Olen soveltanut tutkimusaineiston analysoinnissa teoriasidonnaista lähestymistapaa.
LMX-teoria on ollut taustana, mutta analyysi ei kuitenkaan pohjaudu suoraan teoriaan.
Olen hyödyntänyt LMX-teoriaa luottamuksen ilmiön ajattelemisessa ja tutkimuksen synteesin laatimisessa. Teoreettinen ajattelu on auttanut vapautumaan luottamuksen ilmiön ominaisuuksien ja siinä läsnä olevien prosessien havaitsemista. Teoriasidonnai-nen analyysi etenee aineiston ehdoilla aineiston perusteella etenevän analyysin tavoin.
Aikaisemman tiedon merkitys ei kuitenkaan ole ollut teoriaa testaava, vaan uusia aja-tusuria aukova. Ajatteluprosessissa ovat vaihdelleet aineistolähtöisyys ja erilaiset val-miit mallit, joita olen pyrkinyt luovasti yhdistelemään. (ks. Koski 2011, 126–129; ks.
myös Tuomi & Sarajärvi 2018, 109–110, 133.) Tutkimusaineisto ja tutkimuskysymykset
Tutkimusaineiston lukeminen ja tutkijan teoreettinen ajattelu
LMX-teoria Hermeneuttinen tulkinnallisuus
Tutkimuskysymysten mukaisten vastausten taulukointi artikkeli kerrallaan
Tulosten nostaminen artikkeliaineistosta asiakokonaisuus kerrallaan
Teoreettinen synteesi
Olen kuvannut aineiston tarkastelun ja analyysin tutkimuksen etenemisen sisään heti johdannon, tutkimuskysymysten ja teoreettisen taustan esittelyn jälkeen. Analyysin olen laatinut tutkimuskysymysten mukaisesti niihin tutkimusaineistosta vastauksia hakien ja LMX-teoriataustaan peilaten. Ensimmäisessä osiossa olen käsitellyt varsinaista luotta-muksen käsittettä (trust itself), toisessa luottaluotta-muksen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä (factors that contribute to trust) ja kolmannessa luottamuksen vaikutuksia (outcomes of trust). Kaikkien osioiden analyyseissä olen pitäytynyt organisaation sisäisessä johtajan ja johdettavan kahdenvälisen luottamussuhteen kuvauksessa. Argumentoinnin ja teo-reettisen synteesin olen rakentanut aineiston ja tutkimuskysymysten mukaisen luotta-muksen sekä LMX-teorian taustoja vasten.
3 LEADER-MEMBER EXCHANGE (LMX) -TEORIA 3.1 LMX-teoria ja teorian kehittyminen nykypäivään
LMX-teoria on johtajan ja johdettavan välinen vaihtosuhteen teoria, jossa kuvataan joh-tajan ja kunkin johdettavan välillä ajan kuluessa tapahtuvaa yksilöllistä roolinmuodos-tusprosessia. Kyse on johtamisen sosiaalisen vaihdannan lähestymistavasta, jossa keski-tytään johtajan ja johdettavan kahdenväliseen suhteeseen. Johtaja muodostaa kunkin johdettavan kanssa yksilöllisen vaihtosuhteen, ja osapuolet määrittelevät johdettavan roolin keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Johtajien toimiessa eri tavoin eri johdettavia kohtaan, vaihtelevat samalla johdettavien rektiot johtajan toimintaan. LMX-teoriaa on aluksi kutsuttu VDL-teoriaksi, vertikaaliseksi kahdenvälisen kytköksen teoriaksi (Verti-cal Dyad Linkage theory), sillä teoriassa huomio kohdistui molemminpuoliseen vaikut-tamisprosessiin johtajan ja johdettavan välisessä suhteessa. (Danserau, Graen & Haga 1975,47; Graen & Cashman 1975, 150, 158.)
VDL-teoria on kehitetty 1970-luvulla. Teoria syntyi vaihtoehdoksi tuolloin vallalla ol-leille johtamisen lähestymistavoille, joissa johdettavat nähtiin yhtenä yhtenäisenä jouk-kona. Näissä lähestymistavoissa johtajien oletettiin yleisesti kohtelevan johdettaviaan samalla tavalla ja johtajilla nähtiin olevan jokin tietty keskimääräinen johtamistyyli.
(Brower ym. 229; Danserau ym. 1975, 47; Yukl 2010, 234.) Esillä olleiden yleisten joh-tamismallien sijaan George Graen ja James Cashman (1975, 144–145) esittivät, että johtajilla on erilaisia toimintatapoja eri työyhteisön jäseniä kohtaan. VDL teorian lähtö-oletus oli, että johtajat muodostavat joidenkin johdettavien kanssa tiiviimmän suhteen, kuin toisten johdettavien kanssa (Danserau ym. 1975, 59; Graen & Uhl-Bien 1995, 220, 225).) Vaihtosuhteiden havaittiin muodostuvan johtajan ja johdettavan välisten henkilö-kohtaisten yhteneväisyyksien sekä johdettavan osaamisen ja luotettavuuden perustalle (Graen & Cashman 1975, 147; Yukl 2010, 235). Fred Danserau ja kumppanit (1975, 59) kuvasivat tutkimuksessaan kahta vaihtosuhteen luokkaa, sisäryhmää ja ulkoryhmää.
