen
tussuhteeseen perustuvana ilmiönä, jolloin luottamus on havaintoja ja päätelmiä toisen osapuolen luotettavuudesta. Erityisesti tähän tutkimukseen valitun aineiston käsitemää-rittelyissä luottamuksen vuorovaikutussuhteessa rakentuva näkökulma on usein esillä.
Rajeev Bhattacharyan ja kumppaneiden (1998, 462) luottamuksen määritelmässä luot-tamuksen ajatellaan olevan luottajan luotettua kohtaan asettamien positiivisten lopputu-losten odotus epävarmuutta sisältävässä vuorovaikutustilanteessa. Gareth Jones ja Jenni-fer George (1998, 532) katsovat luottamuksen olevan kokemuksellisen tilan, joka perus-tuu luottajalle vuorovaikutuksessa syntyvään näkemykseen luotetun arvoista, asenteista, mielialoista ja tunteista. David Schoorman ja kumppanit (2007, 344–345) puolestaan näkevät luottamuksen yksilöllisten ja vuorovaikutuksen myötä muuttuvien ihmissuhtei-den (relationships) yhtenä näkökulmana, ja he katsovat luottamuksen perustuvan ihmis-tenvälisille suhteille.
Vuorovaikutussuhteen kehitysprosessiin perustuvassa luottamuksen tarkastelunäkökul-massa keskitytään ihmisten välisten suhteiden piirteisiin, joilla joko luodaan tai muren-netaan luottamusta. Tällä tasolla luottamus on erityisesti positiivisten aikomusten ja käyttäytymisen odotusta toisen osapuolen toimintaa kohtaan. Luottamus sisältää tällöin myös riskin luottajan odotuksen mukaisen käyttäytymisen tapahtumatta jäämisestä.
(Burke ym. 2007, 609; Caza ym. 2015, 520.) Prosessimaisesti kehittyvä luottamus alkaa tilanteessa, jossa osapuolet eivät tunne toisiaan. Luottamus pohjautuu tällöin luottajaan liittyvään persoonalliseen luottamistaipumukseen tai ympäristöstä tuleviin vihjeisiin, jotka mahdollistavat luottamuksen tarkemman tiedon vielä puuttuessa. Ajan kuluessa ihmistenvälisen luottamuksen pohjaksi tarjoutuu luottajan luottamistaipumuksen ja ym-päristön signaalien lisäksi tietoa ja kokemusta luottamuksen kohteen luotettavuudesta.
(Jones & George 1998, 535; McKnight, Cummings & Chervany 1998, 474–475.)
Kahdenvälisen luottamuksen käsitettä on tarkasteltu yksilöön liittyvien taipumusten tai piirteiden (trait) ja vuorovaikutussuhteen kehitysprosessiin (process) perustuvien näkö-kulmien lisäksi tilanteeseen (emergent state) tai organisaation kulttuuriin (institution) perustuvana ilmiönä (Burke ym. 2007, 607; Kelley & Bisel 2014, 435). Luotettuun osa-puoleen liittyvät piirteet ovat kytköksissä luotetun luotettavaan käyttäytymiseen ja toi-mintaan. Nämä piirteet Roger Mayer, James Davis ja David Schoorman (1995, 717) ovat kiteyttäneet ammatilliseen kyvykkyyteen, hyväntahtoisuuteen ja rehellisyyteen,
joiden he arvioivat selittävän suurimman osan luotetun toiminnan luotettavuudesta.
Tarkasteltaessa luottamusta luottajaan liittyvänä ilmiönä, puhutaan henkilöiden eroavai-suuksista heidän valmiudessaan luottaa toisiin eri tilanteissa. Jokaisella yksilöllä ajatel-laan olevan tietty luottavaisuuden perustaso, johon hän on valmis lähes kaikissa koh-taamisissa. Luottamus käsitteellistetään tällöin odotukseksi tai tunteeksi, jolla on juuret syvällä persoonallisuudessa ja yksilön psykososiaalisessa kehityksessä. Taipumuksella viitataan yksilön ominaisuuksiin, joihin ympäristö ja tilanne eivät juuri vaikuta, ja jotka siksi ovat melko muuttumattomia. (Burke ym. 2007, 609.)
