Ohjauksesta saatavilla olevan tiedon merkitys korostuu monin eri tavoin opiskelijoiden vastauksissa. Vaikka olisi suotavaa, että opiskelijoista enemmän kuin alle 50 % tietäisi kenen puoleen kääntyä tarvitessaan ohjausta opintoihinsa, ovat suurimman osan opiskelijoista opinnot edenneet hyvin. Tämän lisäksi huomattava osa opiskelijoista pitää realistisena suorittaa 55 opintopistettä lukuvuoden aikana, mikä on linjassa myös Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamien tavoitteiden kanssa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2 2015). Klusterianalyysista saadut tulokset vahvistavat osaltaan ohjauksesta saatavilla olevan tiedon merkitystä yliopisto-opiskelijan kokonaisvaltaisessa opinnoissa menestymisessä. Opiskelijan kokemus riittävästä ohjauksesta
88 yhdistettynä ohjauksesta saatavilla olevaan tietoon havaittiin olevan yhteydessä opinnoissa etenemiseen ja jaksamiseen sekä uskoon omasta työllistymisestä. Ohjauksen säännöllisyydellä vastaavaa yhteyttä ei tullut esiin. Itä-Suomen yliopistossa olisikin tulosten valossa tärkeä panostaa erityisesti opiskelijoille suunnattuun viestintään sekä ohjauksesta helposti saatavilla olevaan tietoon.
Ainoastaan noin kolmasosa kyselyyn vastanneista Itä-Suomen yliopiston opiskelijoista kokee saavansa riittävästi ohjausta opintojensa aikana. Suurimman luokan muodostavat kuitenkin ne opiskelijat, jotka eivät koe saaneensa riittävästi ohjausta, minkä lisäksi suurin osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei tapaa ketään ohjausta antavaa tahoa säännöllisesti. Laadukkaan ohjauksen kriteerien (Moitus, ym. 2001, 11) ei voi katsoa siis tältä osin täyttyvän. Ongelmat palvelurakenteen kokonaisvaltaisessa hahmottamisessa eivät yliopistokentällä ole tavattomia ja opiskelijoiden vastaukset noudattelivat myös aikaisempien tutkimusten linjaa (ks. esim.
Nummenmaa 2011, 182; Moitus, ym. 2001, 29). Erityisesti opiskelijat, joiden ohjauksellisia tarpeita käsittelevät vastaukset pitivät sisällään useita teemoja, hyötyisivät todennäköisesti holistisesta opiskelijakeskeisestä ohjausmallista, jossa yhdistyvät kokonaiskuva kaikista ohjauksen toimijoista ja toimijoiden vastuualueista sekä ohjauksen osa-alueista (Herranen & Penttinen 2008, 10).
Huomattavan suuri osa (81 %) opiskelijoista on kuitenkin saanut ohjausta lähinnä opintojensa suorittamiseen, vaikka holistisen ohjauksen mallin mukaisesti ohjauksen tulisi käsittää niin oppimisen ja opiskelun ohjauksen, persoonallisen kasvun tukemisen sekä ammatillisen ohjauksen ja uraohjauksen. (Herranen & Penttinen 2008, 10). Erityisesti ohjauksen tarpeesta työelämään liittyen ilmenevät opiskelijoiden useat päällekkäiset ohjaukselliset tarpeet ja onkin aiheellista pohtia, pystyvätkö UEF:n kaksi uraohjaajaa ja psykologi (UEF 2018) näihin tarpeisiin vastaamaan.
Vaikka opintojen ohjaus vaikuttaakin kyselyn tulosten perusteella painottuvan opintojen suorittamiseen, myös määrällisesti suurin osa avoimista vastauksista käsitteli opiskelijoiden tarvetta henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekemiseen ja opintojen suunnitelmalliseen suorittamiseen. Osa opiskelijoista oli laatinut HOPS:n myöhäisessä vaiheessa opintoja ja osa ei ollut tehnyt tätä lainkaan, vaikka opetusministeriön ja yliopistojen välisissä tulosneuvotteluissa on sovittu, että vuodesta 2006 alkaen kaikissa yliopistoissa ja kaikilla koulutusaloilla tulee HOPS laatia (Finlex 2005). Opiskelijoiden toiveissa myös oli, että heti opintojen alusta lähtien olisi ollut suunnitelma siitä, kuinka rytmittää ja suunnitella opintonsa järkeväksi kokonaisuudeksi. Tarve ohjaukselle opintojen alkuvaiheessa on tullut esiin myös muissa tutkimuksissa (esim. Wilcoxin,
89 Winnin ja Fyvie-Gauldin 2005) minkä lisäksi HOPS:n laadinnan merkitys on nähtävillä tarkasteltaessa opiskelijan polkua ohjauksen näkökulmasta (Lairio& Rekola 2007, 113). Opintoihin kiinnittymiseen kuuluva opiskelijan syvenevä osallistuminen mahdollistuu ainoastaan opiskelijan kyetessä sitoutumaan opintoihinsa minkä lisäksi kuulumisen tunne edellyttää merkityksellisyyden kokemusta opinnoista. Molemmissa tarkoituksenmukaisella alkuvaiheen ohjauksella on keskeinen rooli.