Näitä luokkia on myöhemmin kuvattu korkean ja matalan vaihtosuhteen luokiksi.
Teorian mukaan johtajat muodostavat korkean vaihdannan suhteita yleensä vain joiden-kin johdettavien kanssa. Korkea vaihtosuhde muistuttaa kesjoiden-kinäistä riippuvuussuhdetta, jossa suhteen perustana ovat molemminpuolinen luottamus sekä keskinäinen lojaalius,
vuorovaikutus ja tuki. Korkean vaihtosuhteen rakentamisen taustana on johtajan ja joh-dettavan välillä oleva hierarkkinen suhde, ja tämän mukanaan tuoma johtajan mahdolli-suus delegoida johdettavalle vastuuta, toimintavapautta ja vaikutusvaltaa. Korkealaatui-sille LMX-suhteille on tyypillistä avoin tiedon jakaminen, luottamukseen perustuva vuorovaikutus sekä tuen ja ohjauksen saaminen työn tekemiseen. Johdettavan odotetaan antavan korkeassa vaihtosuhteessa vastineeksi paremman työpanoksen. Hänen oletetaan olevan sitoutuneempi työhön ja sen tavoitteisiin sekä huolehtivan myös joistain johtajal-le kuuluvista velvollisuuksista. LMX-suhteiden laatu on yhteydessä myös johdettavan työtyytyväisyyteen ja uralla etenemiseen. (Bauer & Green 1996, 1549; Graen & Uhl-Bien 1995, 225; Scandura & Pellegrini 2008, 101; Yukl 2010, 235.)
Danserau ja kumppanit (1975, 71) havaitsivat LMX-tutkimuksen alkuvaiheessa johtaji-en kokevan korkean vaihtosuhtejohtaji-en työntekijät luotettavampina, sitoutuneempina ja avoimempina, kuin matalan vaihtosuhteen työntekijät. Korkean vaihtosuhteen työnteki-jöiden nähtiin myös tekevän enemmän kuin mitä johtajat heiltä odottivat, jolloin työs-kentely ulottui muodollista työsopimusta laajemmalle. Matalan vaihtosuhteen nähtiin puolestaan perustuvan enemmän taloudelliseen tai sopimukseen perustuvaan vaihdan-taan, jossa työsuoritus jäi sopimuksessa määritellylle perustasolle ja keskinäinen vuoro-vaikutus niukalle tasolle. (Danserau ym. 1975, 70–73; Dienesch & Liden 1986, 621;
Graen & Cashman 1975, 154–155; Graen & Uhl-Bien 1995, 225; Seo, Nahrgang, Carter
& Hom 2018, 479.)
3.2 LMX-teorian näkökulma johtamiseen
LMX-teoriassa tarkastellaan johtamista johtajan ja johdettavan välisessä vuorovaikutus-suhteessa (Graen & Uhl-Bien 1995, 225). Johtamisen tarkastelutapa tässä tutkimuksessa nojautuu LMX-teorian taustaan, ja on näin vuorovaikutussuhteen kehitysprosessiin pe-rustuva. Tällöin johtamisen ajatellaan rakentuvan johtajan ja työntekijän keskinäisessä päivittäisessä yhteistoiminnassa. Johtaja nähdään johtamissuhteen yhtenä osapuolena yhdessä työntekijöiden ja ympäristön kanssa, jolloin johtajan ja johdettavan välisen vuorovaikutuksen merkitys on olennaista johtamiskulttuurin muotoutumisessa (Uhl-Bien 2006, 672).
Tarkasteltaessa johtamista vuorovaikutussuhteeseen perustuvana ilmiönä, on johtami-nen osapuolten välillä vaikuttavaa luottamusta, kunnioitusta ja molemminpuolista sitou-tumista. Johtaminen on tällöin yhteistyösuhteen rakentamista johdettavien kanssa, yh-dessä oppimista ja tilanteiden ratkaisemista. Johtamisen monitahoinen ilmiö sisältää näkökulmat johtajaan, johdettavaan ja kahdenväliseen vuorovaikutussuhteeseen. Näitä johtamisen ulottuvuuksia on havainnollistettu kuviossa 5. Johtamista on tarkasteltu pe-rinteisesti johtajan toimintana huomioimatta johdettavan tai vuorovaikutussuhteen nä-kökulmia (Graen & Uhl-Bien 1995, 224–225). LMX-teoriataustan mukaisesti vuorovai-kutuksen suhdeperustainen näkökulma nousee johtamisen tarkastelussa olennaiseksi.
LMX-teorian keskeisten ajatusten mukaisesti johtamisen prosessit ovat tehokkaita, kun johtaja ja johdettava kykenevät luomaan kypsän kumppanuussuhteen ja näin saavutta-maan monia suhteen tuomia etuja (Graen & Uhl-Bien 1995, 225).