Luottamuksen ilmiön kehittymistä, ylläpitämistä ja vahvistamista jatkuvana prosessina tarkasteltaessa kuvataan luottamuksen kehittymistä yksilön kokemusperäisenä oppimi-sena toisen luotettavuudesta. Luottamus kehittyy tämän ajattelutavan mukaan ajan kulu-essa toistuvissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa ihmiset voivat tarkistaa käsitystään toisen osapuolen toiminnasta. (Williams 2001, 379; Sheppard & Sherman 1998, 432.) Luottamuksen katsotaan perustuvan osittain luottajan kykyyn arvioida luo-tetun osapuolen luotettavuutta (Sheppard & Sherman 1998, 426). Luottaminen helpot-tuu, jos toisen osapuolen toimintaa pidetään hyvää tarkoittavana, osaavana, rehellisenä ja ennakoitavana (McKnight ym. 1998, 479–480).
Tilanteeseen perustuvalla luottamuksella tarkoitetaan tietoon, motivaatioon tai tunteisiin pohjautuvia vaihtelevia arvioita luottamisen mahdollisuuksista. Tästä näkökulmasta katsottuna luottamusta kuvataan lähinnä luottajan luotettua osapuolta kohtaan kokema-na positiivisekokema-na asenteekokema-na, joka voi kehittyä ajan kuluessa tai tilanteen ja tarpeen vaati-essa nopeastikin. Luottajan suotuisa ja positiivinen asenne syntyy luotetun osapuolen toimintaa koskevista luotettavuuden havainnoista. Organisaation kulttuuriin perustuvas-ta näkökulmasperustuvas-ta puhutperustuvas-taessa organisaation rakenteiden ajatellaan tuovan varmuutperustuvas-ta ja turvaa niin, että myös luottamuksen rakentuminen mahdollistuu. Organisaation kulttuuri säätelee tällöin luottamuksen olemassaoloa tai sen puuttumista niin, että kokemukset luottamuksesta siirtyvät eteenpäin uusille organisaation jäsenille. (Burke ym. 2007, 609;
McKnight ym. 1998, 475–476, Whitener ym. 1998, 513–514.)
Larue Hosmer (1995, 381–395) nostaa tutkimuksessaan esiin aiempien tutkimusten luottamuksen käsitteen määritelmien merkittävimpiä lähestymistapoja tai konteksteja.
Luottamusta voidaan hänen mukaansa tarkastella yksilöön liittyvinä odotuksina, kah-denvälisen suhteen piirteinä, sosiaalisina rakenteina tai eettisinä periaatteina. Kun tamusta tarkastellaan yksilön näkökulmasta, ovat haavoittuvassa asemassa olevan luot-tajan odotukset epävarmuutta sisältävän tilanteen lopputuloksen suhteen optimistisia.
