OSA V: Asukasosallistuminen selvitykseen osallistuneissa kaupungeissa:
5.2 Johtopäätökset ja pohdinta
Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää, miten kun-taliitoskunnan maaseutualueilla asuvien kuntalais-ten asukasosallistumista ja paikallista demokratiaa voidaan parhaiten lisätä ja monipuolistaa? Tehtävinä oli tunnistaa ja kartoittaa kuntaliitoskuntien toimija- ja vuoro-vaikutusverkostoja maaseutuasumisen näkökulmasta kunnan alueiden ja myös kunnan organisaation osalta, selvittää osal-listumisen käytäntöjä ja kokemuksia asukkaiden sekä maa-seutu-kaupunki -vuorovaikutuksen näkökulmasta, tunnistaa toimivat kuntalaisten osallistamisen keinot sekä selvittää esi-merkkikuntien halukkuutta luoda ja testata uusia maaseutu-kaupunki-vuorovaikutuksen muotoja asukasosallistumisen lisäämiseksi ja tuottaa tietoa tavoitteen tukemiseksi.
Selvityksen alussa asetettu tutkimustehtävä osoittautui käytännössä paljon monitahoisemmaksi kuin alussa ajateltiin.
Alun perin tarkoituksena oli kerätä asukkaiden näkemyksiä ja kokemuksia osallistumisesta ja lähidemokratiasta ja jalostaa tulokset selvitykseen osallistuvien kaupunkien hallinnon käyt-töön hyödynnettäviksi. Osallistuminen ei kuitenkaan näyttäy-tynyt selkeänä ja yksiselitteisenä ilmiönä, vaan se konkretisoi-tuu eri yhteyksissä eri tavoin.
Osallistuminen määriteltiin yksilön konkreettiseksi toi-minnaksi itseään koskevassa päätöksenteossa erotukseksi
osallisuudesta, millä tarkoitetaan yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumista. Osallistuminen on vuorovaikutusta, jolla on jokin tarkoitus ja joka saa tarkemman sisältönsä osallistumisen tar-koituksen ja toteutumisen mukaan. Tässä hankkeessa asukas-näkökulma rajattiin niihin kuntaliitosalueen reuna-alueiden asukkaisiin, jotka ovat olleet mukana alueen asukastoiminnas-sa ja joilla on sen kautta omakohtaisia käytäntöön perustuvia kokemuksia ja ajatuksia osallistumisesta ja vuorovaikutuksesta kaupungin hallinnon kanssa. Näin ollen asukasosallistuminen tarkentui tässä yhteydessä ilmaisemaan vastaajien toimintaa asuinalueensa asukkaina ja edustajina.
Asukasosallistumisen kesto ja intensiteetti vaihtelevat.
Osallistuminen voi olla lyhytkestoista ja kertaluontoista, kuten kaupungin internet -kyselyyn vastaaminen ja palautteen an-taminen, tai määräaikaista ja kertaluontoista kuten projektiin osallistuminen. Osallistuminen voi olla myös pitkäkestoista ja jatkuvaa, kuten esimerkiksi asukasedustajana tai luottamus-henkilönä toimiminen tai jonkin palvelun tuottamiseen osallis-tuminen. Osallistumisen tasot eivät kuitenkaan ole sidoksissa osallistumisen vaikuttavuuteen, mikä oli yksi tässä selvitykses-sä selvästi esiin noussut asia.
Osallistumisen tekniset rakenteet ja ratkaisut ovat tärkei-tä, jotta jokainen asukasryhmä löytäisi itselleen sopivat tavat osallistua ja vaikuttaa. Selvityksen aikana kävi kuitenkin sel-väksi, ettei asukasosallistumisen keinoilla, väylillä ja kanavilla ole itseisarvoa, vaan asukkaiden tulee osata hyödyntää niitä ja kokea ne merkittäviksi itselleen. Jos asukasosallistumisella ei saavuteta vaikutuksia, ei se myöskään ole uskottavaa ja samal-la se heikentää hallinnon legitimiteettiä. Onnistuneessa asu-kasosallistumisessa ei siis ole yhdenmukaisia rakenteita eikä käytäntöjä, vaan ne ovat vahvasti kontekstisidonnaisia. Näin ollen suunniteltu asukasosallistumisen keinojen ja -mahdol-lisuuksien hyvien käytäntöjen kuvaamisen ja levittämisen ta-voite menetti selvityksen aikana merkityksensä ja se rajattiin tarkastelun ulkopuolelle.