Tutkimuksessa ilmennyt tulos oman laitoksen tai osaston henkilökunnasta yleisimpänä ohjaustahona ei ole yllättävä, sillä he toimivat lähimpänä opiskelijaa (Herranen & Penttinen 2008, 11). On merkittävää, että vertaistuutorit ovat neljänneksi yleisin ohjaustaho tässä aineistossa tuutoroinnin painottuessa vahvasti ainoastaan opintojen alkuvaiheeseen (Suorsa 2016, 38).
Tärkeää on siis jatkossakin pitää huolta siitä, että vertaistuutoreille tarjotaan riittävästi koulutusta toimintansa pohjalle ja resurssit toiminnalle varmistetaan. Wilcoxin, Winnin ja Fyvie-Gauldin (2005, 720) havainto opiskelijoiden vertaistuutoroinnin yhteydestä hyviin oppimistuloksiin ja tätä kautta myös mahdollisesti opintojen loppuun saattamiseen vahvistavat tätä ajatusta. Avun ja ohjauksen pyytäminen tuutoreilta voi olla matalamman kynnyksen takana, kuin yliopiston henkilökunnan puoleen kääntyminen. Tampereella käytössä olevasta vertaisohjaajan mallista (Jyväskylän yliopisto 2 2017) on saatu hyviä tuloksia, joiden pohjalta toimintaa voisi harkita myös Itä-Suomen yliopistoon.
Vahvoista työllistämistavoitteista (Budapestin-Wienin julistus 12.3.2010) huolimatta ainoastaan puolet kyselyyn vastanneista opiskelijoista uskoo työllistyvänsä heti valmistumisen jälkeen.
Säännöllisellä ohjauksella ei voida tässä tutkimuksessa havaita olevan yhteyttä opiskelijoiden uskoon omasta työllistymisestään, vaan todennäköisimmin töitä heti valmistumisen jälkeen uskovat saavansa itseohjautuvat opiskelijat. Jerevanin ministereiden julkilausumassa (2015) esitetyt ongelmat, kuten jatkuva yhteiskunnallinen ja talouden kriisi, suuret työttömyysluvut sekä nuorten marginalisoituminen kasvavassa määrin, voivat osaltaan olla yhteydessä heikkoihin työllistymisuskomuksiin. Oman osaamisen kehittämistä työelämätaitoja vastaavaksi sekä tutkinnon työelämärelevanttiutta pidettiin tärkeimpinä osina työelämään liittyvässä ohjauksessa, mikä toisaalta viestii opiskelijoiden vahvasta halusta työllistyä omalle alalleen valmistumisen jälkeen. Avoimet vastaukset koskien työelämää olivat linjassa näiden kanssa, alleviivaten erityisesti oman opintokokonaisuuden ja sivuainevalintojen mielekkyyttä työllistymisen kannalta. Tulosten
90 perusteella opiskelijat pitävät työllistymistä tärkeänä, mikä selittää myös ohjauksen tarvetta työelämään liittyviin asioihin.
Tutkimuksessa saadut tulokset seikoista, jotka ovat opiskelijoiden kokemusten mukaan vaikuttaneet näiden opinnoissa etenemiseen, ovat ristiriidassa tutkinto-ohjelmille Bolognan prosessin ja AHOT:n kautta asetettujen tavoitteiden kanssa. Läpinäkyvyyden oppimistavoitteiden ja työmäärien kuvauksissa, joustavien oppimispolkujen sekä kunnollisten opetus- ja arviointimenetelmien nähdään mahdollistavan opiskelijoiden henkilökohtaisten tarpeiden toteutuminen. (Jerevanin ministereiden julkilausuma 2015). Kuitenkin tutkimuksessa tulivat esiin opiskelijoiden epätietoisuus siitä, mitä heiltä opintojen suorittamisessa odotetaan sekä yllättävät muutokset tutkintorakenteissa. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin kokee opintojensa edenneen hyvin, minkä lisäksi merkittävä osa opiskelijoista (58 %) pääsi asetettuun tavoitteeseen 55 opintopisteen suorittamisesta vuodessa.
