The Academy of Management Review ja The Leadership Quarterly EBSCOhost (Business Source Elite) käyttöliittymä
The Leadership Quarterly
Hakukenttään (search within this publication) hakusanaksi trust*
Aineistoksi valittavien artikkelien tuli käsitellä luottamusta kahdenvälisessä suhteessa ja vastata tutkimuskysymyksiin
Tulokseksi saatiin 79
Yhdistettynä kummastakin julkaisusta kaikki tutkimukseen mukaan pääty-neet artikkelit ovat kahdenkymmenen vuoden aikajaksolta, vuosilta 1995–
2015. Tutkimusaineistoksi valikoitui yhteensä 21 tutkimusartikkelia.
Luottamustutkimuksessa angloamerikkalainen tiedetraditio on vahvasti edustettuna.
Luottamukseen liittyvään tieteelliseen tutkimukseen on kiinnostusta ympäri maailman, mutta yleisesti ottaen Yhdysvalloissa ja muualla englanninkielisessä maailmassa luot-tamustutkimuksella on vankka tutkimusperinne (Kramer 1999, 581; Laine 2008, 11).
Ilmiö kiinnostaa tutkijoita myös Euroopassa ja Aasiassa (Ladegard & Gjerde 2014; Li
& Tan 2013; Yang & Mossholder 2010). Kiinnostusta akateemista luottamustutkimusta kohtaan on myös Suomessa; väitöskirjoja on tehty muun muassa yhteiskunta- ja kaup-patieteiden sekä kasvatustieteen ja tekniikan aloilta. (Blomqvist 1997; Häkkinen 2012;
Ikonen 2013; Laine 2008; Malkamäki 2017.)
Suurin osa (n=13) tähän tutkimukseen mukaan valikoituneista tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa. Yksi tutkimus oli tehty Norjassa ja yksi Israelissa. Muut kuusi tutki-musta oli tehty kansainvälisenä yhteistyönä, ja myös näistä kolmessa tutkimuksessa oli yhdysvaltalaistutkija mukana. Muita mukana olleiden tutkijoiden maita olivat Kiina (n=5), Iso-Britannia (n=2) Australia (n=2), Singapore (n=1), Kanada (n=1) ja Taiwan (n=1). The Academy of Management Review julkaisun tutkimuksista kaikki olivat teo-reettisia. The Leadership Quarterlyn tutkimukset olivat puolestaan pääasiassa empiirisiä, vain kaksi aineistoksi valikoituneista tutkimuksista oli teoreettisia.
2.3 Hermeneutiikka taustafilosofiana ja tutkimusmenetelmänä
Hermeneutiikka voidaan ymmärtää sekä taustafilosofiana että tutkimuksen menetelmä-nä ja tieteellisen tulkinnan välineemenetelmä-nä. Hermeneutiikka on laaja, ja useita eri suuntauksia sisältävä kokonaisuus. Hermeneutiikka viittaa tekstien tulkintataitoon, ja sitä on käytetty vuosisatojen ajan vanhojen lakikirjojen ja uskonnollisten tekstien ymmärtämiseen. Tul-kintataito liittyy merkitysten etsimiseen tekstistä, jonka tutkija lukee valitsemastaan näkökulmasta. Tutkijan tehtävänä on näin esittää tekstiä koskeva oma tulkintansa. Teks-tien tulkitsemisen prosessit ovat sovellettavissa kaikkeen tieteelliseen toimintaan ihmis-tieteissä. (Habermas 1976, 119; Järvinen & Järvinen 2004, 189; Puusa & Juuti 2011b, 42; Tontti 2005, 71; Tuomi & Sarajärvi 2018, 37–38.)
Laadullinen tutkimusote pohjautuu eksistentiaalis-fenomenologis-hermeneuttiseen tie-teenfilosofiaan (Metsämuuronen 2005, 203). Tutkimuksen ajatteluprosessin perustana
voidaan pitää fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä, jossa tavoitellaan tut-kittavan ilmiön käsitteellistämistä eli jo tunnetun tekemistä tiedetyksi. Tutkittavat ilmiöt ovat sellaisenaan läsnä arkitodellisuudessa, mutta ne eivät avaudu suoraan käsitteellis-tämiselle ja ymmärkäsitteellis-tämiselle. Hermeneutiikka merkitsee tällöin yleistä tulkinnan ja ym-märtämisen teoriaa, jossa yritetään etsiä tulkinnalle mahdollisia suuntaviivoja. (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 41–42.) Tämän tutkimuksen taustafilosofiana sovelletaan hermeneut-tista tulkinnallisuutta. Analyysissä nojataan hermeneuttiseen ymmärtämiskäsitykseen, jossa havaitseminen, väittäminen ja tulkitseminen liittyvät ilmiön ymmärtämisen tavoit-teeseen (ks. Tontti 2005, 52; ks. myös Tuomi & Sarajärvi 2018, 36). Olen tulkinnut tut-kimusaineistona olevia artikkeleita esiymmärrykseeni perustuneesta ja tutkimusproses-sin edetessä jatkuvasti kehittyneestä subjektiivisesta näkökulmasta hakien vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Hermeneutiikan ydinkysymykset tieteestä, tiedosta ja tiedonalueiden luonteesta ovat muotoutuneet 1600-luvulla. Tämän päivän hermeneutiikan juuret ovat Martin Heideg-gerin hermeneuttisessa filosofiassa ja hänen vuonna 1927 julkaistussa teoksessa, Ole-minen ja aika (Sein und Zeit). Hermeneutiikan merkitys on ollut erityisesti sen kyvyssä kehittää ymmärtämisen analyysiä. Heideggerin ajatusten merkittävimpänä edustajana voidaan pitää hänen oppilastaan Hans-Georg Gadameria ja hänen vuonna 1960 julkais-tua varsinaista filosofisen hermeneutiikan perusteosta, Totuus ja metodi (Wahrheit und Methode). Teos on vakiintunut klassikoksi, johon viitataan toistuvasti ja laajasti ihmis-tieteiden teoriaa ja käytäntöä sivuavissa pohdinnoissa. (Oesch 2005, 14; Raatikainen 2004, 94–96.) Hermeneutiikka eli ymmärtäminen on Risto Harisalon (2010, 45) mukaan tulkinnallisen analyysin keskeisin menetelmä, ja Gadamer sen johtavia edustajia.