Osallistumisen toimintojen tarkastelun lisäksi tavoitteena oli tunnistaa ja kartoittaa kuntaliitoskunnan toimija- ja vuo-rovaikutusverkosto maaseutuasumisen näkökulmasta. Maa-seutualueiden toimijaverkostoa päätettiin lähestyä yhdistys-, seura- ja järjestötoiminnan kautta, mikä osoittautui hyväksi keinoksi tavoittaa asukkaat. Maaseutuun liittyvät asiat ovat kaupunkiorganisaatioissa hajautuneita ja satunnaisia, joten kiinteää maaseututoimijoiden verkostoa on hallinnosta vaikea tavoittaa. Maaseudun rooliin ollaan kuitenkin kaupungeissa kiinnittämässä huomiota, mistä esimerkkinä on Seinäjoella laadittu keskusta-alueen ulkopuolisten kylien elinvoimastra-tegia.
Selvitykseen osallistuneiden kaupunkien edustajien esit-tämät osallistumisen käytäntöjen ja tapojen kehittämisehdo-tukset olivat toimivia ja niitä oli runsaasti, mutta ne eivät ole kovin innovatiivisia tai rohkeita. Ehdotukset keskittyivät lähin-nä olemassa olevien osallistumisen prosessien kehittämiseen.
Kiinnostusta osallistumisen kehittämiseen oli, mutta kovin pit-källe meneviä uudistuksia ei ole joko huomattu ajatella tai ei olla halukkaita tekemään.
Selvitys vahvistaa Sassin (2010) ja Häikiön (2005) käsityksiä siitä, että hallintovetoinen asukkaiden osallistumisen kehittä-minen keskittää huomionsa useimmiten osallistumisen tek-nisiin rakenteisiin eli osallistumisjärjestelmiin, -menetelmiin ja -malleihin sekä näiden kehittämiseen. Tällöin kehittämisen painopiste on siinä, miten osallistuminen saadaan sovitetuksi hallinnon rakenteisiin sen sijaan, että osallistumista kehitettäi-siin asukkaiden omista lähtökohdista. Jos asukkaat eivät toimi yhdessä kaupungin kanssa, hallintokäytännöt lisäävät asuk-kaiden ja hallinnon erillisyyttä. On myös vaarana, että lisään-tyneet osallistumiskanavat eivät todellisuudessa lisää osallistu-misen vaikuttavuutta, sillä niitä on helpompi lisätä kuin osal-listumisen vaikuttavuutta. Asukkaille tarjotaan mahdollisuus keskustella asioista, mutta keskustelu ei välity tai välittyy vain osittain päätösprosessiin. Jos asukkaat pääsevät mukaan kes-kusteluun siinä vaiheessa, kun ratkaisevat päätökset on tehty, on vuorovaikutus enemmän kosmeettista kuin todelliseen vai-kuttavaan vuorovaikutukseen pyrkivää (vrt. taulukko 1). Näin ollen asukasosallistumisen ratkaiseva hetki on suunnittelun peruslähtökohdissa, asioiden valmisteluprosessin alkupäässä.
(Sassi 2010: 368–372; Häikiö 2005: 203, 122–125.)
Selvityksessä ei tarkasteltu ainoastaan asukkaiden osal-listumismahdollisuuksien lisäämistä, vaan myös kuntaliitok-sen aiheuttamia muutoksia asukkaiden osallistumismahdol-lisuuksiin. Saadut tulokset korostavat enemmän kaupunkien asukkaiden näkemysten samankaltaisuutta kuin paikallisista olosuhteista johtuvaa erilaisuutta, mikä on hieman yllättävää.
Alussa oletuksena oli, että asukkaiden osallistumiseen ja osal-listumismahdollisuuksiin vaikuttavat eri asiat eri kaupungeis-sa, jolloin osallistuminen näyttäytyy eri kaupungeissa erilaise-na. Näin ei käynyt. Selvityksen aineistojen, lähdemateriaalien ja käytyjen keskustelujen pohjalta voitiin kuitenkin hahmottaa väljä ajatusmalli, jonka mukaan kuntaliitosalueiden reuna-alueilla asuvien asukkaiden näkökulmasta kuntaliitosprosessia voidaan jäsentää kolmen eri vaiheen kautta (kuva 26). Merkit-tävää on, että jokaiseen vaiheeseen näyttäisi soveltuvan erilai-nen hallinnon toimintapolitiikka.
Kuva 26. Kuntaliitokseen sopeutumisen vaiheet ja niiden vaikutus reuna-alueilla asuvien asukkaiden osallistumiseen.