Kahdenvälisen suhteen piirteitä tarkasteltaessa taas luottajan odotukset toisen osapuolen käyttäytymisestä ovat optimistisia, luottajan ollessa samalla riippuvainen ja haavoittu-vassa asemassa suhteessa luotettuun osapuoleen. Tarkasteltaessa luottamusta sosiaali-sissa rakenteissa, ovat keskiössä optimistiset odotukset esimerkiksi johtamisen toimin-taa kohtoimin-taan sosiaalisen haavoittuvuuden tilanteessa. Luottamussuhteeseen liittyvillä eettisillä periaatteilla luottamuksen käsitettä määriteltäessä viitataan luotetun osapuolen hyvään tahtoon sekä kunnollisiin päätöksiin ja toimintaan. (Hosmer 1995, 381–399.) Useissa tutkimusaineiston luottamusmääritelmissä nousevat luottajan positiiviset odo-tukset luotetun toimintaa kohtaan keskeiseen asemaan (Ladegard & Gjerde 2014, 636;
Norman ym. 2010, 351; Rousseau ym. 1998, 395; Yang, Mossholder & Peng 2009, 143;
Yang & Mossholder 2010, 50; Zhu ym. 2013, 96). Whitener ja kumppanit (1998, 513) näkevät luottamuksen positiivisina asenteina luotettua kohtaan. Myönteiset odotukset ja asenteet ovat esillä myös Roger Mayerin ja kumppaneiden (1995, 712) runsaasti viita-tussa luottamuskuvauksessa. Tutkimusaineiston luottamuksen käsitemääritelmien taus-talla on usein mainittu Julian Rotterin uraauurtava työ luottamustutkimuksen parissa (Bhattacharya ym. 1998, 462; Hosmer, 1995, 383; Mayer ym. 1995, 714; Schoorman ym. 2007, 345; Kelley & Bisel 2014, 433). Rotter (1967, 651; 1971, 444; 1980, 1) mää-rittelee luottamuksen odotukseksi siitä, että toisen henkilön tai ryhmän sanaan, lupauk-seen ja sanallilupauk-seen tai kirjoitettuun sopimuklupauk-seen voi luottaa. Kun luottamus määritellään luottajan positiiviseksi asenteeksi luottamuksen toteutumisen suhteen, tarkoittaa se luo-tetun toimimista hänelle annetun luottamuksen mukaisesti siten, ettei luottamus tule petetyksi.
Luottamuksen määritelmät perustuvat usein luottamuksen vapaaehtoisuuteen ja omaan haluun olla luottamisen kautta aina jossain määrin riippuvainen toisen toimista (Hosmer 1995, 391; McKnight ym. 1998, 474; Whitener ym. 1998, 513). Riippuvuuden hyväk-syminen sisältää sen, ettei toista osapuolta voi kontrolloida eikä varmuudella ennakoida.
Luottamus on molemminpuolista (mutual), kun osapuolten luottamus on toisiaan
täy-dentävää ja kun molemmat havaitsevat toistensa olevan tietoisia kummankin aikomuk-sista ja luottamuksesta. Vastavuoroinen (reciprocal) luottamus on seurausta toisen osa-puolen toiminnan tarkkailusta ja näihin havaintoihin liittyvästä omien asenteiden ja toi-minnan suhteuttamisesta ja uudelleenharkinnasta. (Burke ym. 2007, 608.) Luottajan asenne perustuu luotetun luotettavasta käyttäytymisestä tehtyihin havaintoihin.
Luottamuksen käsite näyttäytyy aineistona olevissa määritelmissä moniulotteisena il-miönä. Luottamus ymmärretään määritelmien kirjossa tilanne- ja kontekstiriippuvaisena käsitteenä (Burke ym. 2007, 611), jolloin lukuisat eri tekijät, kuten asennoituminen, johtamisosaaminen, viestintätavat ja johtamisen tuki ovat vaikuttamassa luottamuksen kehittymiseen ajan kuluessa. (Norman ym. 2010, 360; Whitener ym. 1998, 519; Zhu ym. 2013, 96.) Ilmiön kokemuksellinen psykologinen ulottuvuus on kahdenvälisen luot-tamuksen määritelmissä vahvasti esillä. Luottamus on tällöin luottajan persoonallisuu-teen ja yksilöllisyypersoonallisuu-teen liittyvä ominaispiirre. Luottajan ominaisuudet perustuvat erilai-siin tiedollierilai-siin (kognitiivierilai-siin) ja tunneperäierilai-siin (affektiivierilai-siin) prosesseihin ja orientaa-tioihin. Luottamuksen nähdään syntyvän ja kehittyvän luotetun toiminnasta vuorovaiku-tuksessa saatavaan kokemukselliseen tietoon sekä luottajan tunteisiin ja luontaiseen luottamistaipumukseen perustuen. (ks. Mayer ym. 1995, 712; Rousseau ym. 1998, 395), jolloin myös ympäröivä kulttuuri ja luottajan taustalla oleva kasvuhistoria ovat vahvasti luottamuksen rakentumisessa mukana.
