Biologiset tekijät

2.3.2.1 sylki

Sylki on tärkein eroosiolta suojaava biologinen tekijä (Buzalaf ym.2012, Hara ja Zero 2014). Sen eritys lisääntyy automaattisesti, kun suuhun laitetaan jotain hapanta. Sylki huuhtelee eroosiota aiheuttavia aineita pois suusta ja hampaiden pinnoilta sekä neutraloi ja puskuroi happoja ja näin lyhentää erosiivisen aineen vaikutusaikaa. (Carvalho 2016.) Syl-jen sisältämät mineraalit suojaavat hampaita eroosiolta ja nopeuttavat remineralisaatiota.

Lisäksi syljen makromolekyyleistä muodostuu hampaiden pinnalle hampaita suojaava pel-likkeli, joka osaltaan rajoittaa happojen aiheuttamaa hampaiden pinnan liukenemista.

Kaikki syljen monista eroosiolta suojaavista ominaisuuksista ovat riippuvaisia syljen eri-tyksestä ja näin syljen erityksen väheneminen lisää hampaiden eroosioriskiä (Hannig M ja Hannig C 2014, Carvalho ym. 2016).

Syljen suojaavat vaikutukset alkavat usein jo ennen eroosiota aiheuttavan aineen pääsemis-tä suuhun ja ne jatkuvat vielä eroosiovaikutuksen jälkeen. Ennen eroosiovaikutusta ruokien tai juomien näkeminen ja haistaminen voivat lisätä syljen eritystä. Samoin ennen oksenta-mista autonominen hermosto saa syljen erityksen lisääntymään. Kun happopitoinen aines pääsee suuhun, syljen eritystä lisäävät niin kemiallinen kuin mekaaninen stimulaatio. Hap-pamat ja eroosiopotentiaaliltaan suuret aineet voivat moninkertaistaa syljen erityksen.

Myös ienten mekanoreseptorien venytyksen uskotaan lisäävän syljen eritystä. Kun eroosio-ta aiheuteroosio-tava aine on poistunut hampaiden pinnoileroosio-ta, syljen sisältämät mineraalit auteroosio-tavat remineralisoimaan happojen vaikutuksesta demineralisoituneita hampaiden kovakudoksia.

(Hara ja Zero 2014).

Syljen eroosiolta suojaavaan vaikutukseen vaikuttavat syljen erityksen lisäksi myös syljen koostumus. Mukoosin syljen on todettu suojaavan hampaita seröösiä sylkeä huonommin.

Syljen suojaava vaikutus vaihtelee myös suun eri alueilla. Hampaat jotka ovat lähellä iso-jen sylkirauhasten ulostuloaukkoja ovat todennäköisesti paremmin suojattuna eroosiolta ja erosiiviselta kulumiselta, kuin sellaisilla alueilla olevat hampaat, joihin syljen huuhteleva vaikutus ei pääse yhtä hyvin vaikuttamaan (Lussi ym. 2012). Erosiivista kulumista voivat edesauttaa tekijät, kuten kielen ja poskien limakalvojen liikkeiden kuluttava vaikutus (Hara ja Zero 2014).

Vetykarbonaatti on syljen puskurikapasiteetin kannalta tärkein tekijä ja sen pitoisuus syl-jessä voi nousta leposyljen 5 mmol/l pitoisuudesta stimuloidun syljen jopa 60 mmol/l.

Myös divetyfosfaatilla on vaikutusta puskurikapasiteettiin, mutta se on huomattavasti ve-tykarbonaatin vaikutusta pienempi (Hara ja Zero 2014). Hampaiden kannalta tärkeimmät syljen sisältämät ionit ovat kalsium, fosfori ja fluori, jotka suojaavat demineralisaatiolta ja edistävät remineralisaatiota (Baumann ym. 2017).

Lussi työryhmineen vertaili vuonna 2012 tutkimuksessaan pH-arvoja koehenkilöiden ham-paiden pinnoilta appelsiinimehun juomisen jälkeen. Tutkimuksessa oli koehenkilöinä poti-laita, joilla oli eroosiovaurioita hampaissa sekä potipoti-laita, joilla ei ollut eroosiovaurioita.