Uusi kunta
Kuntien yhdisty- minen: Asuinalueiden paikallisuuden uudelleenraken- taminen
Paikallisen asu- kasosallistumisen kahtiajako: • Yhtenäisyyttä ylläpitävää osal- listumista • Uuteen kuntaan vaikuttamaan pyrkivää osallis- tumista
Uudenlaiset osallistumisen organisoitumis- tavat, uudenlai- sen osallistumi- sen opettelu Kuntaan liitetyt asuinalueet 1) Uudelleenrakentumi- sen vaihe2) Uudelleenorganisoitumisen vaihe3) Integroitumisen vaihe Hallinnon toimenpiteinä: Uudelleenrakentumisessa avustaminen esim. hankkeilla tai paikalliseen toimintaan kumppanoitumalla
Hallinnon toimenpiteinä: Yhteyksien luominen, tutustuminen, verkostoituminen, organisoituminen esim. hallinnon jalkautuminen, fooru- mit, tapaamiset, kansalaisraadit jne.
Hallinnon toimenpiteinä: Alueiden integraatio tai sulauttaminen osaksi kunnan toimintaa ja kokonaisuutta esim. lähidemokratian toimielimet, alueelliset kehittämisstrategiat tai yhteistoiminnallisen suunnittelun hyödyntäminen
1. UUDELLEENRAKENTUMISEN VAIHE
Ensimmäinen vaihe koostuu reuna-alueiden asukkaiden kun-taliitoksen jälkeisen arjen uudelleenrakentumisesta. Tähän liittyviä uudelleenrakentumisen kohteita ovat selvityksen ai-neiston mukaan olleet muun muassa paikalliset valtarakenteet sekä paikallisidentiteetit. Haastatteluissa huomautettiin kun-taliitoksen avanneen uudenlaisia vaikuttamisen mahdollisuuk-sia myös paikallisen valtaeliitin ulkopuolisille toimijoille, jolla voidaan nähdä olevan olennaisia vaikutuksia alueen toimin-takulttuuriin ja sen uudelleenmuodostumiseen (ks. luku 2.3.).
Muuttuneen valta-asetelman lisäksi haastatteluissa ilmeni, että kuntaliitos on joiltain osin koettu uhkana vanhaan kunta-jakoon perustuville paikallisidentiteeteille, joita asukkaat koki-vat kuntaliitoksen myötä loukatun (ks. luku 2.1.4.). Asukkaiden kuntaidentiteettien lisäksi kuntaliitos on tuonut muutoksia jos-sain määrin myös fyysiseen paikalliseen toimintaympäristöön esimerkiksi julkisten palvelujen uudelleenjärjestämisen muo-dossa, jolla on vaikutusta asukkaiden arjen asioinnin sujuvuu-teen. Arjen uudelleenrakentamisen teema esiintyy myös asu-kaskyselyn tuloksissa. Siinä suosituimmat keinot asukkaiden omien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien parantami-seksi tulevaisuudessa olivat asuinalueen yhteishengen kohotta-minen, palvelutuotantoon osallistuminen sekä kyläsuunnitel-mien tekeminen, joiden voidaan nähdä tähtäävän asuinalueen sisäisen dynamiikan kehittämiseen (luku 3.4.).
Asuinalueen arjen tai paikallisuuden uudelleenmuodos-taminen on ensimmäisten askelten joukossa rakennettaessa maaseudun asuinalueiden suhdetta uuden kunnan hallintoon ja osoittaa asuinalueiden osalta sitä, että kuntaliitoksen jälkei-nen sopeutumisprosessi on päässyt alkamaan. Se ei välttämät-tä tarkoita sivälttämät-tä, etvälttämät-tä alueella pivälttämät-täisi olla oma vahva identiteetti, vaan kyse on enemmänkin paikallisista verkostoista. Toimivat verkostot innostavat ihmisiä luomaan yhteisiä tavoitteita ja osallistumaan mukaan toimintaan. (Rannikko 2009.)
Uudelleenrakentumisen vaihe kaipaa hallinnolta tukea reuna-alueen asuinalueiden asukastoiminnan vahvistamiseksi.
Asuinalueiden asukastoiminnan tukemisen taustalla on ajatus siitä, että jokapäiväisen elämän ja lähiympäristön sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena syntynyt paikallisidentiteetti sekä siihen kuuluvan yhteenkuuluvuuden tunteen myötä asuinalu-eeseensa samaistunut ihminen on ainakin jossain määrin kiin-nostunut alueen kehittämisestä ja tulevaisuudesta (ks. esim.