Luottamus on tutkimusaineiston käsitemääritelmien ja tämän tutkimuksen suhdenäkö-kulman mukaisesti optimistinen asenne ja odotus luotetun osapuolen toimintaa kohtaan luottajan ollessa haavoittuvassa ja riskin sisältävässä tilanteessa ja toisesta riippuvainen.
Luottamus pohjautuu keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä molempien osapuolten tai-pumuksiin ja piirteisiin. Luottamuksen tausta-ajatuksena on hyväntahtoisuus; se etteivät osapuolet tieten tahtoen halua aiheuttaa toisilleen vahinkoa. (Bhattacharya ym. 1998, 462; Hosmer 1995, 391; Rotter 1980, 1.) Lähikäsitteitä luottamukselle ovat Roger Mayerin ja tutkimusryhmän (1995, 712–730) mukaan luottavaisuuden (confidence) li-säksi yhteistoiminta (cooperation) ja ennakoitavuus (predictability). Näillä kaikilla on kuitenkin hieman eri merkitys kuin luottamuksella. Lähikäsitteiden määritelmiin ei sy-vennytä tarkemmin tässä tutkimuksessa.
4.2 Johtajan ja johdettavan välisen luottamuksen kehittyminen
Tutkimuksessa tarkasteltavaksi on valittu erityisesti johtamisen toimintaan liittyvät luot-tamusta synnyttävät ja rakentavat toimintatavat, sillä johtajan ja johdettavan välisen luottamuksen rakentumiseen vaikutetaan erityisesti johtajan toiminnalla ja käyttäytymi-sellä (ks. Tyler & Degoey 1996, 345; Whitener ym. 1998, 514). Johtajan vastuulla on tehdä aloite luottamuksen rakentamiselle suhteessa johdettavaan. Johtajan on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota omiin toimintatapoihinsa ja luottamuksen rakentamisen mahdollistamiseen, joka tarkoittaa luotettavaa käyttäytymistä ja toimintaa. Ennen kuin johtaja voi olla aloitteellinen luottamuksen kehittymisen prosessissa, hänen täytyy itse luottaa ja nähdä johdettavat luotettavina. Johtajan on kyettävä delegoimaan johdettaville haastavia tehtäviä ja vastuuta. Johtajan johdettavalle tarjoama henkilökohtainen tuki ja rohkaisu, vastuun jakaminen päätöksenteossa sekä mukaan ottaminen yhteistyöhön ovat olennaisia luottamuksen kehittymisen kannalta. Toisaalta mitä paremmin johdettava huolehtii omien rooliodotusten täyttämisestä, sitä luotettavampana häntä pidetään, ja vastavuoroinen kontrollin jakaminen, avoin vuorovaikutus ja johtamisen tasolta osoitet-tu avoin huolenpito ovat todennäköisempiä. Johdettavan on omasta puolestaan merki-tyksellistä huolehtia henkilökohtaisen suhteen ylläpitämisestä johtajan kanssa. (Whi-tener ym. 1998, 516–519; Zhu ym. 2013, 103.)
Luottamuksen tasoon ja määrään sekä luottajan haluun luottaa toiseen osapuoleen ovat vaikuttamassa yksilöön liittyvinä tekijöinä luottajan alttius ja taipumus luottaa (propen-sity to trust) sekä luottajan tekemät havainnot luotetun luotettavuudesta. Konteksti ja tilanteeseen liittyvät tekijät vaikuttavat myös luottajan tekemään arvioon toisen osapuo-len luotettavuudesta (Bhattacharya ym. 1998, 459; Mayer ym. 1995, 724, 727). Luotta-mukseen liittyvät tilannetekijät mahdollistavat joko luottamuksen kehittymisen ja säi-lymisen tai luottamuksen estymisen (Burke ym. 2007, 609; McKnight, Cummings &
Chervany 1998, 476). Luottamus on Rajeev Bhattacharyan ja kumppaneiden (1998, 471) mukaan seurausta luottajan tekemistä tilanteen ennakoitavuuden havainnoista, ti-lanteeseen liittyvistä ennakko-oletuksista, laskelmoivuudesta ja haavoittuvuuden hyväk-symisestä.