Tutkimuksen tuloksena todettiin, että potilailla, joiden hampaissa oli eroosiovaurioita, pH-arvo hampaiden pinnalla laski alhaisemmaksi ja pysyi pidempään alhaisena kuin kontrolli-ryhmällä. Syljen eritysnopeuksissa ei ollut suuria eroja koehenkilöiden välillä ja ainut

sel-keä ero löydettiin sylkien puskurikapasiteeteista. Eroosiopotilaiden syljen puskurointikapa-siteetti oli kontrolliryhmään verrattuna heikompi.

2.3.2.2 Hyposalivaatio

Normaali leposyljen eritys vaihtelee välillä 0,3-0,4 ml/min. Patologisena hyposalivaationa pidetään arvoja, jotka alittavat 0,1 ml/min. Stimuloidun syljen eritys vaihtelee normaalisti välillä 1,5 - 2,0 ml/min ja hyposalivaationa pidetään arvoja jotka alittavat 0,5 - 0,7 ml/min (Pedersen ym. 2018).

Hyposalivaatio on yleinen ongelma ja siitä kärsii noin 15-30% väestöstä. Syljen erityksen vähenemiseen voivat vaikuttaa lääkitykset ja sairaudet, kuten Sjögrenin syndrooma, reu-mataudit ja diabetes sekä kasvojen tai kaulan alueen sädehoito. Lisäksi menopaussi, ruo-kavalio sekä liikuntatottumukset ovat yleisiä syljen eritykseen vaikuttavia tekijöitä (Meur-man 2013, Delgado ym. 2016). Syljen erityksen vähenemisellä on hampaiden eroosioriskin kasvamisen lisäksi monia muitakin potilaan kannalta haitallisia vaikutuksia, kuten niele-misvaikeudet, puhevaikeudet sekä pahanhajuinen hengitys (Hara ja Zero 2014, Pedersen ym. 2018). Tästä syystä suunhoidon ammattilaiset suosittelevat usein hyposalivaatiosta tai kserostomiasta kärsiville potilaille kuivan suun tuotteita, joiden tarkoituksena on helpottaa oireita. (Delgado ym. 2016). Hyposalivaatiopotilaille suositellaan usein myös veden juon-tia pitkin päivää suun kostuttamiseksi. Juomana ei tule kuitenkaan käyttää esimerkiksi happamia maustettuja kivennäisvesiä, jotka voivat lisätä eroosioriskiä (Hellwig ja Lussi 2014).

Delgado työryhmineen testasi vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessaan kuivalle suulle tarkoitettujen tuotteiden pH-arvoja ja eroosiopotentiaalia. Eroosiopotentiaalia testatessa kontrolliaineina toimivat hanavesi ja sitruunahappo. Kolme tuotetta seitsemästä ei aiheut-tanut eroosiovaurioita testin aikana ja neljällä eroosiovaurioita saatiin aikaiseksi. Pahiten eroosiota aiheuttanut tuote sai aikaan 9,6% kovakudoskadon (vrt. sitruunahappo 18,77%).

Tutkimuksessa todettiin neljän tuotteen seitsemästä sisältävän sitruunahappoa ja yhden tuotteen pH-arvon olevan jopa 3.03. Tuotteiden pH-arvon ja eroosiopotentiaalin välillä oli vahva korrelaatio. Osaa testatuista tuotteista suositeltiin käyttämään pitkin päivää sekä käytettäessä purskuttelemaan ja pitämään tuotetta suussa.

Hyposalivaatiopotilaiden hampaiden erosiivisen kulumisen ehkäisemisestä on vasta vähän tutkittua tietoa. Hoitona suositellaan yleisesti syljen eritystä stimuloivia tuotteita. Lisäksi vahvasti fluorattuja ja kalsiumia sisältäviä hammastahnoja on ehdotettu käytettäviksi (Hara ja Zero 2014).

2.3.2.3 Pellikkeli

Pellikkeli on puoliläpäisevä kalvo ja diffuusioeste, joka muodostuu kaikille hammaspin-noille, jotka ovat suuontelossa ja joka liukenee pois jatkuvasti happoaltisuksen aikana.