Zimmerbauer 2008: 348–359). Tällöin vuorovaikutussuhteet asukkaiden ja kaupungin hallinnon välille syntyvät asuinalu-een kautta luonnostaan ja pakottamatta, mikä on hyvä lähtö-kohta kaikelle toiminnalle. Esimerkiksi Austin (2010) toteaa paikkaan liittyvien sosiaalisten siteiden ja kiinnikkeiden olevan voimavara, jota hallinnon on mahdollista hyödyntää uudenlai-sen osallistavan vuorovaikutussuhteen luomisessa yksilön ja hallinnon välille.
Aineistossa asukastoiminnan vahvistaminen näkyy ensin-näkin asukaskyselyssä, jossa osallistumis- ja vaikuttamiskana-vista tiedottaminen, asukaslähtöisen hanketoiminnan tuke-minen ja yhdistysten entistä parempi hyödyntätuke-minen nähtiin hyvinä hallinnon keinoina parantaa asukasosallistumista (luku 3.4.). Haastatteluissa tämä sama asia näkyi muun muassa hal-linnon edustajien myönteisenä suhtautumisena alueiden omaa
aktiivisuutta tukeviin toimenpiteisiin (ks. luku 2.1.4.). Hallin-non tuki alueen omaehtoiselle aktiivisuudelle nousi esiin eri-tyisesti Seinäjoella, jossa kaupungin tavoitteena on ollut päästä mukaan asuinalueella tapahtuvaan kehittämiseen toimintaa tukevan kumppanin roolissa. Kaupunki tekee myös läheistä yhteistyötä paikallisen toimintaryhmän kanssa, mikä tukee kumppanuuteen perustuvaa paikallista aktiivisuutta tukevaa toimintamallia (vrt. asukaskyselyn tulokset luvussa 3.3). Lisäk-si paikallisten yhdistysten hyödyntäminen vuorovaikutuksen välineenä ja toimijana tuo hallintoa ja asukkaita lähemmäs toi-siaan, mitä hyödynnettiin erityisesti Salossa sekä Kouvolassa.
Tulosten mukaan erityisesti hanketyö on onnistuneiden asukasosallistumisen tarkastelussa (luku IV) koettu mielui-saksi ja tehokkaaksi tavaksi toimia ja kehittää asuinalueita.
Hanketyö perustuu asuinalueen asukkaiden ja kaupungin hal-linnon väliseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen, jossa vuoro-vaikutus rakentuu pääasiassa arkipäiväisten asioiden ympäril-le. Tällöin osallistuminen on luonteeltaan vuorovaikutukseen pyrkivää kommunikointia poliittisen toiminnan asemesta, joka toisaalta muuttaa asukkaiden osallistumista epäselvemmäk-si ja näkymättömämmäkepäselvemmäk-si. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että perinteisten hallintovetoisten osallistumisjärjestelmien on entistä vaikeampi päästä alueen aktiivisuuteen kiinni. (Häikiö 2005: 24, 32, 118.)
Kumppanuuteen perustuvan toiminnan lisäksi toinen tapa tukea asuinalueiden yhteisöllisyyttä on lisätä hallinnon ja asukkaiden välisiä kontakteja ja verkostoja (ks. myös luku 3.4.). Hallinnon jalkautuminen asukkaiden pariin korostui erityisesti Kouvolan kaupungin edustajien haastatteluissa. Jal-kautumisen lisäksi palvelujen tuominen lähelle asukkaita on tehokas tapa kehittää hallinnon ja asukkaiden vuorovaikutusta, josta esimerkkinä on Salon Toimintakykyisenä ikääntyminen -yhteistyöhanke tai Seinäjoen kulttuuritoimen jalkautuminen asuinalueille. Erilaiset lähelle asukasta tuodut aktiviteetit ovat hyvä keino luoda kontakteja ja verkostoja paikallisten asukkai-den välille, jolloin se toimii samalla asuinalueen yhteisöllisyyttä vahvistavana toimintana.
2. UUDELLEENORGANISOITUMISEN VAIHE
Seuraavana kuntaliitokseen liittyvänä vaiheena voidaan erot-taa asuinalueen uudelleenorganisoitumisen vaihe. Selvityk-sen aineiston perusteella voidaan nähdä merkkejä ensinnä-kin asukkaiden ja hallinnon väliseen vuorovaikutukseen sekä toiseksi maaseutu-kaupunki-vuorovaikutukseen perustuvasta uudelleenorganisoitumisesta.
