Käyttäytymistekijät

Kuva 2. Hampaiden erosiiviseen kulumiseen vaikuttavat tekijät (Lussi 2006).

2.3.1 Käyttäytymistekijät

2.3.1.1 Ravinto

Ravintotottumukset muodostavat yhden suurimmista haasteista hampaiden erosiivisessa kulumisessa ja ravinnon onkin ehdotettu olevan tärkein ulkosyntyinen riskitekijä (O’Toole ym. 2017). Mitä useammin happamia ruokia tai juomia nautitaan, sitä suurempi riski on erosiiviselle kulumiselle (Carvalho ym. 2016). Tarkkaa rajaa sille, montako kertaa päiväs-sä happamia tuotteita on turvallista syödä tai juoda, ei ole kuitenkaan voitu osoittaa (O’Toole ym. 2017). Myös nautittavan ravintoaineen lämpötilalla sekä syömis- ja juomis-tavalla on merkitystä. Erosiivisen juoman lämpötilan noustessa sekä liikkeen myötä

ham-paita huuhtelevan vaikutuksen kasvaessa, myös mineraalien liukeneminen hammaspinnoil-ta tehostuu (Barbour ja Lussi 2014).

Hammaseroosiota aiheuttavista ruoka-aineista puhuttaessa keskitytään usein happamiin juomiin, mutta myös kiinteät happamat aineet voivat olla erosiivisiä. Esimerkiksi happa-mat hedelmämakeiset voivat olla tällaisia. Happamien makeisten imeskely ja pureskelu voi tehostaa erosiivista kulumista entisestään. Toisaalta esimerkiksi hedelmämehujen juontia pidetään eroosion kannalta haitallisempana kuin hedelmien syöntiä, koska pureskelu lisää luonnostaan syljen tuotantoa. Pureskelussa erittyvä sylki huuhtelee ja neutraloi happoja hampaiden pinnoilta syömisen loputtua ja eroosioprosessi pysähtyy nopeammin (Barbour ja Lussi 2014). Myös useiden makuvesien ja -vichyjen on todettu lisäävän eroosioriskiä.

Syynä tähän on todennäköisesti vesiin lisättyjen makuaineiden korkea sitruunahappopitoi-suus (Nguyen ym. 2018). Vaikka sokeroimattomien virvoitusjuomien ositruunahappopitoi-suus on viime vuo-sina kasvanut, on niillekin ominaista matala pH, joka johtuu usein juomien sisältämistä

sitruuna-, fosfori-, omena- ja hiilihapoista. Useimpien virvoitus- ja energiajuomien pH vaihtelee 2,5–3,5 välillä ja hammaskiille alkaa liueta, kun suun pH tippuu alle 5,5. (Tah-massebi ym.2019)

Happamien ruokien ja juomien syömisajankohdalla on myös todettu olevan vaikutusta eroosioriskiin. Esimerkiksi hedelmien syönti ruokailun yhteydessä ei kasvattanut eroosioriskiä, kun taas ruokailun välissä syödyt hedelmät kasvattivat riskiä 12-kertaiseksi.

Happamat juomat kasvattivat eroosioriskiä riippumatta siitä, juotiinko niitä aterian yhtey-dessä vai erikseen. Erikseen juotuna riski oli kuitenkin kaksinkertainen. Happaman juoman pitäminen suussa ennen nielaisua 12-kertaisti eroosioriskin ja happamien ruokien tai juo-mien saanti yli kolme kertaa vuorokaudessa yli 13-kertaisti eroosioriskin. (O’Toole ym.

2017).

Nykyään on saatavilla jo useita tuotteita, kuten tuoremehuja, joihin on lisätty kalsiumia ja näin saatu tuotteen eroosiopotentiaalia pienemmäksi (Barbour ja Lussi 2014). Tämä voi olla merkittävä parannus, sillä Public Health England:n hammasalan kliinikoille vuonna 2017 julkaiseman ohjeistuksen mukaan, erosiivisen kulumisen tärkeimpänä ulkosyntyisenä tekijänä voivat olla hedelmät ja hedelmäpohjaiset juomat.

2.3.1.2 Suun omahoito

Päivittäisellä hampaiden harjauksella on todistetusti suun terveyttä edistäviä vaikutuksia, mutta harjaustekniikasta ja käytetyistä hammastahnoista riippuen, sillä voi olla hampaiden erosiivisen kulumisen kannalta myös haitallisia vaikutuksia. Hiovat tahnat yhdistettynä voimalliseen harjaustekniikkaan, voivat aiheuttaa abraasiovaurioita ilman happojen aiheut-tamaa eroosiovaikutustakin. Eroosion pehmentämässä kiille- tai dentiinipinnassa vaurioi-den eteneminen on kuitenkin tutkimusten mukaan nopeampaa. Hammasharjan harjaspään kovuudella ei näytä olevan niin suurta vaikutusta, kuin hammastahnan hankausvaikutuk-sella ja käytetyllä harjausvoimalla (Wiegand ja Schlueter 2014).