Ainoastaan vajaa 10 % opiskelijoista ilmaisi työnteon vaikuttaneen opintojensa etenemiseen, mutta tilastollisesti tarkasteltuna pystyttiin havaitsemaan päätoimisesti työssäkäyvien suhtautuvan negatiivisemmin mahdollisuuksiinsa suorittaa 55 opintopistettä vuodessa kuin päätoimiset tai sivutoimiset opiskelijat. Tulos vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia (Korhonen ja Rautopuro 2012, 111; Lempinen & Tiilikainen 2001; Vesikansa ym. 1998, 52) opiskeluiden aikaisen työskentelyn kielteisestä vaikutuksesta opintojen etenemiseen. Työntekoa käsittelevissä avoimissa vastauksissa omalla alla työskentelyn opiskeluaikana kuvattiin olevan kuitenkin lähinnä positiivinen ongelma. Työnantajien näkökulmasta jo työkokemusta hankkineen yliopisto-opiskelijan voikin mahdollisesti ajatella olevan helpommin palkattava kuin työkokemusta vailla olevan maisterin, minkä takia kysymys työskentelyn kannattavuudesta opintojen ohella ei ole yksiselitteinen.
Suurin osa joustavia opintomahdollisuuksia toivovista opiskelijoista olisi halunnut nopeuttaa opintojaan, mutta tutkintorakenteiden jäykkyys ei tätä ollut mahdollistanut. Osaamisen tunnustamisen yhtenä keskeisimmistä tavoitteista ollessa opintoaikojen lyhentäminen (Opetusministeriö 2007, 12) tämä vaikuttaa asialta, joka edellyttää yliopiston taholta edelleen toimia. Myös UEF:n kannustus 60 opintopisteen suorittamiseen vuodessa (UEF 2016) sekä Kelan (Kela 5 2016) edellyttämä opintopisteiden minimimäärä tuen myöntämiselle ovat epäsuhdassa niiden opiskelijoiden kohdalla, joille ei ole tarjottu riittävästi opintosuoritusmahdollisuuksia.
Opiskelijan näkökulmasta katsottuna voidaan ajatella, että hinta opintojen etenemättömyydestä
91 jää opiskelijan maksettavaksi, vaikka taustalla olisivatkin läheisempää tarkastelua vaativat opintorakenteet ja opiskelijan omat vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen olisivat joissain tapauksissa olleet vähäiset.
Positiivisena voi pitää Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden korkeita tuloksia opinoissa jaksamiseen ja opiskelukykyyn liittyen. Molemmissa teemoissa näistä vastauksista muodostuivat suurimmat ryhmät. Tämä selittänee myös verrattain pienen joukon tarvetta psykososiaaliseen tukeen opintojen aikana. Ohjauksen tyypillisesti painottuessa yliopistoissa vain opintoihin liittyviin teemoihin (Eriksson & Mikkonen 2003, 37) voi tuloksia pitää resurssien näkökulmasta tarkasteltuna hyödyllisenä. Kuitenkin avoimissa vastauksissa jaksamiseen ja terveyteen keskittyvä teema oli toiseksi suurin heti opintojen rakenteisiin liittyvän teeman jälkeen ja esiintyi usein yhdessä sosiaaliset syyt –teeman kanssa. Voisiko olla niin, että psykososiaalista tukea ei edelleenkään nähdä ohjauksen kenttään kuuluvaksi, minkä takia usea vastaaja ei ole tätä vaihtoehtoa valinnut, mutta opintojen etenemistä vapaasti pohtiessaan nämä teemat kuitenkin tulevat esille? Toinen vaihtoehto on, että jaksamiseen, terveyteen ja sosiaalisiin syihin liittyvistä ongelmista huolimatta avun tarvetta ei kuitenkaan nähdä olevan. J oka tapauksessa tulokset ovat jossain määrin ristiriidassa keskenään ja asian selventäminen vaatisi lisätutkimusta.