Kuntaliitoksen myötä tapahtuvan uudelleenorganisoitu-misen vaihe konkretisoituu ensinnäkin asukkaiden ja kaupun-gin hallinnon välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä on asukas-kyselyn tulosten mukaan erotettavissa ainakin kaksi erilaista vuorovaikutuksen muotoa (ks. luku 3.3.), joilla on vaikutusta osallistumisen tarkoitusperiin ja sen kautta osallistumisen käytäntöihin. Kyselyn mukaan asukkaiden osallistuminen kohdistuu ensinnäkin paikalliseen toimintaan, jossa se on luonteeltaan enemmän sosiaalista, yhtenäisyyttä ylläpitävää kuin vaikuttamaan pyrkivää. Tämä asuinalueen paikallista rakennetta ja kehitystä ylläpitävä ja uusintava osallistuminen
näkyy asukaskyselyn tuloksissa myös asuinalueen tärkeimpi-en toimijoidtärkeimpi-en kohdalla, joista tärkeimpinä pidettiin aluetärkeimpi-en aktiivisia asukkaita yhdessä asuinalueen asukasyhdistysten ja kyläseurojen kanssa.
Toiseksi on erotettavissa osallistumista, jonka tarkoitukse-na on vaikuttaa uuden kuntarkoitukse-nan toimintaan ja päätöksentekoon.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maaseutualueella asuvat ottavat kantaa ja osallistuvat laajasti myös muuhun kuin omaa välitöntä ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Maaseudun asukkaiden osallistumisessa ja vuorovaikutuksessa hallinnon kanssa ei siten ole kyse yksinomaan asukkaiden vaan laajem-min maaseudun hyvinvoinnista ja elinvoimasta. Maaseudun äänen varmistamiseksi myös tulevaisuudessa on reuna-aluei-den asukkaireuna-aluei-den organisoitava osallistumisensa uudella tavalla.
Kuntaliitosalueiden reuna-alueiden asukkaiden äänen kuulu-misen varmistaminen on haaste, johon tämä selvitys on osal-taan pyrkinyt tuomaan uusia keskustelunavauksia.
Kuntaliitoksen jälkeinen uudelleenorganisoituminen koskee asukkaiden ja hallinnon vuorovaikutussuhteen lisäksi myös kunnan osa-alueiden uudenlaista määrittelyä hallinnos-sa, esimerkkinä Salossa tehty pääteiden mukainen uudelleen-jako. Samalla hallinnossa on tapahtunut myös aluetuntemuk-sen suhteellista heikentymistä. Hallinnon toimijoiden aluetun-temusta on yritetty parantaa muun muassa kokouspaikkoja kierrättämällä (luku 2.1.5). Aikaisemmin itsenäisen kunnan aikana maaseudulla asuvien asukkaiden vuorovaikutussuhde hallintoon on ollut nykyistä läheisempi, koska kaikki kunnan viranomaiset ovat asuneet alueella ja tunteneet alueen arjen ja erityispiirteet. Kuntaliitoksen jälkeen tilanne on muuttunut.
Nyt vuorovaikutuksessa on mukana toimijoita, jotka eivät tun-ne kaikkia uuden kaupungin alueita ja niiden erityispiirteitä, joka heijastuu myös hallinnon sisäiseen toimintaan uusien toi-mintatapojen opetteluna (luku 2.1.2).
Asukkaiden osalta asuinalueen ja hallinnon välisen vuo-rovaikutuksen muutos näkyi erityisesti asukaskyselyssä, jossa tuli selkeästi esiin maaseutualueiden ja kaupunkikeskustojen välistä vastakkainasettelua muun muassa maaseudulla asuvien asukkaiden asenteissa kuntaliitosta ja uuden kaupungin hallin-toa kohtaan (ks. luku 3.2). Tämä niin kutsuttu sosiaalisen lä-heisyyden puute on todennäköisesti yksi tekijä, joka synnyttää kitkaa kaupungin hallinnon ja (maaseudun) asukkaiden väli-seen vuorovaikutukväli-seen. Huomattavaa onkin, että rakenteel-listen ja hallinnolrakenteel-listen muutosten jälkeen kuntaliitosprosessi kaipaa enemmän henkistä kuin hallinnollista johtajuutta.