Hammastahnassa suuhun ja hampaiden pinnalle voidaan kuljettaa monia suun terveyden kannalta hyödyllisiä aineita, kuten fluoria ja paljastuneita dentiinitubuluksia tukkivia ainei-ta (Wiegand ja Schlueter 2014). Monet hammasainei-tahnat sisältävät kuitenkin hiovia aineiainei-ta, jotka voivat olla hampaiston kannalta haitallisia. Hiovilla ainesosilla pyritään parantamaan tahnan puhdistavia ominaisuuksia sekä mahdollistamaan esimerkiksi värjäymien poiston kautta hampaiden vaaleneminen. Osa valkaisevista ja hankaavista tahnoista sisältää myös pyrofosfaatteja, joilla on hampaan remineralisaatiota häiritseviä ominaisuuksia (Therapia Odontologica 2019). Hammastahnojen hiovuus määritetään RDA-arvolla (Relative Dentin Abrasivity tai Radiotrace Dentin Abrasivity) ja erityisesti korkean RDA-arvon omaavilla tahnoilla on haitallisia vaikutuksia jatkuvassa käytössä. Erityisesti korkean eroosioriskin potilaalla, jolla hampaiden vastustuskyky abraasiota vastaan on huomattavasti heikentynyt, hiovia tahnoja tulisi välttää. Lisäksi kuluneessa hampaassa kiillettä pehmeämpi ja huo-nommin kulutusta kestävä dentiinipinta voi olla paljastuneena (Wiegand ja Schlueter 2014).

Monet suunhoitotuotteet kuten hammastahnat ja suuvedet ovat pH-arvoltaan happamia ja voivat itsessään suurentaa eroosioriskiä. Tuotteiden happamuudella saadaan aikaan kemial-lisesti paremmat edellytykset fluoriyhdisteiden stabiiliudelle sekä hampaan remineralisaa-tiolle. Suunhoitotuotteiden eroosiopotentiaalia on tutkittu kuitenkin vasta vain muutamassa tutkimuksessa, mutta esimerkiksi Listerine-suuhuuhteella on in vitro -tutkimuksessa saatu aikaan hampaiden eroosiomuutoksia (Pretty ym. 2003). On epätodennäköistä, että ham-mashoitotuotteilla saataisiin ohjeiden mukaisella käytöllä vahinkoa aikaiseksi, mutta erityi-sesti potilailla, joilla syljeneritys on heikkoa ja syljen suojaava ja happoja neutraloiva

vai-kutus on heikentynyt, on syytä huomioida myös hammashoitotuotteiden happamuus. Hap-pamien suuvesien käyttöä ennen hampaidenpesua tai oksentamisen jälkeen tulee välttää.

(Pretty ym. 2003, Hellwig ja Lussi 2014).

2.3.1.3 Sairaudet

Mahalaukun sisältö on hyvin hapanta ja jos se pääsee erinäisistä syistä nousemaan toistu-vasti suuhun, se aiheuttaa eroosioriskin kasvamisen. Syitä mahalaukun sisällön suuhun nousemiseen voivat olla muun muassa refluksitauti, alkoholismi sekä syömishäiriöt, joihin liittyy oksentelua. Oksennustaudit tai raskaudenaikaiset aamupahoinvoinnit ovat kestoltaan väliaikaisia, eivätkä tästä syystä aiheuta yhtä suurta riskiä (Carvalho 2015). Mahan happa-man sisällön nousu suuhun aiheuttaa tyypillisesti hampaiden palatinaalisten pintojen vauri-oita. Ensimmäisenä vaurioituvat yläinkisiivien palatinaalipinnat, mutta eroosiohaasteiden pitkittyessä myös muiden hampaiden palatinaalipinnat voivat vaurioitua, kuten kuvassa 3.

nähdään (Moazzez ja Bartlett 2014).

Kuva 3. Okklusaalinen näkymä refluksitautia sairastavan potilaan erosiivisen kulumisen vaurioittamasta hampaistosta (Ranjitkar ym. 2012).

Mahaneste, joka pääsee nousemaan suuhun regurgitaation, refluksitaudin tai oksentelun myötä, voi olla erosiivisen kulumisen kannalta ulkosyntyisiä happoja haitallisempaa ja sen aiheuttamat vauriot vakavampia, koska mahanesteen pH on matalampi ja puskurikapasi-teetti korkeampi kuin happamissa ravintoaineissa yleensä (Moazzez ja Bartlett 2014). Li-säksi happojen nouseminen suuhun voi olla haitallista myös ruokatorven, nielun ja suun limakalvoille (Ranjitkar ym. 2011).