Tiedekuntien ja kampusten väliset erot ovat mielenkiintoisia. Filosofisen tiedekunnan opiskelijat näkevät opinnoissa etenemismahdollisuutensa paremmiksi kuin luonnon- ja metsätieteiden tiedekuntien opiskelijat tai yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekuntien opiskelijat. Filosofisen tiedekunnan opiskelijat olivat suorittaneet myös todennäköisemmin 55 opintopistettä lukuvuoden aikana kuin yhteiskunta- ja kauppatieteiden opiskelijat ja he olivat tyytyväisempiä jaksamiseensa opiskelijoina kuin luonnon- ja metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat. Filosofisen tiedekuntaan kuuluvat kasvatustieteilijät voivat osaltaan vaikuttaa tiedekuntaa määrittäviin positiivisiin tuloksiin kasvatustieteiden alojen valmistumisaikojen ollessa tyypillisesti valtakunnallisestikin tarkasteltuina lyhyitä (Leino 2000, 5-6). Tätä väitettä tukee opettajien kouluttamiseen keskittyneen Savonlinnan kampuksen tilastollisesti suurempi osuus 55 opintopisteen suorittamiseen kuin yhteiskuntatieteisiin ja luonnontieteisiin painottuneen Kuopion kampuksen.
Kokonaisuudessaan tutkielman tuloksia voi pitää Itä-Suomen yliopiston näkökulmasta myönteisinä: opiskelijat vaikuttavat pärjäävän opinnoissaan suhteellisen hyvin, vaikka puutteita ohjauksesta löytyykin. Palvelurakenteen selkiyttäminen ja lisäkoulutuksen tarjoaminen ohjausta toteuttaville tahoille niin ohjauksen peruslähtökohdista kuin myös opiskelijalle ulottuvan
92 palvelurakenteen kokonaisuudesta olisi ensiarvoisen tärkeää. Opiskelijoiden kyetessä suunnittelemaan opintojaan ja uraansa sekä käsittelemään itselle kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä asioita, hyödyt olisivat sekä inhimillisestä että todennäköisesti taloudellisesta näkökulmasta kannattavat. Laadukkaan ohjauksen saamisen tulee olla jokaisen Itä -Suomen yliopiston opiskelijan lähtökohtainen oikeus.
93
Lähteet
Ansela, M., Haapaniemi, T. & Pirttimäki, S. 2005. Yliopisto-opiskelijan hops. Ohjaajan opas. Kuopio:
Kuopionyliopistonoppimiskeskus.
Barnett, R. 2003. Engaging students. In The Idea of Engagement: Universities in Society, ed. S.
Bjarnason and P. Coldstream, 251-271. London: Association of Commonwealth Universities.
Burke Johnson, R. ja Onwuegbuzie, A. J. 2004. Mixed Method Research: A Research Paradigm Whose Time Has Come. Educational Researcher, Vol 33, No. 7, pp. 14-26.
Campus Conexus 2017. Campus Conexus – Opiskelijanhyväksi.Viitattu 9.6.2017.http://www.campusconexus.fi/
Coates, H. 2006. Student Engagement in Campus-based and Online Education. New York: Taylor &
Francis e-Library.
Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1998: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Finlex 1998/986. Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Viitattu 3.1.2017.
http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1998/19980986
Finlex 2005. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yliopistolain muuttamisesta. Viitattu 5.1.2018.
https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2005/20050012#idp451703424 Finlex 2011. Yliopistolaki 24.7.2009/558. Viitattu 15.2.2016.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558#L5
Finlex 2013. HE 116/2013. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opintotukilain sekä
lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130116
Garrett, C. 2011. Defining, Detecting, and Promoting Student Engagement in College Learning Environments. Transformarive Dialogues: Teaching & Learning Journal 5:2, 1-12.
Haynes, C. (2006): The Integrated Student. Foster Holistic Development to Advance Learning. About Campus 10:6, 17-23.
Helsingin Sanomat 29.8.22017. Miksi opiskelijan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan?
Kokoomusnuoret ja liberaalipuolue käyvät jälleen vuosikymmeniä kestäneeseen taistoon. Viitattu 13.4.2018. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005345399.html
Helsingin Sanomat 2016. Uutta opintotukimallia tarvitaan.Viitattu 8.8.2017.http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002889148.html
Helsingin yliopisto 2017. Pikaohjeita SPSS:lle (Reunamo). Ryhmittelyanalyysi (klusterianaalysi, Cluster Analysis)Viitattu
10.6.2017http://www.helsinki.fi/~reunamo/opetus/spssohje.htm#Ryhmittelyanalyysi Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2002. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Honkanummi, E. 2005. Pääomat pääosassa kehittämistyössä. Sosiaalipsykologi 1/2005.