Yksi hyvä tapa huomioida maaseudun asukkaiden asemaa osana uutta kaupunkia voisi olla maaseutuvaikutusten arvioin-nin käyttöönotto osaksi hallinnon toimintaa, minkä edistämi-seksi kaupungit voisivat tehdä läheistä yhteistyötä alueellisesti toimivien lähidemokratian toimielinten kanssa. Maaseutuvai-kutusten arviointi osana päätöksentekoa oli ylivoimaisesti kan-natetuin keino tämän selvityksen asukaskyselyssä.
3. INTEGRAATION TAI SULAUTUMISEN VAIHE: KOHTI UUDENLAISIA DEMOKRATIAN KÄYTÄNTÖJÄ
Kuntaliitoksen kolmas vaihe on integroitumisen tai sulautu-misen vaihe, jossa asukkaat alkavat sopeutua kuntaliitoksen jälkeiseen arkeen ja oppivat toimimaan kuntaliitoksen myötä toteutettujen uusien rakenteiden puitteissa. Selvityksen aineis-ton perusteella näyttäisi siltä, että hankkeeseen osallistuvat kaupungit ovat hieman eri vaiheissa kuntaliitokseen sopeu-tumisessa. Kouvola ja Salo tuntuisivat olevan uudelleenorga-nisoitumisen vaiheessa, kun Seinäjoki on aikaisemmin toteu-tetun Peräseinäjoen kuntaliitoksen myötä edennyt hieman pidemmälle kohti integraation vaihetta.
Kuntaliitoksen jälkeistä arkielämää tukevista tekijöistä olennaisin on maaseutualueiden asukkaiden kuulemisen var-mistaminen, mitä varten kuntaliitoskuntiin on muun muassa perustettu erilaisia lähidemokratian toimielimiä. Tulosten mu-kaan Kouvolan, Salon ja Seinäjoen asukkaat kokevat asukaslä-hidemokratian toimielimet tärkeiksi ja potentiaalia omaaviksi asukkaiden ja hallinnon välisiksi vuorovaikutuksen kanaviksi, joiden toimintaa ja hyödyntämistä kannattaisi kehittää edel-leen (ks. asukaskyselyn tulokset). Asukkaiden vaikuttamiska-navana toimimisen lisäksi lähidemokratian toimielimet voi-daan myös nähdä keinona estää kylien asukkaiden passivoitu-mista ja muuttupassivoitu-mista katkeriksi laitakaupunkilaisiksi (Rannik-ko 2009: 17). Selvitys kannustaa enemmän kehittämään kuin karsimaan kyseisiä toimielimiä.
Asukaslähidemokratian järjestäminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Kuntaliitoksiin kohdistuvien tutkimusten ja sel-vitysten (esim. Leinamo 2010: 118–120, myös Halme & Kuu-kasjärvi 2010) valossa näyttäisi siltä, että vaikka asukasdemo-kratian toteuttamistavat olisivat millaiset tahansa, ovat esiin nousevat ongelmat silti samoja: asukaselimiä ei kuunnella eivätkä ne ole löytäneet omaa paikkaansa osana demokratiaa.
Näyttäisi siltä, että lähidemokratian toimielimiä on perustettu kahdesta syystä:
1. toimielimet on tarkoitettu muodostamaan asukkaille niin kutsutun ’osallistumisen psykologisen sillan’ kuntaliitok-sen siirtymäkauden ajaksi, joten niiden tarkoitukkuntaliitok-sena on totuttaa asukkaat vähitellen ajatukseen uudesta kunnasta (esim. Mäkinen 2009: 65) eikä jäädä pysyviksi vuorovaiku-tuksen kanaviksi tai
2. toimielimet on tarkoitettu toimimaan pysyvinä lähidemo-kratian linkkeinä asukkaiden ja kunnan hallinnon välillä osana uuden kunnan hallinto-organisaatiota.
Molemmissa tapauksissa lähidemokratian toimielinten toi-mimattomuus ei kuitenkaan todennäköisesti johdu asukas-demokratian organisoimisen tavoista. Myöskään toimielinten hallinnollisilla muodoilla (kuten onko toimielin esimerkiksi lautakunta vai toimikunta) ei näyttäisi olevan merkitystä, vaan tärkeimmäksi asiaksi nousee niiden koostumus. Toimielimes-sä tulee olla tarpeeksi kattava asukasedustus alueellisen demo-kratian varmistamiseksi sekä riittävä viranomaisedustus vai-kuttavuuden ja tiedonkulun lisäämiseksi. Toinen merkittävä
tekijä on toimielimen roolin selkeyttäminen suhteessa asukkai-siin sekä kuntaan. Roolin tulee olla selkeä toimielimen toimin-nan oikeuttamiseksi ja asukkaiden vaikutuskanavana toimimi-sen institutionaalistumiseksi. Tärkeä seikka lähidemokratian elinten toiminnassa on asukkaiden vaikuttavuuden varmista-minen. Mikäli asukkailla ei ole todellista toimivaltaa näiden elinten kautta, ne edustavat enemmän näennäisdemokratiaa kuin oikeaa demokratiaa. Valitettavasti useimmissa lähide-mokratiamalleissa tilanne on tämänkaltainen (Leinamo 2010:
118–120).