Refluksitaudin prevalenssi on lisääntynyt sekä lapsilla että aikuisilla ja refluksitauti voi usein olla potilaalle täysin oireeton. Hampaiden erosiivinen kuluminen voi olla ensimmäi-nen merkki taudista ja hammaslääkärin rooli sen havaitsemissa on tärkeä. Tutkimusten mukaan keskimäärin 24 %:lla refluksitautia sairastavista esiintyi hampaiston erosiivista kulumista ja 32,5 %:lla potilaista, joilla oli erosiivisen kulumisen aiheuttamia vaurioita, oli refluksitauti (Ranjitkar ym, 2011).

Ennen oksentamista on havaittavissa syljen erityksen hetkellinen lisääntyminen, minkä uskotaan ehkäisevän happaman mahan sisällön vaikutusta hampaisiin. Syljen erityksen lisääntymistä ei kuitenkaan havaita refluksitaudista kärsivillä potilailla, koska tila on tah-dosta riippumaton eikä autonominen hermosto ohjaa sitä. Refluksitaudissa lisääntyneen syljen erityksen aiheuttamaa suojaa ei siis synny ja hampaat ovat alttiita suuhun nousevalle happamuudelle. (Buzalaf ym. 2012, Hara ja Zero 2014) Lisäksi kliinisissä tutkimuksissa on todettu refluksitautia sairastavien henkilöiden syljen olevan puskurointikyvyltään hei-kompaa kuin terveillä henkilöillä, joka voi myös osaltaan selittää refluksipotilaiden eroosiovaurioita (Hara ja Zero 2014).

2.3.1.4 Lääkitykset

Lääkeaineiden eroosiopotentiaaliin vaikuttavat, samalla tavalla kuin ravintoaineiden eroosiopotentiaaliin, aineen pH-arvo, puskurikapasiteetti sekä ionien, kuten kalsiumin ja fluorin pitoisuudet. Lisäksi oleellista on, kuinka usein ja kuinka pitkään aine pääsee vaikut-tamaan hampaan pinnalla. Pureskelu- ja imeskelytablettien sekä lääkeliuosten muodossa lääkeaineet pääsevät kosketuksiin hampaiden kanssa ja tästä syystä tulisi suosia nieltäviä tabletteja aina kun se on mahdollista. Lääkeaineet voivat lisäksi aiheuttaa suun kuivuutta, jonka seurauksena syljen hampaita suojaava vaikutus estyy (Hellwig ja Lussi 2014). Ylei-simpiä suun kuivuutta aiheuttavia lääkkeitä ovat verenpainelääkkeet tai psyykenlääkkeet, koska niiden käyttö on yleistä (Meurman 2013). Lisäksi käytössä olevien lääkevalmistei-den määrä vaikuttaa syljeneritykseen. Jo neljällä yhtä aikaa käytössä olevalla lääkeaineella on todettu olevan syljeneritystä heikentävä vaikutus (Närhi ym. 1992).

Lisäravinteet ja vitamiinit ovat usein happamia ja niiden käyttö on lisääntynyt viime aikoi-na. Esimerkiksi C-vitamiinivalmisteet ovat usein pureskeltavassa- tai poretablettimuodos-sa. C-vitamiini purutablettien on todettu voivan laskea suun pH:n jopa alle kahden. Hyvin

hapan ympäristö yhdistettynä kovan tabletin pureskeluun toistuvasti, lisäävät erosiivisen kulumisen riskiä selvästi. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet selkeän korrelaation ham-paiden eroosiomuutosten ja C-vitamiinivalmisteiden käytön välillä (Hellwig ja Lussi 2014).

Lapsille annettavat lääkkeet ovat usein nestemäisessä muodossa ja lisäksi liuokset sisältä-vät makeutusaineita tai sokeria. Usein annettuna ja pitkäaikaisessa käytössä osalla lapsilla käytetyistä lääkeaineista on eroosiota aiheuttavia vaikutuksia (Arora ym. 2012).

2.3.1.5 Muut

Hampaiden erosiivisen kulumisen yleisimpiä aiheuttajia ovat hapan ravinto tai sairaudet kuten reflukstitauti, mutta sille voivat altistaa yllättävätkin tekijät kuten kestävyysliikunta tai uimahallien allasveden kloori (Buzalaf ym. 2012). Näin myös ammatti tai harrastukset voivat lisätä yksilön eroosioriskiä. Esimerkiksi patteritehtaiden työntekijöiden sekä vii-ninmaistajilla hampaissa on todettu normaalia enemmän erosiivisen kulumisen aiheuttamia vaurioita (Barbour ja Lussi 2014).