Itä-Suomen yliopisto 2014. Jatko-opinto-opas. Lukuvuosi 2014-2015. Joensuu.
94 Itä-Suomen yliopiston opetuksen koordinaatioryhmä 2010. Perustutkinto-opiskelijoiden ohjauksen toimenpideohjelma 2010-2013. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio.
http://www2.uef.fi/documents/10437/118773/Perustutkinto-opiskelijoiden+ohjauksen+toimenpideohjelma.pdf/8a7e624c-e1c2-4a58-8eb7-e7c39ae31191 Itä-Suomen yliopisto 2017. Tieteidenvälisiä ratkaisuja – Itä-Suomen yliopiston strategia 2015-2020.
http://www2.uef.fi/documents/10437/2523859/UEF+strategiaesite+2020.pdf/82d32b34-d708-4480-a127-35cb219e8def
Jick, T.D. 1979. Mixing qualitative and quantitative methods. Triangulation in action. Teoksessa:
Plano Clark, V. L. ja Creswell, J. W. The Mixed Method Reader 2008. University of Nebraska-Lincoln. The United States of America.
Jyväskylänyliopisto 2017. Hyvis-toimintamalli ja Hyviksen tehtävänkuvaus. Viitattu 14.3.2017.
https://www.jyu.fi/studentlife/hyvishttps://www.jyu.fi/studentlife/hyvis/Hyviksen_tehtavankuvau s
Jyväskylän yliopisto 2017 2. Tiivistelmä opiskelijapalautteista. Viitattu 3.1.2017.
https://www.jyu.fi/studentlife/hyvis/Tiivistelma%20opiskelijapalautteista
Jyväskylän yliopisto 2017. Monimenetelmäisyys tutkimuksessa. Viitattu 14.2.2017.
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/moni menetelmaisyys
Kansalaisaloite.fi 25.9.2017. Aloite ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistamiseksi. Viitattu 13.4.2018. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2635
Karjalainen, A. 2003. Akateeminen opetussuunnitelmatyö. Oulu: Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö.
Kaufman, L. ja Rousseeuw, P. J. 2005. Findinggroups in data. An introduction to Cluster Analysis.
New Jersey: A John Wiley & Sons, Inc., Publication.
Kela 1 2016. Opintotuki 2016. Viitattu 2.3.2017
http://www.kela.fi/documents/10180/681919/Optuinfo.pdf/d3f6399c-c718-4057-81ae-88e525e099f8
Kela 2 2017. Korkeakouluopintojen edistyminen. Viitattu 2.3.2017. http://www.kela.fi/opintojen-edistyminen-korkeakouluopinnot
Kela 1 2017. Opintotuki 2017-2018. Viitattu 8.8.2017.
http://www.kela.fi/documents/10180/681919/Optuinfo.pdf/d3f6399c-c718-4057-81ae-88e525e099f8
Korhonen, V. 2005. Merkittävät oppimiskokemukset yliopisto-opiskelussa. Teoksessa Nummenmaa, A-R., Lairio, M., Korhonen, V. & Eerola, S. (toim.) Ohjaus yliopiston oppimisympäristössä. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy, 55-74.
Korhonen, V. &Hietava, S. 2011. Mikä opiskelijaa motivoi, mikä ei? Korkeakouluopintoihin sitoutuminen motivaationäkökulmasta tarkasteltuna. Campus Conexus –projektin julkaisuja B:2.
Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö. Tampere.
Korhonen, V. 2012. Towards inclusive higher education? Outlining a student-centered counseling framework for strengthening student engagement. Teoksessa S. Stolz& P. Gonon. Challenges and Reforms in Vocational Education – Aspects of Inclusion and Exclusion. Bern: Peter Lang. 297-320.
95 Kunttu, K. ja Pesonen, T. 2012. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Helsinki.
Lairio, M., Puukari, S ja Varis, E. 1999. Opinto-ohjaajan toimenkuva. Teoksessa M. Lairio ja S.
Puukari, (toim.) Opinto-ohjaajan toimenkuva muuttuvassa yhteiskunnassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 1, 21-4.