Johtajan ja johdettavan välisessä suhteessa olevat tiedon ja vallan epäsymmetriat tekevät tässä suhteessa olevasta luottamuksesta ainutlaatuisen. Johtaja saa paremmin tietoa joh-dettavan luotettavuudesta, ja toisaalta valta helpottaa johtajan luottamiseen sisältyvien riskien ottamisessa. (Schoorman ym. 2007, 351–352.) Johtajan luottamus johdettavaa kohtaan voi tämän perusteella syntyä nopeammin, kuin johdettavan luottamus johtajaan.
LMX-teoriassa johtaminen määritellään prosessiksi, joka ilmenee johtajan ja johdetta-van välisessä vuorovaikutuksessa. Johtajan ja johdettajohdetta-van välinen luottamuksen voidaan nähdä kehittyvän vaihtosuhteen tavoin prosessimaisesti. Whitenerin ja tutkimusryhmän (1998, 516) kuvaavat, että tarkasteltaessa luottamusta sosiaalisissa prosesseissa vähitel-len syntyvänä ja ilmenevänä voimavarana, ovat erityisesti johtamisen toimintatavat (managerial behavior) vaikuttamassa johtajan ja johdettavan välisen luottamuksen kehit-tymiseen.
Luottamuksen rakentumiseen liittyy olennaisesti luotettavuuden (trustworthiness) käsi-te. Luottamus ja luotettavuus ovat käsitteinä saman ilmiön tarkastelemista eri näkökul-mista. Luottamuksessa on kyse kokemuksellisesta tilasta, joka kohdistetaan luotettuun ihmiseen. Luottamuksen kehittymiselle on keskeistä luotetun luotettava toiminta. Luo-tettavuus on kuva, minkä ihminen omalla toiminnallaan antaa itsestään muille. Tällöin toiset vakuutetaan omasta luotettavuudesta käyttäytymällä luotettavasti. Luotettava henkilö toimii pitää lupauksensa ja toimii sovitulla tavalla. Ihmiset arvioivat tietoisesti tai tiedostamattaan toisten luotettavuutta. Vuorovaikutuksessa toisen puheesta ja käyt-täytymisestä tulkitaan viestejä siitä, voiko toista pitää rehellisenä ja osapuolten yhteistä etua ajavana. (Häkkinen 2012, 28; Laine 2008, 23.)
Luotettavuuteen liittyviä piirteitä on havainnollistettu seuraavassa kuviossa (Kuvio 9.) johtamisen toiminnan näkökulmasta. Näiden ominaisuuksien on havaittu vaikuttavan luottajan tekemiin arvioihin luotetun luotettavuudesta ja tätä kautta myös luottamuksen kehittymiseen. Ammatillinen kyvykkyys edustaa Yael Lapidot’n, Ronit Karkin ja Boas Shamirin (2007, 30) mukaan niitä käyttäytymisen piirteitä, joilla tarkoitetaan asiantunti-juutta, kompetenssia, erityisosaamista, kokemusta, taitoja ja pätevyyttä. Hyväntahtoi-suudella tarkoitetaan johtajan vuorovaikutteisuutta, vuorovaikutustaitoja ja muita omi-naisuuksia, joissa hyvät aikomukset ja halu johdettavan hyvinvoinnin tukemiseen tule-vat esille. Johdettaville tarjottu tuki ja rohkaisu, avun järjestäminen, avoimuus,
huolen-pitämisen osoittaminen ja johdettaviin uskominen ovat merkkejä johtajan hyvistä aiko-muksista johdettavia kohtaan. Rehellisyydellä puolestaan viitataan niihin arvoihin, joi-hin johtaja uskoo. Johtajan toiminnassa ilmi tuleva johdonmukaisuus, lojaalius, eetti-syys, totuuden esiintuominen, lupausten pitäminen ja syrjimätön toiminta tuovat johta-jan arvomaailmaa näkyville. (Lapidot ym. 2007, 30; Whitener ym. 1998, 519.)