Toisin sanoen, asukkaiden osallistumisen järjestämisen tavat voivat olla millaiset hyvänsä, mutta jos niillä ei ole vai-kutusta kunnan hallinnon toimintaan, ei osallistumisen mene-telmillä, väylillä eikä kanavilla ole merkitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan olisi uudistettava toimintatapojaan ja hallin-torakenteitaan pystyäkseen vastaamaan asukkaidensa tarpei-siin kuntaliitoksen jälkeen.
Todellisen toimivallan antaminen tarkoittaa nykyisten val-tarakenteiden muuttamisen, vallan hajottamisen ja hallinnon rutiinien muuttamisen (Häikiö 2005: 203–205) lisäksi entistä laajempaa ja verkostomaisempaa sidosryhmätyöskentelyä ja asioiden valmistelua entistä laajemman asianomistajajoukon kanssa. Asioiden valmistelu muuttuu entistä vuorovaikuttei-semmiksi prosesseiksi, mikä johtaa totuttujen toimenkuvien ja vallalla olevien hallinnon toimintakulttuurien
muuttumi-seen. Hallinnon edustajien toimintaan tulee entistä voimak-kaammin kehittämisulottuvuus (ks. luku 2.3), mikä edellyttää melkoisia muutoksia nykyisissä toimintamalleissa. Verkosto-maisissa rakenteissa asukkaiden osallistumisen mekanismit kuitenkin hämärtyvät. Kuntaliitoksen myötä ei myöskään enää ole yksiselitteistä, millaisia vaikutuksia päätöksillä on asukkai-den arkeen. (Niiranen 2011: 221.)
Kuntakentän uudistuessa olisi luotava samalla uudenlaiset käytännöt asukkaiden äänen kuuluvuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi hallinnossa. Tulisi käydä hyvissä ajoin kes-kustelu asukkaiden ja hallinnon välisistä vuorovaikutuksen muodoista ja niiden vaikuttavuudesta, joka antaisi mahdolli-suuden kehittää uudenlaisia verkostoja kunnan ja asukkaiden välille. Tällöin hallinnon ja asukkaiden roolit määrittyisivät uu-della, aktiiviseen toimijuuteen perustuvalla tavalla. Oleellista uudistumisessa on, että asukkaiden tulisi itse saada vaikuttaa myös siihen kehykseen, missä ja miten he haluavat osallistua paikalliseen kehittämiseen. Uhkana on, että uudet vuorovaiku-tuksen muodot peittävät alleen sen, että asukasvaikuttamisen agenda määrittyy jatkossakin hallinnon omista lähtökohdista käsin. Uudenlaiset toimintatavat ja perinteinen kuntahallinto näyttäytyvät helposti toisilleen vastakkaisina ilmiöinä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ne on nähtävä toisiaan täydentävinä pai-kallisen hallinnan ja demokratian muotoina. Jatkossa olisikin panostettava eri osapuolten sosiaalisten roolien ymmärtämi-seen ja yhteisen kielen luomiymmärtämi-seen niiden välille.
LÄHTEET
Anttiroiko, Ari-Veikko, Arto Haveri, Veli Karhu, Aimo Ryynä-nen & Pentti SiitoRyynä-nen (Toim.) (2003). Kuntien toiminta, johtaminen ja hallintasuhteet. Kunnallistutkimuksia.
Tampere: Tampereen yliopisto, kunnallistieteiden lai-tos.
Arnstein, Sherry R. (1969). A Ladder of Citizen Partizipation.
Journal of the American Planning Association, Vol 35, No. 4, July 1969, 216-224.
Austin, Eric K. (2010). The Possibility of Effective Partici-patory Governance: The Role of Place and The Social Bond. Public Administration and Management, volume 15, number 1, 221-258.