Lairio, M. & Rekola, H. 2007. Opiskelijoiden tarpeet ohjauskulttuurin kehittämisen lähtökohtana.
Teoksessa Lairio, M. & Penttilä, M. (toim.) Opiskelijalähtöinen ohjaus yliopistossa. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopistopaino, 107-127.
Laitinen, K., Pekonen, E. & Pirttimäki, S. 2009. Hopskäytäntöjen nykytilanne. Hopsohjaajien näkemyksiä tutkintouudistuksen tavoitteiden toteutumisesta. Kuopio: Kuopion yliopiston oppimiskeskus.
Laukkanen, E. 1988. Korkeakouluopinnot : keskeyttäminen, viivästyminen ja ammatillinen epävarmuus. Helsinki: Taloudellinen suunnittelukeskus.
Laukkanen, M. 2008. Opiskelijan oikeusturva. Näkökohtia opiskelijoiden ennakolliseen ja jälkikäteiseen oikeusturvaan opinnoissa ja opiskeluvalinnoissa. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Leino, P. 2000. Tavoitteena osaaminen ja asiantuntijuus. Teoksessa J. Mikkonen. Opintoviikon ongelmat. Helsingin yliopisto. Opintoasiainosaston julkaisuja 20/2000.
Lempinen, P. & Tiilikainen, A. 2001. Opiskelijatutkimus 2000. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 21/20001. Helsinki.
Lähteenoja, S. 2010. Uusien opiskelijoiden integroituminen yliopistoon. Sosiaalipsykologinen näkökulma. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 23, Helsingin yliopisto
Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R. 2001. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakoulussa. Helsinki: Korkeakoulujen
arviointineuvoston julkaisuja 13:2001.
Mikkonen, J., Lavikainen, E. & Saari, J. 2013. Monituloiset - Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa. Helsinki: Otus 40/2013.
Mäkitalo, M. 2004. Ohjaustyön jäsentäminen ja avainosaamisen käsite. Teoksessa J.
Onnismaa, H. Pasanen & T. Spangar (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3.
Jyväskylä: PS-kustannus, 233–240.
Nikander, P. 2010. Laadullisten aineistojen litterointi, kääntäminen ja validiteetti. Teoksessa Ruusuvuori, J. & Nikander, P. & Hyvärinen, M. Tampere: Vastapaino.
Nummenmaa, A. R. ja Lairio, M. 2005. Moniääninen ohjaus. Näkökulmia korkea-asteen
ohjaukseen. Teoksessa Nummenmaa, A. R., Lairio, M., Korhonen, V. ja Eerola, S. (toim.) Ohjaus yliopiston oppimisympäristössä. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.
Nummenmaa, A-R. 2011. Moniammatillinen ohjaus jaettuna osaamisena. Teoksessa Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd, P. &Värri., V-M. Korkeajännityksiä – Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere: Tampere University Press.
Nykänen, S., Karjalainen, M., Vuorinen, R. &Pöyliö, J. 2007. Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen –poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö voimavarana. Jyväskylä:
Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 34.
96
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37599/978-951-39-2747-9.pdf?sequence=1
OAJ 2017. Koulutuksen laihat vuodet. Viitattu
25.7.2017.http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut?juttuID=1408910673888
Opetushallinnon tilastopalvelu 2016. Yliopisto-opiskelijoiden aikaisempi koulutus. Viitattu 23.6.2016.
https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Yliopistot%20-%20opiskelijoiden%20aikaisempi%20koulutus%20-%20analyysi2.xlsb
Opetusministeriö 2004. Koulutus ja tutkimus 2003-2008: Kehittämissuunnitelma.
Opetusministeriön julkaisuja 2004:6. Helsinki: Helsingin yliopistopaino.
Opetusministeriö 2007. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa.
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4. Helsinki: Helsingin Yliopistopaino.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014. Opiskelijatutkimus 2014: Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:10.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm10.pdf?lang=fi Opetus- ja kulttuuriministeriö 3 2016. Tutkinnonuudistus Suomessa. Viitattu 14.2.2016.
http://minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/yliopistojen_tutkinnonuudistus/index.html Opetus- ja kulttuuriministeriö 2 2016. Opiskelu ja tutkinnot yliopistoissa. Viitattu 14.2.2016.
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/yliopistokoulutus/opiskelu_ja_tutkinnot/?lang=fi Opetus- ja kulttuuriministeriö 2 2016. Bolognan prosessi. Viitattu 9.6.2016.