(Baumann ym 2017). Pellikkeli muodostuu syljen, ientaskunesteen, veren, bakteerien, li-makalvon ja ravinnon makromolekyyleistä. Se suojaa hampaita osittain eroosiolta, mutta ei pysty ehkäisemään sitä kokonaan. Pellikkelin tärkein eroosiolta suojaava tekijä on toden-näköisesti sen pohjakerroksessa sijaitsevat proteiinit ja peptidit, jotka sitovat kalsiumia ja fosfaattia. Tämä auttaa pitämään kalsiumin ja fosfaatin konsentraation pellikkelin sisällä suurempana ja näin suojaamaan kiilteen pintaa demineralisaatiolta. Pellikkelin verkkomai-sesta rakenteesta johtuen ionit pääsevät kuitenkin liikkumaan sen läpi, mikä on tärkeää kovakudosten remineralisaation kannalta (Hannig ja Hannig 2014).

Pellikkelin eroosiota vastaan antamaan suojaan vaikuttavat sen koostumus, paksuus, kehit-tymisaika sekä eroosiovaikutuksen aggressiivisuus. (Hara ja Zero 2014) Esimerkiksi kah-den tunnin aikana kehittyneen pellikkelin on todettu vähentävän appelsiinimehun eroosio-vaikutuksia kiilteelle 10 minuutin ajan. 20 minuutin jälkeen suojaavaa vaikutusta ei enää ollut. Samassa tutkimuksessa todettiin myös, että kahden tunnin aikana kehittynyt pellikke-li ei antanut minkäänlaista suojaa dentiinipinnalle, mutta selkeää syytä tälle ei tiedetä (Hara ym. 2006).

Baumann työryhmineen testasi vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessaan syljen kal-siumionikonsentraation vaikutusta pellikkelin antamaan suojaan hammaseroosiota vastaan.

Kovakudosnäytteitä käsiteltiin normaalissa syljessä, keinosyljessä, sekä suodatetussa syl-jessä, ennen kuin ne altistettiin eroosiolle. Testin tuloksena huomattiin, että syljen eroosiol-ta suojaava vaikutus riippuu proteiinien ja ionikonsentraation yhteisvaikutukseseroosiol-ta. Sekä syljen sisältämät proteiinit että ionit suojaavat itsessään hampaita eroosiolta, mutta niiden konsentraatioiden suhteella voi olla vaikutusta eroosiolta suojaavaan vaikutukseen sitä parantavasti tai heikentävästi. Kun kalsiumkonsentraatio on matala, syljen proteiinit

sitou-tuivat kiilteen kalsiumiin muodostaen pellikkelin, mutta tällöin sylki on kaukana saturaa-tiopisteestä kalsiumin suhteen ja siihen voi liueta enemmän kalsiumia hampaista. Toisaalta tilanteessa, jossa syljen kalsiumionikonsentraatio on suuri, voivat proteiinit sitoutua syljen vapaisiin kalsiumioneihin kiilteen kalsiumin sijaan. Tällöin pellikkelin muodostuminen voi olla heikompaa, mutta toisaalta syljen saturaatiopiste kalsiumionien suhteen on lähempänä.

Viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että pellikkeli muodostuu jopa yli 130:sta eri proteiinista, jotka luovat pellikkelissä kolme ryhmää. Ensimmäinen ryhmä muodostuu pro-teiineista, jotka sitovat kalsiumioneja, toinen ryhmä sitoo fosfaatti-ioneja ja kolmas ryhmä muodostuu proteiineista, jotka sitoutuvat toisiin proteiineihin. Kalsiumia ja fosfaattia sito-vat proteiinit osallistusito-vat pääasiassa pellikkelin muodostumiseen sen alkuvaiheessa (5-10 min) ja toisia proteiineja sitovat proteiinit ovat osallisena pellikkelin muodostumisen myö-hemmässä vaiheessa (Hannig ja Hannig 2014).

2.3.2.4 Muut

Hampaiden erosiiviseen kulumisen vaikuttavia biologisia tekijöitä ovat syljen eritys ja sen ominaisuudet, pellikkeli, hampaiden ja suun pehmytkudosten anatomia sekä pehmytkudos-ten liikkeet (Barbour ja Lussi 2014). Hampaisiin vaikuttavat suussa monet tekijät. Esimer-kiksi sylkirauhasten ulostuloaukkojen läheisyydessä oleviin hampaisiin voi kohdistua suu-rempi huuhteluvaikutus erittyvästä syljestä, kun taas osaan hampaista voi kohdistua sijain-nista riippuen esimerkiksi kielen tai poskien limakalvojen vaikutuksesta muita hampaita suurempi mekaaninen kulutus (Zero ja Hara 2014).