Bäcklund, Pia & Päivi Kurikka (2008). Kuntademokratia helsinkiläisten kokemana. Teoksessa: Helsinkiläisten käsityksiä osallisuudesta, 11–23. Toim. Pia Bäcklund.
Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuskatsauksia 2008: 7. Helsinki.
Halme, Esa & Lauri Kuukasjärvi (2010). Uusi kunta vai kun-taliitos –kuntalaisen itsehallinto. Kunnallisalan kehittä-missäätiön Polemia-sarjan julkaisu 76. Helsinki: Kun-nallisalan kehittämissäätiö.
Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme (2010). Tutkimushaas-tattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki:
Gaudeamus.
Häikiö, Liisa (2005). Osallistumisen rajat: Valta-analyysi kestävän kehityksen suunnittelusta Tampereella. Aka-teeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto, sosiaalipo-litiikan ja sosiaalityön laitos. Tampere: Tampereen yli-opisto.
Häyhtiö, Tapio & Jarmo Rinne (2007). Satunnaisesta polii-tikosta refl eksiiviseksi toimijaksi: Poliittisen toiminnan muutoksesta. Politiikka 49: 2, 76–91.
Karisto, Eero (2011). Yhä hajanaisemmat kunnat etsivät uu-sia demokratiamalleja. Kuntalehti 5/2011, 14–17.
Karisto, Eero (2011). Hämeenlinnassa liitoskuntien ääni kuu-luu valtuustossa. Kuntalehti 5/2011, 18.
Koski, Arto (2008). Monikuntaliitokset: Taitavasta toteutuk-sesta hyviin käytäntöihin. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Kouvolan kaupunki (2010). Kouvolan arvokirja 2010. Kou-volan kaupungin strategiayksikkö ja Martti Puohiniemi, A3 Interaction Oy.
Kuntaliitto (2009). Vallakas – kuntalaisen vaikuttamisopas.
Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Kuntaliitto (2010). Aluevaikuttaminen kunnanosien ja maa-seudun kehittämisessä: ALVA –hankkeen esittely. Saa-tavissa internetistä: http://hankinnat.fi /binary.asp?pat h=1;29;348;31540;148166;157382;157384&fi eld=FileA ttachment&version=1 (viitattu 8.10.2011).
Laihola, Tuija (2009). Sosiokulttuurisen projektin toteut-taminen Seinäjoen kaupungin nuorisotoimelle. Case:
Kulttuurihurautus. Opinnäytetyö. Kulttuurialan ja muo-toilun yksikkö, kulttuurituotannon koulutusohjelma, sosiokulttuurisen työn suuntautumisvaihtoehto. Seinä-joki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Leinamo, Kari (2004). Kuntaliitoksen jälkeen: Kuntien yh-distymisen vaikutukset liitosalueiden näkökulmista.
Levón-instituutin julkaisuja no 111. Vaasa: Vaasan yli-opisto, Levón-instituutti.
Leinamo, Kari (2010). Yhdeksän hyvää ja kymmenen kau-nista: Vuosina 2001–2009 toteutettujen maaseutu-kau-punki – kuntaliitosten tarkastelua. Levón-instituutin julkaisuja no 131. Vaasa: Vaasan yliopisto, Levón-insti-tuutti.
Metsämuuronen, Jari (2005). Tutkimuksen tekemisen pe-rusteet ihmistieteissä. 3. painos. Helsinki: Gummerrus.
Mäkinen, Minna (2009). Tapaus Säynätsalo: Paikallisuuden merkitys ja rooli kuntaliitosprosessissa. Maaseudun uusi aika 1/2009, 61–71.
Möttönen, Sakari (2010). Kuntalaisen muuttuvat roolit. Uut-ta kunUut-taa rakenUut-tamassa, Uusi KunUut-ta 2017 – julkaisut.
Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Nieminen, Kalle (2010). Kyläparlamentit osallistumisen ja suoran vaikuttamisen kanavina. Working Papers 73.
Oulu: Oulun yliopisto, Kajaanin kehittämiskeskus.
Niiranen, Vuokko (1997). Kuntalaisten osallistuminen ja kunnallinen demokratia. Teoksessa: Kuntalaisten arvi-ot ja osallisuus sosiaali- ja terveyspalveluihin, 137–188.
Toim. Tuula Kivinen, Juha Kinnunen, Vuokko Niiranen
& Sari Hyvärinen. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yh-teiskuntatieteet 45. Kuopio: Kuopion yliopisto.
& Sari Hyvärinen. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yh-teiskuntatieteet 45. Kuopio: Kuopion yliopisto.