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/bologna/
Opetus- ja kulttuuriministeriö 1 2015. Eurooppalainen korkeakoulutusalue vuonna 2015: Bolognan prosessin eteneminen. Viitattu 9.6.2016.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/bologna/liitteet/Tiivistelmx_
raportista_Bologna_eteneminen_150515.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2 2015. Ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi 2017 alkaen. [Viitattu 5.1.2018.] http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-382-8
Opetus- ja kulttuuriministeriö 1 2016. Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75416/okm30.pdf?sequence=1&isAllo wed=y
Pajala, S. & Lempinen, P. 2001. Pitkä tie maisteriksi. Selvitys 1985, 1988 ja 1991 yliopistoissa aloittaneiden opintojen kulusta. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 22/2001.
Penttinen, L., Skaniakos, T., Valkonen, L., Plihtari, E. 2011. Vertaisuus voimavarana ohjauksessa.
Kirjapaino: Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä.
Raivola, R., Zechner, M. & Vehviläinen J. 2000. Opintotuki – Opiskelijapalkka vai koulutusinvestointi. Opetusministeriö 14:2000. Tampere.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2000/liitteet/opm_551_optuki.pdf?lan g=en
Robinson, R. 2004. Pathways to completion: Patterns of progression through a university degree.
Higher Education 47 (1), 1-20.
Salmela-Aro, K. &Kunttu, K. 2010. Study burnout and engagement in higher education.
Unterrichtswissenshaft 38 (4) 318-333.
97 Sipilän hallitusohjelma 2015. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015.
Sipilä, J. ja Grahn-Laasonen, S. 2016. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi opintotukilain ja tuloverolain 127 momentin muuttamisesta.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/op intotuki_HE2016/Liitteet/Opintotukilaki_050716.pdf
Soininen, M. & Merisuo-Storm, T. 2009. Kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteet. Turku:
Rauman opettajankoulutuslaitos.
Särkikoski 2015. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen, vaihe II. Turun korkeakoulujen info-päivä opoille 9.10.2015. http://docplayer.fi/4715548-Korkeakoulujen-opiskelijavalintojen-uudistaminen-vaihe-ii.html
Taanila, A. 2014. Määrällisen aineiston kerääminen. Helsinki: Haaga-Helia University of Applied Sciences.
Tietoarkisto 2002. KvantiMOTV – Varianssianalyysi [Viitattu 31.12.2017].
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/varianssi/anova.html
Tilastokeskus 2017. Koulutuksen keskeyttäminen väheni. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu:
9.6.2017].
http://www.stat.fi/til/kkesk/2015/kkesk_2015_2017-03-17_tie_001_fi.html
Tilastokeskus 2014. Liitetaulukko 4. Ylemmän korkeakoulututkinnon keskisuoritusaika (mediaani) tutkinnoittain 2001-2013. Viitattu 7.6.2017.
Tilastokeskus 2016. Suomen virallinen tilasto (SVT): Sijoittuminen koulutuksen jälkeen [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-9442. 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.6.2016].
Tilastokeskus 2015. Tulonjakotilasto 2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 8.8.2017].
http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2015/01/tjt_2015_01_2017-03-03_fi.pdf Tinto, V. 1975. Dropout from higher education: A theoretical synthesis of recent research. Review of Higher Education 45, 89–125.
UEF 2016. Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS). Viitattu 15.2.2016.
https://www.uef.fi/web/aducate/hops
UEF 2018. Itä-Suomen yliopiston historiaa. Viitattu 7.1.2018. https://www.uef.fi/ita-suomen-yliopiston-historiaa
UEF 2 2016. Opintoaikojen rajaaminen ja lisäaika. Viitattu 15.2.2016.
https://www.uef.fi/opiskelu/opintoaikojen-rajaaminen-ja-lisaaika UEF 2016. Yhteishaku. Viitattu 16.2.2015. http://hae.uef.fi/yhteishaku
UEF 2016, w5w2-hanke. WalmiiksiWiidessäWuodessa – hankkeet: laajaa yhteistyötä yliopistojen tutkinnonuudistuksen tueksi SEKÄ W5W2 –hankkeen teemat. Viitattu 3.1.2017.