Tieteenteoreettisella tasolla Gadamer kyseenalaisti luonnontieteistä juontuvan lähtökoh-dan, jonka mukaan tieteellisen ajattelun tuli metodisesti etäännyttää tutkimuksen kohde objektiksi. Gadamer päinvastoin painotti yhteenkuuluvuutta, jossa tutkija kuuluu aina jo siihen samaan todellisuuteen, josta hänen pitäisi itsensä tutkimuksessa etäännyttää. Tut-kija on aina jo osa sitä, mitä kutsutaan objektiksi. Etäännyttämistä voidaankin pitää eräänlaisena saavuttamattomana ideaalina, jota kuitenkin pitää tutkimuksellisessa tulkit-semisessa tavoitella. Samalla on oltava tietoinen siitä, että sitä ei voida täydellisesti saa-vuttaa. Metodinen pyrkimys kriittiseen, omista ennakkokäsityksistä tietoiseen
refleksii-viseen tulkitsemiseen erottaa tutkimuksellisen tulkitsemisen jokapäiväisestä, ympäris-tössä kohdatun ymmärtämisestä. (Tontti 2005, 59, 63–64.)
Hermeneuttiseen metodiin liittyy hermeneuttisen kehän käsite, jonka Heidegger otti käyttöön. Hän kiisti, että tulkinnan kehällisyydessä olisi mitään ongelmallista, kuten kehäpäätelmissä ajatellaan perinteisesti olevan. Kaikessa tulkitsemisessa ja ymmärtämi-sessä osien ja kokonaisuuden suhde voidaan käsittää kehämäisenä. Hermeneutiikkaan sisältyvän ymmärtämisen kehämäisyyden ajatuksen mukaan yksittäiset ilmiöt voidaan ymmärtää vain sen kokonaisuuden ymmärtämisen kautta. Kokonaisuus ei ole sitä tulkit-sevalle subjektille valmiina annettu, vaan se voi muotoutua vain osien tulkitsemisen myötä. Osien ja kokonaisuuden vastavuoroinen liike nähdään kaiken tulkitsemisen ja ymmärtämisen perusrakenteena. Ennen osien ja kokonaisuuden vastavuoroisen raken-tumisen alkamista tulkitsijalla on oltava esiymmärrys ilmiöstä, että hän voi astua sisään hermeneuttiseen kehään. (Gadamer 2005, 208–209; Oesch 2005, 17; Tontti 2005, 60.) Seuraavassa kuviossa (Kuvio 3.) havainnollistetaan tämän tutkimuksen etenemisen pro-sessissa mukana olevaa hermeneuttista kehämäisyyttä. Esiymmärrys kuvaa tietämystä luottamuksen ilmiöstä tutkimusprosessin alkuvaiheessa. Ymmärtäminen ja tulkitsemi-nen eivät ala tyhjästä, vaan niiden perustana on aiempi ymmärrys. Oma esiymmärryk-seni johtajan ja johdettavan välisestä luottamuksesta on muotoutunut niin työelämän kokemuksen myötä kuin tutustuessani ilmiötä koskevaan tutkimukseen tutkimusproses-sin alussa. Tutkimusprosestutkimusproses-sin edetessä olen analysoinut luottamusilmiön tutkimusky-symysten mukaisia osa-alueita: luottamuksen käsitettä, luottamusta edeltäviä tekijöitä ja luottamuksen seurauksia. Olen tulkinnut osa-alueita niitä ilmiön kokonaisuuteen sovit-taen. Ajatteluprosessi tutkijana on ollut keskeisessä roolissa. Esiymmärrys on muok-kaantunut prosessin edetessä ja ilmiön ymmärtäminen on kehkeytynyt toistuvassa ke-hämäisyydessä.