http://www.uef.fi/fi/web/w5w/home
98 UEF 2017. Koulutusalaluokitus. Viitattu 9.6.2017.
https://www.uef.fi/documents/22103/0/Lahjakirja_lahjoitus+toimintaan_muokattu07012016_TA YTETTAVA.pdf/e37798e9-40d1-48a7-baaf-4559ab20fa1c
UEF 2017. HOPS – Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Viitattu 9.6.2017.
https://www.uef.fi/opiskelu/hops
UEF 2018. Ura- ja ohjauspalvelujen henkilökunta. Viitattu 7.1.2018.
http://www.uef.fi/fi/web/opintopalvelut/ura-ja-ohjauspalveluiden-henkilokunta
Valli, R. 2007. Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Aaltola, J. ja Valli, R. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Juva:
WS Bookwell Oy.
Valli, R. 2010. Mitä numerot kertovat? Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: WS Bookwell Oy.
Valtioneuvosto 2013. Rakennepoliittinen ohjelma talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi.
http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1043920/rakennepoliittinen-ohjelma.pdf/80a7dcb0-98f0-4853-974f-1d25f4be5f3a
Valtioneuvosto 2016. Hallitusohjelman toteutus. Osaaminen ja koulutus. Kärkihanke 3:
Nopeutetaan siirtymistä työelämään. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke3
Vastamäki, J. 2007. Kyselylomaketutkimus: tutkimusasetelman ja mittareiden valinta. Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: WS Bookwell Oy.
Warren, R.G.1997. Engaging students in active learning. About Campus 2:1,16-20.
Wenger, E. 1998. Communities of practice. Learning, Meaning, and Identity. Cambridge:
Cambridge University Press.
Yorke, M. 2016. The development and initial use of a survey of student ‘belongingness’, engagement and self-confidence in UK higher education. Assessment& Evaluation in HigherEducation, 41:1, 154-166, DOI: 10.1080/02602938.2014.990415
99
LIITTEET
Liite 1. Kyselylomake.
ISYY:n kysely opiskelijoiden ohjauksesta Itä-Suomen yliopistossa
Ohjauksella tarkoitetaan tässä kyselyssä opiskelijan ohjausta omien opintojen suunnittelemisessa, opiskelutaitojen kehittämisessä, työelämään ja jatko-opintoihin hakeutumisessa sekä kokonaisvaltaista tukemista opintojen etenemiseksi.
Taustatiedot
Kampus, jolla pääasiallisesti opiskelet Kuopio
Joensuu Savonlinna
Ikä
alle 20 20-25 25-30 30-39 yli 40
Tiedekunta, valitse tästä.
o Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta o Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta o Filosofinen tiedekunta
o Terveystieteiden tiedekunta
Pääaine (kirjoita)
100 Opintojen vaihe
Kandidaatti/alempi korkeakoulututkinto Maisteri/ylempi korkeakoulututkinto Kelpoisuusopinnot
Mikä väittämä kuvaa parhaiten tämänhetkistä opiskelutilannettasi, valitse tästä.
o Opiskelen päätoimisesti
o Opiskelen päätoimisesti, työskentelen sivutoimisesti o Työskentelen päätoimisesti, opiskelen sivutoimisesti o Työskentelen päätoimisesti
o En työskentele enkä opiskele
Mikä kuvaa perhetilannettasi, valitse tästä.
o Naimaton
o Avo/Avioliitto tai rekisteröity parisuhde o Perheellinen (lapsia)
o Muu
Asumistilanteeni
Kyllä En Asutko pääsääntöisesti opiskelupaikkakunnallasi
Ohjaus opintojen aikana
Ohjauksella tarkoitetaan tässä kyselyssä opiskelijan ohjausta omien opintojen suunnittelemisessa, opiskelutaitojen kehittämisessä, työelämään ja jatko-opintoihin hakeutumisessa sekä kokonaisvaltaista tukemista opintojen etenemiseksi.
Vastaa asteikolla 1-5. 1= Täysin eri mieltä, 5 = Täysin samaa mieltä
101
1 2 3 4 5
Olen saanut riittävästi ohjausta opintojeni aikana
Olen tavannut jotain ohjausta antavaa tahoa säännöllisesti Tiedän kenen puoleen kääntyä mikäli tarvitsen ohjausta
Olen saanut ohjausta
Laitoksen/osaston henkilökunnalta Opintopsykologilta
YTHS:ltä Vertaisuutorilta
Omalta opettajaltani tai oppiainetuutorilta
Omalta opettajaltani tai oppiainetuutorilta